Tämä oli kumma kokemus.
Nostit. Ylös. Ja paransit.
Tunnen sinut. Jotenkin. Olet niin minä.
Kuitenkin et. Tietenkään.
Tavallaan rakastunut ja tavallaan ei.
Joku kuitenkin vetää vieläkin.
Halu nuotion ääreen, lämmittelemään.
Löit minua, enkä ymmärtänyt miksi.
En ole kivi, joka sinua pohjaan vetää.
Haluaisin olla vain kevyt tuulahdus,
joka sinua viilentää, joku joka jossain oli
tai
pieni konvehti kahvisi seurassa.
Ymmärrän kyllä elämäsi raamit.
Mutta minullakin on omani. Ja minun maailmassani ei poljeta.
Kummaa, tämä ristiriitaisuus. Täydellinen hyväksyminen, huvittuminen provoista, mutta kuitenkin pääset joskus kiinni siihen olennaiseen.
Se sattuu joskus. Olisitko itse valmis siihen?
Nostit. Ylös. Ja paransit.
Tunnen sinut. Jotenkin. Olet niin minä.
Kuitenkin et. Tietenkään.
Tavallaan rakastunut ja tavallaan ei.
Joku kuitenkin vetää vieläkin.
Halu nuotion ääreen, lämmittelemään.
Löit minua, enkä ymmärtänyt miksi.
En ole kivi, joka sinua pohjaan vetää.
Haluaisin olla vain kevyt tuulahdus,
joka sinua viilentää, joku joka jossain oli
tai
pieni konvehti kahvisi seurassa.
Ymmärrän kyllä elämäsi raamit.
Mutta minullakin on omani. Ja minun maailmassani ei poljeta.
Kummaa, tämä ristiriitaisuus. Täydellinen hyväksyminen, huvittuminen provoista, mutta kuitenkin pääset joskus kiinni siihen olennaiseen.
Se sattuu joskus. Olisitko itse valmis siihen?
Vastaukset 31
Vanhimmat
En. Ajattelen muitakin kuin itseäni.
Sekö oikeuttaa polkemaan muita?
Ajattelen myös muita, sehän tässä onkin haastavaa.
Et ole yksin ajatuksinesi.
Enpä edes tiedä kuka olet.
Haluaisin selvittää itseäni vaivaavat asiat, ja ainoa mahdollisuus on purkaa sitä tänne, anonyymille palstalle, JOS viestit sallitaan läpi.
On aika hyytävää, että kuittaat asian noin.
Erehdyinkö sinussa todellakin niin paljon?
Oletko todellakin niin viaton ja uhri tässä tilanteessa?
Syyttä suotta tilanteessa.
Vaivaahan tämä vielä. Aika paljonkin.
Onhan tästä tullut jo tapa.
Hauskutuksiasi on ihan kiva lukea.
Ja liirumlaarumeita. Ne on joskus tosi koskettavia.
Meni vaan liian syvälle.
Vielä minä vaan räpiköin.
Tulipahan koettua ihminen, joka on arvostaan tietoinen.
Sulla on aika musta/valkoiset.
Oot todella ristiriitainen. "Oletko todella niin viaton ja uhri", kirjotat. Ja saman kirjoituksen lopussa teet itsestäsi täysin viattoman ja syyttömän uhrin kirjoittamalla "vielä minä vaan räpiköin". Ootko todella ite niin viaton ja syytön uhri?
Mun mielestä on jäätävän hyytävää, ettet näe omassa käytöksessäsi mitään vikaa tai ikävää tuota ihmistä kohtaan. Sulle ei tule edes mieleen, että olisit itse tehnyt asioita, jotka ovat loukanneet ja satuttaneet häntä syvästi. Sun mielestä hän on kamala paskakasa ja sinä ihana ja jalo ihminen, joka ei ole tehnyt mitään pahaa kenellekään? Tästä puuttuis enää se, että oot vielä pettänyt häntä, pyöritellyt useampia samaan aikaan tms. joka nyt vaan voi loukata syvimmin ihmissuhteessa.
En yhtään ihmettele, jos hän on alkanut hajoilla kanssasi, kun käytöksesi ja näkemyksesi on tota luokkaa. Joku raja on hänelläkin. Epäilen, että se on kanssasi mennyt jo aikoja sitten. Ehkä on ihan hyvä, jos hän saa rinnalleen jonkun ihmisen, joka osaa arvostaa häntä edes ihan vähän. Kirjoituksistasi paistaa tuhansien kilometrien päähän, ettet ajattele häntä yhtään, ainoastaan itseäs.
Todella hyvä sanoma, tykkäsin =)
valmis mihin?
Satuttava viesti.
kiehtova ja etäinen
Jos et tosissaan halua niin anna olla. Mä haluan ja ihan oikeasti rakastan, mutta se, että ei osata päättää mitä halutaan on mulle aika todella pinnaa kiristävä piirre ihmisessä. Roikotus puoli hirressä on helvettiä, jos ymmärrät. Annan aikaa ja ymmärrän paljonkin, mutta jossain menee mullakin raja.
paljon vieraita ajatuksia, mutta kuitenkaan en uskalla sanoa muuta kuin:
Kaikella on alku ja kaikella on loppu, jos ei voi enää mitään korjata.
https://youtu.be/R4mRNEr-gqY ❤
Onko tämä miehelle vai naiselle?
Eihän tämä muuksi muutu, kirjeet avaruuteen.....
Toivon sinulle tulevaisuudessakin tätä samaa rikkautta ja varaa olla välinpitämätön mitä ihmisiin tulee. Tavallaanhan se on vapautta. Tehdä ihmisillä mitä huvittaa. Se on todellista valtaa. Ehkä se on elämässäsi se sisältö....mutta eihän se niin voi olla. Sehän olisi todella primitiivistä ja sellainenhan sinä et ole. Joku sinua vaivaa, ja niinhän se on että jokaisella on ristinsä kannettavanaan.
Olen joskus vieläkin tunteideni vietävänä, toisaalta tämä juttu minua auttoi, suorastaan pelasti, mutta toisaalta kaikki muu häly tässä ympärillä on ärsyttänyt suunnattomasti.
Toivon sinulle hyvää elämässä, olisin toivonut inhimillisempää loppua tarinalle.
Kiitos kuitenkin, alussa se oli huikaisevaa, suorastaan huimaavaa!
Minun on todella vaikea ymmärtää tunteilla ja sydämellä leikkimistä. Itse pyrin aina olemaan rehellinen tunteilleni, sillä seurauksella että tulee kuraa niskaan. Olen tehnyt koko elämäni aikana koviakin päätöksiä, mutta sydäntä kuunnellen, silti järkikin mukana. Toisten ihmisten tuntemuksiin ja haluihin en pyri vaikuttamaan, haluan olla ehdottoman varma, että toinen haluaa minut.
Saattaisitkohan olla hän..? Voisit olla, mutta en tietenkään ole varma.
Tämä on ollut kummallista minullekin. En oikein ymmärrä edes tätä kaikkea, mistä tässä on kyse? Rakastumisesta vai jostain muusta? Tavallaan, tavallaan ei...
Pari asiaa haluan kuitenkin sanoa: En halua polkea ketään. En todellakaan. Jos olen niin tehnyt, se ei ole ollut mitenkään tarkoituksenmukaista. Viime ajat ovat olleet yhtä selviytymistä, enkä ole aina pystynyt toimimaan kuten tavallista.
Haluaisin myös jutella kanssasi joskus ihan kaikesta. Rauhassa. Minusta se voisi tehdä kummallekin hyvää. Haluaisin myös, että oppisit tuntemaan edes jotenkin sen ihmisen, joka olen. Nyt tunnet vain sen selviytymistaistelua käyneen ihmisen, joka ei ole sellainen, kuin oikeasti olen.
Kuinka kaukana sinun avaruutesi on? Miksi et mene lähemmäksi?
Veeeeee..... anna jo olla. Turhaan kiusaat itseäsi tällä.
Mitä mahdat ajaa tällä kirjoituksella takaa? Pitäisikö siitä poimia jotain oikeata? En ole pyrkinyt polkemaan enkä kirjoittanut sinulle provoja. Koskaan, milloinkaan, ikinä. Miksi väität niin?
Kuka sinä olet? Miksi omit tämän?
En ominut. Näkökentässä särähti sana provo, jota en ole kirjoittanut. Muuta asiaa minulla ei tänne olekaan. Merkityksetön kirjoitus bittiavaruuteen, niinhän nämä muutkin..
Joku on auttanut sinua elämässäsi niin paljon, että on onnistunut nostamaan sinut ylös ja parantamaan. Ja ainoa asia, mitä teet, on se, että haukut häntä täällä ihan helvetisti. Ootko koskaan sanonut hänelle yhtään mitään kaunista?
Nyt kun hän on auttanut ja olet saanut hänestä hyödyn irti, haluaisit hänestä jo eroon. Tajuatko itse millainen hyväksikäyttäjä olet? Katsantakantasi asioihin on tosi kapea ja ajattelet asioita vain itsesi kannalta. Sanot ajattelevasi muitakin, mutta ainakaan ihmistä, jolle kirjoitat, et kyllä ajattele.
Ehkä sinä olet juuri se kivi, joka häntä pohjaan vetää. Et vain itse tajua sitä. Omassa hyvyydessäsi.
Sä oot niin oikeessa.
Sanot myös, ettei maailmassasi poljeta ketään, mutta koko ajanhan poljet ainakin ihmistä, jolle kirjoitat. Millaistakohan käytöksesi häntä kohtaan on livenä?
Haluaisit selvittää sinua vaivaavat asiat, mutta sulla ei ole muuta vaihtoehtoa kuin purkaa ajatuksiasi tänne. Miksi? Eikö sulla ole kanttia keskustella asioista suoraan ko. ihmisen kanssa? Tarkastelepa hetki itseäsi ja omaa toimintaasi ihan kokonaisvaltaisesti. Ap:lle siis tämä.
Mehän ei tiedetä aloittajan tilannetta. Hän mainitsee, että toinen löi häntä noin sanoinkuvauksellisesti ilmeisesti. Vaikea varmaan ottaa yhteyttä, jos toinen loukannut tms. Eihän me myöskään tiedetä onko hän ollut yhteyksissä toiseen. Eli en itse ainakaan pystyisi tilannetta tuntematta sanomaan juuta eikä jaata.
Joo, olisi kiva tietää, miten tää ihminen on lyönyt. Voisiko ap kertoa?
Mutta ap:sta huomaa ton mustavalkoisuuden, josta tuolla on muutkin maininneet, ja teksteistä tulee läpi se, että hän katsoo tilannetta vain yhdeltä kantilta - joka sattuu olemaan sellainen, ettei hän itse ole tehnyt mitään väärää ja toinen on huono ihminen. En ihan usko, että asiat on noin, jos objektiivisesti tilannetta tarkastelee. Ap kertoo ihmisen auttaneen hänet pohjalta ylös yms. Samalla hänen teksteistään käy hyvin ilmi se, ettei hän ole hetkeäkään ajatellut, miten hän on itse käyttäytynyt tätä ihmistä kohtaan, vaan uhriuttaa itsensä viattomaksi ja syyttömäksi. Onkohan noin, jos tarkastelee tilannetta kokonaisvaltaisesti?
Minusta ap ei vaikuta kyllä mustavalkoiselta ollenkaan. Ja kanttejakin tuossa on. Että sinänsä epätyypillinen kirjoitus teidän joukossa. Itse jäin vaan miettimään että onko tulkinnut oikein.
Tosta auttamisesta ja ylösnostamisesta tuli mieleen...
Muistan ikuisesti, kun eräs ammattinsa puolesta tunnettu kertoi auttaneensa pohjalla ollutta työpariaan niin paljon, että lopulta kun työparilla oli alkanut mennä hyvin, niin tämä ihminen oli itse aivan loppu ja hajalla. Kohtelias kun on, niin ei hän siinä tietenkään maininnut, mutta sivistynyt ihminen ymmärsi siitä sen, ettei se työpari edes tajunnut, mitä se ystävänsä oli tehnyt... Ootkohan sä muistanut koskaan tätä ihmistä, joka sua on auttanut?
älä estä,
syntymää uutta puhtaan valkeaa,
kestettävä,
kuolemaa synkkää mustaa pimeää ,
elämässä,
välissä kaikkea värikästä.
Huvittunut hymyn kaarre kasvoilla.
Merkityksien hakemista, piiloutumista omalta näkyvyydeltään.
"Voisin tehdä mitä tahansa, mutten tee mitään".
Huvittumista, mutta mikä on kenellekin totisinta totta, satuttavaa, repivää, joita sanoista, ei edes rivien väleistä löydä.
Kuka hukkaa toisen minnekin, minkälaisten merkityksien taakse.
Onko siinä jotain huvittavaa? Onko?
Kun kuvittelee tietävänsä kuka on, minne menee ja mitä haluaa. Ja sitten yllättäin hukkaa suunnan, ei keksi ulospääsyä tunteistaan eikä osaa edetä.
Jos pystyisin kaivaisin maahan pienen kuopan ja piilottaisin kaiken tämän minkä tunnen häntä kohtaan sinne. Päälle istuttaisin puun tai pensaan ja muistelisin häntä aina kun näen sen kasvavan, mutta muuten hänet unohtaisin.
Nyt nämä ajatuksen kummittelevat minun mielessäni, tämä järjetön hullu rakkaus. Enkä saa näitä tunteita piilotettua vaikka kuinka haluaisin. Olen vain niin väsynyt tähän kaikkeen ja sisältä rikki.
Oletko "Ppiuhj" sama kuin aloittaja?
Et näe merkityksien läpi, katsot tahroja paperilla ja näet kuvasi, luoden sille oman merkityksen, kertoen kaiken muille, kuin musteläiskä keksijän kunniaksi, joka asetti raamit mitä pitäisi nähdä ja ilmentää.
Sanovat että jokainen kertoo vain oman sisimpänsä kertoessaan tahroja paperilla merkitykset.
Niissä raameissa missä hänet on ehdollistettu, elämään tarinaansa.
Kuin huomaamatta kuinka tahrat paperilla elävät omaa elämäänsä, niinkuin nekin jotka kuvissa näkyvät loittovina tanssivina hahmoina.
Etääntyen katsojasta, jonka on luotava merkityksensä uudelleen