Olen yli 40 vuotias mies ja juuri läpikäymässä eroa jota itse olen halunnut. Minulla pari lasta ja uusi nainen. Henkisesti olen todella rikki. Haluan pois täältä ja päätynyt exit bagiin......
exvaimo on kiusaaja, ei jätä minua rauhaan ja jatkaa syyllisitämistäni kaikista asioista. Lapset ovat ihania. Uusi naine on ihaninta ikinä. mikä siis mättää. Kaikki! exvaimo todellakin on toivottanut minuten useamman vuoden ajan jo alimpaan helvettiin ja ei ole pitänyt minua tai tekojani minään. En jaksa siitä edes puhua nyt.
Lapset ovat ihania, vaikkakin surusilmäisiä kun aistivat isänsä tuskan ja näkevät lävitseni kaikessa. Ovat silti urheita ja koittavat saada minut onnelliseksi. Sellaista taakkaa en heille halua antaa kannettavaksi. Ilman lapsia tuskin edes eläisin enään.
Uusi nainen on todella hieno ihminen. Erittäin henkinen ja minulta kadoksissa ollut puolikkaani, jonka tunsin heti kun ensimmäisen kerran näin hänet. Ainoa vika hommassa on että hän on naimisissa ja tuntee liiankin hyvin velvollisuutensa lapsiaan ja miestään kohtaan. On ollut eroamassa ja odottanut oikeaa hetkeä jo yli puoli vuotta. Sitä ei taida koskaan tulla. Tiedetään että tavataan kumminkin kun tämä elämä ohitse. Haluan kiirehtiä sinne koska tunnen että tuo henkilö on osa minua, osa sitä kaikkea mitä minussa on ja mitä minulta on kaikki nämä vuosikymmenet puuttunut. Hän tietää satojen kilometrien päästä vaikka keskellä yötä onko minulla pahaolla tai onko minuun juuri sattunut fyysisesti. Uskomatonta! Tunnemme toisemme sisällämme.... Voitteko kuvitella miltä tuntuu kun oma itsensä eli hän minussa kärsii ja en pääse häntä fyysisesti auttamaan.
Joka tapauksessa kärsin niin paljon että en kykene toimimaan. Minulla on yritys jossa en ole tehnyt töitä lainkaan tämän vuoden puolella, en kirjoittanut yhtään laskua. Minulla on omaisuutta eikä taloudellisesti tee tiukkaa. Ainoastaan olen henkisesti valmis luovuttamaan koska en saa elämääni energiaa muualta kuin tästä puolikkaastani, joka ei uskalla ottaa asekelta ja tulla luokseni. Nähdään päivittäin mutta jokainen löhdön hetki saa minussa tunteen että minusta repeää jotain, henki salpaantuu, kyyneleet virtaavat, tukahdun.
En haluaisi tuottaa enää tuskaa kenellekään, enkä itsekään sitä kokea. Olen erittäin ulospäin suuntautunut ja puhelias henkilö, ollut aina. Toiminnan mies, jonka toiminta ei toimi kun ollaan jossain muussa kuin fyysisessä maailmassa. Säröillä ja parannettavissa, mutta en vaan jaksa enään. Olen viimeisen viikon aikana nukkunut vissiin 20 tuntia. Viimeyönä nukahdin kaiketi neljän jälkeen, en pysty hahmottamaan milloin. Heräsin seitsemän jälkeen, outoihin tuntemuskiin.
Tiedän että suurin osa teistä pitää minua outona, olen vain erilainen.. henkisyyden ja fyysisyyden rajalla kulkeva ajattelija ja toimija. Tahtoni kuolla on niin vahva että pystyisin siihen kyllä, mutta joku pieni toivonkipinä pitää minut vielä mukana tässä henkien leikissä. Epäilen sitä toivoa joka päivä, hetki jolloin kipinä sammuu tuntuu olevan nyt lähellä. Sitten toimin.
exvaimo on kiusaaja, ei jätä minua rauhaan ja jatkaa syyllisitämistäni kaikista asioista. Lapset ovat ihania. Uusi naine on ihaninta ikinä. mikä siis mättää. Kaikki! exvaimo todellakin on toivottanut minuten useamman vuoden ajan jo alimpaan helvettiin ja ei ole pitänyt minua tai tekojani minään. En jaksa siitä edes puhua nyt.
Lapset ovat ihania, vaikkakin surusilmäisiä kun aistivat isänsä tuskan ja näkevät lävitseni kaikessa. Ovat silti urheita ja koittavat saada minut onnelliseksi. Sellaista taakkaa en heille halua antaa kannettavaksi. Ilman lapsia tuskin edes eläisin enään.
Uusi nainen on todella hieno ihminen. Erittäin henkinen ja minulta kadoksissa ollut puolikkaani, jonka tunsin heti kun ensimmäisen kerran näin hänet. Ainoa vika hommassa on että hän on naimisissa ja tuntee liiankin hyvin velvollisuutensa lapsiaan ja miestään kohtaan. On ollut eroamassa ja odottanut oikeaa hetkeä jo yli puoli vuotta. Sitä ei taida koskaan tulla. Tiedetään että tavataan kumminkin kun tämä elämä ohitse. Haluan kiirehtiä sinne koska tunnen että tuo henkilö on osa minua, osa sitä kaikkea mitä minussa on ja mitä minulta on kaikki nämä vuosikymmenet puuttunut. Hän tietää satojen kilometrien päästä vaikka keskellä yötä onko minulla pahaolla tai onko minuun juuri sattunut fyysisesti. Uskomatonta! Tunnemme toisemme sisällämme.... Voitteko kuvitella miltä tuntuu kun oma itsensä eli hän minussa kärsii ja en pääse häntä fyysisesti auttamaan.
Joka tapauksessa kärsin niin paljon että en kykene toimimaan. Minulla on yritys jossa en ole tehnyt töitä lainkaan tämän vuoden puolella, en kirjoittanut yhtään laskua. Minulla on omaisuutta eikä taloudellisesti tee tiukkaa. Ainoastaan olen henkisesti valmis luovuttamaan koska en saa elämääni energiaa muualta kuin tästä puolikkaastani, joka ei uskalla ottaa asekelta ja tulla luokseni. Nähdään päivittäin mutta jokainen löhdön hetki saa minussa tunteen että minusta repeää jotain, henki salpaantuu, kyyneleet virtaavat, tukahdun.
En haluaisi tuottaa enää tuskaa kenellekään, enkä itsekään sitä kokea. Olen erittäin ulospäin suuntautunut ja puhelias henkilö, ollut aina. Toiminnan mies, jonka toiminta ei toimi kun ollaan jossain muussa kuin fyysisessä maailmassa. Säröillä ja parannettavissa, mutta en vaan jaksa enään. Olen viimeisen viikon aikana nukkunut vissiin 20 tuntia. Viimeyönä nukahdin kaiketi neljän jälkeen, en pysty hahmottamaan milloin. Heräsin seitsemän jälkeen, outoihin tuntemuskiin.
Tiedän että suurin osa teistä pitää minua outona, olen vain erilainen.. henkisyyden ja fyysisyyden rajalla kulkeva ajattelija ja toimija. Tahtoni kuolla on niin vahva että pystyisin siihen kyllä, mutta joku pieni toivonkipinä pitää minut vielä mukana tässä henkien leikissä. Epäilen sitä toivoa joka päivä, hetki jolloin kipinä sammuu tuntuu olevan nyt lähellä. Sitten toimin.
Vastaukset 20
Vanhimmat
Heippa
nyt pidät kiinni siitä toivonkipinästä kuitenkin.... ajattele lapsia. Ulkopuolista apua pitäisi nyt hakea, onko sinulla työterveyshuoltoa ?
toivon kovasti, että tilanteesi helpottuu ! tuhat halia
Kiitos haleista. Olen kosketuksesta elävä mies, jos en saa hellyyttä niin en pysty olemaan onnellinen. Tunnen joskus halaukset vaikka halaaja olisi jossain kauempanakin.
Nyt olen taas ollut muutaman tunnin rauhallisempi, mutta univelka ei ole hellittänyt eikä se mustamöykky sisälläni joka salpaa hengityksen ja puristaa sydäntäni niin että välillä tunnen vihlontaa. Itkenyt olen taas monta tuntia. Eilen porasin varmaan koko päivän. Ai mikä minut rauhoitti hetkeksi.. Se nainen joka suvaitsi tulla katsomaan minua vaikkakin vain puoleksi tunniksi. Käperryin hänen kanssaan toisiimme ja halasimme tiiviisti koko ajan. Kun olin siinä niin hengitykseni tasaantui, sykkeeni laski, hymyilin ekaa kertaa tänään. Erikoista on kyllä.
Yleensä olen ollut elämässäni aika suoraviivainen toiminnan mies. Jotenkin tämä olotilani on nykyään niin henkisellä tasolla että joudun miettimään välillä olenko edes olemassa. Olen ihminen joka saa asioita tapahtumaan, nyt en saa mitään aikaan. Jätän postit katsomatta, puhelimeen vastaamatta, viestit lukematta. Ei ole minua se, ei laisinkaan.
Olenko väärässä jos haluan olla onnellinen.. onnellinen sen ihmisen kanssa jonka koen osaksi itseäni näin voimakkaasti..
Onko kukaan muu koskaan kokenut samoin, siis että joku toinen on palanen itseäsi ja jos hän ei olekaan läsnä elämässäsi niin tuntuu siltä kuin olisit jo valmiiksi kuollut? Vaikea sanoin kuvailla sitä tunnetta kun hän irtoaa otteesta ja loittonee, kuin liha irtoisi itsestäsi, hitaasti repeytyen.. Kauhea tunne jolle en vaan voi mitään..
Tämmöinen päivä tänään. Ei yhtä hymyä, vain kyyneleitä. Ajattelinkohan että kun aloitan tän niin jäisi jälkeeni jotain.. mistä joku tuttuni voi peilata sitä että Miksi..
Nuorimmaisen eskaritapaaminen oli tänään, ihana tyttö joka osaa vaikka mitä. Olenko täysin paska isä kun en jaksa kantaa edes hänen pieniä murheitaan nyt. Olen tiedän sen. Mutta mä rakastan sitä ihanaa pikku pirpanaa. Miksi se ei sitten jaksa kannatella mua, ehkä koen että se joutuisi nyt kannattelaan mua enemmän kun mä pystyn sille antamaan. se olisi epäreilua sitä kohtaan. itkettää
Mun piti nähdä tänään se rakastamani nainen mutta ei siitä mitään tullutkaan. Ei se pystynyt tulemaan.. Olisiko pystyminen ja ja haluaminen sama asia. Miksi jonkun ihmisen läsnäololla on niin suuri vaikutus toisen elämään. Tiedän että silläkin on murheita elämässään tällä hetkellä yhtä paljon kuin itsellänikin. Itseni mielestä yhdessä jaksaisi asioita paremmin, mutta hän ei tänään pysty ajattelemaan asioita samoin . Haluaa yksin miettiä... Jin Jang, yö ja päivä. yhdessä ilta, yhdessä aamu. Aamu on kaiken hyvän alku, ilta kaiken hyvän loppu.
Tein vissiin virheen, kun sanoin hänelle että jos sattuu käymään niin että kuolen ennen häntä niin hänen pitää ehdottomasti tulla hautajaisiini. Olisinpa pitänyt pääni kiinni. Mutta kun olen luvannut olla rehellinen ja niin taas kerran olin. Tosin tämäkin rehellisyyden puuska tuli kun tiedän että menneisyyteni ennen häntä on ollut värikäs ja aiheuttaa sen että menneiden tekojeni vuoksi,, kyläjuorujen satakertaistamana totuutta vastaan.. minuun saattaa olla vaikea luottaa. En voi sille mitään että joudun kantamaan tuota valheellista taakkaa joka ei ole totta. Ei auta vaikka miten koitan totuuden kertoa, kenelle vain. Kukaan ei usko, ei kukaan. Ihmiset näkevät minut erilaisena kuin mitä itse olen. Oma syyni tietty kun en ole aikoinani saanut kaikkia juoruja katki. En ole aina edes viitsinyt yrittää ja sitä kadun tälläkin hetkellä. Pyydän sitä sinulta anteeksi Pikku Pippurini ! Yritä ymmärtää, vaikka et aikoinasi sitä ymmärrystä itsellesi suonut, niin ehkä nyt tajuat että puhuin totta sinulle. Rakastanhan sinua lujemmin kuin mitään koskaan.
Mitä sitte kun kyyneleet loppuu? Mitä sen jälkeen..
Tänään olen ollut sängyssä peiton alla koko päivän enkä ole mennyt minnekään. Jääkaappi on tyhjä, enkä tunne nälkää niin mä varmaan pystyisin vaan kuihtumaan pois..
Täydellinen romahdus.. sitä sen jälkeen.. Heliumia palloon, lähestyvän vapun kunniaksi :)
20 Litraa*200 bar = 4000Litraa
Tänään on siis käynyt selväksi että palapelin ylimäärinen pala on lopultakin todellakin tarpeeton muiden onnellisuuden vuoksi.............................
Et ole täysin paska isä, et ole palapelin ylimääräinen pala, etkä ole tarpeeton muiden onnellisuuden vuoksi. Sinä rakastat lapsiasi, jo se kertoo, ettet ole täysin paska isä. Ajattelet heitä usein, haluat olla mukana heidän elämässään. Ne on hyviä asioita, ja merkkejä siitä, että olet hyvä isä. Sinulla on tärkeä rooli isänä, joten siksi et ole palapelin ylimääräinen pala, ja siksi et myöskään ole tarpeeton. Toisaalta uskon, ettei kukaan meistä ole ylimääräinen, vaan jokaisen elämällä on merkitystä, ja me kaikki ollaan osia suuremmassa kokonaisuudessa.
Jos rakastamasi nainen ei tule käymään, niin se ei vielä välttämättä tarkoita, ettei hän välittäisi. On kyllä kaikkien kannalta vähän hankala tilanne se, että hän on vielä naimisissa. Mitä jos sanoisit hänelle, ettet jaksa tämmöistä, ja nähdään sitten kun hän on eronnut? Sillä välin voisit opetella viihtymään itseksesi sinkkuna, ja rakastamaan itseäsikin. Kun olet yksin, olet hyvässä seurassa. Mutta en ehkä osaa sanoa tarkalleen, mitä sinun tulisi tehdä, se on sinun omassa harkinnassasi, ehdottelen vain.
Juoruavat kyläläiset on sitten kans vähän hankala juttu. Ne varmaan puhuu ja uskoo mitä haluaa. Mutta jos vain jatkat omaa elämääsi normaalisti, he ehkä tulevat järkiinsä, ja huomaavat asioiden todellisen laidan. Ei ne juoruakat varmaan jaksa kauaa olla yhdestä ihmisestä niin kiinnostuneita.
Jos tuntuu, että et jaksa, niin silloin voi levätä. Jääkaappiin olisi kyllä hyvä katella jotain syötävää. Ota askel kerrallaan, ja käväise ruokakaupassa. Siinäkin vähän ajatukset tuulettuu. Osta sieltä jotain hyvää ja terveellistä. Sitten voit taas levätä. Pienin askelin eteenpäin.
Hei ! Pitkä ahdistava, ristiriitainen ja stressaava tilanne aiheuttaa tuntemuksia, joita sinulla nyt on. Siitä tilasta toipuminen vie jonkun aikaa, mutta toivut kyllä ja elämä alkaa näyttää paremmalta. Usko siihen.
Olen ollut itsekin pahasti jumiutunut ns. vakavaan stressihäiriöön, mitään ulospääsyä ei näyttänyt olevan. Aivot löi tyhjää viikkokausia. Olin täysin lamautunut, toimintakyvytön. Luovuttamisen tunne oli voimakas.
Sitä edelsi vuosien ylivoimaisen vaikealta tuntuva tilanne.
Siitä paraneminen, henkinen nousu vei kauan ja tuntui aluksi mahdottomalta pystyä koskaan enää tulemaan omaksi itsekseen, mutta niin vain aika teki tehtävänsä, hitaasti, mutta varmasti. Minulla ei ollut edes tukijoita, rämmin yksin eteenpäin.
Anna itsellesi aikaa ! Unohda luovuttamis-ajatukset heti ja kokonaan ja usko, että jokainen huominen on pikkuisen parempi. Aivot tarvitsevat sopeutumisaikaa.
"Päivä kerrallaan", se on hyvä motto, kun on uupunut.
Pienin askelin. Psyykkisesti vaikeassa tilanteessa pienetkin askeleet eteenpäin ovat suuria !
Lapsesi ovat ihania, voimanlähteesi ja ilosi.
Sinulla on paljon, minkä takia elää eteenpäin !
Tulevaisuutta ei ole ennenkuin me teemme sen !
Et ole yksin, meitä "outoja" on paljon.
Sinun pitää elää - itsesi ja lapsiesi takia - ja muitakin varmaan on !
Kaverini teki "oharit" kaikille. Jätti meille ikuisen syyllisyydentunteen, miksemme kyenneet häntä auttamaan. Lapsi ei voi ikinä ymmärtää. Lapsen elämä katkeaa siihen, ei ole koskaan entisenlaista. Sitäkö haluat ? Vastaa, pliis !
Ethän voi olla niin itsekäs ,että ajattelet vain itseäsi. Lapsesi tarvitsevat sinua,älä edes harkitse poistumista heidän elämästään.. Hae apua itsellesi,lapset luottavat sinuun,että iskä on aina siinä läsnä.Älä tuhoa lstesi elämää tekemällä itsellesi jotai peruuttamatonta. Voimia ja jaksamista sinulle,lapsistasi saat myöskin voimaa,ja erittäin hyvän syyn yrittää korjata tilannettsi .
Jumala ei syytä sinua, vaan tahtoo armahtaa ja tulla avuksesi kaikissa elämäsi ongelmissa. Lupaus kuuluu sinulle! >Ja avuksesi huuda minua hädän päivänä, niin minä tahdon auttaa sinua, ja sinun pitää kunnioittaman minua> Psalmi 50:15
Tärkeintä ovat lapset, sinun tunteesi ja petollinen nainen tulette tuhansien kilometrien päässä vasta. Sinulla on vastuu heihin nähden, kanna se.
Kun syyllistetään itsemurhanhaluista ihmistä itsekkääksi, potkitaan potkittua. Paras vain muistuttaa elämän hyvistä puolista. Positiivisuus on masennuksen vastakohta. Ei kannata syyllistää. Heillä on jo mielessään tarpeeksi negatiivisuutta.
Sinulla on paljon positiivista elämässäsi vielä. Ensinnäkin, sinulla on lapset. Ja sinulla on nainen jota rakastat ja joka ilmeisesti rakastaa sinua. Olet ihminen joka saa asioita aikaan. Siinä on aika hyviä lähtökohtia. Entä miten työtilanne tai ystävät? Jos sinulla on joku luotettava henkilö lähelläsi, vaikka ystävä, niin voisit ehkä avautua hänelle. Usein ystävien kanssa puhuminen auttaa yllättävän paljon. Voisit myös kirjoittaa tunteistasi paperille, sekin selkeyttää ajatuksia. Joskus, jos on nurkkaan ajettu olo, kunnon juoksulenkki voi tehdä hyvää. Siinä purkautuu liiat stressihormonit kehosta, ja olo on sen jälkeen rentoutuneempi, ja ehkä unikin maistuu paremmin. Uniongelmiin auttaa myös melatoniini, jota saa ilman reseptiä apteekista. Jos ei nuo konstit auta olon paranemiseen, niin voisit käydä lääkärillä, ainakin hakemassa jotain unilääkettä ja rauhoittavaa. Jos exvaimo aiheuttaa ahdistusta, niin välttele häntä niin paljon kuin pystyt. Toivottavasti tilanteesi paranee pian.
Tämä uusi puolikas josta kirjoitit,ei taida olla kuitenkaan kovin tosissaan.Malttia nyt.Opettele löytämään ilo ja tulevaisuudenusko itsestäsi,kukaan muu ei voi sitä sinulle antaa.Itsekin olen käynyt eron läpi kaikilla mausteilla,se taitaa olla aika yleistä,eikä sitä kukaan uskoisi omalle kohdalle tapahtuvan.Et ole todellakaan yksin murheinesi,päivä kerrallaan.
Kirjoitat valtavan koskettavasti ja herää iso huoli lukiessa tekstejäsi.
Komppaan aiempia vastaajia. Selviät kyllä tästä, älä anna periksi. Mutta mielestäni tarvitset nyt pikaisesti apua. Puhumalla asiat saavat uusia mittasuhteita ja toivo viriää. Teethän itsellesi ja myös lapsillesi palveluksen, rakastavan teon, ja hakeudut keskusteluavun piiriin. Et ole toivottomassa tilanteessa, mutta olet kärsinyt tavattoman paljon. Nyt olisi aika, että auringon säteet kurkistaisivat elämääsi. Hitaasti, toisen ihmisen kanssa keskustelun avulla se tapahtuu. Luota toivoon!
Lämmöllä
pappi Elisabet
Muista, että mieli on vain fyysinen asia. Ts. sen voi korjata. Se on myös "suunniteltu" siten, että se voi myös korjata itse itsensä. Jokainen itsensä yhtälöstäpoistaja ei ymmärrä, että jopa pahimmanlaatuisiakin ongelmia voidaan korjata. Tai ne itse poistuu yhtälöstä itsestään ajallaan. Itsekin kävin läpi helvetin, kun perheemme hajosi. Minunkin vaimoni talloi minut syvälle maanrakoon kaikin eläimellisinkin keinoin mitä ikinä ilkeästä mielestään keksi. Vielä vuosia eron jälkeen jouduin sietämään sitä survomista. Mä päätin kestää sen. Keskityin omaan elämääni, en antanut itseni provosoitua. Vähitellen entinen helvetillinen elämä poistui yhtälöstä ja tilalle tuli jotain niin hienoa, ettei sitä olisi voinut tapahtua ilman eroa ja sitä tuskan kokemista. Nyt voin vain miettiä mitä kaikkea olisin menettänyt, ja mitä lapseni ja uusi rakkaani, jos olisin poistanut itseni yhtälöstä. Mikään ei aina tule helposti tai itsestään, joten itse joudumme käymään läpi virheellisen yhtälön ja tekemään korjauksia, jotta vastaus on virheetön. Joskus myös onni tekee omat tekonsa. Vastusta spontaaneja mieleenjuolahduksia ja tiedä, että jokainen huominen voi tuoda mukanaan pienen osan uutta täydellisempää yhtälöä.
Katso tämä....vertaistukea parhaimmillaan..
http://www.tv7.fi/vod/player/20348/
Älä viellä luovuta, olin itse samassa tilanteessa ja mietin että miksi kaikki vastustaa ja syytin itseäni kaikesta kanssa. Lapsiesi ja itsesi vuoksi katso Stefan Molyneuxin videoita youtubesta koskien miehen ja naisen suhteita ja lasten kasvatusta. Pelastaa elämäsi kun saat faktoja pöytään ja asiat selkenee miksi näin kävi ja noin.
Aloittaja, miten nyt jakselet?
Ethän ole tehnyt itsellesi mitään?
Minäkin käyn parhaillaan eroa läpi, mikä tuli ihan puskan takaa ja mies kertoi sen minulle sähköpostitse 7vuoden jälkeen. Vaikea masennus tuntuu olevan vaikeampana ja ainoa lohtu on teini-ikäinen tyttäreni, josta huolehdin vaikka hampaat irvessä. Menen hetki kerrallaan. Tämä uusi asunto on täynnä tavaraa enkä jaksa laittaa kotia kuin pussin päivässä mutta onhan sekin jotain. Itken päivittäin monta kertaa ja mielessä on käynyt monesti itsemurha mutta en halua jättää tytärtäni ilman äitiä. Tämän elämän on pakko helpottaa jossain vaiheessa, luotan siihen.
Tsemppiä kaikille ja varsinkin aloittajalle!
Ymmärsin että ongelma on sun ex. Ratkaisu on tietysti exästä kokonaan eroon. Ei edes puhevälejä enää. Muuten sulla pää poksahtaa kokonaan mikä on tietysti exän tarkoituskin. SosviranomaisiltA avun saaminen tuossa asiassa voi olla vaikiaa kun ovat lionnostaan naisia ja naisen puolella joten se niistä. Jos ei muu auta niin joudut unohtaa lastesi tapaamisetkin kokonaan mutta hei et ole todellakaan Ainoa jolle niin käy tässä maassa. Enempää en osaa auttaa, tiedät asiat kyllä itsekin. Voimia, dun elämäs ei tuu olee helppoa se on varma.
Toista ei saa yksin jättää. Se jo riittää syyksi, ettei itsaria tehdä. Jos välittää toisesta, ei sellaista surua toiselle.
Cheek on jumala. Haista nyt jo vittu noiden piirutstustes kanssa:D