Miksi aina

en tiedä, mulla ei kerran ollut tolleen, erkani vaan polut, mut nyt tunnen itteni iahn avuttomaksi, tuntuu et oon iha nolla ja mulle nauretaan ja yitän ihastuu muihin etten tuntis itteeni niin avuttomaks saatanan pässiksi josta ei ole mihinkään, tuntuu et oi srakastunut johonkin maailmakuuluisimpaan ja komeimpaan aj mnestyneimpään imiseen joka pitää mua ihan äliönä ja leikkii tunteilla.

Täytyy osata joskus nauraa itselleen ja tyhmyydelleen. ;D

itse nauroin ihan maha kippurassa kun selvisi millainen se nainen oikeasti on ja millaisen fantasian olin hänestä rakentanut.

Hän ei ollut pelkästään epäsopiva vaan täysin päinvastainen henkilö kuin olen ja sen lisäksi jotain todella oksettavaa.

Tästä lähin jos aion ihastua vastaavaan niin muistan tuon.

Joten ainakin opin jotain, ehkä sinäkin joten ehkä se ei ollut niin tyhmää?

Sitä se on eli toistaa jotain omaa käytöskaavaa. Sen takia pitää tehdä asioita päinvastoin mitä aiemmin, jotta muutos olisi mahdollinen.

Pitäs ottaa järki käteen..mutta onhan se ihastuminen toisaalta aina ihanaakin ja tuo elämään voimaa. Kunhan pitää sen mielessään tarpeeksi pinnallisena :)

Miksi tuntea jostain tuollaisesta tyhmyyttä? Ihastun usein, jos ei vastakaikua niin unohtuu aikanaan, joskus nopeastikin.

Ehkä tuntuu, että on tuhlannut aikaansa johonkin hattaraan.

Ei mulle oo käynyt kuin kerran noin. Useimmat on vaan unohtuneet tai päättyneet jotenkin muuten. Ja muutama on muuttunut joksikin toisenlaiseksi tunteeksi.

Mulla on joskus käynyt noin, mutta muutama vakavakin ihastus on tullut vastaan. Toinen on jo kymmenen vuoden takaa ja aina välillä tulee häntä (miestä) vieläkin ikävä. Tämä toinen on nyt meneillään ja toivon, että tämä etenisi. Oon kuitenkin todella harvoin ihastuva ja en usko, että näin tulee ihan heti käymään uudelleen. Sen verran ihana ja erilainen mies kyseessä.