Olen viimeaikoina miettinyt, pääsisinkö ulkomaalaisena otsikossa mainittuun toimenpiteeseen. Rahaa olen säästänyt.
Parantumaton kroonistunut vaikea masennus on ristini. Lääkkeet, terapia, TMS , sähkö, sairaalajaksot eivät auttaneet. Kahdeksantoista vuotta masennuskysely antoi keskivaikean masennuksen pisteet, viimeinen vuosi mennyt vaikeassa. Lääkäri sanoi, että tällä historialla toive masennuksen lieventymisestä alkaa olemaan 0 prosentin luokkaa.
Kituvat eläimet lopetetaan armollisesti. Ei anneta kärsiä. Luonnossa heikoimmat syödään pois.
Mikähän juttu se on, että ihmisen kärsimyksellä ei ole määrää.
Kun mistään ei tule enää mitään.
Hampaat pitäisi harjata. Täytyisi jaksaa nousta istumaan, laittaa jalat lattialle, nousta seisomaan, ottaa kymmenen askelta, seistä kylpyhuoneessa, jaksaa ottaa hammasharja käteen, siihen pitäisi laittaa hammastahnaa ja se pitäisi jaksaa nostaa suuhun. Ja harjata hampaat. Täältä pitäisi selviytyä jotenkin sänkyyn takaisin. Ja huomenna tämä on aloitettava alusta.
Joo, olen masentunut, kyllä. Ainoa lohtu on, tämä loppuu joskus. Miten selviän seuraavasta minuutista, tunnista. Minuutti minuutilta, tunti tunnilta, päivä päivältä, vuosi vuodelta. Joskus tämä on loppu ja mitä nopeammin sen parempi.
Parantumaton kroonistunut vaikea masennus on ristini. Lääkkeet, terapia, TMS , sähkö, sairaalajaksot eivät auttaneet. Kahdeksantoista vuotta masennuskysely antoi keskivaikean masennuksen pisteet, viimeinen vuosi mennyt vaikeassa. Lääkäri sanoi, että tällä historialla toive masennuksen lieventymisestä alkaa olemaan 0 prosentin luokkaa.
Kituvat eläimet lopetetaan armollisesti. Ei anneta kärsiä. Luonnossa heikoimmat syödään pois.
Mikähän juttu se on, että ihmisen kärsimyksellä ei ole määrää.
Kun mistään ei tule enää mitään.
Hampaat pitäisi harjata. Täytyisi jaksaa nousta istumaan, laittaa jalat lattialle, nousta seisomaan, ottaa kymmenen askelta, seistä kylpyhuoneessa, jaksaa ottaa hammasharja käteen, siihen pitäisi laittaa hammastahnaa ja se pitäisi jaksaa nostaa suuhun. Ja harjata hampaat. Täältä pitäisi selviytyä jotenkin sänkyyn takaisin. Ja huomenna tämä on aloitettava alusta.
Joo, olen masentunut, kyllä. Ainoa lohtu on, tämä loppuu joskus. Miten selviän seuraavasta minuutista, tunnista. Minuutti minuutilta, tunti tunnilta, päivä päivältä, vuosi vuodelta. Joskus tämä on loppu ja mitä nopeammin sen parempi.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Kokeile vielä yksi juttu: rukoile. En ole mikään hihhuli, mutta sairaushistoriani on samanlainen, kuin sinulla.
Viime vuonna ei valoa tullut enää yhtään mistään. Makasin ja huusin. Pitkän aikaa - kuukausia. Rukoilin ja huusin ja makasin. Jossain vaiheessa en enää jaksanut. Pikkuhiljaa alkoi päivä valjeta. Vieläkin pelkään järjettömän paljon, että tipahdan takaisin sinne syvimpään helvettiin, josta nousin ylös. Pelkään sitä kokoajan. Jokin mut sieltä nosti ylös ja se rukoilu oli mulle aivan viimenen juttu, mitä kokeilin.
Ei se sulta pois ole, jos kokeilet...mulla ei ollut enää mitään muuta vaihtoehtoa.
Mä myös mietin eutanasiaa ja ihan omaakin sellaista ja kasasin kunnollisen annoksen päteviä lääkkeitä toimenpidettä varten. Halutessani olisin niillä voinut päiväni päättää, mutta päätin kokeilla vielä sitä rukoilua.
Kokeile ainakin rukousta, huuda avuksi Jeesusta Kristusta ja pyydä voimaa elämään. Missään ei ole sanottu, että sinun on podettava masennusta loputtomiin.
Kirjoitettua tämän kommentin, huomasin edellisen kirjoittaneen saman.