Kirkko on punavihreän vasemmiston käsissä

Kommentti: Tragedia, josta arkkipiispa ei twiitannut
Helsingin Tuomiokirkossa luettiin hiljattain ääneen Maahanmuuttoviraston tekemiä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.
Helsingin Tuomiokirkossa luettiin hiljattain ääneen Maahanmuuttoviraston tekemiä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. (KUVA: Lehtikuva)
Julkaistu: 17.4. 13:43
Jaa3164Twiittaa
On hämmentävää, jos yhteiskunnan perusrakenteiden murentamiseen osallistuvat merkittävät poliitikot ja jopa kirkko, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Historia tekee joskus erikoisia kiepsahduksia. Noin sata vuotta sitten Suomea repivät vahvat jännitteet. Oli mielenosoituksia, mellakoita, protesteja laillista valtaa vastaan. Moni taho valitsi puolensa. Myös kirkko, jota on jälkikäteen osin perustellustikin syytetty siitä, että se asettui liian vahvasti valkoisten rinnalle punaisia vastaan.

Nyt sata vuotta myöhemmin kuohuu taas: monesta leiristä arvostellaan kovin sanoin laillista järjestelmää, mutta tällä kertaa arvostelijoiden joukossa ja jopa mellakoitsijoiden mukana on – pappeja.

Kirkko on viime aikoina profiloitunut kielteisten turvapaikkapäätösten voimakkaana vastustajana. Pääkaupungin ykköskirkossa eli Helsingin Tuomiokirkossa luettiin hiljattain ääneen Maahanmuuttoviraston tekemiä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä ja rukoiltiin päättäjille ”empatian kykyä” ja ”viisautta turvapaikanhakijoita koskeviin päätöksiin”. Kun erikseen anellaan jollekin viisautta ja empatiaa, se tarkoittaa, että sitä ei siis nykyisellään riittävästi ole. Käytännössä siis kirkossa saarnattiin kansalle, että turvapaikkapäätöksiä tekevät suomalaiset virkamiehet ja päättäjät ovat empatiakyvyttömiä tai tyhmiä. Ehkä molempia.


Kirkko on viime aikoina profiloitunut kielteisten turvapaikkapäätösten voimakkaana vastustajana.
Kaiken lisäksi turvapaikkapäätöksiä on luettu kirkoissa valikoivasti: poimien sieltä ja täältä dramaturgisesti vain kohtia, jotka synnyttävät mahdollisimman paljon ihmetystä ja jopa vihaakin maahanmuuttoviraston työntekijöitä kohtaan.

Kiirastorstaina piispat Kaarlo Kalliala ja Björn Vikström puolestaan julkaisivat Turun Sanomissa lausunnon, jossa annettiin ymmärtää, että joka ainoalle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle tulisi myöntää väliaikainen oleskelulupa, koska se olisi "kaikkien edun mukaista". Piispat eivät sanallakaan tekstissään viitanneet siihen, että viranomaisilla saattaa olla joissain tapauksissa erittäin painavia perusteita olla tuota lupaa antamatta. Ikään kuin piispat eivät olisi kuulleetkaan siitä, että Tukholman äskettäisen terrori-iskun tekijäksi on paljastunut henkilö, joka oli määrätty poistettavaksi maasta.

Pelkkä lain sanallinen vastustus ei kaikille kirkon edustajille ole riittänyt. Kun afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista nousi hiljattain kohu, myös kirkon edustajia nousi vastarintaan. Näin siitä huolimatta, että somessa velloneet huhut palautettavien iästä ja raskaana olevasta naisesta eivät pitäneet paikkansa. Ainakin yksi pappi konkreettisesti yritti estää viranomaistyötä pyrkimällä Metsälän säilöönottoyksikössä pysäyttämään poliisiajoneuvon. Pappi kiljui poliisien ajavan hänen ylitseen ja yritti provosoida konfliktin.

Kirkko on astunut erikoiselle tielle. Miten sen jäsenistä tuli mellakoiden osapuoli ja miten sen tehtäviin kuuluu arvostella niitä suomalaisia virkamiehiä ja päättäjiä, jotka pyrkivät noudattamaan sekä Suomen lakia että turvapaikkasäädöksiä? Papit itse käsittelevät työssään paljon arkaluonteisia tietoja ihmisistä. Heiden, jos keiden, pitäisi siis ymmärtää, että virkamiesten ja päättäjien on mahdoton puolustautua syytöksiä vastaan, koska yksittäisiä turvapaikkapäätöksiä ei saa julkisuudessa avata eikä perustella. Esimerkiksi sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ei Afganistan-kohun keskellä voinut juuri muuta kuin yleisellä tasolla kommentoida, että kyseessä on lainvoimainen päätös ja että Suomi palauttaa vain sellaisia turvapaikanhakijoita, joilla edellytykset turvapaikkaan eivät täyty.


Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että vakavasti otettavat tutkijat ja poliitikot välittävät kirkkain silmin valheita tai värittivät totuutta?
Kirkko ei toki ole tässä agitoinnissaan yksin vaan tunnettujen poliitikkojen ja tutkijoiden seurassa, jossa faktoilla ei näytä olevan väliä. Niin sanotusta valemediasta olemme jo kuulleet paljon: kuinka sen kautta levitetään tahallaan valheellisia väitteitä esimerkiksi maahanmuuttajien keksityistä rikoksista, solvataan ihmisiä tai kuinka sitä käytetään härskisti hyväksi jopa äänestyskäyttäytymiseen vaikutettaessa. Kehityksestä on aiheellisesti
6147
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 6

Vanhimmat

Niin sanotusta valemediasta olemme jo kuulleet paljon: kuinka sen kautta levitetään tahallaan valheellisia väitteitä esimerkiksi maahanmuuttajien keksityistä rikoksista, solvataan ihmisiä tai kuinka sitä käytetään härskisti hyväksi jopa äänestyskäyttäytymiseen vaikutettaessa. Kehityksestä on aiheellisesti oltu huolissaan. Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että vakavasti otettavat tutkijat ja poliitikot välittävät kirkkain silmin valheita tai värittivät totuutta?

Kun vihreiden puheenjohtaja Ville Niinistö julisti, että Suomi lähettää lapsia ”hengenvaaraan” ja että äskettäinen palautusoperaatio oli ”häpeällinen suomalaiselle oikeusvaltiolle”, vaikka mitään lainvastaista ei operaatiossa ollut? Tai kun Anna-Maja Henriksson (rkp), joka on muuten peräti entinen oikeus(!)ministeri, ryntäsi lentokentälle ja twiittasi tarkistamattomia ja perättömiä tietoja palautuskoneessa olevista ihmisistä? Tai kun tunnettu tutkija Erkka Railo vertasi Afganistanin palautuksia natsi-Saksan (sic!) palautuksiin? Tai kun Suomen poliisi rinnastettiin Gestapoon? Missä on vastuu tällaisesta lietsonnasta?

Tietenkin afganistalaisia tai minkämaalaisia turvapaikanhakijoita kohtaan hyvänsä saa tuntea empatiaa. Ja moni palautuksia vastustanut varmaan on ollut vilpittömästi hädissään ja huolissaan: onhan esimerkiksi Afganistan täysin erilainen maa kuin Suomi. Afganistanissa kuitenkin sattuu olemaan noin 32 miljoonaa ihmistä. Jos paluu kotimaahan johtaa automaattisesti kuolemaan - kuten nyt on sosiaalisessa mediassa julistettu - pitäisikö Suomen sitten taata joka ainoalle halukkaalle afganistanilaiselle turvapaikka? Tai irakilaiselle? Tai somalille?


Silloin kun puhutaan ihmisten kohtaloista, ratkaisut ovat aina vaikeita.
Silloin kun puhutaan ihmisten kohtaloista, ratkaisut ovat aina vaikeita. Joskus erittäin kipeitä. On aivan selvää, että Suomen on kannettava tässä maailmassa oma vastuunsa ja autettava hädässä olevia ihmisiä. Yhtä selvää on, että kaikkia ei voida auttaa ja auttamisen täytyy perustua hakijan todelliseen tarpeeseen ja lakiin. Turvapaikka myönnetään sillä perusteella, jos ihminen voi perustellusti pelätä joutuvansa asuinmaassaan vainotuksi. Pelkän sukupuolen, kotimaan, taloudellisen ahdingon tai edes iän perusteella ei automaattisesti myönnetä turvapaikkaa, ei Suomessa, mutta ei muuallakaan.

Suomen viranomaiset ovat erittäin vaikean tehtävän edessä, kun he käyvät hakijoita läpi. Mutta ei päätöksiä tehdä mielivaltaisesti ja niistä saa aina myös valittaa, kuten moni valittaakin. Totta kai Suomen turvapaikkapolitiikkaa saa arvostella ja sitä voidaan jopa muuttaa ja pakolaiskiintiöitäkin voidaan nostaa, mutta jos näin halutaan tehdä, sen täytyy tapahtua demokraattisen yhteiskuntajärjestelmän kautta ja keskustelun täytyy perustua faktoihin. Ei näin. Ei heittäytymällä poliisiautojen eteen, levittämällä vääriä tietoja tai lietsomalla anarkiaa.


Ei ole yhdenkään ainoan kansalaisen etu, jos ihmiset alkavat ottaa oikeutta omiin käsiinsä.
Nykyisessä maailmantilanteessa Suomi ei kaipaa yhtään lisää levottomuutta. Huhumyllyillä ja vääristellyillä tiedoilla vain lisätään vihaa ja epäluottamusta. Tällaista kehitystä vastaan on taisteltava kaikin tavoin. Huhumyllyt johtivat jo viime vuonna karmeaan tapaukseen, jota on nyt käsitelty oikeudessa: joukko siilinjärveläisiä miehiä kaappasi afganistanilaisen turvapaikanhakijan autoonsa, kuljetti miehen soramontulle ja pahoinpiteli tätä. Taustalla oli ravintolassa sattunut välikohtaus, mutta tapahtuneesta liikkui vääriä tietoja ja kaiken lisäksi uhri ei edes liittynyt koko asiaan mitenkään.

TÄLLAISEN pöyristyttävän tapahtuman tulisi entisestään alleviivata sen tärkeyttä, että Suomen merkittävät yhteiskunnalliset toimijat näyttävät esimerkkiä ja korostavat luottamusta viranomaistoimintaan: nimittäin juuri siihen luottamukseen hyvin pitkälti perustuu suomalaisen yhteiskunnan vakaus. Ei ole yhdenkään ainoan kansalaisen etu, jos ihmiset alkavat ottaa oikeutta omiin käsiinsä.

On hämmentävää, jos vuonna 2017 laki alkaa lakata merkitsemästä ja tosiasioista ei enää piitata. Vieläkin hämmentävämpää on, jos näiden yhteiskunnan perusrakenteiden murentamiseen osallistuvat merkittävät poliitikot ja jopa kirkko.

On syytä korostaa, että Suomen seurakunnissa tehdään hädänalaisten eteen paljon hienoa työtä, joka ei aina ulospäin edes näy. Se on tavattoman arvostettavaa. On syytä korostaa sitäkin, että kirkon ydinsanoma lähimmäisenrakkaudesta ja sen ulottamisesta kaikkiin uskonnosta riippumatta on sekä oikea että kaunis.

Mutta kirkon johdon tapa viestiä on ollut viime aikoina paitsi laillisuusnäkökulmasta erikoista, myös empatian osalta sangen yksipuolista. Tämä tuli mieleen arkkipiispa Kari Mäkisen twiittejä ja Facebook-tiliä katsellessa. Arkkipiispa on viime päivinä kirjoittanut useasti pakolaista ja pakkopalautuksista ja muistuttanut, että "Kristus samastui kaikkiin koville joutuneisiin niin lähipiirissä kuin sen ulkopuolellakin".

Kaikki koville joutuneet eivät kuitenkaan ole kiinnittäneet vastaavalla tava

Äänestä

Tämä tuli mieleen arkkipiispa Kari Mäkisen twiittejä ja Facebook-tiliä katsellessa. Arkkipiispa on viime päivinä kirjoittanut useasti pakolaista ja pakkopalautuksista ja muistuttanut, että "Kristus samastui kaikkiin koville joutuneisiin niin lähipiirissä kuin sen ulkopuolellakin".

Kaikki koville joutuneet eivät kuitenkaan ole kiinnittäneet vastaavalla tavalla arkkipiispan huomiota kuin turvapaikanhakijat. Egyptissä pommit tappoivat 45 viatonta ihmistä ja yli sata loukkaantui kahdessa tuoreessa raukkamaisessa ja järkyttävässä iskussa, jotka kohdistuvat uskonnollisiin seremonioihin. Ai mihin seremonioihin? Palmusunnuntain kirkkoon. Uhrit olivat vähemmistössä olevia koptikristittyjä ja he ovat toistuvasti olleet ääri-islamilaisten maalitauluna. Ehkä heitäkin olisi voinut näin pääsiäisenä muistaa? Tämä tragedia ei kuitenkaan ole ollut Suomen arkkipiispan mielestä edes yhden ainoan twiitin arvoinen.

Ulla Appelsin

Äänestä
  • Olipa Ullalta todella aikaa kuvaava artikkeli ja mihin harhaan Irjatar ja Kari Mäkinen Riekkisineen ja Satu Säärisineen on mennnyt.

    Joutuu kysymään kuinka kauan tuollaisen porttoutuvan kirkon jäsenmaksua voi maksaa ettei ole osallisina heidän synteihinsä (ja itse tee samaa) ?

    Äänestä

Vekkuliksi on mennyt kirkon oksentelu.

Äänestä

Kauan siinä menikin, mutta viimein joku teistä on tämän sisäistänyt. Aloittaja on täysin oikeassa. Liberaalivasemmisto on vallannut ja ottanut kirkon haltuunsa. Vielä se ei ole täysin hallussa, mutta ei siihen mene enää kovin pitkään.

Ennen teimme vuosikausia lähes turhaa työtä räksyttämällä kirkon ulkopuolella, mutta kun vaihdoimme taktiikkaa ja ryhdyimme valtaamaan kirkkoa sisältä päin, niin hommat alkoivat edistymään. Nyt tämä vuosien pitkäjänteinen työ kantaa hedelmää nopeampaa kuin koskaan aikaisemmin. Me emme tule kuitenkaan lepäämään ennen, kuin kirkon viimeisetkin kristilliset arvot ovat romutettu ja kirkko on täysin liberalisoitu sekä homotettu.

Teitä on hiertänyt naispapit jo pitkään, mutta iloksenne voin paljastaa agendalistaltamme, että seuraavaksi alamme vaatimaan ja tuomaan kirkkoihin julkihomoja ja julkilesboja pappeja sekä homopiispoja. Eli tulevaisuudessa kirkoissa ei toimi ainoastaan naispappeja vaan julkisesti lesboja pappeja. Hauskinta tässä on se, että te rahoitatte kirkollisveroina tämän koko liberalisointiprosessin.

Äänestä

Iltalehden päätoimittajan kirjoitus, jota itse pidän hyvänä, on saanut 1363 kommenttia joista pääosa ei hyväksy kirkon nykyistä toimintaa. Kommentointi on suljettu (24 h), muuten olisi odotattavaa että tänäänkin kun ihmiset ovat palanneet pääsiäisen matkoiltaa olisi työpäivän jälkeen tullut kommentteja. Ero kirkosta fi kautta erosi eilen 230 henkilö ja tänään käyrä huitelee eilisen yläpuolella. Nyt eronnevat ne jotka IL kommenteissa sanovat että eivät hyväksy sitä että kirkko asettuu lain ylpuolelle ja ilmoittaa noudattavansa vain itse oikeina pitämiään lakeja. Suomen kansalla olisi ropppakaupalla lakeja joita itse kukin päättää olla noudattamatta kun ei omaan pirtaan sovi. Tämä ei nyt suomalaille oikein käy tämä kirkon meininki. Toinen merkittävä tyytymättämyyden aihe oli ainakin ketjun alussa se että kristittyjen vainoist on ollut kirkon media ja arkkipiispa hiljaa.

Minä itse kaipaan sellaista kristinuskon kirkkokuntaa, missä evankeliumi on sijalla yksi ja maallinen lainsäädäntö jätetään eduskunnalle, oikeuslaitokselle ja poliisille. Äänestää saa vaaleissa, mielenoistuksia pitää ja mielipiteiden lobbaamista tehdään kaikkia eduskuntaryhmiä kohtaan.
Täysi hiljaisuus vallitsee.
Kirkon arkkipiispa ja muut piispat eivät ehkä kestä toiselaista mielipidettä tekemisestään, lukevatko edes näitä uustisssivuja ja niiden mielipidepalstoja vai elävätkö kuten eräs toisen valtion presidentti, jonka mielestä mielenosoittajien määrät oli väärin uutisoitu.

Äänestä

Kommentoi aloitusta


IltalehdenTuoreJuttu kirjoitti:

Kommentti: Tragedia, josta arkkipiispa ei twiitannut
Helsingin Tuomiokirkossa luettiin hiljattain ääneen Maahanmuuttoviraston tekemiä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä.
Helsingin Tuomiokirkossa luettiin hiljattain ääneen Maahanmuuttoviraston tekemiä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä. (KUVA: Lehtikuva)
Julkaistu: 17.4. 13:43
Jaa3164Twiittaa
On hämmentävää, jos yhteiskunnan perusrakenteiden murentamiseen osallistuvat merkittävät poliitikot ja jopa kirkko, kirjoittaa Ilta-Sanomien päätoimittaja Ulla Appelsin.
Historia tekee joskus erikoisia kiepsahduksia. Noin sata vuotta sitten Suomea repivät vahvat jännitteet. Oli mielenosoituksia, mellakoita, protesteja laillista valtaa vastaan. Moni taho valitsi puolensa. Myös kirkko, jota on jälkikäteen osin perustellustikin syytetty siitä, että se asettui liian vahvasti valkoisten rinnalle punaisia vastaan.

Nyt sata vuotta myöhemmin kuohuu taas: monesta leiristä arvostellaan kovin sanoin laillista järjestelmää, mutta tällä kertaa arvostelijoiden joukossa ja jopa mellakoitsijoiden mukana on – pappeja.

Kirkko on viime aikoina profiloitunut kielteisten turvapaikkapäätösten voimakkaana vastustajana. Pääkaupungin ykköskirkossa eli Helsingin Tuomiokirkossa luettiin hiljattain ääneen Maahanmuuttoviraston tekemiä kielteisiä turvapaikkapäätöksiä ja rukoiltiin päättäjille ”empatian kykyä” ja ”viisautta turvapaikanhakijoita koskeviin päätöksiin”. Kun erikseen anellaan jollekin viisautta ja empatiaa, se tarkoittaa, että sitä ei siis nykyisellään riittävästi ole. Käytännössä siis kirkossa saarnattiin kansalle, että turvapaikkapäätöksiä tekevät suomalaiset virkamiehet ja päättäjät ovat empatiakyvyttömiä tai tyhmiä. Ehkä molempia.


Kirkko on viime aikoina profiloitunut kielteisten turvapaikkapäätösten voimakkaana vastustajana.
Kaiken lisäksi turvapaikkapäätöksiä on luettu kirkoissa valikoivasti: poimien sieltä ja täältä dramaturgisesti vain kohtia, jotka synnyttävät mahdollisimman paljon ihmetystä ja jopa vihaakin maahanmuuttoviraston työntekijöitä kohtaan.

Kiirastorstaina piispat Kaarlo Kalliala ja Björn Vikström puolestaan julkaisivat Turun Sanomissa lausunnon, jossa annettiin ymmärtää, että joka ainoalle kielteisen turvapaikkapäätöksen saaneelle tulisi myöntää väliaikainen oleskelulupa, koska se olisi "kaikkien edun mukaista". Piispat eivät sanallakaan tekstissään viitanneet siihen, että viranomaisilla saattaa olla joissain tapauksissa erittäin painavia perusteita olla tuota lupaa antamatta. Ikään kuin piispat eivät olisi kuulleetkaan siitä, että Tukholman äskettäisen terrori-iskun tekijäksi on paljastunut henkilö, joka oli määrätty poistettavaksi maasta.

Pelkkä lain sanallinen vastustus ei kaikille kirkon edustajille ole riittänyt. Kun afganistanilaisten turvapaikanhakijoiden palautuksista nousi hiljattain kohu, myös kirkon edustajia nousi vastarintaan. Näin siitä huolimatta, että somessa velloneet huhut palautettavien iästä ja raskaana olevasta naisesta eivät pitäneet paikkansa. Ainakin yksi pappi konkreettisesti yritti estää viranomaistyötä pyrkimällä Metsälän säilöönottoyksikössä pysäyttämään poliisiajoneuvon. Pappi kiljui poliisien ajavan hänen ylitseen ja yritti provosoida konfliktin.

Kirkko on astunut erikoiselle tielle. Miten sen jäsenistä tuli mellakoiden osapuoli ja miten sen tehtäviin kuuluu arvostella niitä suomalaisia virkamiehiä ja päättäjiä, jotka pyrkivät noudattamaan sekä Suomen lakia että turvapaikkasäädöksiä? Papit itse käsittelevät työssään paljon arkaluonteisia tietoja ihmisistä. Heiden, jos keiden, pitäisi siis ymmärtää, että virkamiesten ja päättäjien on mahdoton puolustautua syytöksiä vastaan, koska yksittäisiä turvapaikkapäätöksiä ei saa julkisuudessa avata eikä perustella. Esimerkiksi sisäministeriön kansliapäällikkö Päivi Nerg ei Afganistan-kohun keskellä voinut juuri muuta kuin yleisellä tasolla kommentoida, että kyseessä on lainvoimainen päätös ja että Suomi palauttaa vain sellaisia turvapaikanhakijoita, joilla edellytykset turvapaikkaan eivät täyty.


Mutta mitä pitäisi ajatella siitä, että vakavasti otettavat tutkijat ja poliitikot välittävät kirkkain silmin valheita tai värittivät totuutta?
Kirkko ei toki ole tässä agitoinnissaan yksin vaan tunnettujen poliitikkojen ja tutkijoiden seurassa, jossa faktoilla ei näytä olevan väliä. Niin sanotusta valemediasta olemme jo kuulleet paljon: kuinka sen kautta levitetään tahallaan valheellisia väitteitä esimerkiksi maahanmuuttajien keksityistä rikoksista, solvataan ihmisiä tai kuinka sitä käytetään härskisti hyväksi jopa äänestyskäyttäytymiseen vaikutettaessa. Kehityksestä on aiheellisesti

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu