Kirkko on viime aikoina profiloitunut kielteisten turvapaikkapäätösten voimakkaana vastustajana.
Kaiken lisäksi turvapaikkapäätöksiä on luettu kirkoissa valikoivasti: poimien sieltä ja täältä dramaturgisesti vain kohtia, jotka synnyttävät mahdollisimman paljon ihmetystä ja jopa vihaakin maahanmuuttoviraston työntekijöitä kohtaan.
Kiirastorstaina piispat Kaarlo Kalliala ja John Vikström puolestaan julkaisivat Turun Sanomissa lausunnon, jossa annettiin ymmärtää, että joka ainoalle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle tulisi myöntää väliaikainen oleskelulupa, koska se olisi "kaikkien edun mukaista". Piispat eivät sanallakaan tekstissään viitanneet siihen, että viranomaisilla saattaa olla joissain tapauksissa erittäin painavia perusteita olla tuota lupaa antamatta. Ikään kuin piispat eivät olisi kuulleetkaan siitä, että Tukholman äskettäisen terrori-iskun tekijäksi on paljastunut henkilö, joka oli määrätty poistettavaksi maasta.
Pelkkä lain sanallinen vastustus ei kaikille kirkon edustajille ole riittänyt. Kun afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista nousi hiljattain kohu, myös kirkon edustajia nousi vastarintaan. Näin siitä huolimatta, että somessa velloneet huhut palautettavien iästä ja raskaana olevasta naisesta eivät pitäneet paikkansa. Ainakin yksi pappi konkreettisesti yritti estää viranomaistyötä pyrkimällä Metsälän säilöönottoyksikössä pysäyttämään poliisiajoneuvon. Pappi kiljui poliisien ajavan hänen ylitseen ja yritti provosoida konfliktin.
Kirkko on astunut erikoiselle tielle. Miten sen jäsenistä tuli mellakoiden osapuoli ja miten sen tehtäviin kuuluu arvostella niitä suomalaisia virkamiehiä ja päättäjiä, jotka pyrkivät noudattamaan sekä Suomen lakia että turvapaikkasäädöksiä? Papit itse käsittelevät työssään paljon arkaluonteisia tietoja ihmisistä. Heiden, jos keiden, pitäisi siis ymmärtää, että virkamiesten ja päättäjien on mahdoton puolustautua syytöksiä vastaan, koska yksittäisiä turvapaikkapäätöksiä ei saa julkisuudessa avata eikä perustella. Esimerkiksi sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ei Afganistan-kohun keskellä voinut juuri muuta kuin yleisellä tasolla kommentoida, että kyseessä on lainvoimainen päätös ja että Suomi palauttaa vain sellaisia turvapaikanhakijoita, joilla edellytykset turvapaikkaan eivät täyty.
Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että vakavasti otettavat tutkijat ja poliitikot välittävät kirkkain silmin valheita tai värittivät totuutta?
Kirkko ei toki ole tässä agitoinnissaan yksin vaan tunnettujen poliitikkojen ja tutkijoiden seurassa, jossa faktoilla ei näytä olevan väliä. Niin sanotusta valemediasta olemme jo kuulleet paljon: kuinka sen kautta levitetään tahallaan valheellisia väitteitä esimerkiksi maahanmuuttajien keksityistä rikoksista, solvataan ihmisiä tai kuinka sitä käytetään härskisti hyväksi jopa äänestyskäyttäytymiseen vaikutettaessa. Kehityksestä on aiheellisesti oltu huolissaan. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että vakavasti otettavat tutkijat ja poliitikot välittävät kirkkain silmin valheita tai värittivät totuutta?
Kun vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö julisti, että Suomi lähettää lapsia ”hengenvaaraan” ja että äskettäinen palautusoperaatio oli ”häpeällinen suomalaiselle oikeusvaltiolle”, vaikka mitään lainvastaista ei operaatiossa ollut? Tai kun Anna-Maja Henriksson (rkp), joka on muuten peräti entinen oikeus(!)ministeri, ryntäsi lentokentälle ja twiittasi tarkistamattomia ja perättömiä tietoja palautuskoneessa olevista ihmisistä? Tai kun tunnettu tutkija Erkka Railo vertasi Afganistanin palautuksia natsi-Saksan (sic!) palautuksiin? Tai kun Suomen poliisi rinnastettiin Gestapoon? Missä on vastuu tällaisesta lietsonnasta?
Tietenkin afganistalaisia tai minkämaalaisia turvapaikanhakijoita kohtaan hyvänsä saa tuntea empatiaa. Ja moni palautuksia vastustanut varmaan on ollut vilpittömästi hädissään ja huolissaan: onhan esimerkiksi Afganistan täysin erilainen maa kuin Suomi. Afganistanissa kuitenkin sattuu olemaan noin 32 miljoonaa ihmistä. Jos paluu kotimaahan johtaa automaattisesti kuolemaan - kuten nyt on sosiaalisessa mediassa julistettu - pitäisikö Suomen sitten taata joka ainoalle halukkaalle afganistanilaiselle turvapaikka? Tai irakilaiselle? Tai somalille?
Silloin kun puhutaan ihmisten kohtaloista, ratkaisut ovat aina vaikeita.
Silloin kun puhutaan ihmisten kohtaloista, ratkaisut ovat aina vaikeita. Joskus erittäin kipeitä. On aivan selvää, että Suomen on kannettava tässä maailmassa oma vastuunsa ja autettava hädässä olevia ihmisiä. Yhtä selvää on, että kaikkia ei voida auttaa ja auttamisen täytyy perustua hakijan todelliseen tarpeeseen ja lakiin. Turvapaikka myönnetään sillä perusteella, jos ihminen voi perustellusti pelätä joutuvansa asuinmaassaan vainotuksi. Pelkän sukupuolen, kotimaan, taloudellisen ahdingon tai edes iän perusteella ei automaattisesti myönnetä turvapaikkaa, ei Suomessa, mutta ei muuallakaan.
Suomen viranomaiset ovat erittäin vaikean tehtävän edessä, kun he käyvät hakijoita läpi. Mutta ei pä
Kaiken lisäksi turvapaikkapäätöksiä on luettu kirkoissa valikoivasti: poimien sieltä ja täältä dramaturgisesti vain kohtia, jotka synnyttävät mahdollisimman paljon ihmetystä ja jopa vihaakin maahanmuuttoviraston työntekijöitä kohtaan.
Kiirastorstaina piispat Kaarlo Kalliala ja John Vikström puolestaan julkaisivat Turun Sanomissa lausunnon, jossa annettiin ymmärtää, että joka ainoalle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle tulisi myöntää väliaikainen oleskelulupa, koska se olisi "kaikkien edun mukaista". Piispat eivät sanallakaan tekstissään viitanneet siihen, että viranomaisilla saattaa olla joissain tapauksissa erittäin painavia perusteita olla tuota lupaa antamatta. Ikään kuin piispat eivät olisi kuulleetkaan siitä, että Tukholman äskettäisen terrori-iskun tekijäksi on paljastunut henkilö, joka oli määrätty poistettavaksi maasta.
Pelkkä lain sanallinen vastustus ei kaikille kirkon edustajille ole riittänyt. Kun afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista nousi hiljattain kohu, myös kirkon edustajia nousi vastarintaan. Näin siitä huolimatta, että somessa velloneet huhut palautettavien iästä ja raskaana olevasta naisesta eivät pitäneet paikkansa. Ainakin yksi pappi konkreettisesti yritti estää viranomaistyötä pyrkimällä Metsälän säilöönottoyksikössä pysäyttämään poliisiajoneuvon. Pappi kiljui poliisien ajavan hänen ylitseen ja yritti provosoida konfliktin.
Kirkko on astunut erikoiselle tielle. Miten sen jäsenistä tuli mellakoiden osapuoli ja miten sen tehtäviin kuuluu arvostella niitä suomalaisia virkamiehiä ja päättäjiä, jotka pyrkivät noudattamaan sekä Suomen lakia että turvapaikkasäädöksiä? Papit itse käsittelevät työssään paljon arkaluonteisia tietoja ihmisistä. Heiden, jos keiden, pitäisi siis ymmärtää, että virkamiesten ja päättäjien on mahdoton puolustautua syytöksiä vastaan, koska yksittäisiä turvapaikkapäätöksiä ei saa julkisuudessa avata eikä perustella. Esimerkiksi sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ei Afganistan-kohun keskellä voinut juuri muuta kuin yleisellä tasolla kommentoida, että kyseessä on lainvoimainen päätös ja että Suomi palauttaa vain sellaisia turvapaikanhakijoita, joilla edellytykset turvapaikkaan eivät täyty.
Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että vakavasti otettavat tutkijat ja poliitikot välittävät kirkkain silmin valheita tai värittivät totuutta?
Kirkko ei toki ole tässä agitoinnissaan yksin vaan tunnettujen poliitikkojen ja tutkijoiden seurassa, jossa faktoilla ei näytä olevan väliä. Niin sanotusta valemediasta olemme jo kuulleet paljon: kuinka sen kautta levitetään tahallaan valheellisia väitteitä esimerkiksi maahanmuuttajien keksityistä rikoksista, solvataan ihmisiä tai kuinka sitä käytetään härskisti hyväksi jopa äänestyskäyttäytymiseen vaikutettaessa. Kehityksestä on aiheellisesti oltu huolissaan. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että vakavasti otettavat tutkijat ja poliitikot välittävät kirkkain silmin valheita tai värittivät totuutta?
Kun vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö julisti, että Suomi lähettää lapsia ”hengenvaaraan” ja että äskettäinen palautusoperaatio oli ”häpeällinen suomalaiselle oikeusvaltiolle”, vaikka mitään lainvastaista ei operaatiossa ollut? Tai kun Anna-Maja Henriksson (rkp), joka on muuten peräti entinen oikeus(!)ministeri, ryntäsi lentokentälle ja twiittasi tarkistamattomia ja perättömiä tietoja palautuskoneessa olevista ihmisistä? Tai kun tunnettu tutkija Erkka Railo vertasi Afganistanin palautuksia natsi-Saksan (sic!) palautuksiin? Tai kun Suomen poliisi rinnastettiin Gestapoon? Missä on vastuu tällaisesta lietsonnasta?
Tietenkin afganistalaisia tai minkämaalaisia turvapaikanhakijoita kohtaan hyvänsä saa tuntea empatiaa. Ja moni palautuksia vastustanut varmaan on ollut vilpittömästi hädissään ja huolissaan: onhan esimerkiksi Afganistan täysin erilainen maa kuin Suomi. Afganistanissa kuitenkin sattuu olemaan noin 32 miljoonaa ihmistä. Jos paluu kotimaahan johtaa automaattisesti kuolemaan - kuten nyt on sosiaalisessa mediassa julistettu - pitäisikö Suomen sitten taata joka ainoalle halukkaalle afganistanilaiselle turvapaikka? Tai irakilaiselle? Tai somalille?
Silloin kun puhutaan ihmisten kohtaloista, ratkaisut ovat aina vaikeita.
Silloin kun puhutaan ihmisten kohtaloista, ratkaisut ovat aina vaikeita. Joskus erittäin kipeitä. On aivan selvää, että Suomen on kannettava tässä maailmassa oma vastuunsa ja autettava hädässä olevia ihmisiä. Yhtä selvää on, että kaikkia ei voida auttaa ja auttamisen täytyy perustua hakijan todelliseen tarpeeseen ja lakiin. Turvapaikka myönnetään sillä perusteella, jos ihminen voi perustellusti pelätä joutuvansa asuinmaassaan vainotuksi. Pelkän sukupuolen, kotimaan, taloudellisen ahdingon tai edes iän perusteella ei automaattisesti myönnetä turvapaikkaa, ei Suomessa, mutta ei muuallakaan.
Suomen viranomaiset ovat erittäin vaikean tehtävän edessä, kun he käyvät hakijoita läpi. Mutta ei pä
Vastaukset 15
Vanhimmat
Suomen viranomaiset ovat erittäin vaikean tehtävän edessä, kun he käyvät hakijoita läpi. Mutta ei päätöksiä tehdä mielivaltaisesti ja niistä saa aina myös valittaa, kuten moni valittaakin. Totta kai Suomen turvapaikkapolitiikkaa saa arvostella ja sitä voidaan jopa muuttaa ja pakolaiskiintiöitäkin voidaan nostaa, mutta jos näin halutaan tehdä, sen täytyy tapahtua demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän kautta ja keskustelun täytyy perustua faktoihin. Ei näin. Ei heittäytymällä poliisiautojen eteen, levittämällä vääriä tietoja tai lietsomalla anarkiaa.
Ei ole yhdenkään ainoan kansalaisen etu, jos ihmiset alkavat ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
Nykyisessä maailmantilanteessa Suomi ei kaipaa yhtään lisää levottomuutta. Huhumyllyillä ja vääristellyillä tiedoilla vain lisätään vihaa ja epäluottamusta. Tällaista kehitystä vastaan on taisteltava kaikin tavoin. Huhumyllyt johtivat jo viime vuonna karmeaan tapaukseen, jota on nyt käsitelty oikeudessa: joukko siilinjärveläisiä miehiä kaappasi afganistanilaisen turvapaikanhakijan autoonsa, kuljetti miehen soramontulle ja pahoinpiteli tätä. Taustalla oli ravintolassa sattunut välikohtaus, mutta tapahtuneesta liikkui vääriä tietoja ja kaiken lisäksi uhri ei edes liittynyt koko asiaan mitenkään.
TÄLLAISEN pöyristyttävän tapahtuman tulisi entisestään alleviivata sen tärkeyttä, että Suomen merkittävät yhteiskunnalliset toimijat näyttävät esimerkkiä ja korostavat luottamusta viranomaistoimintaan: nimittäin juuri siihen luottamukseen hyvin pitkälti perustuu suomalaisen yhteiskunnan vakaus. Ei ole yhdenkään ainoan kansalaisen etu, jos ihmiset alkavat ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
On hämmentävää, jos vuonna 2017 laki alkaa lakata merkitsemästä ja tosiasioista ei enää piitata. Vieläkin hämmentävämpää on, jos näiden yhteiskunnan perusrakenteiden murentamiseen osallistuvat merkittävät poliitikot ja jopa kirkko.
On syytä korostaa, että Suomen seurakunnissa tehdään hädänalaisten eteen paljon hienoa työtä, joka ei aina ulospäin edes näy. Se on tavattoman arvostettavaa. On syytä korostaa sitäkin, että kirkon ydinsanoma lähimmäisenrakkaudesta ja sen ulottamisesta kaikkiin uskonnosta riippumatta on sekä oikea että kaunis.
Mutta kirkon johdon tapa viestiä on ollut viime aikoina paitsi laillisuusnäkökulmasta erikoista, myös empatian osalta sangen yksipuolista. Tämä tuli mieleen arkkipiispa Kari Mäkisen twiittejä ja Facebook-tiliä katsellessa. Arkkipiispa on viime päivinä kirjoittanut useasti pakolaista ja pakkopalautuksista ja muistuttanut, että "Kristus samastui kaikkiin koville joutuneisiin niin lähipiirissä kuin sen ulkopuolellakin".
Kaikki koville joutuneet eivät kuitenkaan ole kiinnittäneet vastaavalla tavalla arkkipiispan huomiota kuin turvapaikanhakijat. Egyptissä pommit tappoivat 45 viatonta ihmistä ja yli sata loukkaantui kahdessa tuoreessa raukkamaisessa ja järkyttävässä iskussa, jotka kohdistuvat uskonnollisiin seremonioihin. Ai mihin seremonioihin? Palmusunnuntain kirkkoon. Uhrit olivat vähemmistössä olevia koptikristittyjä ja he ovat toistuvasti olleet ääri-islamilaisten maalitauluna. Ehkä heitäkin olisi voinut näin pääsiäisenä muistaa? Tämä tragedia ei kuitenkaan ole ollut Suomen arkkipiispan mielestä edes yhden ainoan twiitin arvoinen.
Ulla Appelsin
Maan ykköskirkko on kylläkin Turun tuomiokirkko, joka on Turun ja Suomen arkkipiispan, joka on hepun virallinen arvonimi, oma kotikirkko.
Hyvin kirjoitettu ja täyttä asiaa. Itseänikin on alkanut mietityttämään kirkosta eroaminen, miksi maksaisin jollekin joka toimii arvojani vastaan
Onhan se outoa, kirkko puolustaa heikompia. Vai? Vallalle on päässyt yhteiskunnallisesti hyväksyttynä kulttuuri, että heikompaa saa hyväksikäyttää vahvemman oikeudella. Jos pitää paikkansa, niin ei ole hyvä suunta.
Kun maahantunkeutujat ajavat kuorma-autoilla
tappamistarkoituksessa
ihmisten päälle murskaten 11-vuotiaasta tytöstä alkaen ... Se on siis heikko autettava?
Tai kun lauma matuja, nuoria miehiä, hyökkää tytön päälle ja raiskaa hänet,
aiheuttaen loppuelämän tragedian tytölle,
niin sinä säälit heikkoa matu-miestä.
Ulla Appelsin on tervejärkinen suomalainen nainen.
Suomen kirkko ja sen edustajat twiittaa Suomen sisäisistä asioista, eivätkä kaada bensaa liekkeihin.
" Luterilaisten radikalisoitunut porukka on useita kertoja sekaantunut maallisiin, viranomaisasioihin. Myös tässä turvapaikkakarkoitus asiassa. Kirkko itsesään, omana organisaationaan, ei ole tehnyt tekoja, ehkä annettu lausuntoja. Jokatapauksessa, kirkon jäseniä, nimenomaan kirkon jäseninä, on asettunut poikkiteloin viranomaisten täysin laillisia toimenpiteitä vastustamaan.
Luteriaiset, tai mikään muukaan uskontokunta ei ole poliittinen puolue, eikä poliittinen toimija. On aivan luonnollista, että yksityishenkiöillä on mielipiteensä ja vapaus ilmaista niitä. Mutta samalla jos he häiritsevät viranomaistyötä ja alkavat toimia organisoidusti, asia muuttuukin vakavammaksi.
Suomessakin ollaan paljon huolestuneita terrorismista, Isis, Alquida, Poka Harum jne. Ne kuitenkin marginaalisia, ulkopuolisia uhkia suomelle. Meillä omat uskonto-ongelmamme, ihan omasta takaa. OK. lestaatit, jehovat... mutta nyt siis jo luterilaisissakin havaittu radikaalia toimintaa, vieläpä ihan julkisesti, yleensähän uskikset suomessa toimivat jotenkin verhotusti.
Noin periaatteessa, ulkomaiset terroristijärjestöt ammuskelevat ihmisiä kalashnikoveilla, tai tekevät itsemurha pommi-iskuja. Onko edessä sekin aika, että kotimaassa pitempään toimineet äärijärjestöt siirtyvät väkivaltaisiin tekoihin? Papin heiluminen mielenosoituksissa ei ole kiellettyä, mikä oli motiivi, sitä syytä miettiä. Lähimmäisen auttaminen jne pelkkää sanahelinää, kyllä sellainen on jo suoraa toimintaa.
Ulla Appelsin todella kovanluokan toimittaja, hankala keksiä kovin montaa muuta, joka olisi uskaltanut ottaa asian esille."
=DW=
Se naispappi joka hosui ja taisteli siellä mieleosoituksessa poliiseja vastaan
muuttaa pois maasta,valtava mamu-kiima hänellä.
Minä voisin muuttaa pois maasta siksi, että matu-porukat ovat pelottavia terroritekoineen, murhineen, raiskauksineen ja pommeineen.
Näkemiin.
Ja minä eroan kirkosta jos vielä yksikin pappi osoittautuu mamujen suosijaksi, enkä ole ainoa joka näin tulee toimimaan meitä on uskomattoman paljon, siellähän sit papit paasaa mamuille ja kirkollisverorkin varmaan lopetetaan.
" Minä voisin muuttaa pois maasta siksi, että matu-porukat ovat pelottavia terroritekoineen, murhineen, raiskauksineen ja pommeineen. "
Ikäsi? Jos olet aikuinen niin sulta on mennyt uskomattoman paljon realistista, oikeaa faktatietoa ohi korvien. Vai eikö ymmärrys yllä? Ja voiko olla aikuinen jos pelkää? Mitä pelko kertoo aikuisuudesta? Kannattaisiko kehittyä?
Paloma on ahkerasti täälläkin agiteeramassa, itse asuu Ruotsissa.
Lopttaisit jo!
Ei kukaan järkevä ihminen halua samoja ongelmia Suomeen joiden kanssa Ruotsi nyt painii liiallisesta maahanmuuttajamäärästä johtuen. "Valkoisten pako" on vain yksi esimerkki tällaisesta ongelmasta.
"Kun kantaväestö muuttaa pois alueilta, joilla asuu paljon maahanmuuttajia, ovat ensimmäiset lähtijät usein lapsiperheitä ja muuton syy huoli opetuksen tasosta lähikoulussa, jossa maahanmuuttajalasten osuus on suuri.
Pahimmillaan ”ghettoutumiseen” johtava kierre on valmis, sillä koulujen eriarvoistuminen linkittyy suoraan asuinalueiden yleiseen eriytymiseen. Koulujen rooli valkoisen paon ilmiössä on ”pahimmillaan todella suuri”, sanoo kaupunkimaantieteen tutkija Venla Bernelius Helsingin yliopistosta Uudelle Suomelle.
–Ja lapsiperheiden muuttopäätöksissä koulujen rooli on iso, hän sanoo."
Lähde: https://www.uusisuomi.fi/kotimaa/111692-”valkoisten-pako”-helsingissa-tata-perheet-pelkaavat
"Kipupiste jo 3–4 prosentissa – uusi tutkimus valkoisesta paosta hätkähdyttää"
"Kantaväestön muutto vanhoilta asuinalueiltaan maahanmuuton seurauksena voi alkaa paljon varhaisemmassa vaiheessa kuin tähän asti on kuviteltu, kertoo tuore ruotsalaistutkimus.
Linné-ylipiston tutkija Emma Neuman havaitsi, että kantaväestö alkaa kartella vanhoja asuinalueita jo siinä vaiheessa, kun alueelle Euroopan ulkopuolelta saapuvien maahanmuuttajien osuus nousee 3–4 prosenttiin."
Lähde: http://www.helsinginuutiset.fi/artikkeli/290692-kipupiste-jo-3-4-prosentissa-uusi-tutkimus-valkoisesta-paosta-hatkahdyttaa
Ghetosta tuli mieleen tämä video jossa 60 min ohjelman toimittajat menevät ruotsalaiseen "ghettoon" haastattelemaan ihmisiä mutta saavatkin äkkilähdön pois kun maskimiehet käyvät päälle.
https://www.youtube.com/watch?v=oCsEqKjP9p0