Entä naispapin toimittama ehtoollinen, onko se pätevä ja vaikuttava? Voiko hän toimia Kristuksen edustajana ja toimittaa todellisen ehtoollisen?
Tätä kysymystä mietittäessä muistamme sen periaatteen, että sana ja sakramentit ovat päteviä riippumatta julistajan uskon vahvuudesta tai siitä onko hän oikeassa sydämen tilassa. Mutta. Jotta ehtoollinen on ehtoollinen, sen toimittajan tulee olla kirkon virkaan vihitty pappi. Tällöin sana ja sakramentit vaikuttavat objektiivisesti uskon missä ja milloin Jumala hyväksi näkee. (Augsburgin tunnustus V: Kirkon virka).
Kysymys siis kuuluu: Voiko nainen olla pastori, Kristuksen kirkon saarnaviran haltija? Jos voisi, ei olisi mitään epäselvää siitä, että hänen toimituksensa on pätevä.
Jumalan Poika syntyi miehenä ja hän asetti kaksitoista miestä apostoleiksi. On täysin poissuljettua että naisen pappeuden virka perustuisi Uuteen testamenttiin. Se ei siis ole apostolinen virka. Ordinaatio ei tee naisista miehiä. Heillä voi olla papin puku, mutta he eivät ole pappeja. ”Vihitty naispastori” on oksymoroninen, itseristiriitainen käsite. Seurakunnalla jolla on naispastori, ei ole pastoria ollenkaan. Naipappeuden hyväksyneet ovat perustaneet evl-organisaatioon uuden viran, jolla ei ole mitään tekemistä kristinuskon kanssa. Kun Kristuksen asetuksesta viran suhteen on vastoin selvää Jumalan sanaa luovuttu, ei ole mitään varmuutta, sitoutuuko Kristus sellaiseen viranhoitoon.
Kristus ei ole antanut mielivaltaisia käskyjä vain koetellakseen kuuliaisuutta, vaan niillä on jokin päämäärän toteutumiseen tähtäävä tarkoitus. Esimerkiksi ehtoollisen sakramentti on annettu meille syntien anteeksiantamiseksi. Tämä tarkoitus jää täyttymättä, jos päämäärän kannalta oleellisia asioita ei saavuteta ja jäädään matkalle. Naisen toimittamassa ehtoollisessa on defectus, vajaus ja sakramentti voi olla siksi jopa kokonaan toimimaton.
Kristus asetti ehtoollisen apostolien läsnäollessa, ja antoi sen apostolisen viran tehtäväksi: “Tehkää tämä minun muistokseni…” Naispappi toimittaa uskonnollista toimitusta, muttei ehtoollista, koska sen hoitoa ei ole hänelle uskottu. Hän rikkoo Kristuksen asettaman hyvän järjestyksen, jolloin sakramentti ei ole ”oikein hoidettu” eli Augsburgin tunnustuksen edellytys ei täyty. Kun siis nainen toimittaa “ehtoollisen” hän ei toimita Kristuksen kirkon virkaa, eikä voi siis toimittaa pyhää ehtoollista. Samoin kuin ei lasten leikkiessä kirkkoa, ole läsnä oikea ehtoollinen, eikä silloin jos joku erehdyksessä kastaa pingviinin, tapahdu mitään jumalallista toimintaa, sillä apostolista virkaa ei ole annettu lapsille, eikä pingviiniä ole tarkoitettu sakaramentin vastaanottajaksi.
Minä en tiedä, mitä naispapin toimittamassa ehtoollisessa on tarjolla. Todistustaakka on niillä, jotka ovat perustaneet uuden viran. Itse en osallistu naispapin ehtoolliselle, enkä kehota ketään muutakaan osallistumaan, sillä Herran ruumiin ja veren pyhä sakramentti on liian suuri asia jättää epäilyjen ja arvailujen varaan.
Seurakunnan täyteys siis toteutuu harvoin kansankirkon seurakunnan messussa. Sen tilaisuuksissa opetus on yhä harvemmin Jumalan sanan opetusta ja yhä harvinaisempaa on myös Kristuksen asettaman järjestyksen mukainen sakramenttien toimitus. Siellä missä nainen toimittaa sakramentteja, siellä sakramentteja ei hoideta Kristuksen asetuksen mukaisesti, eikä siellä ole Kristuksen seurakunta. Uskonnollinen organisaatio, muttei seurakunta.
Naispapin toimittama ehtoollinen
29
685
Vastaukset
Itse yritän välttää ihmislihan syöntiä ja ihmisveren juontia normaalioloissa.
- dloossa
Pappi mies tai nainen on kelvollinen toimittamaan ehtoollisen ,jos hän saarnaa Jumalan sanaa.
Mikäli hän saarnaa homo aatetta tai muuta syntiä hyväksytyksi ,lähde pois kirkosta heti alkuunsa,mielummin huomio asia jo mennessäsi kirkkoon. - D_Onatolainen
Donatolaiskortti
Joku sanoo tähän, että sakramentin toimittajan persoonalla ei ole merkitystä. Väitteen taustalla on 300-luvulla puhjennut donatolaiskiista ja Augsburgin tunnustuksen artikla 8, jossa irtisanoudutaan donatolaisista. Donatolaiset eivät pitäneet vainon aikana luopuneiden ja sittemmin parannuksen tehneiden pappien toimittamia sakramentteja pätevinä. He olivat siis oikeassa virassa, mutta olivat antaneet paineen alla periksi. Oikeauskoisen kirkon ratkaisu oli, että heidänkin toimittamansa sakramentit olivat edelleen päteviä, sillä pätevyys ei riipu pastorin uskosta ja henkilökohtaisesta rohkeudesta. Sanan julistajalta ja sakramentin jakajalta ei tule niiden pätevyyden tähden odottaa oikeaa sydämen tilaa. ”Donatolaiskorttia” ei voi kuitenkaan soveltaa silloin, kun viran asetuksen yli on kävelty ja vastoin Jumalan sanaa vihitty papiksi henkilöitä, joilta Jumala sananpalveluviran sulkee.- K_Irkko
Mitä ev.lut. kirkossa tapahtuu nyt?
Homosuhteiden hyväksyminen on jatkumoa tiellä, jolla naispappeus hyväksytään. Homoseksuaalisuus on sisäänrakennettu naispappeuteen. ”Seurakunta on Kristuksen morsian, ja tuon morsiamen eteen tulee valita ja asettaa Kristusta, Poikaa, edustava ja Kristuksen käskylle kuuliainen miespaimen. Silloin syntyy Jumalan sanan tarkoittama oikea hengellinen ’aviosuhde’ – yksi liha – Kristus-yljän ja seurakuntamorsiamen välille. Mutta kun miespaimenen tilalle seurakunnan eteen astuukin naispappi, niin silloin syntyy suhde kahden feminiinisyyttä edustavan välille eli hengellinen homosuhde.” (Muukkonen)
Kenian luterilaisen kirkon johtava piispa Walter Obare Omwanza on todennut naispappeuden olevan hengellistä homoseksuaalisuutta. Haluaisitko osallistua yhteisvihkimykseen, jossa sinut ja morsiamesi vihitään avioliittoon yhdessä samaa sukupuolta olevanparin kanssa. Yhteisvihkimys naispappien kanssa on sama hengellisellä puolella.
Kirkon tiedotuskeskus: “ Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa… Kirkkotilan käytöstä ja seurakunnan tilojen vuokraamisesta juhlaa varten päätetään seurakunnassa… Muussa seurakunnan toiminnassa samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin. Sekä eri että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton esteiden tutkinta suoritetaan seurakunnissa samalla tavalla avioliittolain voimaan tultua… Jotkut evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä ohjeista huolimatta samaa sukupuolta olevia pareja. Tällainen vihkiminen on pätevä, vihittävistä tulee aviopuolisoita. “
Miksi kuulumme tunnustusyhteisöön, joka ei käytännössä noudata omaa tunnustustaan? Useat vl-papit ovat puhuneet lähetystyön näkökulmasta. “Voin puhua niin kuin uskon.” Ihanko totta? Tarkemmat kysymykset osoittavat, ettei se olekaan mahdollista, ainakaan ei ole rohkeutta yrittää.
Sitä paitsi lähetystyön näkökulman, joka nousee itseriittoisesta, ei sanan ja sakramentin varaan rakentuvasta seurakuntakäsityksestä, oikeutus on helppo kyseenalaistaa. Sillä perusteella pitäisi olla jonkin verran muslimilestadiolaisia, jehovantodistajalestadiolaisia, vapaa-ajattelijalestadiolaisia ja niin edelleen. - V_Irhe
K_Irkko kirjoitti:
Mitä ev.lut. kirkossa tapahtuu nyt?
Homosuhteiden hyväksyminen on jatkumoa tiellä, jolla naispappeus hyväksytään. Homoseksuaalisuus on sisäänrakennettu naispappeuteen. ”Seurakunta on Kristuksen morsian, ja tuon morsiamen eteen tulee valita ja asettaa Kristusta, Poikaa, edustava ja Kristuksen käskylle kuuliainen miespaimen. Silloin syntyy Jumalan sanan tarkoittama oikea hengellinen ’aviosuhde’ – yksi liha – Kristus-yljän ja seurakuntamorsiamen välille. Mutta kun miespaimenen tilalle seurakunnan eteen astuukin naispappi, niin silloin syntyy suhde kahden feminiinisyyttä edustavan välille eli hengellinen homosuhde.” (Muukkonen)
Kenian luterilaisen kirkon johtava piispa Walter Obare Omwanza on todennut naispappeuden olevan hengellistä homoseksuaalisuutta. Haluaisitko osallistua yhteisvihkimykseen, jossa sinut ja morsiamesi vihitään avioliittoon yhdessä samaa sukupuolta olevanparin kanssa. Yhteisvihkimys naispappien kanssa on sama hengellisellä puolella.
Kirkon tiedotuskeskus: “ Pyydettäessä voidaan seurakunnan jäsenen siviilivihkimisenä toimitettavan avioliiton puolesta rukoilla päiväjumalanpalveluksessa… Kirkkotilan käytöstä ja seurakunnan tilojen vuokraamisesta juhlaa varten päätetään seurakunnassa… Muussa seurakunnan toiminnassa samaa sukupuolta olevien avioliitto rinnastuu muihin siviilivihkimisenä toimitettaviin avioliittoihin. Sekä eri että samaa sukupuolta olevien parien avioliiton esteiden tutkinta suoritetaan seurakunnissa samalla tavalla avioliittolain voimaan tultua… Jotkut evankelis-luterilaisen kirkon papit ovat ilmoittaneet vihkivänsä ohjeista huolimatta samaa sukupuolta olevia pareja. Tällainen vihkiminen on pätevä, vihittävistä tulee aviopuolisoita. “
Miksi kuulumme tunnustusyhteisöön, joka ei käytännössä noudata omaa tunnustustaan? Useat vl-papit ovat puhuneet lähetystyön näkökulmasta. “Voin puhua niin kuin uskon.” Ihanko totta? Tarkemmat kysymykset osoittavat, ettei se olekaan mahdollista, ainakaan ei ole rohkeutta yrittää.
Sitä paitsi lähetystyön näkökulman, joka nousee itseriittoisesta, ei sanan ja sakramentin varaan rakentuvasta seurakuntakäsityksestä, oikeutus on helppo kyseenalaistaa. Sillä perusteella pitäisi olla jonkin verran muslimilestadiolaisia, jehovantodistajalestadiolaisia, vapaa-ajattelijalestadiolaisia ja niin edelleen.Rauhanyhdistys-yhteisön teologiset virheet tässä jatkumossa
Miten me vanhoillislestadiolaiset olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen, jossa olemme elävältä keittyviä sammakoita. Kun elävää sammakkoa pidetään hiljalleen lämpenevässä padassa, se ei ehdi huomata keittyvänsä, ennenkuin on liian myöhäistä.
Liikkeemme vastuunkantajat 80-luvulla tekivät virheen lähtestyessään naispappeutta käytännöllisenä ongelmana, joka ratkaistaan tekemällä alttariyhteistyötä naispappien kanssa. Ratkaisua on sanottu siunaukselliseksi.
Alttariyhteistyö naispappien kanssa ei ollut ainoastaan pragmaattinen ratkaisu. Opilliset harhat mahdollistivat sen, että liikkeemme lähti kulkemaan tässä asiassa väärään suuntaan. Yksi syy on epäselvä virkateologia. Toinen syy on tärkeämpi: epäselvä käsitys sakramenteista. Kolmas syy on epäselvä ekklesiologia ja siihen kytkeytyvä itseriittoisuus. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa on kehittynyt laajasti vääristymä, jossa ”seurakunta” ei enää selkeästi konstituoidu eli rakennu julistuksen sisällön eikä varsinkaan oikein toimitettuihin sakramentteihin, vaan ennen muuta sosiaalisten suhteiden varaan. Puhutaan lokaliprinsiipistä, käsityksestä jossa seurakunta rakentuu aikaan ja paikkaan sidottuihin katoaviin elementteihin. Tämä oli vanhoillislestadiolaisuudessa voimakkaimmillaan 1970-luvulla. Sakramenttiteologian ohuutta voi lähestyä kysymällä: Mitä Jumala lahjoittaa kasteessa kastetulle?
Silmien avaaminen ja havaintojen tekeminen on helppoa, jos on rohkeutta. Mutta vaikka havaitsisimme että evl-kirkon yhteydessä pysyttäessä edessä on joko mukautuminen tai murskautuminen, ratkaisujen tekeminen on silti vaikeaa. Syynä on niin vahvasti sisäistetty esivaltauskollisuus, että se ulotetaan hengellisen elämän puolelle, vaikka ei pitäisi.
Mitä ajattelette tällaisesta ajatuksen kulusta: “Riittää että me saamme säilyttää oman mukavan, vaikkakin kapenevan, tilan kirkossa. Esivallalle uskollisina virkamiehinä toimitamme jumalansanan vastaiset toimenpiteet. Se että olen kuuliainen esivallalle poistaa syyllisyyden siitä että käytän Jumalan nimeä kaikkeen väärään. Muut tässä kirkossa eläkööt omaa elämäänsä, kohti kadotusta he kulkevat kuitenkin.” Eräs vanhempi pappi on minulle sanonut, että hän suhtautuu kirkkoon laitoksena. Mielestäni kirkkoon ei tule suhtautua laitoksena, sillä se on tunnustusyhteisö eikä kirkkoon tule suhtautua samanlaisena esivaltana, kuin yhteiskunnan vallankäytön institutioihin, sillä kirkossa Jumala hallitsee evankeliumilla.
”Hengellisen esivaltauskollisuuden” taustalla on ns. konstantinolainen hegemonia ja siitä seurannut käytäntö, jossa kansalaisten on ollut pakko kuulua valtiokirkkoon. Muu olisi käsitetty kapinallisuutena. Kirkon kannalta tämä näkyy siinä, että tärkeimpänä arvona pidetään kirkko-organisaation valtasuuruuden säilyttämistä kirkon todellisten aarteiden kustannuksella. Olemme jumissa historiallisessa jäänteessä. Jumalan valtasuuruus ilmenee heikkoudessa.
Rovasti Yrjö Tala kirjoitti Kalevan yleisönosastolle 30.11.2010: “Kansankirkkoa on meillä markkinoitu valtionkirkon jatkeena vasta reilun sadan vuoden ajan, mutta muitakin kirkkotyyppejä on, eivätkä ne ole välttämättä huonoja.” - V_Etäjä
V_Irhe kirjoitti:
Rauhanyhdistys-yhteisön teologiset virheet tässä jatkumossa
Miten me vanhoillislestadiolaiset olemme joutuneet tällaiseen tilanteeseen, jossa olemme elävältä keittyviä sammakoita. Kun elävää sammakkoa pidetään hiljalleen lämpenevässä padassa, se ei ehdi huomata keittyvänsä, ennenkuin on liian myöhäistä.
Liikkeemme vastuunkantajat 80-luvulla tekivät virheen lähtestyessään naispappeutta käytännöllisenä ongelmana, joka ratkaistaan tekemällä alttariyhteistyötä naispappien kanssa. Ratkaisua on sanottu siunaukselliseksi.
Alttariyhteistyö naispappien kanssa ei ollut ainoastaan pragmaattinen ratkaisu. Opilliset harhat mahdollistivat sen, että liikkeemme lähti kulkemaan tässä asiassa väärään suuntaan. Yksi syy on epäselvä virkateologia. Toinen syy on tärkeämpi: epäselvä käsitys sakramenteista. Kolmas syy on epäselvä ekklesiologia ja siihen kytkeytyvä itseriittoisuus. Vanhoillislestadiolaisessa opetuksessa on kehittynyt laajasti vääristymä, jossa ”seurakunta” ei enää selkeästi konstituoidu eli rakennu julistuksen sisällön eikä varsinkaan oikein toimitettuihin sakramentteihin, vaan ennen muuta sosiaalisten suhteiden varaan. Puhutaan lokaliprinsiipistä, käsityksestä jossa seurakunta rakentuu aikaan ja paikkaan sidottuihin katoaviin elementteihin. Tämä oli vanhoillislestadiolaisuudessa voimakkaimmillaan 1970-luvulla. Sakramenttiteologian ohuutta voi lähestyä kysymällä: Mitä Jumala lahjoittaa kasteessa kastetulle?
Silmien avaaminen ja havaintojen tekeminen on helppoa, jos on rohkeutta. Mutta vaikka havaitsisimme että evl-kirkon yhteydessä pysyttäessä edessä on joko mukautuminen tai murskautuminen, ratkaisujen tekeminen on silti vaikeaa. Syynä on niin vahvasti sisäistetty esivaltauskollisuus, että se ulotetaan hengellisen elämän puolelle, vaikka ei pitäisi.
Mitä ajattelette tällaisesta ajatuksen kulusta: “Riittää että me saamme säilyttää oman mukavan, vaikkakin kapenevan, tilan kirkossa. Esivallalle uskollisina virkamiehinä toimitamme jumalansanan vastaiset toimenpiteet. Se että olen kuuliainen esivallalle poistaa syyllisyyden siitä että käytän Jumalan nimeä kaikkeen väärään. Muut tässä kirkossa eläkööt omaa elämäänsä, kohti kadotusta he kulkevat kuitenkin.” Eräs vanhempi pappi on minulle sanonut, että hän suhtautuu kirkkoon laitoksena. Mielestäni kirkkoon ei tule suhtautua laitoksena, sillä se on tunnustusyhteisö eikä kirkkoon tule suhtautua samanlaisena esivaltana, kuin yhteiskunnan vallankäytön institutioihin, sillä kirkossa Jumala hallitsee evankeliumilla.
”Hengellisen esivaltauskollisuuden” taustalla on ns. konstantinolainen hegemonia ja siitä seurannut käytäntö, jossa kansalaisten on ollut pakko kuulua valtiokirkkoon. Muu olisi käsitetty kapinallisuutena. Kirkon kannalta tämä näkyy siinä, että tärkeimpänä arvona pidetään kirkko-organisaation valtasuuruuden säilyttämistä kirkon todellisten aarteiden kustannuksella. Olemme jumissa historiallisessa jäänteessä. Jumalan valtasuuruus ilmenee heikkoudessa.
Rovasti Yrjö Tala kirjoitti Kalevan yleisönosastolle 30.11.2010: “Kansankirkkoa on meillä markkinoitu valtionkirkon jatkeena vasta reilun sadan vuoden ajan, mutta muitakin kirkkotyyppejä on, eivätkä ne ole välttämättä huonoja.”Yhteenveto
Tärkeimmäksi, hälyttävämmäksi näkökulmaksi alustuksessani nousi naispapin toimittaman sakramenttia muistuttava toimituksen validius. Mitä perusteita on nauttia ja jakaa seurakuntalaisille leipää ja viiniä, joka ei ole sitä, mitä sen väitetään olevan, Kristuksen ruumis ja veri. Ei perusteita. Käytännössä tämä heikentää murto-osaan mahdollisuudet tehdä papin työtä evl-kirkossa.
Kuitenkin kristityllä on tarve päästä usein kuulemaan Jumalan Sanaa ja nauttimaan ehtoollista ja Kristuksen seurakunnat tarvitsevat oikein opettavia paimenia, jotka toimittavat ehtoollisen Kristuksen asettaman järjestyksen mukaisesti. Lampaita ei tule jättää pahojen paimenien haltuun.
Mikä on meidän vastuumme? Mikä on minun vastuuni?
Apostoli kehottaa: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2. Kor. 13:5)
Ainoa kestävä tapa koetella itseään ja seurakuntaansa, on tarkastella, kuinka tukevasti nojaamme Jumalan sanaan.
Apostoli kehottaa: ”Koetelkaa itseänne, oletteko uskossa; tutkikaa itseänne. Vai ettekö tunne itseänne, että Jeesus Kristus on teissä? Ellei, niin ette kestä koetusta.” (2. Kor. 13:5)
Onko Hän myös VL;issä?Yhä enempi näitä uskisten määrityksiä ja määritelmien määrityksiä lukiessa on pakko kallistua freudin psykoanalyysin määritelmään että jumalassa haetaan täydellistä vanhemmuutta, projisointia ja kompensointia. Tai jumalilla itsellään on hiukan poikkeava huumorintaju "saako naispuolinen suorittaa sakramenttia ?" Taivaista kuuluu naurua "voi luoja näitä luomiani apinoita"
- vanhanaikainen.nainen
Se on semmoinen juttu, että naispapin suorittama mikä tahansa ei ole pätevä eikä vaikuttava. En ikinä esim menisi naimisiin naispapin vihkimänä, enkä antaisi lastani naispapin kastaa. Kyllä näin on tosi, sanokoon kuka tahansa mitä tahansa.
- naistenkirkko
Se on semmoinen juttu, että tulevaisuudessa tulee olemaan hankala edes löytää miespappia. Tällä hetkellä naispappeja on hieman alle puolet, mutta jo kahden vuoden päästä naispapit ovat enemmistö.
Teologian opiskelijoista 60% on naisia ja eläköityvistä papeista suurin osa on miehiä, joten papin ammati on pikku hiljaa hivuttautumassa naisvaltaiseksi alaksi. Vuosi sitten Kuopion hiippakunnassa vhittiin 10 uutta pappia, joista 8 oli naisia ja silloin Kuopion hiippakunnan piispa esitti huolen siitä, että tulevaisuudessa tulee olemaan vaikea löytää seurakuntaelämään sitoutuneita miehiä. - Vittua_voisi
ajatella, jos ei se naaraspappi ole vanha ja ruma.
- jänispupu
Mitä sää täällä oikeen kirjottelet tommosia rumia??
Joudut helvettiin!!!
- Raamattu_opastaa
"Tehkää tämä minun muistokseni"
Läsnä kuulemassa nämä sanat oli 11 apostolia.
Tarkoittiko tämä kehotus vain heitä? Ja pitäisikö sillä olla merkitystä, että ne lausuttiin apostoleille? Ei tietenkään tarkoittanut vain heitä, vaan kaikkia, jotka kuuluvat tuon uuden liiton toiseen osapuoleen, hengelliseen Israeliin. Siihenhän Jumala alkoi liittää myös pakanoita Korneliuksen perheen kasteen jälkeen.
Näin ollen sillä, että ensimmäisessä Herran muistonvietossa oli vain 11 apostolia, ei ole merkitystä tässä asiayhteydessä. Jeesuksen kuoleman muistonvietto tuli siis kristityille pesahin tilalle, ja sen viettäminen on seurakunnallinen ja toimii niiden ohjeiden mukaan, jotka Raamattu antaa seurakunnan kokouksissa annettavasta opetuksesta.- jänispupu
Heitä oli 12 apostolia siellä. Myös Juudas oli apostoli, joskaan hänessä ei ollut elävää uskoa.
- R_opas
Ennen kuin Jeesus asetti oman kuolemansa muistonvieton, hän oli jo poistanut Juudaksen. joka oli kyllä vielä Pesahin vietossa mukana. Mutta oli siis muistonvieton alkaessa jo poissa, matkalla ylipappien luo heidän oppaakseen.
- jänispupu
Antoihan Jeesus Juudakselle sen viiniin kastetun leivänpalan. Eikös se ollut ehtollista sekin, siis Jeesuksen verta ja ruumista reaalipreesenssissä.
- R_opas
Vaikka viini ei alun perin kuulunut pesah-ateriaan, niin Jeesuksen päiviin mennessä se oli lisätty siihen ja kuului siihen. Niinpä tämä kastettu leivänpala kuului pesah ateriaan, jonka he söivät ennen kuin Jeesus asetti oman kuolemansa muistonvieton. Tähän muistonvieton vertauskuviin pöydällä oli valmiina happamaton leipä ja viini. Juudas ei missään tapauksessa ollut siinä enää mukana.
Tapahtumien kulku:
Markus 14:
"17 Illan tultua hän saapui niiden kahdentoista kanssa. 18 Ja kun he olivat pitkällään pöydän ääressä ja söivät, Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä, joka on syömässä minun kanssani, kavaltaa minut.” 19 He rupesivat olemaan murheellisia ja sanomaan hänelle yksi kerrallaan: ”En kai minä?” 20 Hän sanoi heille: ”Se on yksi kahdestatoista, se joka kastaa minun kanssani yhteiseen kulhoon. 21 Tosin Ihmisen Poika menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin, mutta voi sitä ihmistä, jonka välityksellä Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei olisi syntynytkään.”
Johannes 13:
26 Sen tähden Jeesus vastasi: ”Se on se, jolle minä annan sen suupalan, jonka kastan.” Ja niin, kastettuaan suupalan, hän otti ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 27 Ja silloin, sen suupalan jälkeen, häneen meni Saatana. Niinpä Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä teet, tee nopeammin.” 28 Mutta yksikään noista pöydän ääressä pitkällään olevista ei tiennyt, mitä varten hän tämän hänelle sanoi. 29 Jotkut näet luulivat, koska kassalipas oli Juudaksella, että Jeesus sanoi hänelle: ”Osta, mitä me tarvitsemme juhlaa varten”, tai että hänen tulisi antaa jotakin köyhille. 30 Niinpä hän suupalan saatuaan meni heti ulos. Ja oli yö"
Markus 14:
"22 Ja kun he jatkoivat syömistä, hän otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä tarkoittaa minun ruumistani.” 23 Ja hän otti maljan, esitti kiitoksen ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä. 24 Ja hän sanoi heille: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta. 25 Totisesti minä sanon teille: en missään tapauksessa juo enää viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.” Kuka oli se "pappi", joka jakoi alkukirkon entoollisen?
Kai tiedät nimenkin, koska titteli oli tiedossa.- tiedätkö
Kyllä sinä tiedät, ettei silloin mitään pappeja ollut, eikä "maallikoita".
tiedätkö kirjoitti:
Kyllä sinä tiedät, ettei silloin mitään pappeja ollut, eikä "maallikoita".
Uudessa Testamentissa kaikki uudestisyntyneet ovat pappeja keksenään, näin jokainen voi jakaa entoollisen.
Jokainen juutalainen mies opiskeli saman verran teologiaa (Tooraa ja Tanakia), mitä nykyään kandin tutkinto vaatii.
Vasta sen jälkeen Hänestä tuli bar mitzva. Yksikään ordodoksi jude ei ole koskaan maalikko.
Kes.- VL-jokke
R_opas kirjoitti:
Vaikka viini ei alun perin kuulunut pesah-ateriaan, niin Jeesuksen päiviin mennessä se oli lisätty siihen ja kuului siihen. Niinpä tämä kastettu leivänpala kuului pesah ateriaan, jonka he söivät ennen kuin Jeesus asetti oman kuolemansa muistonvieton. Tähän muistonvieton vertauskuviin pöydällä oli valmiina happamaton leipä ja viini. Juudas ei missään tapauksessa ollut siinä enää mukana.
Tapahtumien kulku:
Markus 14:
"17 Illan tultua hän saapui niiden kahdentoista kanssa. 18 Ja kun he olivat pitkällään pöydän ääressä ja söivät, Jeesus sanoi: ”Totisesti minä sanon teille: yksi teistä, joka on syömässä minun kanssani, kavaltaa minut.” 19 He rupesivat olemaan murheellisia ja sanomaan hänelle yksi kerrallaan: ”En kai minä?” 20 Hän sanoi heille: ”Se on yksi kahdestatoista, se joka kastaa minun kanssani yhteiseen kulhoon. 21 Tosin Ihmisen Poika menee pois, niin kuin hänestä on kirjoitettukin, mutta voi sitä ihmistä, jonka välityksellä Ihmisen Poika kavalletaan! Parempi olisi ollut sille ihmiselle, jos hän ei olisi syntynytkään.”
Johannes 13:
26 Sen tähden Jeesus vastasi: ”Se on se, jolle minä annan sen suupalan, jonka kastan.” Ja niin, kastettuaan suupalan, hän otti ja antoi sen Juudakselle, Simon Iskariotin pojalle. 27 Ja silloin, sen suupalan jälkeen, häneen meni Saatana. Niinpä Jeesus sanoi hänelle: ”Mitä teet, tee nopeammin.” 28 Mutta yksikään noista pöydän ääressä pitkällään olevista ei tiennyt, mitä varten hän tämän hänelle sanoi. 29 Jotkut näet luulivat, koska kassalipas oli Juudaksella, että Jeesus sanoi hänelle: ”Osta, mitä me tarvitsemme juhlaa varten”, tai että hänen tulisi antaa jotakin köyhille. 30 Niinpä hän suupalan saatuaan meni heti ulos. Ja oli yö"
Markus 14:
"22 Ja kun he jatkoivat syömistä, hän otti leivän, esitti siunauksen, taittoi sen ja antoi heille ja sanoi: ”Ottakaa, tämä tarkoittaa minun ruumistani.” 23 Ja hän otti maljan, esitti kiitoksen ja antoi sen heille, ja he kaikki joivat siitä. 24 Ja hän sanoi heille: ”Tämä tarkoittaa minun vertani, ’liiton verta’, joka vuodatetaan monien puolesta. 25 Totisesti minä sanon teille: en missään tapauksessa juo enää viiniköynnöksen tuotetta ennen kuin sinä päivänä, jolloin juon sitä uutena Jumalan valtakunnassa.”En käy enää ehtoollisella. Voi mennä Saatana korvasta sisään!
jänispupu kirjoitti:
Heitä oli 12 apostolia siellä. Myös Juudas oli apostoli, joskaan hänessä ei ollut elävää uskoa.
Juudas ei ollut apostoli, vaan langennut opetuslapsi, kuten kirjoituksissa sanotaan.
- harhauttajallehellarissa
Hieman tarkennusta sille , johon ei voi luottaa.
Luuk.6:
12 Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.
13 Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:
14 Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,
15 ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,
16 ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja. Apostoli oli Hän, joka näki Jeesuksen nousevan ylösnousemusruumiissa Taivaaseen.
Siksi juuri Paavali yritti selietellä omia saavutuksiaan, saadakseen Apostolin viitan päälleen.
Tämä Luukkaan kirjaaminen tapahtui vuotta ennen kirkastumista, ei sen jälkeen.- muuttui_pahaksi
harhauttajallehellarissa kirjoitti:
Hieman tarkennusta sille , johon ei voi luottaa.
Luuk.6:
12 Niin tapahtui niinä päivinä, että hän lähti vuorelle rukoilemaan; ja hän oli siellä kaiken yötä rukoillen Jumalaa.
13 Ja päivän tultua hän kutsui tykönsä opetuslapsensa ja valitsi heistä kaksitoista, joille hän myös antoi apostolin nimen:
14 Simonin, jolle hän myös antoi nimen Pietari, ja Andreaan, hänen veljensä, ja Jaakobin ja Johanneksen, ja Filippuksen ja Bartolomeuksen,
15 ja Matteuksen ja Tuomaan, ja Jaakobin, Alfeuksen pojan, ja Simonin, jota kutsuttiin Kiivailijaksi,
16 ja Juudaan, Jaakobin pojan, sekä Juudas Iskariotin, josta tuli kavaltaja.Tässä vaiheessa, kun Jeesus valitsi apostolit, Juudas oli uskollinen. Mutta ajan kuluessa hän antoi periksi epätäydellisen lihan taipumuksille ja alkoi mennä väärälle tielle. Jeesus pani merkille tämän vaiheen Juudaksen elämässä, jossa hän alkoi antaa periksi väärille taipumuksilleen. Muistaakseni Johannes kirjoitti, että hän alkoi varastaa rahalippaasta, jonka hoitaminen Jeesuksen läheisten opetuslasten puolesta oli uskottu Juudakselle.
Juudas oli mukana kylässä vähän ennen Jeesuksen kuolemaa Betaniassa. Siellä Maria, Lasaruksen ja Martan sisar, voiteli Jeesuksen hyvin kallisarvoisella öljyllä. Tästä ilmeisesti Juudaksen johdolla alkoi Mariaa kohtaan moitiskelu rahan tuhlauksesta. Jeesus asettui kuitenkin Marian puolelle ja puolusti tämän arvostavaa menettelyä. Tässä tilanteessa hän muistaakseni sanoi, että köyhät teillä on aina keskuudessanne, mutta minua ei teillä ole aina, ja nuhtelu sattui Juudakseen sen verran ankarasti, että hän meni pian (siis ennen muistonviettoa) ylipappien luo ja kysyi rahanahneudessaan, että kuinka paljon he maksaisivat hänelle, jos hän kavaltaisi Jeesuksen heille. Tästä hetkestä alkaen Juudas etsi sopivaa tilaisuutta, jolloin kansa ei olisi Jeesuksen ympärillä.
Ratkaiseva tilaisuus tuli, kun Juudas poistui ylähuoneesta ja tietoisena siitä, että heillä oli tapana käydä Getsemanen puutarhassa, hän meni ja kuljetti nämä ylipapit sotilaineen sinne Jeesusta pidättämään. Koska oli yö ja vaikka oli täysikuu, niin puiden siimeksessä ei ollut helppo tunnistaa. Ja Juudas antoi merkiksi sen, että Jeesus on se, jota hän suutelisi.
Ohimennen sanoen, Jeesus nimitti Paavalin kansakuntien apostoliksi, mutta koska hän ei ollut ollut Jeesuksen palveluksen alusta alkaen Jeesuksen palveluksen todistaja, häntä ei luettu niiden kahdentoista joukkoon. Juudaksen tilalle valittiin Mattias (muistaakseni, en ehdi nyt tarkistaa). Hänet luettiin niiden 12 apostolin joukkoon ja hänen nimensä on yhdessä Uuden Jerusalemin kaupungin perustakivessä. (Ilmestyskirjassa näistä kerrotaan)., nytkin muistin varassa.
Piti jatkaa alkutekstin mukaan. 13 jae, -Hän kutsui luokseen opetuslapset, joita myös apostoleiksi kutsuttiin.
Apostoli oli vain kutsumanimi, oikea rooli oli Jeesuksen seuraaja, opetuslapsi.- Rehellisyyttä
Nainen pappina . Mielestäni hän on rehellisempi virassaan verraten mieheen . Osa miehistä ajautuu pappisvirkaan kun muuhun ei " kykenen" , MUTTA nainen hakeutuu aina virkaan rehellisessä uskossaan asiaansa .
Kyllä se vähän vaikuttaa jos tarjoiltaisiin edes tuplana
- EiNaispappeudelle
Vuosia sitten pikkusiskoni oli menossa ehtoollispöytään. Ehtoollisjonossa hän huomasi, että yksi papeista oli naispappi. Siskoni rukoili Jumalaa, että "näytä minulle nyt, mikä on Sinun tahtosi naispappeuden kohdalla". Kun pikkusisko polvistui ehtoollipöytään, miespappi jakoi hänelle leivän. Perästä tuli naispappi, joka jakoi viinin siskoni molemmilla puolilla oleville ihmisille mutta siskoani hän ei huomannut. Miespappi huomasi tämän, otti viinimaljan ja antoi siskolleni erikseen viinin. Tämä oli siskolleni väkevä todistus siitä, että naispappeus ei ole Jumalan tahdon mukaista.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
- 449141
- 785632
Jouluinen bonus VB:ltä 250 ilmaiskierrosta 0x kierrätys min 20e talletuksella
No nyt pätkähti! Ainutlaatuinen tarjous VB:ltä. 250 ilmaiskierrosta peliin Blue Fortune, 0x kierrätys ja minimitalletus14790Minua nainen harmittaa, että en pääse sun rahoihin käsiksi
En pysty myöskään pilaamaan elämääsi niin kauan kun sulla on fuck off pääomaa. Harmittaa myös etten tiedä kuinka paljon384084- 553601
Onko muita oman polkunsa kulkijoita
Jotka ei oikein pärjää kenenkään kanssa eli on niin omat ajatukset ja omat mielenkiinnon kohteet yms. On tavallaan sella543402Sydän karrella
Jos yritän olla niin rehellinen kuin pystyn paljastamatta mitään tärkeää. Ensiksi mä huomasin sun tuijottavan mua. Ihme293287- 452490
- 342042
- 2131785