pelkäätkö hammaslääkäriä?

Siellä on kaikki kamalaa..haju,ympäristö ja suurin osa henkilökunnasta yleensä sopimattomia hommaansa.
Itse en pysty menemään miespuolisen hammaslääkärin käsittelyyn.
Hoitaja ei saa olla liian nuori jne.
Jos lääkäri puhuu hiukankin epämiellyttävään sävyyn niin poistun heti.
Jos suuni tungetaan täyteen kaikenmaailman häksättimiä ja aletaan kysellä jotakin,niin poistun heti.
On tullut häivyttyä kesken hampaan paikkaamisen.

Maailma avautui kun löysin nykyisen lääkärin..ja vieläpä ihan terveyskeskuksesta.
Kaipa tuo lääkäri kohta siirtyy yksityisen palvelukseen..
Pehmeä ääni..lempeä katse..tuli äiti mieleen..antoi minulle mahdollisuuden olla mies vaikka makasinkin avuttomana hänen tuolissaan.
Missään vaiheessa en tuntenut oloani uhatuksi toisin kuin yleensä..varsinkin mieslääkärien käsittelyssä.
Hoitaja laski kätensä rinnalleni aina kun tehtiin jotakin ikävää.
Minulle kerrottiin aina mitä tehtiin ja miksi.
Hampaani olivat hoitamatta armeijasta asti..reikiä oli vaikka muille jakaa,ja häpesin hammaslääkäriin menoa..hengitys haisi,ja yöunet olivat aika vähissä jatkuvien kipujen takia.
Nyt on kaikki kunnossa..en tiedä mitä teen kun jonain päivänä joudun tuosta lääkäristäni luopumaan.
Minulle jo sanottiin,että joudun mieslääkärille,koska sukunimeni alkukirjain määrää lääkärin jolle joudun.
Kyseessä olisi sellanen karmea parta-äijä joka näyttää siltä kuin olisi myynyt sielunsa saatanalle.
Ikinä en enää jalallani mokomaan laitokseen astu ellen saa käydä tutulla lääkärilläni.
Ajatus siitä että joku äijä ronkkii suutani on hirvittävä.
Jos minulta kysytään,niin hoitoalalta kaikki äijät pois..ja nyrpeät nalkuttaja-akat.
Lisää sivistyneitä,fiksuja ja konstailemattomasti käyttäytyviä aikuisia naisia.

Tarinasta tuli pitkä,mutta tässä omat kokemukseni.

Hammaslääkäri jätti juurihoidossa kuoletusaineen laittamatta ja laittoi tilapäispaikan reiän päälle. Olihan mukava kesäloma.

Päätin yhdellä Tallinnan matkalla käydä paikallisella hammaslääkärillä. Hän ei edes suostunut aloittamaan, ennen kuin toimitin röntgenkuvan hampaistani. Kysyi vielä ihmetellen, että olinko tähän asti käynyt valtiollisella, kun juurihoidon jäljiltä oli osa hampaasta täyttämättä ja toisessa hampaassa jätetty juurihoito kesken.

Laitatin kaikki kuntoon ja olen ollut erittäin tyytyväinen.

No pelko on jäänyt, kun juurihoidossa ollessani lääkäri sai juurenhoitoneulan katkeamaan hampaan sisään. Pala jäi sinne ja yritti vielä saada sitä ronkkimalla ulos, mutta eipä saanut pois sitä. Puudutusta ei muuten ollut ja arvaatte vain, että SATTUI ja sattui myös neljä päivää ronkkimisen jälkeen ihan pirusti.

No hammas piti sitten ottaa pois ja kalusto piti uusia ja kallista lystiä oli moinen. Valituksen tein. Päätöstä odottelen.

hammaslääkärissä käymistä. Tähän johtopäätökseen tulin toissapäivänä, kun hammaslääkäri sanoi siinä tuolissa istuessani minulle: "Sinua jännittää." Luulen että se johtuu suurimmaksi osaksi asennosta jossa potilas joutuu toimenpiteiden aikana olemaan. Olen melko varma että esim. istuma-asennossa jännittämistä olisi vain murto-osa verrattuna makuuasentoon. Olin siis toissapäivänä elämäni ensimmäistä reikää paikkauttamassa. Hammaslääkäri kokeili ensin porata ilman puudutusta. Se sattui. Sitten hän laittoi puudutusainetta. (Sekin sattui.) Ei puutunut. Lisää puudutusainetta. Ei puutunut vieläkään. Ja taas lisää puudutusainetta. Ja sitten kokeiltiin taas porata. Sattui edelleen. Joten vielä lisää puudutusainetta. Tässä vaiheessa lääkäri sanoi minulle että hän ottaa välissä muita potilaita ja minä saan mennä odotushuoneeseen odottamaan puudutusaineen vaikutuksen alkamista. 2 potilasta kävi vastaanotolla sillä aikaa kun minä odotin puudutusaineen vaikutuksen alkamista. Sitten porattiin ja paikattiin. Sen jälkeen olin kyllä aika pyörällä päästäni. Heikotti ja oli sekava olo. Röntgenkuvaa ei saatu otettua oikealta puolelta vieläkään oksennusrefleksin takia. Kun sitä röntgenkuvaa varten laitetaan suuhun joku juttu joka on niin iso että on hyvin vaikea olla mitenkään päin. Ja sitten pitäisi vielä purra hampaat yhteen. Tarkastuskäynnillä saatiin vasemmalta puolelta röntgenkuva otettua monen yrityksen jälkeen. Onnekseni tällä kertaa hammaslääkäri oli vähän helläkätisempi kuin viimeksi, tuolloin kohdalleni osui todella kovakourainen hammaslääkäri. Toivottavasti saan käydä tällä samalla mukavalla ja varmaankin ammattitaitoisella (tosin ainakin yhden virheen hänkin teki, nimittäin laittoi tietokoneelleen tiedon että minulla olisi alaoikealla viisaudenhammas jo täysin esiin puhjennut vaikka se ei ole puhjennut vielä ollenkaan, mutta se saattaa johtua siitä että minulla on niin vinot alaetuhampaat (pieni leuka, isot hampaat?) että kiireessä hän laski väärin) hammaslääkärillä vastedeskin. Tosin hän sanoi että kun puudutus lakkaa, ei mitään kipuja pitäisi olla, mutta kyllä niitä silti oli. Poski ja huulet olivat puuduksissa vielä monta tuntia ja kun yritin syödä yhtä lihapullaa, niin purin itseäni useasti poskiin ja huuliin ja yhden lihapullan syömiseen meni 20 minuuttia, enkä saanut edes syötyä sitä kokonaan, koska siinä vaiheessa jo ajattelin että olisiko parempi lopettaa koska olen jo purrut niin monta kertaa itseäni poskeen ja huuliin. Vieläkin on vaikea avata suuta kokonaan ja vasemman leukaluun vieressä tuntuu yksi erittäin arka kohta. Hammaslääkäri oli kuitenkin erittäin mukava ja yritti varmasti parhaansa mukaan rauhoitella minua. Silloin tällöin hän myös kertoi mitä aikoo tehdä. Olisin toivonut kuitenkin että hän olisi kertonut koko ajan mitä tekee, mutta ei varmaankaan siinä pystynyt ihan kaikkea ajattelemaan, kun minä olin kai niin vaikea potilas. Näin minusta ainakin tuntuu.

Suomalaisen hammaslääkärin antama hoito on loistavaa ja kivutonta, kun sitä vertaa siihen, jota sain Brasiliassa eräässä satamakaupungissa vuonna 1972. Helvetillinen hammassärky oli vaivannut jo viikon verran kun viimein satamaan päästyäni hankkiuduin hammaslääkärin vastaanotolle.
Lääkäri oli noin 80-vuotias tutiseva ukko, tuoli oli vanha natiseva puinen toimistotuoli, mutta se pora! Monella nivelellä varustetussa varressa oli pieniä pylpyröitä, joiden välissä pyöri nahkaisia vetohihnoja. Lattialla oli poljin, jota polkemalla pora pysyi käynnissä. Eikä tässä vielä kaikki. Lääkärisetä pani potilaan, siis minut, polkemaan sitä!
Puudutuksista ei ollut puhettakaan kun naama irveessä poljin poraa ja tohtori porasi purukalustoani niin, että rutina vain kuului. Viimein ulos päästyäni menin paikalliseen kuppilaan ja tyhjensin siellä pullollisen viskiä jälkipuudutukseksi.

Ajatuskin hammaslääkäriin menemisestä, sekä minua että etenkin laihana tutisevaa pankkitiliäni. Ainakin neljä hammasta on vailla juurihoitoa ja uutta kruunua, enkä tällä kruunulla tarkoita missin tai tangokuninkaallisen uutta (laina)päähinettä. Rahaa siis ei ole, ja keinot killinkien hankkimiseen rehellisin keinoin näyttävät vähäisiltä, sillä olen lähinnä ilmaisjakelukamaa työmarkkinatorilla. En ole löytänyt helppo-Heikkiä, joka sujuvasti myisi minun panokseni noilla markkinoilla. Vaikealta tuntuu hammaslääkäriasemien hintavertailukin, sillä kukaan hammaslääkäri ei käsittääkseni osaa kustannusarviota tutkimatta tehdä, ja jo pelkkä hammaslääkärin tekemä tutkimus maksaa maltaita. Miten siinä sitten eri hammaslääkäríen perimiä kokonaistaksoja suuremontista vertailee?
Kun remontoit, rakennat tai ostat esim. kodinkoneen, Sinulla on mahdollisuus käyttää usein ilmaista kustannusarviota, mutta terveydenhuollon toimien osalta tällaista mahdollisuutta ei ole(?). Toki jokainen suu on erilainen, ja sikäli ymmärrän hammaslääkärien kannan mutta voisiko jossain hammaslääkärien vastaanottohuoneistoissa/nettisivuilla olla hinnasto eri toimenpiteistä? Kampaamoissa tällainen systeemi on käytössä.
Jos tietäisin hinnan etukäteen, voisin yrittää varautua suurimpaan mahdolliseen kustannuserään ja mitoittaa esim. haettavan sosiaalilainen sen mukaan.

Pelkäsin ennen hammaslääkäriä, olin saanut huonon kuvan terveyskeskuksen hammaslääkäreistä, jotka tuntuvat tekevän mitä tahtovat eivätkä ota huomioon potilaan fiiliksiä. Jauhavat keskenään paskaa samalla kun tekevät töitä. Komentavat "isommalle sitä suuta", vaikka suuni on niin auki, kin se menee. Välillä pilkkaavat potilaan hampaita. Oli aika sadistinen kuva ko. ammattiryhmästä, eikä mielestäni todellakaan syyttä.
Pitkitin hammaslääkärille menoa vuosia, kunnes tuli pakkotilanne, kun yksi aikoinaan paikattu hammas kirjaimellisesti hajosi palasiksi.
Soitin kunnalliseen ja sanoivat että neljän kuukauden päästä saa ajan. No yksityiselle sitten. Sain kaverilta suosituksen, että hänen lääkärinsä on ainakin hyvä, ja niin olikin. Tuo lääkäri sai pelkoni pois. Keinot:
- Jutellaan potilaalle, tiedostetaan se, että nämä hoidot eivät ole mukavia.
- Puudutuksen saa aina jos haluaa.
- Tuntuma siitä, että lääkäri osaa hommansa ja keskitty työhönsä.
- Viimeisenä, mutta tärkeimpänä: Potilas on pomo! Lääkäri suosittelee hoitoja ja potilas hyväksyy. Hoitojen järjestyksenkin saa itse päättää.

Terveykeskushammaslääkäreitä pelkään vieläkin. Mikäs siinä ollessa, kun potilaita tulee joka tapauksessa riippumatta siitä, kuinka heitä kohtelee. Ensi kerralla käytän yksityistä vaikka menisi viimeiset rahat. Mielellään menisin samalle, mutta olen muuttanut niin menen sitten jollekin muulle. Ensitarkastuksen jälkeen voin vaihtaa lääkäriä, jos tyyppi ei miellytä.

Pääsin jo ihan pienestä pitäen hammaslääkärin penkkiin ja heidän koekaniiniksi. Muistan varmaan aina sen päivän, kun eräs hammaslääkäri sanoi minulle aivan pokkana, että kokeillaans näitä hammasrautoja jospa näistä olisi apua, vaikka ei näitä ole vielä tällä laitoksella kokeiltu, mutta sinun suuhun nämä KAI käy.
Mitäpä siinä semmonen 8- vuotias tyttö sanoo, katselee vaan silmät pyöreenä kun lääkäri setä runnoo hampaita.

Meidän suvussa on muutenkin tätä heikompaa hammasluuta ja minulla ja kaikilla sukulaisillani on todella huonossa kunnossa hampaat. Nytkin varmaan odottaa monta reikkää paikkaamista ja kolme viisaudenhammasta eliminoimistaan.

Terveyskeskuslääkärille en mene jo ihan siitä syystä, että en aio maksaa siitä vittuilusta ja kivusta, kun saan samalla rahalla parempaakin palvelua yksityisellä. Haaveilen nukutuksesta, jolloin tehdään kaikki mahdollinen kivulias ja voin vaan herätä hampaat terveinä ja vähän valkaistuina. En kyllä edes tiedä onko se mahdollista, mutta kipua en halua enää kärsiä.

Kaveri kävi Englannissa hammaslääkärillä ja siellä oli annettu ihan reilusti puudutetta ja vielä päälle jotain nieltäää nestettä, joka oli iskenyt tajuntaa niin hyvin, että lääkäri oli saanut taluttaa vastaanotoltaan. Ei kipua, ei kärsimystä. Sitä kun saisi!

Pahempaakin on olemassa. Paras vain mennä ajoissa hoitoon - pääsee helpommalla. Hampaiden hoito yleisenkin terveydentilan kannalta ensiarvoisen tärkeää. Jostakin on vain rahat raavittava.

jos en saisi työpaikan sairauskassasta 80% pois hammashoidosta, niin ei kannattaisi hoidattaa hampaita.

Pelkään kuollakseni hammaslääkäriä ja kun sinne jonain päivänä uskaltaudun joudun varmasti vetää lätkän pameja että ylipäätään uskallan astua huoneeseen.Juurihoidot takana jo lapsuudessa,yks muovihammas,ainaskin sata reikää ja järkyttävät viisaudenhampaat....
Tietääkö kukaan saako v-hammasleikkaukseen nukutuksen ?
Tosin,pelkään kyllä sitäkin!!!!:)

Enpä pelkää enää,on niin ihana hammaslääkäri ja hänellä uudet hyvät porat ja vehkeet millä työskentelee.Kouluajoista aikanaan 50-luvun lopulta jäi karmeat kokemukset jotka seurasi 30 vuotta mukanani.Nt olen käynyt samalla hammaslääkärillä jo 20 vuotta ja pelko on hävinnyt alkuaikojen jälkeen.Mitään ei alkuun tehty ilman puudutusta,mutta nyt en sitä enää tarvitse.

Kyllä ennen pelkäsi ja jännitin hammaslääkärissä käyntiä, mutta se loppui kiitos mukavan ylä-asteen hammaslääkärin!
Voinen kertoa pari pelon aloittanutta kokemusta:
Aina ennen kun olin hammaslääkärillä, terveyskeskuksen, tarkastuksen aikanahan raaputetaan sillä, öh, piikkijutulla, niin sama lääkäei aina, kun sattui reikä kohdalle, jäi raaputtamaan ja tökkimään sitä ja se sattui. Hän vielä kommentoi että "Aijai, nyt on jäänyt hampaat pesemättä, paha paha!" Ja sitten kuudennella luokalla hammaslääkärini löysi reiän, kääntyi katsomaan tietokonetta, ja vetäisi alaikeneeni samalla hyvän kokoisen haavan. Sen jälkeen pelkäsin terveyskeskuksen hammaslääkäreitä vielä enemmän, mutta se loppui, kun mukava ylä-asteen hammaslääkäri astui kuvioihin!

Kyllä pelkään! Pelottavinta on, kun koskaan ei tiedä millainen on lopputulos, ja mitä siitä sitten taas seuraa!!!!!!!

Minä pelkään hammaslääkäriä koska minun hammaslääkärini(nimeltä mainitsematon)on törkeä ja kun menen hänen luokseen tarkastukseen niin hän ei edes hymyile ja tuntuu että hän rakastaa sitä että saa kiusata ihmisiä!Hän on myös kovakourainen!Minä pelkään myös poraamista koska hammaslääkärini on kovakourainen!!!!!!!Hän on myös repäissyt ystäviltäni vääriä hampaita ja on huoleton ja pelkään että minulle voi käydä samoin!!!!Ajatelkaa!!!!!!!!!!!!

minulla on kamala kammaslääkäri pelko voisiko joku auttaa minua ja sanoa miten uskallan mennä .....lupasin siskoilleni kun täytän 50v minulla on terveet ja hyvät hampaat ....vastatkaa ja sanokaa miten voitan tämän pelkoni....