Perhe stressin ja burn outin aiheuttajana...

Nymfin näköinen mies, itki työssään julkisella paikalla...
Hän itki kehoaan. Kuinka se ei kelvannut ja kuinka hän, itki hakien apua
Meiltä hänet nähneiltä kysyttiin: "Onko se hän omaisemme, hän tuo jota kyselen, osoittamalla?
- Edes hänen näköisensä? "
Kuvittelemalla näin rankaista ihmistä, oikeutena, oikeudeksensa alueelle opettavat tarinat, tai muut ääneen sanomattomat joukkotarinat, jopa perheiden pihoille, rakentamista, toivoen.
Heidän ajatuksensa: - "Ja saan tuomita."

Tulvimalla näen kaipuuta, hänellä elämään. Elämäänsä johon joukkoharhan levittäminen ei se uskonnollinen koulutus.
- "Kai mulla on muutakin", tekemistä, vastasin. Tulvimalla näen hänestä, hahmottomuudesta kaipuuta elämään. Ihan meitä jokaista, ihan meille jokaiselle, aidolle ja ihmiselle, tuhontanne.
Alkuperäinen: Tuhotanne
Se tulvi iltapäivä-lehdistä. Kuinka sellaista, sen kaltaista vanhemmuutta ei tarvittu auktoriteettiharha, opettamisena, tai seuraillen omaksuttamisena, opastamisestakin. Se seksityö tekemätön, säännöillä seurailu.

"Valo taittuu, ikkunasta verhon takaa, kun lumi peittää maan ja alta, jokaisen kukkaisen..."
Valo taittui samalla tapaa, samannäköisesti, kun saapuessaan kysyi lupaa katkeruus kivusta kasvot. Mihin se johtikaan, kuin kotiin palaamaan? Ei se ikuisesta nuoruudesta näyttänyt kasvoilta.
Ei se ikuisesta elämästä kertonut heidän halusta...
- Ja ei se kuulunut sinulle, seurailtavaksi?
Kun emme itse löytäneet, edes sitä sanomattomien sanojen, takaa yhteistä asiaa.
- Ja te ajattelitte: Pois teidän tieltä!
"Kuin pienen peiton alle, yhdessä, mennä saa, lepäämään..."
- Ja te ajattelitte tarjota sen heidän alastomana kehona. Minä, pikkusisko ja isosisko, ja muut
ulkopuolinen nainen


Toisto vastattu
- Ja siksi menemme piiri-leikki, nuolentaan.
Miksi ne tekemättä jäädäkään saa?