ihminen jolla on useampi korkeakoulututkinto

Entä jos me tutkinnot on tehty työn ohella? Onko hän silloin vastuuta, työtä pakoileva?

Eihän noin moneen tutkintoon edes saa opintotukea eikä opintolainaa.

Onko työelämässä eteenpäin haluava ja kunnianhimoinen automaattisesti narsisti?
Entä jos haluaa parantaa omaa työllisyyttään opiskelemalla paremmin työllistävän tutkinnon paremmalla palkalla?

Miten sitä töihin vaan "mennään" jos ei ole tutkintoja? Kaikki kun eivät ole syntyneet rikkaaseen, kuuluisaan sukuun eikä kaikki ole teollisuusjohtajien lapsia, joille varattu automaattisesti kiintiötyöpaikat tehtaissa, , vaikka eivät osaisi mitään ja vaikka mikään ei kiinnostaisi?

Kannattaisi pohtia myös omaa suhtautumista kanssaihmisiin? Miksi kaikki on mälsää, paskaa, kaikki ihmiset paskoja? Onko omassa elämässä jokin hullusti?

StalkkerinUtelut kirjoitti:

Entä jos me tutkinnot on tehty työn ohella? Onko hän silloin vastuuta, työtä pakoileva?

Eihän noin moneen tutkintoon edes saa opintotukea eikä opintolainaa.

Onko työelämässä eteenpäin haluava ja kunnianhimoinen automaattisesti narsisti?
Entä jos haluaa parantaa omaa työllisyyttään opiskelemalla paremmin työllistävän tutkinnon paremmalla palkalla?

Miten sitä töihin vaan "mennään" jos ei ole tutkintoja? Kaikki kun eivät ole syntyneet rikkaaseen, kuuluisaan sukuun eikä kaikki ole teollisuusjohtajien lapsia, joille varattu automaattisesti kiintiötyöpaikat tehtaissa, , vaikka eivät osaisi mitään ja vaikka mikään ei kiinnostaisi?

Kannattaisi pohtia myös omaa suhtautumista kanssaihmisiin? Miksi kaikki on mälsää, paskaa, kaikki ihmiset paskoja? Onko omassa elämässä jokin hullusti?

Lue lisää

Työn ohessa opiskeleva melkein aina joutuu laiminlyömään työtehtäviä. Parempi olisi panostaa siihen työhön täysillä eikä haahuilla tutkintoja haalien sinne tänne. Työelämässä mennään eteenpäin keskittymällä työhön, ei hajottamalla resursseja moneen suuntaan.

Työllistyminen harvoin paranee uusilla tutkinnoilla. Mihinkään työhön ei tarvita kolmea tutkintoa. Kuka olisi niin tyhmä, että opiskelee kaksi tutkintoa, joiden lisäksi tarvitaan vielä kolmas tutkinto? Ei kai kukaan.

Monen tutkinnon ihminen on epäluotettava sinne tänne poukkoilija, joka ei osaa asettua aloilleen ja keskittyä työhön. Sillä tavalla ei työssä eteenpäin mennä. Onko se tarpeellistakaan, se on toinen asia.

Otapa töihin kolmen tutkinnon ihminen, niin kohta se on jo suuntaamassa taas katseensa jonnekin muualle!

StalkkerinUtelut kirjoitti:

Entä jos me tutkinnot on tehty työn ohella? Onko hän silloin vastuuta, työtä pakoileva?

Eihän noin moneen tutkintoon edes saa opintotukea eikä opintolainaa.

Onko työelämässä eteenpäin haluava ja kunnianhimoinen automaattisesti narsisti?
Entä jos haluaa parantaa omaa työllisyyttään opiskelemalla paremmin työllistävän tutkinnon paremmalla palkalla?

Miten sitä töihin vaan "mennään" jos ei ole tutkintoja? Kaikki kun eivät ole syntyneet rikkaaseen, kuuluisaan sukuun eikä kaikki ole teollisuusjohtajien lapsia, joille varattu automaattisesti kiintiötyöpaikat tehtaissa, , vaikka eivät osaisi mitään ja vaikka mikään ei kiinnostaisi?

Kannattaisi pohtia myös omaa suhtautumista kanssaihmisiin? Miksi kaikki on mälsää, paskaa, kaikki ihmiset paskoja? Onko omassa elämässä jokin hullusti?

Lue lisää

Kolmen tutkinnon ihminen ei ole ainakaan työelämässä eteenpäin pyrkivä ja työnsä suhteen kunnianhimoinen, sillä mihinkään työhön ei tietääkseni tarvita kolmea tutkintoa.

Kolmen tutkinnon ihminen on omia oikkujaan toteuttava haahuilija, joka ei ole löytänyt vielä itseään eikä omaa alaansa. Hän ehkä jopa harmittelee sitä, ettei ole enää ensikertalainen, jos hakisi opiskelemaan vielä neljännen tutkinnon, kun kolmella ei saa töitä.

Mitähän varten joku opiskelee kolmekin tutkintoa? Kaksi tutkintoa vielä ymmärtää, mutta sitä enempi on jo paha epäonnistuminen elämän hallinnassa.

liikaonliikaa kirjoitti:

Kolmen tutkinnon ihminen ei ole ainakaan työelämässä eteenpäin pyrkivä ja työnsä suhteen kunnianhimoinen, sillä mihinkään työhön ei tietääkseni tarvita kolmea tutkintoa.

Kolmen tutkinnon ihminen on omia oikkujaan toteuttava haahuilija, joka ei ole löytänyt vielä itseään eikä omaa alaansa. Hän ehkä jopa harmittelee sitä, ettei ole enää ensikertalainen, jos hakisi opiskelemaan vielä neljännen tutkinnon, kun kolmella ei saa töitä.

Mitähän varten joku opiskelee kolmekin tutkintoa? Kaksi tutkintoa vielä ymmärtää, mutta sitä enempi on jo paha epäonnistuminen elämän hallinnassa.

Lue lisää

Mikäs skmä siinä olet muota arvostelemaan ja tuomitsemaan?? Ettet vaan itse olisi narsistinen??

StalkkerinUtelut kirjoitti:

Entä jos me tutkinnot on tehty työn ohella? Onko hän silloin vastuuta, työtä pakoileva?

Eihän noin moneen tutkintoon edes saa opintotukea eikä opintolainaa.

Onko työelämässä eteenpäin haluava ja kunnianhimoinen automaattisesti narsisti?
Entä jos haluaa parantaa omaa työllisyyttään opiskelemalla paremmin työllistävän tutkinnon paremmalla palkalla?

Miten sitä töihin vaan "mennään" jos ei ole tutkintoja? Kaikki kun eivät ole syntyneet rikkaaseen, kuuluisaan sukuun eikä kaikki ole teollisuusjohtajien lapsia, joille varattu automaattisesti kiintiötyöpaikat tehtaissa, , vaikka eivät osaisi mitään ja vaikka mikään ei kiinnostaisi?

Kannattaisi pohtia myös omaa suhtautumista kanssaihmisiin? Miksi kaikki on mälsää, paskaa, kaikki ihmiset paskoja? Onko omassa elämässä jokin hullusti?

Lue lisää

Missään työssä ja elämässä menestymiseen ei tarvita kolmea maisterin tutkintoa!

Parhaiten työssä menestyy, kun on yksi tutkinto ja sen jälkeen keskittyy työhön.

Jos itse olisin rekrytoimassa, näkisin useammat tutkinnot vain positiivisena asiana. Palkkaisin siis mielummin osaavamman eli monia tutkintoja opiskelleen kuin ihmisen, jolla on yksi tai ei mitään tutkintoja.

Henkilöllä on monipuolista tietotaitoa monelta eri alalta, todennäköisesti siis myös monipuolista työkokemustakin. Kyseessä siis todellinen moniosaaja, lahjakkuus, positiivinen työntekijä positiivisella elämänasenteella, joka ei ole kaavoihin kangistunut eikä pelkää uusia haasteita ja uuden oppimista.

Elämä on muutenkin jatkuvaa uusien asioiden opettelua. Jos suhtautuminen on luokkaa, että minähän en mitään uutta opiskele niin pihalle vaan tuollaiset asennevammaiset ja heti!

Mutta joo, todellinen, laaja-alainen moniosaaja ja lahjakkuus on uhka jopa toimarille. Jos vielä kyseessä kunnianhimoinen ja nainen, niin todellisena uhkana selä kateuden kohteena varmasti on!

Naistenhan pitäisi olla vain korkeintaan hoikkia missityyppisiä hihitteleviä hupsan keikkaa sihteereitä, iloja miesten silmille ja escortteja tai sitten nyrkin ja hellan välissä kotona lasten kanssa olevia.

UhkaJAKateus kirjoitti:

Jos itse olisin rekrytoimassa, näkisin useammat tutkinnot vain positiivisena asiana. Palkkaisin siis mielummin osaavamman eli monia tutkintoja opiskelleen kuin ihmisen, jolla on yksi tai ei mitään tutkintoja.

Henkilöllä on monipuolista tietotaitoa monelta eri alalta, todennäköisesti siis myös monipuolista työkokemustakin. Kyseessä siis todellinen moniosaaja, lahjakkuus, positiivinen työntekijä positiivisella elämänasenteella, joka ei ole kaavoihin kangistunut eikä pelkää uusia haasteita ja uuden oppimista.

Elämä on muutenkin jatkuvaa uusien asioiden opettelua. Jos suhtautuminen on luokkaa, että minähän en mitään uutta opiskele niin pihalle vaan tuollaiset asennevammaiset ja heti!

Mutta joo, todellinen, laaja-alainen moniosaaja ja lahjakkuus on uhka jopa toimarille. Jos vielä kyseessä kunnianhimoinen ja nainen, niin todellisena uhkana selä kateuden kohteena varmasti on!

Naistenhan pitäisi olla vain korkeintaan hoikkia missityyppisiä hihitteleviä hupsan keikkaa sihteereitä, iloja miesten silmille ja escortteja tai sitten nyrkin ja hellan välissä kotona lasten kanssa olevia.

Lue lisää

Minä puolestani palkkaisin ihmisen, jolla on tehtävään sopiva ja tarpeellinen (yksi) tutkinto sekä sopiva työkokemus ja vielä lisäksi halu tehdä sitä työtä ja saavuttaa kunnianhimoisetkin tavoitteet.

Lisää saa opiskella ja työn kannalta tarpeellista opiskelua tuetaan, mutta lisätutkintoja ei tarvita.

Kolme maisterin tutkintoa kertoo luonteen häilyvyydestä. Itselläni on kaksi tutkintoa ja niistäkin toinen on työn kannalta tarpeeton. Kolmas tutkinto olisi työn kannalta silkkaa hulluutta, ajan ja resurssien tuhlausta.

Ihmiset voivat opiskella eri asioita ja tutkintoja eri syistä. Joku voi opiskella puhtaasti omasta kiinnostuksesta alaa kohtaan. Tämä näyttää olevan aivan vieras asia monelle. Opiskella voi myös töiden ohella. Tämäkin näyttää olevan vieras asia monelle. Se, että on kiinnostunut eri asioista ei todellakaan tarkoita luonteen häilyvyyttä, epävarmuutta, laiskuutta.

Täälläkin turhaan kyökkipsykologit tekevät täysin virhearviointeja ihmisistä ts. puhuvat kateellisena perätöntä paskaa.

Elämä on jatkuvaa oppimista. Taantunut, kaavoihin kangistunut ei opi mitään.

opiske kirjoitti:

Minä puolestani palkkaisin ihmisen, jolla on tehtävään sopiva ja tarpeellinen (yksi) tutkinto sekä sopiva työkokemus ja vielä lisäksi halu tehdä sitä työtä ja saavuttaa kunnianhimoisetkin tavoitteet.

Lisää saa opiskella ja työn kannalta tarpeellista opiskelua tuetaan, mutta lisätutkintoja ei tarvita.

Kolme maisterin tutkintoa kertoo luonteen häilyvyydestä. Itselläni on kaksi tutkintoa ja niistäkin toinen on työn kannalta tarpeeton. Kolmas tutkinto olisi työn kannalta silkkaa hulluutta, ajan ja resurssien tuhlausta.

Lue lisää

Jankkaat tuota samaa "kertoo luinteen häilyvyydestä". Oletko vähän yksinkertainen? Tuollaisen perusteella teet omia ahdasmielisiä ja kapeakatseiaia johtopäätöksiäsiä, jotka kertovat vain sinusta ja ennakkoluuloisuudestasi.

Ne joilla jo on maisterin tutkinto tai kaksikin, haluavat oman etunsa vuoksi pitää uusien maisterien määrän kurissa.

Suoritettu alan tutkinto on nykyisin yleensä lähtökohta. Hyvillä arvosanoilla ja nopeasti hankittu tutkinto kyllä kertoo sen, että ihminen on kyvykäs ja pystyy panostamaan tarvittaessa lujasti. Pitkään venyneet opinnot ovat usein merkki ongelmista. Silloin kun ei ole työkokemusta ja on juuri valmistunut niin ei ole monastikaan muuta lyödä pöytään kuin ne omat koulupaperit. Jokainen työpaikka/firma on aina oma juttunsa. Aina kun tulee uuteen työpaikkaan on tavallansa aloitettava alusta. Sitä voi epäonnistua jossain firmassa ja olla toisessa firmassa se kovaakin kovempi luu. Työuran aikana voi tapahtua ihan mitä vain. On ne loistonpäivät ja lopulta se väistämätön jäähdyttelyvaihe ja telakalle siirtyminen. Yliopistotutkinnot eivät ole ammattitutkintoja. Eivät valmista johonkin tiettyyn ammattiin kuten ammattikoulu. Jos ei löydä itsellensä uraa ja saa alan töitä niin ei ole useinkaan muuta mahdollisuutta kuin kouluttautua lisää uudella tutkinnolla. Saada sisältöä ja jopa iloa elämäänsä. Kaikkein pahinta on jos ei tee mitään.

Sitähän minäkin. Yksi tuttava on tehnyt kaksi tohtorin tutkintoa eläkepäiviensä harrastuksena. Muutakin voisin kertoa opiskeluharrastuksesta, vähintään yhtä huikeaa. Itse tein vain toisen maisterin tutkinnon huvikseni. Mutta sitten eläkkeellä ollessa, kun on aikaa, olen ajatellut hyödyntää koulutuspalveluita täysimääräisesti minäkin, ehkä parin tohtorin tutkinnon verran ainakin tai enemmän, jos kyvyt ja kunto vain sallivat.

Opiskelu on hyvä harrastus, ja halpa. Paitsi yhteiskunnalle.

opiskelesinäkin kirjoitti:

Sitähän minäkin. Yksi tuttava on tehnyt kaksi tohtorin tutkintoa eläkepäiviensä harrastuksena. Muutakin voisin kertoa opiskeluharrastuksesta, vähintään yhtä huikeaa. Itse tein vain toisen maisterin tutkinnon huvikseni. Mutta sitten eläkkeellä ollessa, kun on aikaa, olen ajatellut hyödyntää koulutuspalveluita täysimääräisesti minäkin, ehkä parin tohtorin tutkinnon verran ainakin tai enemmän, jos kyvyt ja kunto vain sallivat.

Opiskelu on hyvä harrastus, ja halpa. Paitsi yhteiskunnalle.

Lue lisää

jeps. eläkkeellä tohtoritutkinnon teko ei ole samalla tavalla stressaavaa kuin nuoremmalla iällä. Osaa jo nähdä asiat isommasta näkövinkkelistä. Tietää etukäteen 100 prosenttisen varmasti ettei tee sitä oman tulevan työuransa takia, vaan jostain muusta hyvästä syystä. Ei ole kenenkään toisen uratavoitteiden tiellä tukkeena. Saa iloa ja tyydytystä itselle ja tietysti tavoite on tuottaa lisäarvoa tieteelle, yhteiskunnalle ja ihmisten elämään. Itsekin nyt vähän yli 60v. Olen pohtinut että voisin aloittaa tohtoriopinnot ja väitöskirjan teon kun virtaa on ja myös hyviä ideoitakin on runsaasti. Niitä on matkan varrella kertynyt. On vain koottava ideat konseptiksi ja myytävä yliopiston proffalle.

Osalla ihmisistä on äärettömän vaikea tarkastella asioita muusta vinkkelistä kuin omasta. Monelta puuttuu täysin kyky empatiaan ja monet ovat taloudellisten menetysten takia vihasta, kateudesta ja katkeruudesta sokaistumia. Arvot vaan kovenevat ja kylmenevät, ihmiset ovat itsekkäitä, kyynärpäätekniikkaa ja muiden lynkkausta käytetään kun itse halutaan eteenpäin. Muiden menestys ja onni, ilo on itseltä pois! Vihaa puretaan muihin etenkin naisiin ja muut nähdään uhkana itselle.

Vaikka tämäkin ketju on tarkoituksella provosoiva ja paljon vihaa, halveksuntaa lietsova niin sanompa silti vaan, että kyllä se oma juttu on voinut ihan pienestä pitäen olla 100% se juttu mihin tähdätään, mutta elämässä voi aina tulla yllätyksiä ja mutkia vastaan. Voi olla onnettomuuksia, työkyky voi mennä siihen unelma-ammattiin, järisyttäviä ihmissuhdekiemuroita, perhetragedioita, taloudellisia ongelmia, unelma-ammatti voi kuolla pois esim. automatisoinnin, ulkoistamisen tai vaikkapa halpatyövoiman, laman takia, voi joutua rikoksen uhriksi tai vaikka mieli itsellä voikin muuttua. Toiset ovat voineet syntyä kultalusikka suussa ja eläneet pumpulissa koko ikänsä, toisille on jo saavutus saada katto pään päälle ja ruokaa pöytään!

VihaisiaIhmisiä kirjoitti:

Osalla ihmisistä on äärettömän vaikea tarkastella asioita muusta vinkkelistä kuin omasta. Monelta puuttuu täysin kyky empatiaan ja monet ovat taloudellisten menetysten takia vihasta, kateudesta ja katkeruudesta sokaistumia. Arvot vaan kovenevat ja kylmenevät, ihmiset ovat itsekkäitä, kyynärpäätekniikkaa ja muiden lynkkausta käytetään kun itse halutaan eteenpäin. Muiden menestys ja onni, ilo on itseltä pois! Vihaa puretaan muihin etenkin naisiin ja muut nähdään uhkana itselle.

Vaikka tämäkin ketju on tarkoituksella provosoiva ja paljon vihaa, halveksuntaa lietsova niin sanompa silti vaan, että kyllä se oma juttu on voinut ihan pienestä pitäen olla 100% se juttu mihin tähdätään, mutta elämässä voi aina tulla yllätyksiä ja mutkia vastaan. Voi olla onnettomuuksia, työkyky voi mennä siihen unelma-ammattiin, järisyttäviä ihmissuhdekiemuroita, perhetragedioita, taloudellisia ongelmia, unelma-ammatti voi kuolla pois esim. automatisoinnin, ulkoistamisen tai vaikkapa halpatyövoiman, laman takia, voi joutua rikoksen uhriksi tai vaikka mieli itsellä voikin muuttua. Toiset ovat voineet syntyä kultalusikka suussa ja eläneet pumpulissa koko ikänsä, toisille on jo saavutus saada katto pään päälle ja ruokaa pöytään!

Lue lisää

Hyviä ihmisiä löytyy aivan varmasti. He tuovat aina valoa huoneeseen.