Isä kuoli vuosikymmeniä sitten. Omaisuus on kuolinpesällä, siis jakamattomalla. Nyt äiti ja minä, sekä sisarukset haluamme, että minä saisin ennakkoperintönä ja lopullisenakin perintönä osakseni isämme omistuksessa olleen pienen lammenrantapalstan. Rahalliselta arvoltaan se on vähäisempi, kuin yhteiomistuksessa ollut pientila. Miten tässä pitäisi menetellä? Voidaanko sulassa yhteisymmärryksessä minulle antaa tuo tontti ja sitten olen tyytyväisenä ulkona pesästa? Vai onko pakko tehdä osituksia ym.
Ennaakoperitö kuolinpesästä.
iiiiiikkkkk
16405
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 16
Vanhimmat
Ensinnäkään kyseessä ei ole mikään ennakkoperintö. Ennakkoperintö on lahja jonka elävä ihminen antaa perilliselleen.
Tässä on siis kyseessä perinnönjako. Osittainen sellainen jos jäämistö jätetään muuten jakamatta.
Jäämistö määrittyy osituksessa, eli eli ositus pitää tehdä ennen (osittaista) perinnönjakoa. Jolleivät paperit ole kunnossa, et esim. saa lainhuutoa kiinteistöön.
No miten helkkurissa se mukamas on noin vaikeaa. Kuolinpesän osakkaat yksimielisesti luovuttavat yhdelle osakkaalle hänelle kuuluvan osan. Tarkoitus on rauhoittaa mahdolliset erimielisyydet myöhemin. Voivatko pesän osakkaat yksimielisellä tahdollaan luovuttaa osan pesästä yhdelle osalliselle, ilman pesänjakoa? Äiti ei ole läheskään kuollut, mutta mutta isä osuuksineen on. Voiko mitenkään olla mahdollista, että lesken, sekä sisarustenkin tahdosta saisin tuon lammenrantatontin, vai pitääkö kysyä lupia eu-tuomioistuimesta?
Kysyit neuvoa tältä palstalta. Sinulle annettiin ihan hyvä neuvo. Nyt hyvin aggressiivisesti vastaat siihen.
Lait koskevat ihan kaikkia, myös sinua. Mikä vaikeus mielestäsi on tehdä asiat oikein? Jos kuolinpesä lahjoittaisi sinulle tuon haluamasi palstan, joutuisit maksamaan siitä lahjaveroa. Ja tuo osuus olisi pois kaikkien perintöosasta. Eli pienentäisi heidän osuuttaan. Järjetön homma.
Ainoa keino tehdä asiat oikein, fiksusti ja taloudellisesti järkevästi on tehdä ositus ja sitten osittainen perinnönjako. aivan kuten 88989 esitti. Mikä siinä nyt on niin vaikeaa? Ja nämä ovat ihan Suomen lain vaatimia juttuja. Ei EU:lla ole asioiden kanssa mitään tekemistä. Jos oikaisette pesän hoitamisen asioissa nyt, jatkossa asioiden hoitamiset ovat paljon vaikeampia.
Jos viittaat ennakkoperinnöllä siihen, että palstan arvo olisi enemmän kuin perintöosuutesi isäsi jäämistöstä, ei asiaa hoideta ehdottamallasi tavalla. Kun ositus on tehty, sen jälkeen on selvää, mikä omaisuus kuuluu isäsi kuolinpesään ja mikä omaisuus kuuluu äidillesi. Mikäli esim. tuo palsta tulisi osituksessa puoliksi isäsi kuolinpesälle ja puoliksi äidillesi, katsottaisiin isäsi kuolinpesältä saatu osuus perinnöksesi isältäsi ja äidiltäsi saatu osuus ennakkoperintönä äidiltäsi. Jos se osuus palstasta, joka olisi isäsi perintöä, olisi arvoltaan enemmän kuin oma perintöosuutesi pesästä, joudut tuomaan pesää ulkopuolista rahaa eli maksamaan muut ulos. Siitä on lisäveroseuraamuksia.
Kannattaisi nyt rauhassa selvittää asiat eikä heti olla rähjäämässä, kun annetaan ihan asiallisia neuvoja tilanteeseen.
Ja ap, ositus on tehtävä, jotta tiedetään kenen omaisuutta ollaan toiselle siirtämässä!
Se ei kerro vielä mitään, kenen nimissä omaisuus oli ennen isäsi kuolemaa.
Mikäli äitisi oli isäsi kuollessa varattomampi osapuoli, hänellä on oikeus saada osituksessa tasinkoa eli äitisi ja isäsi omaisuus tuolloin lasketaan yhteen ja jaetaan 50/50.
Ennenkuin tiedät, kuka haluamasi palstan nyt omistaa (isäsi kuolinpesä vai äitisi), et voi asiassa edetä mitenkään. Piste.
Vastaukset ovat tosi hyviä, mutta onko tuo ositussopimuksen merkitys selvä.
Lesken ja perillisten tulee arvioida omaisuuserien päivän arvot, nimetä ositussopimuksessa puolet leskelle ja sitten sopia perintö puolikkaansa jaosta tai osittaisesta jaosta. Rantapalsta voidaan sopia perillisten osuuteen antamalla tarvittaessa leskelle vastaava isompi osuus muusta omaisuudesta. Näin perilliset voivat tehdä jaon tai osittaisen jaon, jossa kysyjä saa palstansa.
Mikäli palstan arvo ylittää perintöosan saaja voi jakokirjan merkinnän mukaisesti maksaa erotuksen tasinkona pesälle. Tästä pesän ulkopuoleisesta rahasta menee varainsiirtovero.
Juu, mutta kun ap:lle kaikki tuntui olevan epäselvää. Tarkoitan, että hänen mielestään jaellaan omaisuuseriä tosta vaan selvittämättä, kenelle ne edes kuuluvat!
Tarkoitan, että lähtökohtaisesti kummallinen asenne.
Olen pahoillani, jos kysymykseni ja jatkokysymykseni oli jonkun mielestä agressiivinen. Se ei tietenkään ollut tarkoituksellista. Lakiasioita tunteville tällainen kysymys tietysti on typerä. En ole mitenkään perillä tämmöisistä jutuista ja siksi juuri kysynkin. Olen nyt miettinyt, että olisiko osituksesta kuluja, tai haittaa kenellekkään osapuolelle? Leskellä tietysti säilyisi hallintaoikeus omaan kotitilaansa ja niin pitääkin. Kun leski ja muut osakkaat haluavat selvittää pesän niin, että olen siitä ulkona palstan luovutuksen jälkeen, niin eikös tämä pitäisi voida tehdä? Olisko lainkirjaimeltaan osittainen perinnönjako? Voinhan samalla luopua tulevasta äitini perintöosuudesta? Haluan vain, että iänkaikkisia hoitamattomia sotkuja ei jäisi. Samalla myös haluaisin, että sopu säilyisi, kun se nyt yksimielisesti on saavutettu.
Mielestäni tässä tehdään asiasta nyt turhaan vaikeita. Kun kaikki on samaa mieltä, asiat eivät ole vaikeita, vaan helppoja.
Kyseessä on ensinkin sopimusositus ja -jako, eli kaikkien kuolinpesän osakkaiden ja lesken tulee allekirjoittaa kaksi todistajaa. Merkitkää lisäksi tekoaika ja paikka.
Asiakirjan otsikoksi tulee osittainen ositus ja perinnönjako. Kirjoittakaa alkuun osakkaiden (kuolleen Y perijät leski) tiedot.
Jaon sisältö voi olla jotenkuten seuraava:
Y:n kuolinpesän osakas iiiiiikkkk saa seuraavaan: XXXX. Tämän jälkeen hän on saanut koko perintönsä Y:n jälkeen, eikä saa enää muuta lopullisessa perinnönjaossa Y:n jälkeen. Tämä osittainen ositus- ja perinnönjako huomiodaan lopullisessa ositiksessa ja perinnönjaossa.
Lisäksi, koska kyseessä on maata, voi olla järkevää piirtää se kartalle, jos se on osa laajempaa kiinteistöä.
Mikäli mahdollista, voisitte arvioida saamasi osuudelle jonkun arvon. Tämä tekee lopullisen osituksen tekemisestä sitten helpompaa. Muista, että saat vielä perinnön äitisi jälkeen, joten ositus pitää tehdä sitten ennen kuin äitisi perintö voi jakaa (paitsi jos saatte sisarustesi kanssa sovittua asiasta, silloin voitte tehdä kuin haluatte).
Ja muuten, se ei ollut tyhmää kutsua saamistasi ennakkoperinnöksi. Se on ammattilaisten tehtävä osaa käyttää oikeaa terminologiaa, ei tavallisten ihmisten, ja voihan sen puhekielessä ymmärtää ennakkoperinnöksi kun joku saa osansa ennen muita perillisiä. Etkä ollut turhaan agressiivinenkaan, kun kysyit normaalin kysymyksen ja vastaamisen sijaan sait jonkin sortin läksytyksen.
Osituksesta on kuluja vain sen verran mitä joudutte käyttämään apua ositussopimuksen laadintaan. Sopuisa leski ja perilliset voivat tehdä sen keskenäänkin, mutta asiakirjan on hyvä olla selkeä sisällöltään. Ositus on siis välttämätön, että tiedätte mikä on lesken ja mikä teidän nyt jaettavana oleva isän perintö. Ette voi jakaa etukäteen äitinne joskus jättämää perintöä. Hän voi toki lahjoittaa omaa omaisuuttaan jo nyt yhdelle tai kaikille. Rintaperillisen saama lahja on oletuksena ennakkoperintöä ja se huomioidaan aikanaan äidin perinnön jaossa.
Tavoitteesi palstan osalta on siis toteutettavissa sopimalla, mutta suosittelen teettämään asiapaperit ammattilaisella. Lahjasta menee lahjavero ja se huomioidaan aikanaan perintöveroa alentavana.
Voi kaunis kiitos vastaajat! Nyt ymmärrän jo enemmän. Tarkoitukseni olisi, että perintöosuuteni olis vain tämä ja en koskaan haluaisikaan äitini osuudesta mitään. Siis en ikinä epäselviä kuolinpesiä, saatikka perintöriitoja. Ihmiset kuolevat aikanaan ja jakamattomien kuolinpesien riesana voi olla kymmeniä lastenlapsia ja pelkkiä sotkuja, joista ei ole muuta, kuin riesaa.
Periaatteessa pystyt luopumaan perinnöstäsi äitisi jälkeen myös ennalta, mutta kun luovut perinnöstä niin omat lapsesi tulevat vain sinun sijaasi.
Mutta älä turhaan luovu äitisi perinnöstä etukäteen. Jos hän vaikka sattumalta voittaa paljon lotossa, niin sitten harmittaa kun sisaresi ovat miljonäärejä ja sinä et. Voithan sinä sitten aina luopua perinnöstä jälkeenpäin.
Se on jokaisen henkilökohtainen asia luopuuko omasta perintö osuudestaan?
Miten se äidin perinnöstä luopuminen liittyy isän kuolinpesään? Isän perintö jaetaan lain mukaan ja on ihan asia erikseen, jos joskus aikanaan luopuu äidin perinnöstä.
Hyvin!
Äidin nimissä oleva omaisuus on kokonaan hänen.
Kuin avioliitossa hankittu yhteinen omaisuus puolisonsa kanssa. On taas yhteistä....
Eri asia on taas?
Jos on tehty avioehtosopimus puolisoiden kesken. Joka huomioidaan aina perunkirjoituksissa...
Viesti liittyi siihen, että aloittaja kertoi haluavansa saada maa-alueen "lopullisena perintönä" ja että "perintöosuuteni olis vain tämä ja en koskaan haluaisikaan äitini osuudesta mitään". Ymmärsin siis asian olevan niin, että aloittaja haluaisi luopua perinnöstä myös äitinsä jälkeen jotta hänen ei tarvitse osallistua mahdollisiin tulevaisuudessa tuleviin perintöriitoihin.
Kerroin siis mielestäni aika selvästi, aloittajan tarkoitukseen viitaten, että kyllä hän voi luopua perinnöstä äitinsä jälkeen jo nyt, mutta että se on tyhmää tehdä.
Sillä ei nyt ole oikeastaan väliä kumpi vanhempi omistaa mitään, kun osapuolet ensin tekevät (osittaisen) osituksen ja sitten vasta perinnönjaon. Sillä osituksella haluttu omaisuus jää tai siirtyy isän kuolinpesälle, josta se sitten jaetaan perintönä aloittajalle. Kysymys siitä, miten tämä sitten vaikuttaa lopulliseen ositukseen ja perinnönjakoon on sitten vähän kinkkisempi ja riittyy tapauksen yksityiskohdista - mutta se ei silloin enää ole aloittajan ongelma.
Miksi se olisi tyhmää tehdä? Pääasia olisi vain selvittää sotku lopullisesti ilman, että asiaan olisi pakko palata enää koskaan. Ei perintöriitoja, ei typeriä kyräilyjä? Rikastua tuollaisilla pikkuperinnöillä ei voi, mutta pahaa mieltä ne voivat aiheuttaa vuosikymmeniä.