Lasten joukkorukoiluttaminen saisi loppua
Julkisen päiväkoti- ja koulujärjestelmän tehtäviin ei enää tarvitsisi eikä saisi kuulua jumalanpalvelusmenojen eikä kollektiivisten rukoilujen ja uskontunnustusten seremonioiden organisointi. Ne ovat ongelmallisia sekä uskonnottomien että kirkkoon ja uskontokuntiin kuuluvien perheiden, lasten ja nuorten katsomusvapauden ja uskonnonvapauden kannalta.
Uskonnollisen tai katsomuksellisen kasvatuksen uskonnollisuuden eri muotoihin ja siihen kuuluviin menoihin tai uskonnottomuuteen tulisi olla ennen muuta kodin asia. Laki kuitenkin velvoittaa päiväkoteja jonkinlaiseen uskontokasvatukseen ja kouluissa tunnustukselliseen uskonnonopetukseen.
Päiväkotien uskontokasvatus ja koulujen uskonnonopetus ovat kuitenkin aivan eri asioita kuin uskonnollisten seremonioiden, kuten hartaushetkien, rukoiluiden ja jumalanpalvelusten järjestäminen. Perustuslakimme mukaan kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omaatuntoaan. Tämä koskee sekä uskontokuntiin kuulumattomia että uskontokuntien jäseniä, myös kirkon jäseniä. Rukoilu, meditaatio tai ilman niitä eläminen olkoon yksityisasia tai enintään perheen asia.
Pidän varsin ongelmallisena monien päiväkotien omaksumaa tapaa sallia pappien, etupäässä evankelisluterilaisen kirkon pappien tulo päiväkoteihin ja kouluihin pitämään muun muassa hartaushetkiä ja muita uskonnollisia seremonioita. Yhtä kyseenalaista on päiväkotilasten samoin kuin koululaisten vieminen evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen tai hartaushetkeen.
Joukkorukoiluttaminen koulujen aamunavauksissa ”rukoilkaamme”-käskyillä on ristiriidassa sekä rukoilua harrastavien kannalta asian intiimiin luonteen vuoksi että niiden kannalta, joilla ei sillä hetkellä tai ylipäätään ole syystä tai toisesta rukoilemisen tarvetta.
Käsittääkseni päiväkodit selviävät lain velvoittamasta uskontokasvatuksesta aivan hyvin myös ilman pappien pitämiä hartaushetkiä. Uskontokasvatus voinee olla myös etupäässä eettistä ja tiedollista kasvatusta ilman uskon tuputtamista ja seremonioita.
Koulujen uskonnonopetus on luonteeltaan periaatteessa tunnustuksellista, mutta vaikka tavoitteena onkin kirkon toimintaan ja oppiin tutustuttaminen, koulut selviävät siitä aivan hyvin myös ilman oppilaiden organisoimista jumalanpalveluksiin ja vastaaviin seremonioihin. Ekskursio kirkkoon ja tutustuminen seurakunnan toimintaan on eri asia kuin jumalanpalvelus, ja se on toki mahdollinen osana koulun uskonnonopetusta.
Mikäli uskonnollisia seremonioita kaikesta huolimatta kuitenkin vielä järjestetään päiväkodeissa ja kouluissa tai lapsia viedään kirkon jumalanpalveluksiin, tarvitaan kiireesti selkeät ja velvoittavat ohjeet vaihtoehtoisen, rinnakkaisen, normaalin, neutraalin, uskonnottoman ohjelman tarjoamiseksi sekä päiväkodeissa että kouluissa. Tähän ohjelmaan voivat osallistua kaikki lapset, eivät vain uskonnottomat tai elämänkatsomustietoa opiskelevat.
Eikä enää saisi painostaa päiväkotilasten perheitä osallistumaan uskonnollisiin menoihin niin kuin on perinteisesti tehty. Uskonnottomilta vanhemmilta saatetaan esimerkiksi toistuvasti tiedustella, ”saako lapsi osallistua” hartaushetkeen tai kirkkokäyntiin aivan ilmeisesti tarkoituksena välttyä rinnakkaisen, uskonnottoman ohjelman järjestämiseltä, jos lapsi tulisikin muiden mukaan.
On erittäin tärkeää ja olennaista julkiselle palveluyksikölle välttää antamasta vanhemmille sellaista kuvaa, että päiväkodin tai koulun henkilökunta jotenkin odottaa ja toivoo kaikkien osallistumista uskonnollisiin seremonioihin esimerkiksi "turhan vaivan" välttämiseksi. Henkilökunnan tulisi tiedostaa, että varsinkin pienten lasten vanhemmat ovat usein hyvin herkkiä esimerkiksi pelkäämään lapsensa joutumista silmätikuksi.
Korrektia olisikin kirjallisessa tiedotteessa tai vuosittaisessa tapaamisessa selkeästi samassa yhteydessä ilmoittaa, mikäli hartaushetkiä tai kirkkokäyntejä päiväkodin ohjelmassa vielä toistaiseksi on, että niihin saavat erikseen siitä ilmoitettuaan osallistua myös muut kuin evankelisluterilaisen kirkon jäsenet, mutta että samaan aikaan on aina tarjolla vaihtoehtoista eli normaalia, kivaa ohjelmaa.
Perheille ei siis tule antaa pienintäkään aihetta tuntea syyllisyyttä siitä, että heidän lapsilleen järjestetään normaalia palvelua silloin kun päiväkoti tai koulu organisoi myös uskonnollisia seremonioita niitä haluavien perheiden lapsille.
Kirkkokäyntien vaihtoehtona tulisi mieluiten sekä päiväkodeissa että kouluissa olla joku elämyksellinen retki tai vierailu kivassa paikassa, jotta lasten yhdenvertaisuus toteutuu. Voidaanhan kirkkoretkeä ainakin periaatteessa pitää elämyksellisenä ohjelmana. Toisten pitäminen hikisessä luokassa samaan aikaan ei ole aina yhdenvertaista kohtelua.
Vaikka lasten vanhemmat tai toinen heistä olisivat evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, päiväkotien ja koulujen velvollisuus ei ole pakolla viedä jumalanpalveluksiin tai rukoiluttaa lapsia ja nuoria. Vanhempien niin ilmoittaessa kaikilla lapsilla pitää olla oikeus jäädä pois uskonnollisista seremonioista ja osallistua vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Eihän kirkkoon kuuluvia vanhempia itseäänkään aina huvita lähteä kirkkoon.
Mahdolliset tiedustelut tapauskohtaisesta osallistumishalukkuudesta onkin syytä alkaa kohdistaa juuri kirkkoon kuuluviin perheisiin ja oppilaisiin samalla kun uskonnottomien perheiden toistuvasta häirinnästä luovutaan.
Jokaisessa päiväkodissa henkilöstön määrää suunniteltaessa tulee lähteä siitä, että päiväkodissa on aina tarjolla normaalia, uskonnotonta toimintaa silloin jos uskonnollisia seremonioita haluavien perheiden lapsille on järjestetty uskonnollinen hartaustuokio tai kirkkokäynti. Mikäli henkilöstöstä on pulaa ja menoissa pitää säästää, päiväkotien normaali toiminta on pidettävä ensisijaisena.
Paras ratkaisu olisi, että lakeja muutetaan tai selvennetään niin, että päiväkotien ja koulun tehtäviin ei enää kuuluisi organisoida ja sallia minkään uskonnon pappien pitämiä uskonnollisia seremonioita, kuten hartaushetkiä tai jumalanpalveluksia. Lasten vieminen ja osallistuminen uskonnollisiin menoihin ja seremonioihin tulee jättää kotien tehtäväksi. Ja isommat oppilaat ja opiskelijat osaavat itsekin tehdä valintojaan.
Esa Ylikoski
FM, Helsinki
Julkisen päiväkoti- ja koulujärjestelmän tehtäviin ei enää tarvitsisi eikä saisi kuulua jumalanpalvelusmenojen eikä kollektiivisten rukoilujen ja uskontunnustusten seremonioiden organisointi. Ne ovat ongelmallisia sekä uskonnottomien että kirkkoon ja uskontokuntiin kuuluvien perheiden, lasten ja nuorten katsomusvapauden ja uskonnonvapauden kannalta.
Uskonnollisen tai katsomuksellisen kasvatuksen uskonnollisuuden eri muotoihin ja siihen kuuluviin menoihin tai uskonnottomuuteen tulisi olla ennen muuta kodin asia. Laki kuitenkin velvoittaa päiväkoteja jonkinlaiseen uskontokasvatukseen ja kouluissa tunnustukselliseen uskonnonopetukseen.
Päiväkotien uskontokasvatus ja koulujen uskonnonopetus ovat kuitenkin aivan eri asioita kuin uskonnollisten seremonioiden, kuten hartaushetkien, rukoiluiden ja jumalanpalvelusten järjestäminen. Perustuslakimme mukaan kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnon harjoittamiseen vastoin omaatuntoaan. Tämä koskee sekä uskontokuntiin kuulumattomia että uskontokuntien jäseniä, myös kirkon jäseniä. Rukoilu, meditaatio tai ilman niitä eläminen olkoon yksityisasia tai enintään perheen asia.
Pidän varsin ongelmallisena monien päiväkotien omaksumaa tapaa sallia pappien, etupäässä evankelisluterilaisen kirkon pappien tulo päiväkoteihin ja kouluihin pitämään muun muassa hartaushetkiä ja muita uskonnollisia seremonioita. Yhtä kyseenalaista on päiväkotilasten samoin kuin koululaisten vieminen evankelisluterilaisen kirkon jumalanpalvelukseen tai hartaushetkeen.
Joukkorukoiluttaminen koulujen aamunavauksissa ”rukoilkaamme”-käskyillä on ristiriidassa sekä rukoilua harrastavien kannalta asian intiimiin luonteen vuoksi että niiden kannalta, joilla ei sillä hetkellä tai ylipäätään ole syystä tai toisesta rukoilemisen tarvetta.
Käsittääkseni päiväkodit selviävät lain velvoittamasta uskontokasvatuksesta aivan hyvin myös ilman pappien pitämiä hartaushetkiä. Uskontokasvatus voinee olla myös etupäässä eettistä ja tiedollista kasvatusta ilman uskon tuputtamista ja seremonioita.
Koulujen uskonnonopetus on luonteeltaan periaatteessa tunnustuksellista, mutta vaikka tavoitteena onkin kirkon toimintaan ja oppiin tutustuttaminen, koulut selviävät siitä aivan hyvin myös ilman oppilaiden organisoimista jumalanpalveluksiin ja vastaaviin seremonioihin. Ekskursio kirkkoon ja tutustuminen seurakunnan toimintaan on eri asia kuin jumalanpalvelus, ja se on toki mahdollinen osana koulun uskonnonopetusta.
Mikäli uskonnollisia seremonioita kaikesta huolimatta kuitenkin vielä järjestetään päiväkodeissa ja kouluissa tai lapsia viedään kirkon jumalanpalveluksiin, tarvitaan kiireesti selkeät ja velvoittavat ohjeet vaihtoehtoisen, rinnakkaisen, normaalin, neutraalin, uskonnottoman ohjelman tarjoamiseksi sekä päiväkodeissa että kouluissa. Tähän ohjelmaan voivat osallistua kaikki lapset, eivät vain uskonnottomat tai elämänkatsomustietoa opiskelevat.
Eikä enää saisi painostaa päiväkotilasten perheitä osallistumaan uskonnollisiin menoihin niin kuin on perinteisesti tehty. Uskonnottomilta vanhemmilta saatetaan esimerkiksi toistuvasti tiedustella, ”saako lapsi osallistua” hartaushetkeen tai kirkkokäyntiin aivan ilmeisesti tarkoituksena välttyä rinnakkaisen, uskonnottoman ohjelman järjestämiseltä, jos lapsi tulisikin muiden mukaan.
On erittäin tärkeää ja olennaista julkiselle palveluyksikölle välttää antamasta vanhemmille sellaista kuvaa, että päiväkodin tai koulun henkilökunta jotenkin odottaa ja toivoo kaikkien osallistumista uskonnollisiin seremonioihin esimerkiksi "turhan vaivan" välttämiseksi. Henkilökunnan tulisi tiedostaa, että varsinkin pienten lasten vanhemmat ovat usein hyvin herkkiä esimerkiksi pelkäämään lapsensa joutumista silmätikuksi.
Korrektia olisikin kirjallisessa tiedotteessa tai vuosittaisessa tapaamisessa selkeästi samassa yhteydessä ilmoittaa, mikäli hartaushetkiä tai kirkkokäyntejä päiväkodin ohjelmassa vielä toistaiseksi on, että niihin saavat erikseen siitä ilmoitettuaan osallistua myös muut kuin evankelisluterilaisen kirkon jäsenet, mutta että samaan aikaan on aina tarjolla vaihtoehtoista eli normaalia, kivaa ohjelmaa.
Perheille ei siis tule antaa pienintäkään aihetta tuntea syyllisyyttä siitä, että heidän lapsilleen järjestetään normaalia palvelua silloin kun päiväkoti tai koulu organisoi myös uskonnollisia seremonioita niitä haluavien perheiden lapsille.
Kirkkokäyntien vaihtoehtona tulisi mieluiten sekä päiväkodeissa että kouluissa olla joku elämyksellinen retki tai vierailu kivassa paikassa, jotta lasten yhdenvertaisuus toteutuu. Voidaanhan kirkkoretkeä ainakin periaatteessa pitää elämyksellisenä ohjelmana. Toisten pitäminen hikisessä luokassa samaan aikaan ei ole aina yhdenvertaista kohtelua.
Vaikka lasten vanhemmat tai toinen heistä olisivat evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, päiväkotien ja koulujen velvollisuus ei ole pakolla viedä jumalanpalveluksiin tai rukoiluttaa lapsia ja nuoria. Vanhempien niin ilmoittaessa kaikilla lapsilla pitää olla oikeus jäädä pois uskonnollisista seremonioista ja osallistua vaihtoehtoiseen ohjelmaan. Eihän kirkkoon kuuluvia vanhempia itseäänkään aina huvita lähteä kirkkoon.
Mahdolliset tiedustelut tapauskohtaisesta osallistumishalukkuudesta onkin syytä alkaa kohdistaa juuri kirkkoon kuuluviin perheisiin ja oppilaisiin samalla kun uskonnottomien perheiden toistuvasta häirinnästä luovutaan.
Jokaisessa päiväkodissa henkilöstön määrää suunniteltaessa tulee lähteä siitä, että päiväkodissa on aina tarjolla normaalia, uskonnotonta toimintaa silloin jos uskonnollisia seremonioita haluavien perheiden lapsille on järjestetty uskonnollinen hartaustuokio tai kirkkokäynti. Mikäli henkilöstöstä on pulaa ja menoissa pitää säästää, päiväkotien normaali toiminta on pidettävä ensisijaisena.
Paras ratkaisu olisi, että lakeja muutetaan tai selvennetään niin, että päiväkotien ja koulun tehtäviin ei enää kuuluisi organisoida ja sallia minkään uskonnon pappien pitämiä uskonnollisia seremonioita, kuten hartaushetkiä tai jumalanpalveluksia. Lasten vieminen ja osallistuminen uskonnollisiin menoihin ja seremonioihin tulee jättää kotien tehtäväksi. Ja isommat oppilaat ja opiskelijat osaavat itsekin tehdä valintojaan.
Esa Ylikoski
FM, Helsinki
Vastaukset 29
Vanhimmat
kodeissa, päiväkodeissa ja kouluissa yhdessä miettiä lasten kanssa sitä, mitä usko on. Mitä on elämä, elämän tarkoitus, eläminen yhdessä ja hyvien ja huonojen hetkien kanssa selviytyminen.
Voitaisiinko uskoa ja toivoa jo sinällään pitää
asioina, joista puhuttaisiin enemmän. Mielestäni eri uskontoihin ja kirkkoihin, rituaaleihin tms. tutustuminen pitäisi olla se toinen asia, ja ne voisivat olla tasapuolisesti vain opetuksen ja sivistyksen yksi osa. Vanhemmat ja opettajat voisivat tutustuttaa lapsensa moniin asioihin, mutta tuputtamatta.
Ei voida opettaa niin, että jokin uskonto on ainoa oikea. Hyviä ja pahoja tekoja suhteessa itseensä ja toisiin joutuu jokainen miettimään ja se on aina omantunnon kysymys.
Kuinka omatunto syntyy? Omatunto kolkuttaa, mutta kolkuttaako se kaikilla eri tavalla? Mikä on omatunto? Onko vain yksi omatunto? Kenen?
Täysin samaa mieltä tästä asiasta. Pitäisi vihdoinkin päästä pois tästä tunnustuksellisesta uskonto-hommasta tasapuoliseen kohteluun. Uskonnon ja uskontoon ohjaaminen on kotien asia, ei koulun tai päiväkodin. varsinkin nyt kun maahanmuuttajia on jo Suomessakin.
Nykyäänhän uskontoa ei saisi tuputtaa lainkaan esim. päiväkodeissa. Mutta silti toisinaan ihmettelen että tästä huolimatta lapsia viedään pääsiäiskirkkoon ja pappi käy joskus puhumassa lapsille päiväkodissa samalla kun kiikuttaa sinne jonkun joulukalenterin, mutta vaikka tällätavoin uskontokasvatus on kieletty tätä nykyään päiväkodeissa, niin silti sitä yhä esiintyy, ei tosin varmastikkaan enää yhtä avoimesti ja paljon kuin ennenvanhaan.
Ja onhan erikseen myös kristillisiä päiväkoteja ja seurakunnat järjestävät lapsille pyhäkouluja.
Tärkeintä on se että hoitajat päiväkodeissa kuulisivat ja kunnioittaisivat vanhempien mielipiteitä ja yhteystyö ja ymmärrys säilyisivät puolin ja toisin, joka takaa myös näin ollen hyvän, laadukkaan hoidon.
todella niin, että uskontokasvatus on kielletty päiväkodeissa tänä päivänä???? Enpä usko.
se on myös niin ettei jeesusta saa tyrkytää ja siitä suoranaisesti puhua myöskään muilla hoitoaloilla. aivan näin on.
....... tuttavapiirissäni eräs psygologi sai potkut puhuessaan "tyrkyttäessään" omaa uskontoaan "potilaalleen".......et jokaisen ihmiesen omaa vakaumusta tulee kunnioittaa.
Jos se on sinun mielestäsi "joukkorukoiluttamista", että lapset kutsutaan syömään lorulla
kukko puuron keitti
kana maidon lämmitti
pienet linnut lusikat toi
tulkaa lapset syömään.
olet aika tiukkapipoinen.
Olin yli 10 vuotta sitten töissä kahdessakin eri päiväkodissa ja jo silloin oli käytäntö, että tuo loru luettiin ja sitten syömään, eikä mitään rukouksen tyylistäkään ollut mukana kuvioissa. Sen jälkeen omat lapseni ovat olleet päiväkodeissa, joissa ei rukouksia lueta.
Omilta kouluajoiltani muistan, että päivänavaus oli joskus uskonnollissävytteinen, mutta ei todellakaan edes kerran viikossa.
Päiväkodeissa, samoin kuin kouluissakin tapahtuvat uskonnolliset tilaisuudet ja kirkkoihin menot ovat vapaaehtoisia, ja jos vanhemmat eivät halua lastensa osallistuvan niihin, on hoitajilla/opettajilla velvollisuus järjestää heille muuta tekemistä siksi aikaa.
Mukava kuulla että noin on menetelty joisakin päiväkodeissa.. tuolt pohjalta olet varmaa sitten samaa mieltä, että ei ole oikein, jossa jossain tehdään siten kuin arvostelin.
Monissa kouluissa on keran viikoss seurkunnan edustjan pitämä aamunavaus, ja he usein vieläkin päättävät esityksensä klassiseen kehotukseen: "Rukoilkaamme."
Samoin tehdään armeijassa kenttäpappien toimesta.
Kirkkoon menon osalta melkein kaikissa kouluissa lähdetään yhä siitä, että ne oppilaat, jotka eivät ole elämänktsomustiedossa, ovat velvollisia lähtemään kirkkoon. Eikä asiaa edes kysellä vanhemmilta...
Tämä ei ole perustuslain mukainen menettely. Kenenkään ei ole pakko osallistua uskonnonhrjoittmista vastoin omaatuntoaan.. Jäsenyys ei ole omantunnon mitari, varsinkin kun liittäminen kirkkoon on yleensä tehty asianomaiselta itseltään kyselemättä
"päivänavaus oli joskus uskonnollissävytteinen, mutta ei todellakaan edes kerran viikossa."
Meillä käy pappi kerran viikossa viemässä kolmasosan juuri lempi tunnistani. Aiheena on raamatun tarinat ja yhteinen rukous. Kouluni ei edes ole kristillispainotteinen.
"kouluissakin tapahtuvat uskonnolliset tilaisuudet ja kirkkoihin menot ovat vapaaehtoisia, hoitajilla/opettajilla velvollisuus järjestää heille muuta tekemistä siksi aikaa."
Meille nimenomaan painotetaan että kirkkoon ja uskonnollisiin tilaisuuksiin on osallistuttava, muuten tulee merkintä papereihin, mikä vaikuttaa numeroon laskevasti.
Mielestäni törkeä käytäntö.
Työskentelen itse Vantaalla lastentarhanopettajana. Omassa työpaikassani suurin osa lapsista on evankelisluterilaisen kirkon jäseniä, mutta joukossa on myös muiden uskontojen edustajia sekä niitä perheitä, jotka eivät kuulu mihinkään uskontokuntaan. Meidän päiväkodissa ei ole haluttu järjestää pyhäkouluja tms, niitä on kyllä tarjottu kirkon puolesta. Eli se on aina päiväkodin työntekijöiden oma valinta, ovatko he kutsuneet kirkon työntekijöitä päiväkoteihin. Uskontokasvatusta voi järjestää oikein hyvin ilmankin. Meillä se on lähinnä joulun ja pääsiäisen aikaan vierailut kirkossa.
Jokaisen perheen kanssa on tehty lapsen hoito- ja kasvatussopimus, jossa käydään läpi myös perheen toiveet ja näkemys siitä, miten uskontoa tulisi heidän lapsensa kanssa käsitellä. Tätä vanhempien toivetta kunnioitetaan, meidän tehtävämme on kasvattaa lapset vanhempien toivomalla tavalla, tietenkin niin, ettei se ole täysin ristiriidassa päiväkodin arvojen ja toimintaperiaatteiden kanssa.
Viime joulun aikaan oli yksi oman ryhmäni poika vanhempien toiveesta sen aikaan esiopetusryhmässä, kun muu ryhmä meni joulukirkkoon. Vanhemmat olivat tähän järjestelyymme tyytyväisiä. Eli "markkinoimme" 5-vuotiaalle pojalle, että hän pääsee eskariin tekemään sitä ja sitä, ja poika odottikin tätä päivää innoissaan. Muut kävivät joulukirkossa ja hän pääsi mukavaksi kokemaansa paikkaan.
Tiedän, että on olemassa päiväkoteja joissa pakkorukoiluttamista harrastetaan; onneksi ne ovat kuitenkin vähemmistö. Vanhempana sinulla on oikeus omaan näkemykseesi ja pidä puolesi, päivähoidon työntekijöiden tulee kunnioittaa sinun arvojasi ja näkemyksiäsi siitä, kuinka he toimivat lapsesi kanssa!
Kiitos kaunis! Mukava kuulla... Hoitakaa lakisääteiset velvoitteet edelleenkin ilman pappeja, osaatte ne varmati parhaiten tehdä.
Kysyisin vielä tuosta erilaisita perheistä tulevien lasten jakautumisesta esim. joulukiron suhteen... Kerroit yhdestä 5-vuotiaasta. Entä muut?! Tarhassannehan on useita uskonottomien perheiden ja muihin uskontokuntaan kuuluvien perheiden lapsia.. (Vantaalla keskimäärin noin neljännes!?) Menivätkö useimmat muunuskoiset ja uskonnottomat kuitenkin kirkkoon?!
Anteksi kysymys, mutta näinhän on pitkään ollut, että suurin osa menee.. Mutta tuo tilanne ei johdu siitä, että perhet nimenomaan haluaisivat vieraan uskonnon rituaaleja lapselleen, vaan että kun usein vanhemmat ovat saaneet käsityksen, että se kuuluu "päiväkodin ohjelmaan" ja on hyvin kyseenalaista vaatia jotain muuta. Jottei lapsi ja perhe joutuisi silmätikuksi, mukaudutaan.. Mutta tämmöinen paine ei ole oikein.. nykymaailmassa..
Kysyn vielä, tehdäänkö noissa mainitsemissasi keskusteluissa kirkkoon kuuluville vanhemmille selväksi, että päiväkoti järjestää myös muuta ohjelmaa?
Lyuonnollinen tilanne voisi olla, että noin 4/% kirkkoon kuulumattomista lapsista ei mene kirkkoon ja noin 1/5 kirkkoon kuuluvista lapsista ei myöskään mene. Aikuista kirkkoon kuuluvista muuten ehkä noin 1/50 käy kirkossa..
Esa
Yleensä ottaen vahnemmat eivät juurikaan suhtaudu kriittisesti siihen, mitä lapsille päiväkodin puitteissa tarjotaan. Luotetaan vaan sokeasti, että kaikki konsertit, teatteriesitykset, kirkossa järjestettävät tilaisuudet, päiväkotiin tulevien vierailevien esiintyjien ohjelmat yms. mihin lapsia viedään, ovat myös lapsille sopivia. Monet kyllä varmasti ovat, ja osa jopa todella hyviäkin, mutta ei suinkaan kaikki. Kirkossa järjestettävät tilaisuudet ovat yleensä maksuttomia, joten niistä ei ilmoiteta muuten kuin päiväkodin ilmoitustaulun lappuviidakkiin lisätyllä lappusella, joka jää useimmilta kiireen keskellä huomaamatta.
Eli minun mielestäni vanhempien pitäisi suhtautua hiukan kriittisemmin siihen, millaisiin tilaisuuksiin heidän lapsiaan viedään. Kun ei itse ole ollut paikalla, ei voi tietää, mitä lapsi on nähnyt ja kuullut, joten ei ole helppoa käsitellä lapsen kanssa sitä, jos lapsella tulee siihen liittyen kysymyksiä.
En osaa faktatietoa antaa kuin omasta ryhmästäni, jossa siis on vain 14 lasta. Heistä tosiaan ovay kaikki muut perheet on ilmoittaneet kuuluvansa ev.lut.kirkkoon (ilmeisesti poikkeuksellisen paljon siis?) ja vain tämän yhden pojan kohdalla on isä islaminuskoinen (ja sen myötä ilmeisesti koko perhe). Kun lapsi oli nuorempi, niin myös perheen isä hyväksyi sen, että lapsi tuli kirkkoon mukaan kerran tai kaksi vuodessa, eli hänen mielestään lapsi ei silloin vielä "ymmärtänyt" koko asiaa ja sillä ei ollut niin suurta merkitystä. No, silloinkin se oli ehdottomasti perheen valinta, mitään omaa mielipidettä emme tyrkyttäneet päiväkodin edustajina.
Ja jokaisen perheen kohdalla on käyty henkilökohtainen keskustelu, jossa on myös kysytty haluatko, että lastasi viedään perinteisiin joulukirkkoihin jne. Moni vanhempi vastaa, että saa viedä, vaikka he eivät itse siellä käykään. Kysymyksen voisi tietenkin tosiaan esittää myös, että haluatko lastasi vietävän kirkkoon vai haluatko sen tilalla lapsellesi jonkun muun elämyksen? Moni on kyllä myös sanonut, että hyvä kun päiväkoti vie lasta myös kirkkoon, niin tulee sekin puoli "hoidettua". Jatkossa aion itse näissä vanhempien kanssa käytävissä keskusteluissa kiinnittääkin huomiota omiin sanavalintoihin tässä uskontokasvatus-kohdassa eli pidän huolen siitä, etten esitä kysymystä johdattelevasti, vaan vanhempi todella voi valita mihin lapsi osallistuu. Eli aion tehdä selväksi, että on myös muita mahdollisuuksia, eikä lapsi todellakaan joutuisi silmätikuksi.
Itsekään en oikein tiedä kuinka suhtautua uskon kysymyksiin, olen kuitenkin kirkon jäsen, vaikka hiukan epäröivä sellainen. Tyypillinen suomalainen siis ilmeisesti! Oma ajatusmaailmani tässä suhteessa ei kuitenkaan saa vaikuttaa minuun tynötekijänä, samoin kuin se ei saisi vaikuttaa, jos päivähoidon työntekijä on syvästi vakaumuksellinen, eli uskonnon tuputus ei kuulu tavalliseen päivähoitoon. Ammatillisuus ja kasvatuskumppanuus vanhempien kanssa ovat avainsanoja.
Ainakin Itä-Vantaalla on monikansallisia päiväkoteja, joissa mennään maahanmuuttajien ja muslimien ehdoilla: kristinuskosta ei puhuta hailaistua sanaa, joulukin on joulupukin juhla, joulujuhlia ei järjestetä ja niin edelleen - näin siksi, ettei muslimeja loukata.
Missä islaminuskoisessa maassa valtaväestö alkaisi samalla tavalla nöyristellä vähemmistöjen edessä? Kietävät oman valtauskonkin?
En halua lastani monikansalliseen moniuskoiseen päiväkotiin, haluan lapseni tavalliseen suomalaiseen päiväkotiin, jossa perinteiset kristilliset juhlat vietetään krisitillisten tapojen mukaisesti ja niistä kerrottaisi.
Laittaisin lapseni kristilliseen päiväkotiin, mutta lähin on jossain kummallisessa paikassa Helsingissä tai Espoossa, sinne on mahdoton kuljettaa. Työmatkasta tulisi ihan mahdoton. Sama tilanne on kristillisessä koulussa. Sijaitsee meidän kannaltamme niin hankalan matkan takana, ettei taideta lasta sinne laittaa, vaikka muuten se olisi ihan todellinen vaihtoehto.
Ratkaisu ei siis ole, että kritsinukso-myönteiset laittaisi lapsensa em. paikkoihin, vaan se, että kaikkien näkemyksiä tulee kunnioittaa tavallisessa päiväkodissa. Tilaisuuksiin ei ole kenenkään pakko osallistua, mutta olisi enemmän kuin hienoa, jos lapsille kerrottaisi päiväkodissa miksi pääsiäistä vietetään, mikä on joulun todellinen sanoma. Jos hlö-kunta ei itse halua, sen voisi kertoa pappi tai joku muu seurakúnnasta - niille lapsille, joilla on lupa olla tilaisuudessa. Toki sen perhe ja vanhemmatkin kertovat, mutta miksi ei myös päiväkoti voisi??? SIksikö, että hlö-kunta kokee siitä olevan liikaa vaivaa ja järjestelyjä? Pääsee helpommalla kun ei tee mitään.
"..kaikkien näkemyksiä tulee kunnioittaa tavallisessa päiväkodissa. Tilaisuuksiin ei ole kenenkään pakko osallistua,.."
Näin ei ole ollut eikä ole vieläkään nimenomaan SUOMALAISTEN uskonnottomien osalta, vaikka heitö on enemmän kuin islaminuskoisia tai katolisia ym.
Meidän päiväkodissa kysytään aina syksyisin / kun uusi lapsi aloittaa hoidon, saako antaa uskonnollista kasvatusta ja mihin uskontokuntaan kuuluvat. Olen nyt esiopetusryhmässä, emmekä todellakaan harrasta joukkorukoilua! Tämän toimintavuoden aikana olemme puhuneet Raamatun tarinoista vain joulun aikaan, silloinkin melko lyhyesti. Pääsiäisen aikaan meillä käy ortodoksipappi heidän perinteensä mukaan siunaamassa
virpomisvitsat. Joten tutustumme myös muiden uskontojen piirteisiin. Mikäli vanhemmat eivät halua heidän lapsillensa kerrottavan uskontoon liittyviä asioita, lasta ei oteta sille tuokiolle mukaan. Kertaakaan minun päiväkotiaikanani ei näin ole käynyt. Sinulla itselläsi taitaa olla hieman vanhentunut käsitys uskontokasvatuksesta päiväkodissa?!
Hei!
Käytännöt vaihtelevat eri päiväkodeissa...
Ihan hyvä että teillä ei ole rukoiluttamisia.
Siunaus toki on joku sakramentti? Virpominen on kansanperinnettä, johon ei välttämättä liity mitään uskontoa tai vain kansanuskontoa..
Miksi kysytte uskonnottomilta ja toisesta uskontokunnasta olevilta, "saako antaa..."?
Ihan niinkuin kauheasti haluaisitte antaa!?
Oleteko tyytyväisiä, kun mikään perhee ei ole uskaltanut pullikoida ja heittäytyä hankalaksi!?
Laki ei kait velvoita antamaan uskontokasvatusta uskonnottomien kotien lapsille, vai miten tulkitsette asiaa?! Miksi ette sano uskonnottomille vanhemmille esim. että heidän lastensa ohjelmaan ei kuulu uskontokasvatusta vaan heillä on muuta ohjelemaa, mutta että siihen uskontokasvatukseenkin saa osallistua.
"
Meidän päiväkodissa kysytään aina syksyisin / kun uusi lapsi aloittaa hoidon, saako antaa uskonnollista kasvatusta ja mihin uskontokuntaan kuuluvat.
...
Mikäli vanhemmat eivät halua heidän lapsillensa kerrottavan uskontoon liittyviä asioita, lasta ei oteta sille tuokiolle mukaan. Kertaakaan minun päiväkotiaikanani ei näin ole käynyt. Sinulla itselläsi taitaa olla hieman vanhentunut käsitys uskontokasvatuksesta päiväkodissa?!
Kysymme vanhemmilta, saako antaa ev.lut. -uskontokasvatusta, koska emme etukäteen tiedä, ovatko he uskonnottomia tai toiseen uskontokuntaan kuuluvia. Koska esim. joulu ja pääsiäinen ovat vahvasti uskonnollisista syistä vietettäviä juhlia, kerromme lapsille, miksi niitä vietetään, joten uskontoa tulee pakostakin vähän.
En ole perehtynyt ortodoksiseen uskoon, joten en tiedä onko siunaaminen sakramentti.
Kommentoin tätä: "Kysymme vanhemmilta, saako antaa ev.lut. -uskontokasvatusta, koska emme etukäteen tiedä, ovatko he uskonnottomia tai toiseen uskontokuntaan kuuluvia."
Alkuperäisessä kirjoituksessani oli sellainen perusajatus, että ensin pitäisi kysyä perheen tilanteesta neutraalisti ja sen jälkeen sanoa, että vaihtoehtoina ovat a) jotain ohjlemaa ilman uskontokasvatusta tai mahdollisia seremonioita ja b) osallistuminen ev. lut. uskontokasvatuksen.
Tuossa sitaatissa dokumentoituu päiväkotien johdatteleva toiminta, jonka monet kodit saattavat pitää painosusluontoisena vaikka eivät viitsi tai uskolla puuttua... ja lapselle ei uskalleta vaatia uskontoneutraalia ohjelmaa kun peltään että lapsi tai perhee joutuu silmätikuksi jne.. Päiväkodin pitäisi sanoa, että uskontoneutaaliohjelma on luonnollista palvelua johon on oikeutettu automaattisesti..
... se ei ole meidän tyytyväisyytemme tae, että kukaan perhe ei ole kieltäytynyt uskontokasvatuksesta. Eiköhän meidän yksi tehtävämme ole, että opetamme kunnioitusta ja suvaitsevaisuutta
"erilaisia" asioita kohtaan. Mutta Suomessa vaan sattuu suurin osa ihmisistä kuulumaan ev.lut.-uskontoon, ja ei se varmaan pahaa tee, että tietää perusseikkoja omasta uskonnostaan. Emme todellakaan "tuputa" uskontoa, se ei itsellänikään ole niin vahva, että voisin siitä kovinkaan paljon kertoa, mutta varmaankin riittävästi lapsille. Mutta esim. islamin uskoisten lapsien ei todellakaan tarvitse kuunnella meidän uskontomme taustoja, jos vanhemmat sen kieltävät!
mutta kun kaikilla ei ole "omaa uskontoa"!
koittakaa nyt päikotitädit ja -sedät tajuta, että yli 10 prosenttia kodeista elää ja voi hyvin ilman uskonta ja pääkaupunkiseudeulla yli 20 %..
jokaisella suomalaisella ei ole vahvaa uskonnollista vakaumusta, mutta kyllä mielestäni olisi hieman tylsää jos esim. joulut ja pääsiäiset ym. kristilliset juhlapyhät jätettäisiin kokonaan pois.
Suurin osa suomalaisista kuuluu joka tapauksess kirkkoon ja vaikkei perhe kovin uskonnollinen ole, harva nyt valtavasti loukkaantuu siitä että päiväkodissa joskus sivutaan hengellisiä asioita. Moni lapsi kuulee siellä muistakin asioista mistä kotona ei puhuta...
Ehkä keistillisyyttä vastustavien lapsille pitäisi järjestää omia päiväkoteja joiden kasvatuksesta karsittaisiin kaikki hengellisyys pois?
päiväkodissa tehty nuemro siitä, ettei lapsi osallistu vaikkapa joulukirkkoon? Oma kokemukseni meidän päiväkodista on se, että jos joku ei osallistu, niin sitten ei osallistu. Yleensä niitä lapsia varten ON järjestetty jotain "uskonnotonta" aiheeseen liittyvää... Mutta toisaalta haluan kysyä: Tänä päivänä korostetaan kaikkien hyväksymistä. Lapsia ja nuoria opetetaan tutustumaan monenlaisiin asioihin, mm. vieraisiin kulttuureihin ja uskontoihin. Kun yleensä päiväkodeissa korostetaan aina sitä, ettei ev.lut tapa uskoa ole ainoa ja oikea, niin onko se todella niin kamala koettelemus lapsille käydä vaikkapa joulukirkossa tai kuunnella päiväkodissa pidettävää pääsiäishartautta? Eikö voisi ajatella, että se on vain avarakatseisuutta osallistua?
Kyllä monessakin päiväkodissa on koettu vaivaksi "ylimääräisen" ohjelman järjestäminen, varsinkin jos henkilökunnasta on muutenkin pulaa..
Harvoin taidetaan muista sanoa, että ihmiset voivat elää myös ILMAN MITÄÄN uskontoa!
onko kamala koettelemus? Lapset ovat hauraita ja suojattamia ja tavattoman sopeutuvia. Sinunkin lapsesi varman sopeutuisivat islamilaisiin päivittäisiin polvirukouksiin, jos antaisit lapsesi islamilaisen valtion päiväkotiin...
Onko se niin kamalaa antaa ihmisten olla rauhassa?!!!!
päiväkodissa tehty nuemro siitä, ettei lapsi osallistu vaikkapa joulukirkkoon? Oma kokemukseni meidän päiväkodista on se, että jos joku ei osallistu, niin sitten ei osallistu. Yleensä niitä lapsia varten ON järjestetty jotain "uskonnotonta" aiheeseen liittyvää... Mutta toisaalta haluan kysyä: Tänä päivänä korostetaan kaikkien hyväksymistä. Lapsia ja nuoria opetetaan tutustumaan monenlaisiin asioihin, mm. vieraisiin kulttuureihin ja uskontoihin. Kun yleensä päiväkodeissa korostetaan aina sitä, ettei ev.lut tapa uskoa ole ainoa ja oikea, niin onko se todella niin kamala koettelemus lapsille käydä vaikkapa joulukirkossa tai kuunnella päiväkodissa pidettävää pääsiäishartautta? Eikö voisi ajatella, että se on vain avarakatseisuutta osallistua?
Etkö voisi ajatella, että on avarakatseisuutta, jos KUNNALLINEN päiväkoti ei painosta kollektiiviseen kirkottamiseen?!
Perhehän voi avarakatseisesti käydä kirkossa jos haluaa. Ja lapsi voi vartuttuaan nuoreksi käydä kirkossa ihan omin jaloin... Päiväkotilapsi onaikuisten vallan alla..
Oletko ihan tosissasi tuossa sokeudessa nähdä ongelmaa vai tosiasiassa jonkun helkkarin lähetyskäskyn lumoissa... - että kun puolustat pienten lasten aivopesua, petaat itsellesi taivaspaikkaa?
Tuli mieleen, että kun täällä niin kovasti käydään keskustelua siitä, tuleeko perheiltä edes kysyä uskonnosta/uskonnottomuudesta; niin se tieto tulee kyllä ainakin Vantaalla näkyviin jo silloin kun lapselle haetaan päivähoitopaikkaa eli hakemuksista.
Kaikenlainen vanhempien ja ammattikasvattajien välillä käytävä keskustelu on kyllä mielestäni aina välttämätöntä ja edellytys kasvatuskumppanuudelle, joksi nykyään nimitetään entistä yhteistyötä... Eli eiköhän jokainen vanhempi pysty tuomaan oman näkemyksensä ja toiveensa kyseisestä asiasta esiin, kysyttäessä sitten niin tai näin päin. Fiksu työntekijä kunnioittaa myös tavanomaisista "saa osallistua kaikkeen" - näkemyksistä poikkeavia mielipiteitä. Päiväkodin henkilökunnan tehtävä on kysellä vanhempien näkemyksiä ja tarjota vanhempien toivomaa palvelua siten kuin se ryhmässä on mahdollista.
mikä se ongelma on? Onko oma lapsesi ilmoittanut kääntyneensä ev.lut uskoon vain sen vuoksi, kun on päiväkodin kanssa käynyt kirkossa? Että ihan vallan pieni, vaikutusten alaiseksi joutunut, johdateltavissa oleva lapsi sitten itsekseen päätti, että nytpä alankin uskovaiseksi. Ja vanhemmat eivät sitten voineet keskustella hänen kanssa asian toisesta puolesta? Jos niin vähällä uskontokasvatuksella, mitä päiväkodeissa annetaan, saadaan joku lapsi "uskovaiseksi", niin kai siinä sitten pitää joku idea olla. EI SE OIKEASTI NIIN VAIKUTTAVA KOKEMUS OLE!
Kiitos että kysyt, mikä on ongelma. Ongelma ei enää liity omaan lapseeni, joka on jo peruskoulussa ja et-ryhmässä. Ongelma on yleisempi eli se, että uskonnottoman kodin arvomaailmaa ei vielä kunnioiteta julkisen palvelun edustajien taholta läheskään aina, vaan uskonnottomia veronamaksajia ja päivähoitomaksun maksajia kohdellaan siltä osin toisen luokan kansalaisina joiden pitäisi kulkea ennemmistön mukana ja jos ei halua sitä pidetään riesana. Vaikka ev.kut.kirkkoon kuulukin yli 80 prosenttia, pääkaupunkiseudulla 70 prosenttia, se ei oikeuta julkisen palvelun toteuttajia painostamaan uskonnottomia osallistumaan uskontokasvatukseen. Tälläkin palstalla on tullut esiin, että kaikki eivät ole vielä sisäistäneet katsomusvapauden/uskonnonvapauden kunnioittamista, vaan näyttävät hyvänä että JULKINEN VALTA painostaa antaman pikkulapset enemmistöuskonnon kasvatukseen.. (- tyyliin että mitä paha siinä on...)
Ja painostusta on myös se, että kirkkoon kuuluvien kotien oletetaan automaattisesti haluavan lapselleen julkisen vallan antaman kollektiivista uskontokasvatusta, vaikka jotkut perheet saattaisivat ajatella kodin kasvatuksen riittävän.
lähinnä uskontokasvatus on perinteiden ylläpitoa.Ketään ie käännytetä.Hoito ja kasvatuskeskusteluissa käydään tämäkin asia selväksi vanhemmille ja heidän kanta:saako jouluna puhua lyhyesti ja ytimekkäästi miksi joulua vietetään ja pääsiäisenä perinteisestä pääsiäisen vietosta.
päiväkoti henkilökunnan aika ei todellakaan aika riitä minkään ryhmän käännyttämiseen.Jokaisen lapsen tausta huomioon otetaan toiminnassa ja pyritään tukemaan vanhempien toiveita.Mutta jos yksi perhe kieltäisi uskontokasvatuksen päiväkodissa ja muille se on ok...pitääkö toteuttaa vähemmistön toiveita.Se toteutuu siten että lapsi ei osallistu sellaiseen tilanteeseen jossa asioista joudutaan puhumaan.Minun 13 vuoden työuran aikana EI OLE yhtään vanhempaa kieltänyt etteikö päiväkodissa saa viettä perinteisiä tapahtumia.Muslimit ja muut uskontokuntiin kuuluvat ja kuulumattomat jäävät vain pois siitä toiminnasta.
joku järki käteen tuossakin vouhotuksessa.