Ehkä joskus

Ei ole mitään iloa yksipuolisesta ihastumisesta.

Ihastuminen taitaa kyllä viedä sen lopunkin ymmärryksen, mutta ehkä tarkoitat, että ihastus on saanut sinut ymmärtämään parisuhteesi tilan. Kerro se puolisollesi, älä piinaa.

Ehkä et ole päässyt filosofiseen vaiheeseen :) minä ymmärsin, että elämä voi synkälläkin hetkelläkin yllättää, hyviäkin asioita tapahtuu.

Minä ymmärsin sen, että normaalit ihmiset eivät viehätä minua. Rakastan hulluja ja friikkejä. Ja sit kun menen suhteeseen sellaisten kanssa, minua ahdistaa heidän hulluus. Normaalit taas tylsistyttää. Täytyy pysyä yksin.

So sad to understand.

T. An

Höpsistä:)

On rentouttavaa haaveilla, vaikka yksipuolisia olisivat! Fantasioita pitää olla ja täytyy itse ymmärtää, että ne ovat vain fantasioita, mutta silti niistä voi ammentaa paljon. Ne voivat auttaa ymmärtämään, oivaltamaan lisää:) Ne voivat rentouttaa raskaan päivän jälkeen ja kohentaa mielialaa:)

Ei muuta kuin hyviä valaistumisen hetkiä :)

En mitään.

Olen ymmärtänyt, että minua ei kukaan varmaan tule ikinä rakastamaan niin paljon, että haluaisi minut puolisokseen...
Aika ankeaa... Ehkä minustakin tulee Ankeinen...

Ymmärsin parisuhteeni tilan. Ajan kysymys koska ero tapahtuu. Avasit silmäni, kiitos siitä. Ja olethan sinä melkosen ihana

En ymmärtänyt mikä oli se tarkoitus!Sekoittaa vaan ihmisen pään ja joutuu potemaan huonoa omaatuntoa.Olihan se ihana kohdata niinkin ihana mies,mutta oli helpompaa ennen sitä kohtaamista!Sen jälkeen ollut ahdistavaa kaipaamista.....

Ihastuminen ja rakastuminen on kaksi eri asiaa. Ihastuminen ei johda välttämättä mihinkään, mutta rakastuminen vie jalat alta. Rakastua ei voi ilman kosketusta.

Not sit meidän pitää koskettaa

Ihastuminen, rakastuminen tekee aidoksi..
Varovaiseksi, ennen kuin tuntee toisen hyvin ei uskalla edes koskea tai tuntui että omalla kohdallani se oli kiellettyä ja jouduin pidättelemään tunteitani kunnes ei ollut enää toivoakaan mistään.
Rakastuin niin tulisesti siihen mieheen, mutta en uskaltanut tehdä mitään.
Nyt itken ja parannan sydäntäni ja kyllä se opetti.. Käytä tilaisuutesi silloin kun on sen aika ja ota rehdit pakit mieluummin kuin koko loppuelämän hiljaisuus.
Toisaalta opin että rakastaa voi myös ilman toista, mutta kaipaus on kipeää.
Rakkaus on kaunista jopa silloin kun se tekee kipeää.
Rakastua voi vain ehjänä, särkyneenä ei toivoakaan.
Kaipaus on kaunista, mutta vielä kauniimpaa olisi saada katsoa häntä silmiin ja sanoa" olen onnellinen kun olet siinä.

Sen, että henkiin jää vaikka tekee liian kauan liian kipeää, kun toinen ei vastaa tunteisiin.

Pitikin haluta koskea häntä..aivan sama.Hän on ja tulee olemaan HÄN.

Ymmärsin sen, miten vaikeaa voi kunnolla ihastuessaan vastustaa kiusausta ja kuinka se voi sattua. Ymmärrän nyt paremmin niitä, jotka ihastuvat varattuna ja luopuvat liitostaan.
Minä olen kuitenkin aina ollut päättäväinen ja hyvin tarkka arvoistani, sekä moraalistani ja tulee yksi mies, joka puhaltaa yhdellä kevyellä hönkäyksellä nurin koko. pakan.
En tee mitään siirempia liikkuja kuitenkaan. Aijon taistella loppuun asti ja aijon myös voittaa. Arvoni ovat minulle liian tärkeät pois heitettäväksi. Jos ollaan suhteessa, pyritään mahdollisimman avoimesti ja rehellisesti toimimaan siis itse, Toisen tekemisistä en sitten vastaa, vain omistani.

Voi ymmärtää, mutta voi olla jo liian myöhään. Parempi toimia mahdollisiman nopeasti, jotta edes tutustuminen olisi mahdollista, ettei hän jää tuntemattomaksi ja ettei epätietoisuus jää vaivamaan. Olipa lopputulos mikä vaan. Ainakin suosittelen tehdä parhaansa. Puhua suoraan.

Ymmärsin, että minulla on rohkeutta ylittää itseni ja pelkoni.

Ymmärsin sen, että viattomutta ei ole enää jäljellä muissa ihmisissä. Että mies ei voi koskaan tuoda positiivisia tunteita elämääni ja mies ei koskaan ymmärrä minua ja omista samanlaista arvomaailmaa tai tapaa nähdä tämä maailma. Siksi en aio enää tutustua kehenkään, en haaveile parisuhteesta enkä aio koskaan ryhtyä parisuhteeseen. Ennen kaikkea tajusin sen, että olen tällä hetkellä hyvin onnellinen, vaikka olen yksin.

Että sekin tunne menee ohi, jos sitä ei ruoki. Vähitellen ja hitaasti, katoaa.

mä taas oon tosi läheinen ystävieni ja sukulaisteni kaa ja miehet on ollu mulle hauskanpitoa ja munaa ja ne yrittää jotenkin muiluttaa. miks munan takia haluais kärsimystä kun on jo täysi onnnellinen

Opin...

Ihastuminen voi johtaa harhaan. Taas kerran sama oppitunti.

Naisen takaa jota arvostin löytyi vain lutikka.

Seuraavalla kerralla tutustun kunnolla ennen kuin annan itselleni luvan ihastua.

Ymmärsin että kaikkea ei voi hallita. Olen aina ollut tunteissani varovainen. Järkevä vaikka pakolla. Nyt lähti käsistä vaikka ei ehditty edes tutustua tai mitään. No ehkä siitä muutama naarmu jäi vähemmän kun en niitä rukkasia naamaan hinkannut mutta liian pitkän ajan yritin haamua kadottaa. Minun reaalini katosi usvaan. Mieleni tekeleitä. Mitäpä muuta? :D Ja joo.....sama luovari......tuskinpa sieltä enää ketään vastaan tulee mut ehkä päiväunia taas. Hulluus........ naurattaa jo. Tietenkin surullista. Olen tottunut surun sametinpehmeisiin askeleisiin jotka tallaavat päälleni, puristavat pienesti, haihtuvat itsestään, painottomuuteen. Puolustaudun että mun on aina tarttenut olla järkevä. Siksi tämä epäjärkevä tunne oli kasautunut tulvapadoksi.

Opin...
Onnea ei löydä toisesta ihmisestä - jokainen on vastuussa omasta onnellisuudestaan.

Sen että, meidän ei olisi pitänyt koskaan tavata!
Elämä on lyhyt loppujen lopuksi täällä. Jos ihastuu toiseen ihmiseen aidosti -
niin silloin juttu etenee tai sitten se loppuu, kun ei saa vastakaikua tunteille.

Ja paskat mää mitään oon oppinut, kunhan yritän valehdella ja pettää itseäni. Oon ihan yhtä hulluna sinuun vieläkin monen vuoden jälkeen.
Se siittä :(

Ei pidä paikkaansa. Kun ensimmäinen riipaiseva tappavan turha loputtoman pitkä yksipuolinen ihastus on jo koettu, niin seuraavat "vain" ihastumiset ovat aivan turhia ja pelkkää kiusantekoa. Voisipa vain rakastua suoraan, ihastumisesta ei ole muuta seurausta kuin hermojen menetys kun odottaa josko jotain on vaiko ei. Ei enää ikinä - kai sekin on oppi? "Vain ihastuminen" pitäisi kieltää uhkasakon nojalla ettei uskaltaisi turhaan ihastua ennen kuin on varmaa että pääsee myös rakastumaan.
P.s. Älä unta näe!

Sain aikoinaan yksipuolisesta ihastumisesta voimaa lopettaa pitkän suhteen, jossa tulin väärinkohdelluksi ja henkisellä tasolla lytätyksi. Olin onnellinen siitäkin huolimatta, vaikkei ihastus vastannutkaan tunteisiini, sillä sain takaisin oman elämänilon ja itseni palalta ehjäksi. Opin välittämään itsestä paremmin ja asettamaan rajoja siihen, miten annan itseäni kohdella.