Ei voi kun ihmetellä kuinka huonossa asemassa epileptikko on. minä sain 2014 epilepsiakohtauksen ja tietenkin mulle määrättiin ajokieltoa mutta suorastaan kauhistuin kun kun ketään ei kiinnostanut se että millä minä mahdollisesti pääsen käymään duunissa. Työpaikkani on 80 km päässä naapurikaupungissa johon ei yleisillä kulkuneuvoilla pääse. Eli eipä ollut muuta vaihtoehtoa kun ajaa riskillä. Ja niin tulen tekemään jatkossakin. Koska jos lääkäreitä, yhteiskuntaa ym ei kiinnosta se kuinka minä tulen toimeen niin miksi minä välittäisin muista tielläliikkujista. Ja jos saan uuden kohtauksen niin lääkäriin en todellakaan mene koska ensimmäisenä lekuri on viemässä multa ajokorttia. Eli eikö kaikkien kannalta olisi paljon parempi / turvallisempi se että voisin mennä lääkäriin ilman pelkoa ajokortin menetyksestä, ja saada mahd. parempaa lääkitystä ym hoitoa, tai jos ajokieltoa määrätään niin saisin myös sille ajalle sairaslomaa.
Olen käynyt vertaistukitapaamisissa ja siellä on myös keskusteltu tästä asiasta, ja siellä no moni kanssani samaa mieltä että eipä ole muuta vaihtoetoa kun jättää menemättä lääkäriin ja ajaa riskillä..
Olen käynyt vertaistukitapaamisissa ja siellä on myös keskusteltu tästä asiasta, ja siellä no moni kanssani samaa mieltä että eipä ole muuta vaihtoetoa kun jättää menemättä lääkäriin ja ajaa riskillä..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ajokielto perutaan, kun kohtaukset on saatu pois. Siksi kannattaa mennä lääkäriin ja hoitaa kohtaukset mahdollisimman hyvin pois.
Vastaantulija voi olla myös sinun läheisesi. Mieti sitä.
Itselle tuli pitkästä aikaa kohtaus ja pakko sanoa, että kortin lähteminen oli aika yllätys. Uudet säännöt määräävät, että kortti todellakin otetaan pois. Ja niinhän se lähti poliisin hyllylle. Takaisin sen saa, kun lääkäri ilmoittaa poliisille, että henkilö täyttää jälleen vaatimukset. Toivon saavani omani takaisin lähiaikoina... uskon, että uudet tiukat ohjeet saavat monen olemaan kertomatta kohtauksista.
Mielestäni ajokieltojen pituudet ovat kohtuuttomia. Lääketehostuksen tuloksien pitäisi kuitenkin näkyä hyvin pian.
Haluat tosiaan ajaa riskillä, että saat kohtauksen ratin takana ja kolarin toisena osapuolena voi olla joku läheinen? Tai tuoreet vanhemmat lapsi kyydissään? Ja vakuutukset/korvaukset, kun keskellä kaupunkia kolaroit kohtauksesi kanssa?
Minun puolen minuutin kohtaukset riittivät kolariin. Onnekseni en keskellä kaupunkia tuolla hetkellä ajanut. Mutta olisin voinut olla vaikka keskellä ei mitään, jolloin apua olisi ollut vaikea saada. Moni tuttuni on saanut sairauslomaa ajokiellon ajaksi tai neuvotellut työnantajan kanssa kaikki kuntoon.
Kauheaa ,mikä tikittävä aikapommi oletkaan. Toivottavasti itse tai rakkaani ei ole kohtauksesi uhreja,ai niin jos sulla ei ole lapsia,omia rakkaita,niin mistäpä empatia voisi tulla, karseeta itsekkyyttä, Julkiset liikenne kuljetukset eivät siis käy ? LUOJA PARATKOON! Eräst ystäväni potenut epilepsiaa vuosia,väheksyy aina kohatuksiaan ja saa aika paljonkin niitä vaikka aina sanoo että -emmää oo saanu kohtauksia aikoihin,,kotona kaatuu ja soitin lanssia ja kaduilla useita kohtauksia saanut .
Jep, itse kunnioitan kieltoa. Olen kaikki asuinpaikkanikin miettinyt epilepsian kannalta helpoiksi.
Tunnen erään, joka ajokiellossa oli, hyppäsi auton rattiin ja kolaroi keskellä kaupunkia. Näistähän on itse korvausvelvollinen, vaikka toinen kylkeen ajaisi.
Että miettikääpä tuollainen tilanne, tai että kohtauksen saa ratin takana ja läheisenne onkin kärsivä osapuoli...
Itsekästä ajattelua.. Kyllä se ajokielto koskee kaikkia epileptikkoja joilla kohtaukset ei lääkityksellä pysy kurissa. Luulisi sunkin työmatkan järjestäminen olevan pikkasen pienempi rasitus kuin vakavan kolarin muisteleminen