Olen tullut siihen tulokseen, että minun täytyy hakeutua lääkäriin. Olen esittänyt iloista ja pitänyt kulissia yllä, että kaikki on hyvin vaikka todellisuus pääni sisällä on aivan muuta.
Tästä päästäänkin aiheeseen, että mitä tapahtuu jos lääkäri diagnosoi masennuksen? Terapiaa? Saanko esim. Kelalta rahaa elämiseen kun olen ilman ammattia oleva nuori, joka ei saa kelasta muuten senttiäkään? En koe olevani juuri nyt tarpeeksi kunnossa jatkaakseni työkokeilua missä olen nyt. Mieheni käy töissä, joten olisin hänen elätettävänään sitten kokonaan, mitä en todellakaan halua..
Tästä päästäänkin aiheeseen, että mitä tapahtuu jos lääkäri diagnosoi masennuksen? Terapiaa? Saanko esim. Kelalta rahaa elämiseen kun olen ilman ammattia oleva nuori, joka ei saa kelasta muuten senttiäkään? En koe olevani juuri nyt tarpeeksi kunnossa jatkaakseni työkokeilua missä olen nyt. Mieheni käy töissä, joten olisin hänen elätettävänään sitten kokonaan, mitä en todellakaan halua..
Vastaukset 6
Vanhimmat
Minuna minä en kyllä masennuksen takia menis mihikää lääkärii ku ne nii herkästi kuitehi vaa jotai pilleriä tyrkkis. Se pillerienmääryyvelvoite vähän kö kuuluu hommaan. Et saa apurahaa elämiseen ellet astu lääkkeisiinkoukkuuntumisen tielle. Se pillerienmässäilyn autuuttava vaikutus on semmonen tabu ja yliarvostettu pyhä urpaanilekenda jota ei saa kyseenalastaa.
Sitte ku vielä ku tiiän ETTEI masennukseni tahi mitä lie yleistä seka-ahistusta , riippuvuuksissa roikkumista ja aikaansaamattomuutta onkaan, ole tullu pillerten puuteen takia, niin vielä vähemmä houkuittaa sillon mitkeen lääkärit.
Eihän tässä totennäkösesti tarvis muuta ko selvittää välit läheisten kanssa ja saada tunteet toimimaan niin päättyisi tämäkin hitailu. Ei tää kyllä mikään lääkäri-asia oo ollenkaan
Eli niitä pillereitä on pakko napostella mitä ne sieltä tyrkyttää?
Ei kai kukaa ny pakota niitä nielemään. Ei mulla oo kokemusta semmosista tilanteista ku fyysisten vaivojen takiakaan en ihan joka vuosi lääkäriin yhteyttä pidä. Enkä oo mielipellereitä koskaan kyllä syönykkään, en ees harkinnu. Mutta semmonen kolkko aavistus vaan on että herkästi lähdetään näitä SSRI-valmisteita ja vastaavia ehottelemaan, ja mieluusti suostutaan johonkin suurempaan yhteistyöhön asiakkaiden" kanssa vasta kun saadaan nämä jotenkin lääkkeidenkäyttäjiksi.
Luulen kyllä vaan että ne turruttaa tunteettomiksi apaatikoiksi ja häiritsee ajattelua eli solmuuntuu vaan tilanteet pahemmiksi. Ohan niitä monet kokeillu pitkään ja huonoja käyttökokemuksiaan julkassu pitkin internettiä, ettei muut menis vaan samaan halpaan
Kyllähän psykiatriassa pakotetaan. Siitähän psykiatriassa on kysymys. Lukuisat ihmiset pakotetaan nielemään näitä myrkkyjä ja, jos eivät suostu nielemään ne piikitetään väkisin. Et taida olla tutustunut psykiatriaan lähemmin?
Sitten ei varmaan pidä jäähä tai edes mennä sellaisten puoskarihoitajien ulottuville
Näitä mielialalääkkeitä ollaan nykyään tuputtamassa joka vaivaan. Kipakin pitäisi jo niiden avulla sietää, kun ei kipulääkkeet enää riitä kivun hoitoon.