Lapseton elämäntyyli.

30-vuotiaana Suomessa saa sterilisaation, joskin en luottaisi siihen, koska joskus siemenjohtimet kasvavat yhteen. Mutta voihan siittiöiden puuttumisen siemennesteestään tarvittaessa halvalla kotimikroskoopillakin ihan tarpeeksi usein varmistaa.

Perheellinen ja lapseton elämäntyyli poikkeavat toisistaan kuin yö ja päivä. Perheellisellä on raskas vastuu ja paljon velvollisuuksia. Lapsista on kyllä usein iloakin. Olen ollut kohta 15 vuotta yhdessä vaimoni kanssa, joten on vaikeaa kuvitella millaista elämä olisi nykyään, jos olisin ilman vaimoa ja lapsia. Varakkaampi ja vapaampi olisin. Melko varmasti itsekeskeisempi. Elämä sinkkuna silloin 15 vuotta sitten oli ankeampaa kuin kuvittelin elämän vakiintuneessa parisuhteessa olevan. Seurusteltiin, mentiin naimisiin ja tehtiin lapsi. Nyt minusta tuntuu, että olisin tehnyt viisaammin, jos olisin jäänyt lapsettomaksi poikamieheksi. Huonosta avioliitostakaan ei noin vain lähdetä, kun on lapsia, ja jos lähdetään, ei ex-puolisosta pääse koskaan kokonaan eroon. Toisaalta en siinä asemassa olisi luultavasti kyennyt kuvittelemaan lapsiperhe-elämän ikäviä puolia, joten olisi saattanut (kenties!) turhaan kokea elämäni olevan vailla jotain tärkeää. Lisäksi arvostukseni vakiintunutta parisuhdetta kohtaan on laskenut huomattavasti siitä mitä se oli aikoinaan. Ja nyt kun nelikymppisenä miehenä seksihalutkin ovat laantuneet melkoisen paljon, näkee kaiken paljon selvemmin.

Mikäli elämässä on jotain tärkeää henkilökohtaista sisältöä, kuten harrastus- tai aatteellista toimintaa tai yrittäjyyttä, jonka parissa kuluu runsaasti aikaa, en suosittele perheen perustamista ainakaan ennen kuin on saanut näistä asioista kyllikseen. On nimittäin varma juttu, että vanhemmuus nielee niin valtavasti aikaa, rahaa ja hermoja, että sitä on vaikea edes kuvitella lapsettomana. Kaikki muu kärsii aivan väistämättä.
Avio- tai avoliittokin itsessään sitoo merkittävästi mutta yleensä lapsettomissa liitoissa puolisot kohtelevat toisiaan paremmin kahdesta syystä: stressiä on vähemmän ja siksi, että lapset eivät ole esteenä tai hidasteena erolle tarvittaessa.

Oma näkemykseni kustannuksista.

On totta että lapsiin liittyy jonkin verran kuluja tarhasta harrastuksiin.

Itselläni kulujen kehitys meni kuitenkin tasan toiseen suuntaan, Perhekeskeisyys lopetti boheemin elämäntavan kuin seinään. Esim. pari taksimatkaa ylittää jo huomattavasti kuukauden vaippaostosten määrän, Ravintola-alan yrityksessä vietetty mukava ilta kustantaa puolestaan yhdet matkarattaat ja pari kertaa kuukaudessa tilattu noutoruoka kuittaa pitkäksi aikaa lapsen vakuutuksen. Ulkomaanmatkailun puolittuminen on jo ihan oikeaa säästöä.

Olennaista on kuitenkin, että ajatusmaailman muuttuminen toi mukanaan alanvaihdon, jolloin "nopeasta" myyntimiehen elämästä siirryin tylsempään, joskin aavistuksen palkkataso laski. Ennustettavuus toi kuitenkin talouteen huomattavasti enemmän järkeä ja tasapainoisempi talous mahdollisti myös isompien hankintojen tekemisen.

Elatusmaksut ei ole mitenkään pakollinen asia, muuten. Se on ositus lapsen huoltokuluista suhteutettuna sinun elatuskykyyn. 1200€ elatuskyky ei ole esim 150€ kuussa. Tähän on jossain laskurit olemassa

28-vuotias on vielä niin untuvikko poikanen, että mieli ehtii muuttua. :)

Tosin nuo 1200 nettotulot on niin pienet, että avaajan täytyisi löytää lapselle äiti, jonka palkka nettona on vähintään 2000-2500 euroa/kk, että mitenkään pystyy lapsensa yhdessä elättämään yhteiskunnan tukea.

Joten juu, kyllä noilla palkoilla kannattaa mieluummin laittaa piuhat poikki. Ethän sä pysty kunnolla elättää itseäsikään. Oletko missään päässyt edes matkustelemaan?

Nyky-Suomessa naiset kouluttautuvat ja tienaavat paljon paremmin kuin näköjään nämä Suomi24:n miespuoliset kirjoittajat. No, jonkunhan täytyy ne lapsetkin elättää ja kasvattaa.

Sopii minulle hyvin olla poikamies.On aikaa itselleen ja oma vapaus.

Toivottavasti avaaja löytää jonkun naisen elättämään itsensä.