Pelkään että olisit sittenkin ollut juuri se oikea minulle. Ainakin niin uskon vielä jossain määrin ja se syö minua.
Olisitko kiltti ja antaisit anteeksi? Ei muulla väliä, oli miten oli. Voitto ei tärkeintä, vaan se että pelaa oikein.
Olisitko kiltti ja antaisit anteeksi? Ei muulla väliä, oli miten oli. Voitto ei tärkeintä, vaan se että pelaa oikein.
Vastaukset 82
Vanhimmat
ystävällisesti kertoa tuon minulle henkilökohtaisesti?Auttaisi asiaa hieman enemmän...
Älä enää töpeksi,vaan tee jotain hyödyllistä.
halunnut vielä laittaa noi riimit sulle bonukseksi, mutten nyt sitä kuiteskaan tehnyt. Et kuiteskaan tunne samoin.
Illuusio hävisi, mutta ihastuin sinuun uudestaan. Kunpa olisit täällä kainalossani mukavia puhumassa, mutta taidat olla vähän karvattomammassa kainalossa...mun ois kyl haissu vähemmän pahalle.
Olisin halunnut voittaa NIIN paljon, mutta kisaamaan en lähde ketään vastaan. Parempi ajatella kai sit että erehdyin täysin.
Pese kainalosi ja käytä deodoranttia.
mutta sheivaamaan en ala. Kainaloita siis.
Sun kainaloitas kyl helposti.
Sitä ei aina tarkota mitä turisee sekavassa tilassa. Hauku vaikka vaan vielä mut lyttyyn, kunhan jonkin merkin vielä vaan saisin. Ettei jää epäselväksi mullekaan.
Oletkos itse osoittanut selvästi, mitä mieltä olet hänestä? Oletko siis itse antanut hänelle selvän merkin?
Tätä ennen kyllä, nyt hän on varmaan aika pihalla ajatukseni juoksusta. En itsekään ole ollut siitä ihan täysin perillä lähiaikoina. Nyt tiedän. Ja se tieto on tuskaa minulle nyt.
mun se syö kanssa jos et yritä vielä kerran. vastaus voisi olla ok tai sitten ei- elämä on riskiä
En uskaltanut onnistua. Olin jo niin totuttautunut tähän tilaani. Kun ruumis ja mieli ovat jo valmiiksi varmoja ettei onnistu, niin ei niitä helposti saa uriltaan pois vedettyä. Mönkään menee joka tapauksessa silloin.
En uskaltanut voittaa vaikka ehkä olisi ollutkin jotain voitettavaa.
Tottakai haluan juuri eikä melkein. Mitenköhän sen nyt vaan parhaiten ilmaisisi?
kun ekalla ja tokallakin, tärppää tai ei :)
kolmas kerta on jo puhunut.
Vastausta ei kuulu, eikä kai ilmeisesti tule. Niinkai sen on sitten tarkoituskin olla. Valitettavasti.
selvää tästävihjailusta?eikö ala pikkusen jo ottamaan päähän?!vai onks tää vaan kivaa ajankulua lauantai-illalle?
Sille, etten tehnyt elämäni suurinta virhettä Sun kanssasi. Liian raskas taakka kannettavaksi. Itse en moista soisi kenellekään, jos vain jotain voisin asian eteen tehdä.
Joo, syytä lähteä kylille taas pörisemään. Nämä asiat pistävät vaan mielen vähän apeaksi. Nämä elämän suuret kysymykset.
sanoa että varmistuisit?kuka helkata sä oot?
ttunnu mikään painavan.lähdet vaan hilpeänä kylille pörräämään..tyttöjä jallittammaan kenties?ei paina mieltä menetetty rakkaus:(:)
Tämä on niin joutavanpäiväistä läpätystä, ettei mitään rajaa. Pahempaa kuin tosi-tv.
niinkuin olen kiltisti pyytänyt että tiedän että se on sinulta.
Yhden kerran vielä. Kunhan uskon että olisi ollut ihan sama mitä olisin tehnyt, siltikään mahiksia ei olisi ollut. Ettei homma kaatunut möhläyksiini, vaan omaan mahdottomuuteensa. Ja että muistat minua ihan hyvällä. Sitten olen vapaa. Olen jotain toista varten silloin.
Alkoi taas vaivaamaan pahasti. Vaihtaisin ne kaksi toisensa poissulkevaa vaihtoehtoa tuosta vain toisinpäin. En siitä saanut mitään.
paljon että maa painuu kasaan alla.
Pännii kun olen tähän tilaan itseni päästänyt. En todellakaan ole tällainen oikeasti. En mielestäni ansaitse tällaista paskaa niskaani, itse olen vain asettunut saavin alle kun luulin että se kannattaa pitemmän päälle. Pitäisi päästä ylös tästä kurakuopasta. Pientä auttavaa kimmoketta vain pyytäisin.
tosi TV on vieläkin enempi perseestä kuin tämä meininki täällä.
oikein pääse jyvälle. Mielenkiinto ei riita noiden edellisten lukemiseen, ja tuskin siellä mitään ajatuksen tynkää olisikaan. Jollain tapaa rentouttavaa, kun vaihteeksi aivoriepujen ei tarvitse edes yrittää ymmärtää mitään. Tuntitolkulla pelkkää hiljaisuutta, unenpöpperöä peiton alla, jalkeilla ollessa vain ja ainoastaan lumisia puita ja vapaana kelluvia ajatuksia. aaah. Televiota en avaa koko päivänä, enkä muutakaan hälyä päästä tajuntaani. En edes sinua saaveinesi...tyhjennän itsekkäästi pursuavaa saaviani - että osasikin olla täynnä.
hyvin. Nyt junalla törttöilemään.
mitä jos tulisin sankoineni ja otettais se sunkin ämpäris mukaan. Kaadettais ne vaik eduskuntatalon portaille. Siinähän liukastelevat, Siat!
Sana Siat ei mahdu tajuntaani, enkä muutoinkaan halua ämpäreitäni kaadella muiden jalkoihin, päivastoin. Tyhjenee, kun saan ajatuksensi niin keveiksi ja riippumattomiksi, että ne kelluvat. Paas koittaen.
Kauniita unia...ja kelluvia kuvia.
Hyvää yötä ja huomista päivää ja ensi viikkoa!
ilman tätä ei ois elämää.tämähän jo suorastaan hallitsee mun elämää.käyn kattomassa joka välissä,josko olis tärpännyt.petyn aina,mutta jostain saan taas uusia voimia....
ole oma itsensä täällä;)joku paholainen saa vallan kun kukaan ei valvo kielenkäyttöä.ja välillä pitää käydä "alakerrassa"tuhmalla puolella...
xxxxxxxx.-.
xxxxxxxx|-|
xxxxxxxx|-|
xxxxx_.-|=|-.
xxxx/..|.|..|.|
xxxx|..........|\
xxxx|........../
xxxxx\......./
xxxxxx|....|
ei tää ollut häneltä. Ei hän tekisi näin. Ei se auttaisi yhtään. Hajottaisi minut vaan täysin. En ansaitsisi moista. Voisi ainakin selittää miksi näin julmasti, itse kun en ymmärrä mitä tein niin väärin, niiden ilmeisten mokien lisäksi. Anteeksi pyysin jo. Muuta en voi.
Sai nyt varmaan kuvan että kuvittelen olevani hänen tasollaan ja että hän olisi jossain vaiheessa pitänyt minusta. En ole. Toivoin vaan. Edelleen. Sen varmasti tiedän että ehkä hän pelkästä uteliaisuudesta näitä saattaisi lukea.
En kuvittele että kaikki viestit olisivat häneltä.
Ei siinä olisi järkeä. Tämä ehkä oli kuiteskin...
kiitos viestistä keneltä olikin. Ei tätä olisi näin tarvinnut päättää.
:(
Miksi et selvitä asioitasi ihmisen kanssa, jonka kanssa kaikki on mennyt noin jumiin?
Mä näin tässä perjantaina yhden miehen, joka huusi kaupassa yksikseen kassoille ja kaikille ohikulkeville jotain käsittämätöntä asiaa, kukaan ei tiennyt mitä ja miksi?
olisko tää sun kirjoitus jotain samanlaista, olo on paha, mutta me muut ei osata sua auttaa?
Kenelle surulliset viestisi olivatkaan, niin tuskin se ihminen sulle noin törkeesti tekis, päinvastoin... sun tekstisi on tosi surullista ja hellyttävää.
Tsemppiä, kuka sitten oletkin, törttökö vai ihan tavallinen sydämellinen tyyppi!
Kannattaa sanoa asioita ajoissa. Lucasin haavemaailmasa ne oli menosa jo itikoita ja muita hyttysiä läiskimään isolle areenalle
kun se Amidale vai mikä sanos, että Anakinilla sama syy vihaan kuin Husseinilla, mutta päätti olla rehellinen tunteilleen.
Irakilaiset olis jo tappanee Saddamin, joten meitin kaikkien tarttee kattoa Jeesuksesta se ihmissuhteiden selvittäjä, koska hän näkee silloinkin meidät ja itkumme sekä sisälle sieluumme , kun valvontakamera tms. ei nää.
Saddaminkin kansanmurhan Jeesus kantoi. Yhtään uutta Saddamia ei tarvita,ja vastuu tavallisilla ihmisillä. Hussein yhä elossa, joten hänellä vielä pelastumahdollisuus. mutta jos yksi ihminen jolla voisi olla vihaan "Anakin"-taustaa, saa aikaan paljon pahaa, eikö yksi ihminen saa aikaa paljon hyvää? Ei tarkotus käyttää satuleffaa evankeliontitarkotukseen, mutta rakkaus rulettaa.Kohderyhmä: Ne tajuaa jotka kattonu näitä leffoi.
S.Sundström
Sun pitäisi tuntea mut. Naisseuran puutteesta olen vaan kärsinyt, ei mulla muuten mitään ongelmia ole. Kaikki tosi hyvin. Olen vaan aika turhautunut oikean suhteen puuttumiseen, ei sen ihmeempää. Olin kuiteskin vielä kuukausi sitten iloinen, virkeä ja innostunut. Täynnä toivoa vieläkin paremmasta ja rakkauden täyttämästä huomisesta. Kaikki jotka mut tuntee ois samaa mieltä.
Kun odotukset on TODELLA korkeat, niin kyllä siinä väkisinkin vähän tärähtää kun korttitalo romahtaa totaalisesti. Kaikki ois kyl nyt jo vähän paremmin, jos vain tietäis varmasti että toivoa ei ois varmasti ollut. Pelkään vaan että sitä ois voinu ollakin, mutta itse mokasin. Se olisi elämäni suurin virhe. Uskoin jopa vähän aikaa ilkeyteesi. Se oli suuri virhe. Anteeksi.
Mutta tiedän että olet viekas ja älykäs, siksi en vieläkään usko täysin koko selitystäsi/tilannettasi. On tässä niin paljon kysymysmerkkejä. Voisit helposti kuitata mulle esittämälläni tavalla, niin en enää epäilisi. Olisitko kiltti?
Ja usko pliis, en todellakaan ollut pelkän seksin perässä enkä ollut pettynyt sinuun millään tavalla. Tilanne oli vaan vähän sekava.
Hellillä tunteilla tarkoitin vain kaipausta lähellesi henkisesti ja fyysisesti. Niille oli jo vähän katetta sen yhdessä vietetyn ajan perusteella. Ihan vaan lähellä oloa ja paremmin tutustumista.
Haluaisin viimeinkin suhteen jossa saisin olla täysin avoin itse ja jossa muhun uskottais myös sen verran että ei peiteltäis mitään ajatuksia ja pelkoja. Ei mua tartte pelätä, en ole pinnallinen. En todellakaan, vaikka siltä saatan vaikuttaa. Ihastun vain tiettyihin. Niinkuin Sinuun. Pinnallisuutta tai ei. En tiedä. En usko että se sitä vain olisi. Kunpa vain tuntisit minut. Uskoisin olevani juuri sen luonteinen mistä pitäisit, kunhan saisin elämäni nyt taas takasin raiteilleen.
Joo, sika/saavivitsit yms. ei nyt naurata. Tuli kiire radalle vaan. Ei siellä ollut tosin muita kuin tyhjiä katseita ja nokkapystyssä kävelijöitä. Ei mitään susselimaista. En tiedä miksi. Kunpa tietäisin ja kunpa avautuisit minulle, jos mitään avauduttavaa on. Et katuisi hetkeäkään. Sitä varmempaa asiaa ei voi olla.
tai ehkä ei ole syytä pyytää. Oikaisen kuitenkin käsityksesi. En varmaankaan ole tarkoittamasi henkilö. Osittain viestisi voisi osua minuunkin, mutta en ole "Susselisi", valitan. Toivottavasti saat yhteyden ihmiseesi. Täällä se kyllä on aika epätoivoista. Tai ehkä lukeudut niinhin mielikuvilla pelaajiin, ja tänään sinulla on tuollaisten mielikuvien päivä ja tarve saada haaviin joku, joka niihin vastaa, joku jolla on tarve.
Tervetuloa vastavuoroisesti minun mielikuvaani, jossa kuusen oksat painuvat valkean pehmytmuotoisen lumen painosta, savupiipusta nousee savu, seinustaa vasten lepää sauvat ja sukset ja vajasta kuuluu iloinen kirveen ja kalikoiden kopsahtelu. Posket ovat punaiset, tukka sekaisin ja hikikin, mutta kohta pääsen saunaan. Kopisuttelen lumet kengistä, avaan kitisevän saunan oven, lisään puita pesään ja käännän saunatontun ikkunaan päin, katselemaan valkoisia taideteoksia, pupujussin jälkiä lumessa ja hämärtyvän päivän kajoa.
kyllä oikein hyvältä. Mulla menis näin:
Jos en olisi kipeä, olisin hiihtämässä. Tulin meinaa kipeäksi tästä stressistä. Ei helpota paranemista radalla käyntikään. Mut seuraava olis mun ideaalinen päiväni:
Eli:
Tuhdin aamupuuroannoksen jälkeen laittaisin sen hölmön näköisen pipon päähän ja suunnistaisin ladulle lumitöiden jälkeen. Suksia en ristisi mäissä, suorilla suksilla vaan nousisin. Vaikkakin tuskaista, niin kovin nautinnollista. Käsivarret ois jo turtana ekan mäen jälkeen ja henki vähissä. Hengittäisin sitä ihanan raikasta ilmaa ja ajattelisin ettei pitoa tai luistoa ollenkaan. Mutta sepä hyvä:
ei ehkä pääsis helposti eteenpäin, mutta tekis sitäkin enemmän terää.
Hymyilisin itsekseni jäätyneen parran läpi ja yrittäisin olla kaatumatta alaslaskuissa. Kiittäisin kauniista säästä ja keleistä. Kotiin menisin eri reittiä jäitä pitkin jotta saisin taas nähdä taivaanrannan takana olevan auringon.
Kotona olisikin sitten ah niin mainio eilinen ruoka jo lämminnyt uunissa ja oma kulta niin virkeänä ja pirteänä auttaisi mua ottamaan ne 80-luvun järkyttävät hiihtotrikoot pois päältä ja toruis mua häpeissään että pitikö mun taas ne laittaa päälle. Kaikesta huolimatta sitä piha saunaa sitten kuiteskin varottais polttamasta kokonaan poroksi vaikka helppoa se olis kyllä meidän kesken...
Mielukuvat ei kiinnosta enää. Oikea elämä on paljon parempaa kaikkine epätäydellisyyksineen.
Oikeastaan paljon täydellisempää.
Ilkeilylläni ei ollut mitään todellista pohjaa. Vastasin vain ilkeilyyn hätäisesti takaisin. Ei olisi pitänyt sillä ilkeilystä ei ollutkaan kyse. Ois se pitänyt tietää.
väännetään nyt sitten. Ikävissäs taidat olla. Kinuat ja jankkaat silkkaa eilistä huonoa flaksiasi. En ota siitä päänsärkyä, sitä riittää omasta takaa riittävästi.
Viekas. Kiitos kohteliaisuudesta, mutta meni valitettavasti ohi. Toistaiseksi joutunut pärjäämään rehellisyydellä ja ahkeruudella.
Mitä sitten reaalielämään tulee, niin kannattaa sallia itselleen sellaisia mukavia mielikuvia, jotka ovat ainakin osittain toteutettavissa.
t. posket punaisena ja tukka sekaisin...hiihtämisestä.
Ei tämä mistään flakseista ole kiinni. Kestää varmaan kauan ennenkuin pystyn ketään lähestymään tositarkoituksella. Ei siinä että muissa olisi mitään järjellä selitettävää vikaa. Nämä on vaan tunneasioita. Ei niille maha minkään. En yrittänyt ketään. Ei huvittanut. En kohdannut ketään sinun katseellasi varustettua. Ei siltikään olisi huvittanut, vaikka kaipaankin.
En ole (epäonnekseniko?) niinkuin useimmat miehet. En katso että tuolla on banaani puussa. Onpa nälkä. Taidan syödä sen. En katso että kivat "materiaalit" tuolla tytöllä. Taidanpa iskeä nuijalla sitä ja viedä koti luolaani. Ei mun maailma tolleen toimi. Olen enemmän tunneihmisiä. Ne vaan saa kärsiä näissä asioissa aina enemmän. Varsinkin jos yksi on ylitse muiden.
En sitä viekkautta meinannut pahalla. Kokemuksesta vain tiedän että naiset ovat näissä asioissa miehiä älykkäämpiä, ja useimmiten muutenkin.
Uusi mielikuvani voisi olla vaikka tästä paraneminen, ja paratiisisaarelle matkustaminen. Jonkun apinan voisin sitten siellä poimia puusta seurakseni ja puhua maailman parantamisesta sen kanssa.
mun on parannettava maailmaa tekemisilläni, korjattava yhden ihmisen elämä, saada yksi korjaamaan omansa ja pidettävä itseni kasassa. Näin kovilla en ehkä ole ollut koskaan, mutten näin valmiskaan. Ei kait meille enempää anneta kuin voimme kantaa - luotan siihen. Joskus on elettävä enemmän muiden elämää, jotta saa lunastettua omansa.
Kirjoitit kauniisti. Kyllä sä omasi kanssa pärjäät, viisas ihminen.
t. banaaniriippumaton
Mielenkiintoinen metafoora. Ei maailma ole mustavalkoinen. Minun maailmani on hyvin vaalea.
Niin ainakin olen sen itse käsittänyt.
Sinun maailmasi voisi olla tummahko. Pienet vaaleat läntitkään eivät olisi tietenkään mikään paha juttu.
Tomppeli : )
Näinhän se oli.
Teit varsin selväksi, että peli on loppuun pelattu ja vaihdoit nappulaa.
En suostu enää pelaamaan, haluan elää todellista elämää, johon et ollut valmis. Joko nyt olet? minun kanssani?
En tiedä ymmärsitkö, että tiesin milloin pelasit ja milloin et. Välitin siitä ihmisestä sinussa, jolloin et muistanut/hoksannut pelata.
Kun ilkeilit yritin pelata takaisin, mutta sisälläni se ei onnistunut ja se sattui!
Ongelma oli siinä että tilanne oli totaalisen absurdi minulle. Menin vain täysin hämilleni: Miten ihmeessä minun pitäisi sinuun suhtautua? Mikä olisi kaikkien kannalta paras tapa ottaa selvää sinusta? Piditkö minusta lainkaan? En tiennyt. Sen tiesin että sinusta pidin vallan mahdottomasti. Kaunis ja lämminhenkinen. Juuri minun mieleeni. Mahdotonta löytää toista samanlaista. En vaan lähtenyt puhtaalta pöydältä mukaan niinkuin olisi pitänyt. Se olisi vielä onnistunut pari vuotta sitten. Nyt oli liikaa itsekehiteltyjä tunteita matkassa. Varmasti rakastuisin sinuun jos vain enemmän aikaa vietettäisiin yhdessä. Kai ymmärrät mitä tällä tarkoitan? Tottakai rakastan jo jossain mielessä. Tähtitieteellisiin mittoihin olisi kaikki ainekset.
Huomasin itsekin että pelasin hieman ja pelästyinkin sitä. Olin täysin epäuskossa. Tilapäinen mielenhäiriö siis se käytökseni en tiennyt miten suhtautua. Aloin liian varovaiseksi. Ei olisi pitänyt turvata selustaansa ja elvistellä vaan olla oma itsensä. Siinähän sitten olisit loukannut vaan jos olisit halunnut. En uskaltanut. Oli vaan niin paljon pelissä. Kaduttaa.
Haluaisin jutella sun kanssas ihan rauhassa vielä joku päivä. Avoimesti. Jos vaan suostut. Ei enää mitään pelejä. Se oli liian varovaista. Ei sillä tavalla tule mistään mitään.
Voisitko unohtaa sen ilkeilyn pliis. Suunnattoman pettymyksen vallassa ja toivottomuuden tilassa jotain vaan äkkiä tuhersin. En edes kunnolla katsonut mitä olit minulle kertonut. Ei se antanut mitään oikeutusta sille. Ei se ollut minua itseäni. En ole lainkaan sellainen. Anteeksi.
Pitäisi päästä eroon tästä tunteet --> valta asetelmasta. Ei sellaista. Ei se ole mistään kotoisin. Pitäisi vaan uskaltaa luottaa.
Että pidinkö sinusta? Voi kuule, liikaakin, aivan liikaa... Kuten sanoit, tähtitieteellisiin mittasuhteisiin olisi ainekset. En käsitä miten kykenin alunperin tekemään sen - tilanpäinen mielenhäiriö siis kaiketi minultakin. Siltikään en kadu.
Näen sinussa niin paljon itseäni että pelottaa vietävästi. Sielunkumppanuutta, ymmärrystä ilman sanoja ja selityksiä. Kyllä minä tiedän, ettet ollut itsesi etkä halunnut tämän kaiken menevän näin. Kuten sanoit, paljon oli pelissä ja on kai vieläkin. Ainiaankin ehkä.
Pelkkiä takaiskuja, vähemmästäkin suojamuurit ja epäusko kasvavat. Miksi minusta siitä huolimatta tuntuu, ettei se ole ohi? Peli nimittäin. En kai vaan halua uskoa, vaikka kaikki viittaakin pahasti siihen suuntaan. Olisi kai vaan paras luovuttaa ja poistua.
Jutella haluaisin minäkin ja unohtaa kaiken menneen paskan ja tehdyt virheet. Haluaisin vain lähellesi ja olla. Taitaa olla liikaa pyydetty. Miten voisin enää luottaa mihinkään?
Että pidinkö sinusta? Voi kuule, liikaakin, aivan liikaa... Kuten sanoit, tähtitieteellisiin mittasuhteisiin olisi ainekset. En käsitä miten kykenin alunperin tekemään sen - tilanpäinen mielenhäiriö siis kaiketi minultakin. Siltikään en kadu.
Näen sinussa niin paljon itseäni että pelottaa vietävästi. Sielunkumppanuutta, ymmärrystä ilman sanoja ja selityksiä. Kyllä minä tiedän, ettet ollut itsesi etkä halunnut tämän kaiken menevän näin. Kuten sanoit, paljon oli pelissä ja on kai vieläkin. Ainiaankin ehkä.
Pelkkiä takaiskuja, vähemmästäkin suojamuurit ja epäusko kasvavat. Miksi minusta siitä huolimatta tuntuu, ettei se ole ohi? Peli nimittäin. En kai vaan halua uskoa, vaikka kaikki viittaakin pahasti siihen suuntaan. Olisi kai vaan paras luovuttaa ja poistua.
Jutella haluaisin minäkin ja unohtaa kaiken menneen paskan ja tehdyt virheet. Haluaisin vain lähellesi ja olla. Taitaa olla liikaa pyydetty. Miten voisin enää luottaa mihinkään?
Että pidinkö sinusta? Voi kuule, liikaakin, aivan liikaa... Kuten sanoit, tähtitieteellisiin mittasuhteisiin olisi ainekset. En käsitä miten kykenin alunperin tekemään sen - tilanpäinen mielenhäiriö siis kaiketi minultakin. Siltikään en kadu.
Näen sinussa niin paljon itseäni että pelottaa vietävästi. Sielunkumppanuutta, ymmärrystä ilman sanoja ja selityksiä. Kyllä minä tiedän, ettet ollut itsesi etkä halunnut tämän kaiken menevän näin. Kuten sanoit, paljon oli pelissä ja on kai vieläkin. Ainiaankin ehkä.
Pelkkiä takaiskuja, vähemmästäkin suojamuurit ja epäusko kasvavat. Miksi minusta siitä huolimatta tuntuu, ettei se ole ohi? Peli nimittäin. En kai vaan halua uskoa, vaikka kaikki viittaakin pahasti siihen suuntaan. Olisi kai vaan paras luovuttaa ja poistua.
Jutella haluaisin minäkin ja unohtaa kaiken menneen paskan ja tehdyt virheet. Haluaisin vain lähellesi ja olla. Taitaa olla liikaa pyydetty. Miten voisin enää luottaa mihinkään?
kuulostaa tosi hyvälle.
Paras kai antaa ajan hieman kulkea. Kyllä me vielä nähdään. Viimeistään se enkeli joka hakee mut, on susta taivaan pilviä myöten veistetty ihan minua varten. Kyynelteni vana johdattuu mut sen siiville.
Haluaisin niin uskoa, että me ollaan ne kaks ihmistä. Tiedän että olet juuri niinkuin haluaisinkin sun olevan. Näin sen heti silmistäsi. Tiedät sen itsekin. Kunpa vaan tuntisit minut läpikotaisin. Se olisi suurin toiveeni.
Pelästyin ehkä sua, oon ennenki huomannut et jos joku ihanuus ilmentääkin mua kohtaan yllättäen vähän enemmän kiinnostusta, niin saatan saada jonkin sortin autonomisen pelko reaktion. Miksi se minusta tykkäis? Täytyyhän siinä olla jotain vikaa sit. Tämä mun pitäis hoitaa ihan itekseen mua vaivaamasta. Haluanhan mä sut. Oi että kuinka paljon. Olen ylpeä susta. En kai vain usko tarpeeksi vielä rakkauteen, siitä kun oon saanu aina kärsiä. Kunpa sä olisit se joka poistaisi tämän pelon multa rakkautesi lämmöllä.
"Paras kai antaa ajan hieman kulkea."
Kuinka kauan? Olen kai kärsimätön mutten jaksa odottaa ikuisuutta. Pakko päästä eteenpäin suuntaan tai toiseen...
"Kunpa vaan tuntisit minut läpikotaisin. Se olisi suurin toiveeni."
Kuinka voisin jos et anna minun tutustua?
"Olen ylpeä susta."
Ja mistähän hyvästä...?
"En kai vain usko tarpeeksi vielä rakkauteen, siitä kun oon saanu aina kärsiä."
En usko minäkään, koska en ole koskaan kokenut ja tuntenut sitä itse. Tässä se voisi olla, mutta...
Tuskin olet hän, mutta...
Kyllä tiedät mistä olen ylpeä susta. Harmi etten voi sitä sulle sanoa suoraan. No toivottavasti joku tajuaa sanoa.
Suojamuurini esti oman minäni sinulta. Ja luulin ettet pitänyt siitäkään mitä paljastin itsestäni.
Jos kukaan ei ole rakastanut sillä tavalla, niin miksi ihmeessä sinäkään jolta sitä eniten haluaisin?
Hieman vaikeaa uskoa ettet ole sitä kokenut ja tuntenut itse. Kai rakkautta omaa elämääsi kohtaan sentäs? Kauneutta on jokapuolella.
Mitä jos nähtäis jossain? Viiniä vähäsen. Hieman ujoja ja haavoittuvia sieluja taidetaan molemmat kuiteskin olla.
Tälläistä haaveilua tää on vaan...kuhan ei usko liikaa et se oisit sinä :)
No näinpä se todellakin oli. Peli pelattiin loppuun, mutta nappulaapa en vaihtanut. Eri nappuloilla pelannut en ole. Joo, kyllä minäkin haluan elää todellista elämää enkä sen tähden ole vastannut. Jeps, jos elämä ei pelota, olen kyllä valmis elämään todellista elämää kanssasi. Ottaa vaan älyttömästi aivoon, että paljastin itsestäni liikaa, kun en pelannut.
Ei, ei parane uskoa mahdottomiin...;)
Niin, tiedänhän minä mistä hyvästä olet minusta ylpeä. En vaan kai itse osaa olla... Se mitä paljastit itsestäsi, oli yllätys. Vasta silloin tajusin kuinka napakymppiin olin osunut enkä tiennyt olisiko minun pitänyt itkeä vai nauraa. Ei se kuitenkaan tunteitani vähentänyt - päinvastoin!
Tiedäthän, vanha klisee: et voi rakastaa ketään muuta ennen kuin rakastat itseäsi. Ja se vie vielä aikaa vaikka alkuun olen jo päässytkin. Sama taitaa päteä sinuun...? Taidamme olla liian samanlaisia, yhtä vaikeita ja mahdottomia. Mission Impossible?
Kunpa nähtäisiinkin. En vaan osaa kuvitella sinun juovan viiniä...
Ei, en usko ;)
Totta, elämä pitää saada raiteilleen ja saada oma hyväolo takaisin itsensä ja jossain määrin muiden kautta, ennenkuin voi mitään muuta olla. Rakastan itseäni, mutta se tunne ei vain ole tällä hetkellä tarpeeksi pinnalla. Pitää nostaa se taas ylös. Kyllä se sieltä löytyy, on sitä kuiteskin niin paljon. Vaatii vaan hieman aikaa ja keskittymistä.
Sehän tässä naurattaakin, samanluonteisuus.
Kyllä meillä hyvin selviä erojakin onneksi on.
Pysyy mielenkiinto yllä.
Ja niinkuin totesin, mitä rankempaa välillä on, sitä enemmän se palkitsee. Ei tässä helpon, itsestäänselvän elämän perässä olla kummatkaan. Meidän tapauksessamme yhteen hiileen puhallettu liekki lämmittäisi meidät kummatkin varmasti ilmaa kevyemmiksi. Siinä sitten vaan leijailtaisiin. Mission Impossible? Mahdottomuudessa parasta on aina se mahdollisuuden taika.
Meidän pitää vain tehdä kaikessa oikein. Se on suurin taakkamme, mutta hyvä niin. Katsotaan mitä tuleman pitää. Odotan innolla, mutten vala enää elämäni perustaa sille ennenkuin asia selkenee.
Osui ja upposi! ;)
Heh, aivan. Vain mahdottomuus on se, mikä kiehtoo ja saa eteenpäin. Helpot asiat eivät ole minua varten. Vain yksi puuttuu - aina se jokin. Ja mahdotontahan tämä kaikki on ollut, absurdia ja ennenkokematonta. Meidän ilmeisesti pitää tehdä kaikki paitsi oikein niin myös kylmäverisen täydellisesti. Jääkarhu todellakin olet, mutta kyllä minä sisälläsi näin niin paljon muutakin. Ja se vasta kiehtookin.
Yleensä kyllästyn kun opin ja saavutan mitä tavoittelen, mutta tällä kertaa en usko haasteiden loppuvan koskaan. Millään saralla, tiedäthän. Hyvä niin. Silloin ei koskaan saa tarpeekseen.
Sitä liekkiä ei sitten muuten paljon kauaa tarvitse sytytellä. ;) Tulipalovaara jäätiköllä ilman sytyttämistäkin, vaikka mahdotonta sen luulisi olevan.
Kunpa vaan jaksaisi odottaa.
Elämä ei pelota ja riskejä pitää ottaa päästäkseen eteenpäin.
Et paljastanut itsestäsi liikaa. Miksen saisi nähdä sisimpääsi? Siellähän se todellinen elämä on.
Tämä ei ole ilkeilyksi vaan toivon, että ensimmäinen lauseesi on neuvoksi myös itsellesi.
Todellinen elämä on kehon ulkopuolella ja siitä johtuvat tunteet sisäpuolella. Ajattelen minä !
Toivottavasti ymmärrät Näin perjaintai-iltana.
Huh, monia polkuja tästäkin lähti. Saisipa nämä threadit omia itselleen ja ihastukselleen...
Tuli vaan taas ahnaita tuntemuksia sinun suhteesi mieleen. Syliä, lämpöä ja kauniita sanoja. Suutelisin sinut läpikotaisin, ihan vaan kauneuden lahjasta ja rakastamisen ilosta. Ehkä joskus, ehkei milloinkaan.
Mutta nyt on aika elää elämätöntä elämää. Maailma sanelee loput. Tähän paikkaan ei ole luottamista.
Olisitpa se sinä. Kai me vielä näemme.
kaunis kiitos seisoo. Hyvää Yötä!
etpä taida olla ko. hlö.
tiedät että otan riskejä, tosin hallitusti :)
noup, elämä on se mitä tuntee sisimmässään. kaikki muu on ulkoista: peliä/leikkiä/roolitusta tilanteittain.
se mitä sisällä tuntee on todellista - ja tärkeintä.
ole hyvä vaan, kaunis nainen...
Nyt minun varmaan kannattaa lopettaa tämä hössötys täällä viimeinkin.
...tämä meni mielenkiintoiseksi... ;)
Ei vaan, eihän tämä ihan tervettä ole pääkopalle. Tässä paskassa tilanteessa on kai vaan ilo jostakin irti revittävä. Vaikka sitten tällaisesta hömpötyksestä. Mutta alkuperäinen ketjun aloittaja lienee oikeassa, olisi aika elää todellista elämää. Minä en sitä vielä voi elää täysillä, mutta totta vie aion niin pian kuin mahdollista. Suosittelen samaa sinulle, jääkarhu!
Mutta älähän karhu jäädy kokonaan! Kivenkova kuori mutta sisältä tulta ja tappuraa. Siitä minä pidän (yhä)! ;)
Tuollainen roolipeli ym. eivät kuulu ainakaan minun elämääni. Sisäpuolista tunnetta ei ole, jos ei ole ulkopuolista elämää. Miten on, etkö sinäkin haluaisi uusia tunteita elämääsi?
Ei ole joo tervettä. Jotenkin sitä vaan haluaisi kuulla, mitä toiselle kuuluu. Kiinnostaisi niin kovin. Epätietoisuus kalvaa ja ikävä.
Tämä keskustelu kuiteskin vaan lisää tätä epätietoisuutta, kun ei tiedä kenen kanssa tässä oikein höpisee ja mitä ihmettä jotkut jutut tarkoittavat. Eikä näillä sanoilla juuri mitään väliä olekaan. Mutta jos se oletkin ollut sinä, niin erotat kyllä minut muitten joukosta.
Onneksi olen nyt saanut levättyä ja nukuttua, joten arjen askareet kutsuvat kohta taas entiseen malliin. Tavoitteet korkealla tietty. Turha tässä surkutella, ku on niin paljon parempaakin tekemistä. Eikä se mitään auttaisikaan.
Hyviä vointeja sullekin. Koitetaan selvitä. Molemmilla tässä taitaa olla pienoinen kriisi meneillään. Harmi vaan, ettei voida auttaa toisiamme. Pakko selvitä itse. Kyllä meillä sitä voimaa on. Ei huolta, vaikka vaikealta välillä tuntuukin. Vaikeudet vahvistavat. Aina ennenkin on selvitty.
Äh, olet ärsyttävä! ;) Juuri samanlainen jästipää kuin minäkin. Pakko hakata omaa päätään seinään kunnes on valmis.
"Mutta jos se oletkin ollut sinä, niin erotat kyllä minut muitten joukosta."
Niinhän sitä luulisi, mutta koskaan ei voi olla varma. Epätietoisuus kasvaa entisestään. Ja ikävä.
"Tavoitteet korkealla tietty."
Kuinkas muuten. Pakko saada kuu taivaalta hinnalla millä hyvänsä. Mutta onko sittenkään tyytyväinen...?
"Turha tässä surkutella, ku on niin paljon parempaakin tekemistä. Eikä se mitään auttaisikaan."
Ei, ei auta itku markkinoilla nyt. Marttyyriksi en alennu.
"Molemmilla tässä taitaa olla pienoinen kriisi meneillään.
Niinkin voisi sanoa. Sekaisin ja hajalla, mutta ei huolta. Kuten sanoit, ennenkin selvitty. Ja paljon pahemmastikin.
"Harmi vaan, ettei voida auttaa toisiamme. Pakko selvitä itse."
Kutkuttava ajatus... Tuo toisiemme auttaminen nimittäin. Mutta eihän siitä mitään hyvää seuraisi. Koska olemme mitä olemme, meidän on pakko selvitä itse ja yksin ja palata voittajana.
"Kyllä meillä sitä voimaa on."
Kyllä, sekä fyysistä että henkistä. Nyt kaivataan etenkin tuota jälkimmäistä.
Siihen asti kunnes tavataan (?), tässä vähän Apocalypticaa pohdittavaksi:
How Far
My life is a circle
No beginning and no end
It's always repeating a trail I defend..
A missunderstanding
That can't be erased like a file
I've got all I wanted
But still I'm not satisfied
How far will I go to
And search my respect and my pride
How long will I lie to myself
About the privilege of my life
That turns around 'till I die
And take the dark with me
Why am I sad when I have more than I ever had?
My life is too stable I get no air
My jail is my skin I'm false like a fable
That is being praised for it's sinn
Once I am trying to follow the light
Then the bitch grips my feet
Pulls me down underneath
How far will I go to
And search my respect and my pride
How long will I lie to myself
About the privilege of my life
That turns around 'till I die
And take the dark with me
"Niinhän sitä luulisi, mutta koskaan ei voi olla varma. Epätietoisuus kasvaa entisestään. Ja ikävä."
Niin, pitäisi lopettaa tämän palstan tarkistelu. Menee vain aikaa hukkaan ja pää sekoittuu entisestään. Ei viitsisi mitään negatiivisia ajatuksia täältä poimia, jotka eivät oikeastaan mitenkään liity tähän millään tavalla. Eks lopeteta tähän? Tiedät kyllä mistä mut saat kiinni tarvittaessa. En todellakaan ärsyynny yhteydenotoista. Ei niiden mitään ihmeellistä tartte olla.
"Kuinkas muuten. Pakko saada kuu taivaalta hinnalla millä hyvänsä. Mutta onko sittenkään tyytyväinen...?"
Musta tuntuu, että olen täysin tyytyväinen vasta kun saan rakastaa hullun lailla. Sen luontoinen tyyppi vaan olen. Toki muutkin asiat tekee onnelliseksi, mutta se äärimmäinen piste on vaan siitä kii.
"Ei, ei auta itku markkinoilla nyt. Marttyyriksi en alennu."
Ei, eikä ole mitään oikeuttakaan ainakaan minulla. Kestää vaan vielä vähän aikaa että saa palikat taas ruotuun pään sisällä. Sulla kai niitä järjesteltäviä osia taitaa olla pikkasen vielä enemmän askarreltavana.
"Niinkin voisi sanoa. Sekaisin ja hajalla, mutta ei huolta. Kuten sanoit, ennenkin selvitty. Ja paljon pahemmastikin."
Joo, paljon pahemmastakin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa. Sinusta en tiedä, mutta tiedän ettet ole elämässäsi todellakaan liian helpolla päässyt. Sen aisti sinusta.
"Kutkuttava ajatus... Tuo toisiemme auttaminen nimittäin. Mutta eihän siitä mitään hyvää seuraisi. Koska olemme mitä olemme, meidän on pakko selvitä itse ja yksin ja palata voittajana."
Näinhän se on. Mutta baby steps, baby steps. Tässä ei mitään isoja harppauksia voi tehdä.
Valitettavasti. Toivottavasti kokonaisuus on vähintään yhtä kuin osiensa summa.
"Kyllä, sekä fyysistä että henkistä. Nyt kaivataan etenkin tuota jälkimmäistä."
Toivottavasti fyysinen voima on keskittynyt tänne päähän enempi..muuten taidan olla ihan väärässä keskustelussa. ;)
Jessus, voisit niin hyvin olla... Paras lopettaa ennen kuin sekoan täysin.
"Tiedät kyllä mistä mut saat kiinni tarvittaessa. En todellakaan ärsyynny yhteydenotoista."
Tiedän mutta pallo nyt sinulla. Tiedät sen itsekin.
"Kestää vaan vielä vähän aikaa että saa palikat taas ruotuun pään sisällä. Sulla kai niitä järjesteltäviä osia taitaa olla pikkasen vielä enemmän askarreltavana."
Kyllä, niitä on liikaakin tällä hetkellä.
"Joo, paljon pahemmastakin. Ainakin omalta osaltani voin sanoa. Sinusta en tiedä, mutta tiedän ettet ole elämässäsi todellakaan liian helpolla päässyt. Sen aisti sinusta."
Kun on käynyt helvetissä... Sinäkin? Tiesin sen.
"Toivottavasti kokonaisuus on vähintään yhtä kuin osiensa summa."
Paljon enemmän uskoisin. En minä muuten tähän olisi ryhtynyt.
"Toivottavasti fyysinen voima on keskittynyt tänne päähän enempi..muuten taidan olla ihan väärässä keskustelussa. ;) "
Joo, ei pelkoa. Mutta kyllä minäkin aika sitkeä olen. ;)
Pärjäilehän!
Kenellehän sinä oikein tarkoitit nuo sanasi,eivät tuntuneet tutuilta onneksi.
Joo tiedän, että pallo on minulla. Pitäis sit kai vaan jostain pikkueläinten ääntelyistä päätellä milloin sitä palloa kandeis viskata sinne päin. Joku orava varmaan kai mua sit neuvoo miten toimia ja milloin.
Joo, mut lopetetaa tää nyt tähän. En kirjoita mitään enää tänne. Enkä lue mitään. Maailmani ei nyt enempää sekoitusta kaipaa.
Voimia ja uskoa paremmasta huomisesta. Meille kaikille ! Kyllä se sieltä tulee. Pitää vaan yrittää olla ajattelematta sua ja mua, vaikka vaikeaa se on.
tokihan ulkoisia ärsykkeitä pitää olla, mutta sisällä ne työstetään ja riippuu henkilöstä miten sen kokee/tuntee.
tietysti haluan uusia tunteita - positiivisia.
peliähän se on jos ei näytä mitä sisimmässään ajattelee.
uskaltaisitko vihjaista itsestäsi enemmän?
Vielä pari sanaa jos vaikka uteliaisuutesi vie järjeltä voiton. ;) Ketju alkoi täyttyä joten vastaan ylempään viestiin.
"Joo tiedän, että pallo on minulla. Pitäis sit kai vaan jostain pikkueläinten ääntelyistä päätellä milloin sitä palloa kandeis viskata sinne päin. Joku orava varmaan kai mua sit neuvoo miten toimia ja milloin."
Toimi kun itse olet siihen valmis. Tilanteen mukaan. Enköhän minäkin sitten jo ole päässyt selville vesille. Enkä minä nytkään purematta nielisi. ;) Ei sen tarvitse mitään suurta olla. Kuten sanoit pienin askelin. Voin yrittää antaa merkkejä mutta siinä ympäristössä se on aika riskipeliä. Paljastumisvaara melkoinen kun on jatkuvassa piirityksessä. Kuten hyvin tiedät.
Sen vaan haluaisin sinulle sanoa, etten todellakaan ole yhtään valmiimpi siihen kuin sinäkään. En silloin enkä nyt. Toimin silloin hetken mielihäiriöstä, kerrankin tunteiden mukaan ennen kuin ajattelin asiaa rationaalisesti pidemmälle, mikä oli yllätys itsellenikin. Tilaisuus teki varkaan mahdollisimman väärällä hetkellä, mitä haluaisin pyytää anteeksi.
En tiedä kuka olet, missä olet ja ketä kaipaat, mutta haluaisin kiittää sinua tästä keskustelusta. Pääni sekoittajan suhteen ajatukseni ovat yhä yhtä epävarmat ja sekavat, mutta muuten tämä ajatusten vaihto on selkeyttänyt omia mietteitäni ja helpottanut tätä "kriisitilannetta".
Tämä julkinen paatostilitys loppuu osaltani tähän, mutta jos haluat jatkaa ajatusten vaihtoa anonyymisti, ilman yksityiskohtia ja takaa-ajatuksia fiiliksen ja tilanteen mukaan, kirjoita korniin osoitteeseen: [email protected]
Mutta jos kirjoitat, kerro toki jotain merkityksellistä vaikka rivien välissä. Näitä onnenonkijoita ja toiverikkaita kun täällä tuntuu riittävän. ;)
Tunnethan noinkin paljon häntä kohtaan, Hänen tunteensa ovat varmaankin yhtä vahvat kuin sinun, älä luovuta....
...en voinut vastustaa kiusausta...
No tätä enempää en enää kirjoita tänne mihinkään. En varmasti!!! Saatan vielä lukea kerran kommenttisi jos sellainen tulee tänään iltaan mennessä. Sitten en lue enää mitään suhteet näitä tähän liittyviä foorumeita. Lupaisitko ettet sinäkään?
Ei ehkä ole fiksua vaihtaa ajatuksia kahden kesken "anonyymi periaattella". Se vaan saa aikaan lisää epäselvyyksiä ja jouduttaa ikävää. Alettais sotkemaan soppaa entisestään. Vaikka haluaisinkin olla yhteydessä NIIN paljon ja jutella, niin nyt tarvitaan selkeitä ajatuksia ja muuta elämää tuomaan tasapaino takaisin ihan omin avuin.
Parempi on antaa ajan kulua ja antaa tilanteen selvitä. Haluaisin aloittaa kanssasi puhtaalta pöydältä. Tasapainoisena, onnellisena ja kauniina. Molemmat. Kyllä se päivä tulee, jos luoja vaan sallii.
Ajattele että jossain on joku, joka välittää ja haluaa että onnistut. Siitä saa voimia.
Toivottavasti en nyt ole ihan väärässä. Toivottavasti se olet sinä. Olet ainutlaatuinen. Kaikki ei ehkä oletusarvoisesti hyvää, mutta tuskin se mitään sellaista olisi mitä en pystyisi hyväksymään ja rakastamaan. Enemmän kuin ketään muuta. Ja sitä oletusarvoisesti hyvää sussa on aivan liikaa ymmärrettäväksi asti!!
Hahaa, arvasin. ;) Oioi, alkaapa tämä mennä jo lähelle...
Viestihierarkia täyttyi taas - lienee merkki siitä että on todellakin aika lopettaa.
"Ei ehkä ole fiksua vaihtaa ajatuksia kahden kesken "anonyymi periaattella". Se vaan saa aikaan lisää epäselvyyksiä ja jouduttaa ikävää. Alettais sotkemaan soppaa entisestään. Vaikka haluaisinkin olla yhteydessä NIIN paljon ja jutella, niin nyt tarvitaan selkeitä ajatuksia ja muuta elämää tuomaan tasapaino takaisin ihan omin avuin."
Ainahan sitä voi yksityiskohtiinkin mennä jos (=kun) alkaa liikaa vaivaamaan. ;) Ei vaan, oikeassa taidat olla. No, osoite joka tapauksessa toimii ja tarjous jää voimaan, joten kirjoita jos siltä tuntuu. Vaikka sitten jonkin ajan kuluttua kun ajatukset ovat selkeämmät.
"Haluaisin aloittaa kanssasi puhtaalta pöydältä."
Ehdottomasti.
"Olet ainutlaatuinen. Kaikki ei ehkä oletusarvoisesti hyvää, mutta tuskin se mitään sellaista olisi mitä en pystyisi hyväksymään ja rakastamaan. Enemmän kuin ketään muuta. Ja sitä oletusarvoisesti hyvää sussa on aivan liikaa ymmärrettäväksi asti!!"
Vaikea itse tuohon mitään sanoa. Ainakin outo taidan olla. ;) Kyllä sitä paskaakin minusta löytyy riittämiin, usko pois! Paljonkin. Kolikolla kun on aina toinenkin puoli kuten varmasti hyvin itsestäsikin tiedät.
Lopuksi odottavalle vähän laulun sanoja:
Depeche Mode: Free Love
If you've been hiding from love
If you've been hiding from love
I can understand where you're coming from
I can understand where you're coming from
If you've suffered enough
If you've suffered enough
I can understand what you're thinking of
I can see the pain that you're frightened of
And I'm only here
To bring you free love
Let's make it clear
That this is free love
No hidden catch
No strings attached
Just free love
No hidden catch
No strings attached
Just free love
I've been running like you
I've been running like you
Now you understand why I'm running scared
Now you understand why I'm running scared
I've been searching for truth
I've been searching for truth
And I haven't been getting anywhere
No I haven't been getting anywhere
And I'm only here
To bring you free love
missä näit??
Joo, en odota mitään untuvapeitettä susta, enkä itsekään ole sellainen. Maailma vaatii hieman ristiriitoja ja konflikteja, jotta täällä viihtyisi. Siksi hyvää ja pahaa on. Järkemme ja tunteemme vaativat sen. Ei muuten mikään tuntuisi miltään.
Ja mitä tahansa paskaa susta löytyykin, niin sen täytyy olla kyllä sitä mistä mämmiä tehdään. On se niin makiaa sekin. ;D
Omastani en tiedä...olis pitäny kirjottaa muistiinpanot kapaloissa ollessani. ;D
Tälläsistä jutuistahan sä tykkäsit..tai ehkei ihan näin jälkeenjääneistä.. ;)
Nuo sun biisin sanat kuulostavat oikein mukavilta :)
Jos et oliskaan hän ketä tarkoitan, niin silti rutistaisin sua tuhanneksi kiitokseksi.
Joo, olkoon tää nyt viimonen viesti täällä. Ehkä laitan sulle jotain tässä lähiviikkoina siihen mailiin.
Mut jos se ootkin sä niin, täs ois sulle yhen biisin sanat, älä epäile niitä :
THE MOST BEAUTIFUL GIRL IN THE WORLD
Could u be the most beautiful girl in the world?
It’s plain 2 see u’re the reason that God made a girl
When the day turns into the last day of all time
I can say I hope u are in these arms of mine
And when the night falls before that day I will cry
I will cry tears of joy cuz after u all one can do is die, oh
Could u be the most beautiful girl in the world?
Could u be?
It’s plain 2 see u’re the reason that God made a girl
Oh, yes u are
How can I get through days when I can’t get through hours?
I can try but when I do I see u and I’m devoured, oh yes
Who’d allow, who’d allow a face 2 be soft as a flower? oh
I could bow (bow down) and feel proud in the light of this power
Oh yes, oh
Could u be (could u be) the most beautiful girl in the world?
Could u be?
It’s plain 2 see u’re the reason that God made a girl
Oh, yes u are
And if the stars ever fell one by one from the sky
I know mars could not be, uh, 2 far behind
Cuz baby, this kind of beauty has got no reason 2 ever be shy
Cuz honey, this kind of beauty is the kind that comes from inside
Could u be (could u be) the most beautiful girl in the world?
So beautiful, beautiful
It’s plain 2 see (plain 2 see) u’re the reason that God made a girl
Öh, tuota, minäkö?! Lienetkö minua edes nähnyt... Kiitos joka tapauksessa! Tässähän ihan ikirouta jo sulaa.
Joo, mitä aivottomampaa huumoria sen parempi. ;) Elämäni on ollut niin yhtä vuoristorataa (etenkin viime aikoina) ettei ilman sitä jaksaisi eteenpäin. Ja ylöspäin. Kaikki tai ei mitään.
Voi taivas, jotkut ovat joskus sanoneet minua järkeväksi!? Niiden pitäisi nyt ravitella minua ja huutaa korvaan, että hanki tyttö hyvä jo elämä! Ei, enää en kirjoita. En varmasti. Tänne. ;)
Joensuun torilla.
jos todella tunnet noin.Luuletko , että se toinen haluaa roikkua perässäsi jos olet vittuillut?Pannut ja sitten jättänyt?Mieti vähän...Selvitä asiat.Ei se ole niin vaikeaa.Joku voi kaivata sinua edelleen vaikka olisi muuta antanut ymmärtää...
törttöilijän vuodatus sopii minunkin tekemisiin ja/tai tekemättä jättämisiin.Niin on sopivaa että ihan huvittaa.Mennyt viim. vuosi on ollut elämäni rankinta aikaa.Tullut törttöiltyä parin neitokaisen kanssa.Olen jo harkinnut paikkakunnan vaihtoa kun ahdistaa.Kumpikaan ei kuitenkaan katso pahalla.Ei, kyllä niissä katseissa näkyy kaipaus..
Lopussa oleva lause on ihan täyttä paskaa niinku se koko kappalekin oli ja melkein koko maili. Etkai vaan uskonu tähän? En halua että uskot että olen oikeasti tätä mieltä. Koska en ole. Menin vaan jostain ihme syystä tälläista puppua laittamaan. Puolustusreaktio tai jotain järjetöntä.
Kehuin myös itseäni ylettömästi. Täyttä paskaa. En usko siihen itsekään. Kunhan yritin vaan päteä pettymyksessäni.
En ole tunteeton petkuttaja. Naisia mulla on ollu kaksi. Kummatkin ihania ihmisiä. Toisen kanssa vielä ollaan hyviä kavereita.
En katso muita ihmisiä alaspäin. Ehkä jotain metroissa hilluvia nistejä mutta en ketään kunniallista työtä tekevää ihmistä. Itseäni korkeintaan.
Haluan vain että totuus ajatuksistani olisi sulle selvä.
Eli seuraava täyttä puppua (ei ole huonoja puolia):
"Se mun mielikuva oli maksimoinut sun hyvät puoles ja minimoinut ne "ei ehkä
niin hyvät puolet"
(ei niitä kyl juuri voi sanoa olevan loppujen lopuksi, eikä niillä merkitystä
hyviin puoliin verrattuna anyway, nobodys perfect ja hyvä niin)."
Mistä päin sinä olet? On kuin minun kolmas kerta toden sanoo! =) Pipo päätä ikävöin...
joo, no ny on pipo kireellä
Kuka on mies ja kuka on nainen?
n/m? ja kenelle tää juttu on.Täälä on näköjään monta kirjottajaa ja varmaan vielä useampi toivoo että tää olis just sille..Vähän vihiä kelle tää on..
nainen ja tämä oli alkuperäiselle törpölle tai mikä lie on! =)
Selkenee. Asiat ovat oikeasti niinkuin ne ovat aina olleet, eli tosi hyvin joka kantilta. Lievää sekoilua vain viime aikoina kompleksisesta mielen laadusta johtuen. Tämä siksi, ettei kukaan muu tässä vaan ala pelkäämään mitään, mihin ei ole todellisuudessa mitään tarvetta.