Haluaisin jakaa oman kokemukseni narsistisen (tai niin luulen hänen olevan) miehen satimeen jäämisestä. Olen seurustellut pari vuotta miehen kanssa, jonka luulin taivaasta pudonneen, kun niin enkeli hän oli minulle. Hyvin pian hän sanoi rakastavansa minua ja se huomion määrä minkä häneltä sain oli juovuttavaa. Naps! olin nalkissa. Sitten alkoivat järkyttävät mustasukkaisuuskohtaukset. Minun piti aina laittaa hänelle kuva missä olin, kun hän ei uskonut minua. Aina sekään ei riittänyt, kun kuva saattoi olla vanha. Minun piti vääntäytyä vaikka mihin hänen vaatimiin asentoihin ja ottaa selfie, taustalla paikka missä olin, jotta hän uskoi. Olen asiakaspalvelu työssä ja hän soitteli minulle ja pyyti jättämään puhelun auki kun palvelen asiakasta. Olin aina liian ystävällinen asiakkaalle eli minulla oli suhde tähän henkilöön. Jos olin vähemmän iloinen minulla oli myös suhde..kenties jo loppunut sellainen, kun olin niin töykeä tälle ihmiselle. Olin poikaystäväni mielestä työpaikkani huora. Hän muka luuli nähneensä minut erinäisissä paikoissa vaikka kiltisti töissä nökötin. Uskalsin käydä ehkä kerran vuodessa ystäväni kanssa baarissa ja se antoi syyn haukkua minua alkoholistiksi. Hän vaati asettamaan itsensä etusijalle kaikessa asiassa ja aina minua moitti jos esim. olin ystäväni luona jos hän halusi nähdä. Inhosi ystävääni, enkä olisi saanut olla hänen kanssaan. Hän on ainut ja rakkain ystäväni mutta sekin oli poikaystävälleni liikaa. Ainoastaan hän sai kuulua elämääni. Hänellä oli muita suhteita koko tämän kahden vuoden ajan. Luin kerran hänen viestinsä ja sieltä se paljastui. Mutta minä en uskaltanut sanoa mitään, koska tiesin että siinä keskustelussahan ei puitaisi hänen pettämistään vaan sitä miksi olin lukenut hänen viestinsä. Hän myös aina kehui kuinka työpaikallaan kaikki naiset ovat lääpällään häneen. Ja se hänen ego!!! kuinka suuri se olikaan. Se itsekehun määrä oli valtaisa. Hän käski myös ystäviään puhuttelemaan itseään jumalaksi ja päälliköksi. Töissä kukaan muu ei hänen mielestään osannut tehdä mitään ja kuinka hän joutui toimimaan työnjohtajana muille vaikka ihan aloitteleva duunari hän on. Hän kerskaili aina kuinka paljon rahaa hän tienaa ja halusi välttämättä minunkin vähäiset tienestit tietää, jotta pääsi minut polkemaan maanrakoseen. Hän on jättänyt minut varmaan sata kertaa mutta aina MINÄ olen anonut anteeksiantoa ja paluuta yhteen. En ymmärrä mikä minua vaivaa kun suostun katselemaan tuota ihmishirviötä, joka haukkuu ja haistattelee. Tuntuu kuin olisin norsu posliinikaupassa, yksikin väärä sananen, jonka hän pystyy kääntämään pahaksi ja helvetti on valloillaan. Hän jätti minut taas viikko sitten, olin ihan rikki. Viikonloppuna hän halusi nähdä, osasi olla hurmaava mies, päädyimme sänkyyn. Olin taas onneni kukkuloilla. Ennen kuin pääsin kotiin hänen luotaan hän jätti minut taas viestillä. Nyt sydämeni on taas tuhannen sirpaleina. Mistä hitosta minä kaivan voimavaroja päästäkseni eroon tästä tunteesta. Olikohan tämä nyt viimeinen kerta kun hän otti minuun yhteyttä. Hän taitaa olla se sairas ihminen mutta minusta tuntuu että todellisuudessa se olen minä kun annoin tämän kaiken tapahtua.
Narsistisen miehen satimessa
tiitu_12
3190
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Oma kokemukseni on se, että iloisesta, tavallisesta, nuoresta naisesta
tulee narsistin uhrina itkevä ja itseluottamuksen menettävä.
Pinnallisesti ex-poikaystäväni oli miellyttävä, sivistynyt ja huumorintajuinen.
Kaikki kehuivat hänta. Vasta vuosien parisuhteessa todellinen sielu alkoi tulla
näkyviin. Itsekäs, kylmä ja sadistinen mies, joka uhkaili milloin milläkin, ja
saattoi hävitä päiväkausiksi jonnekin. Hänellä oli melkein maaginen kyky
saada henkinen yliote minusta, jonka seurauksena muutuin nyyhkyttäväksi
surkimukseksi. On vaikea edes selittää sanoin, miten pirullisen psykologinen
tapa hänellä oli saada ihmiset valtaansa. Olimme yhdessä neljä vuotta. Suhteen
loputtua (mies opiskeli ulkomailla) sain elämääni ihanan turvallisen ja tasapainoisen
miehen, joka palautti itsetuntoni ja normalisoi elämäni. Kiitos siitä.
Sinun kannattaa tutustua narsismi-aiheeseen. Tämä palsta tarjoaa yhden mahdollisuuden keskusteluihin samaa kokeneiden kanssa.
Sitten löytyy:
https://www.narsistienuhrientuki.fi/
Tuolta sivustolta löytyy paljon tietoa alkuun. Kannattaa lukaista ja palata aloittamaasi ketjuun keskustelemaan heränneistä ajatuksista.
Esim. minä olen seurustellut aikoinani narsistin kanssa ja lopulta pääsin kuin pääsinkin eroon tunteistanin häntä kohtaan.
Tuo tunneloukku kuulostaa niin tutulta. Minun oli pakko muuttaa toiselle paikkakunnalle kun erotessakin narsisti saattoi tuhota kaikki minun yritykset tutustua kehenkään. Jos kuuli jostain että olin menossa treffeille oli lapsi minulla pumerangina vaikka sopimuksessa luki että minun vapaa vuoro oli. Mustasukkainen hän ei ollut, mutta mustamaalasi minut jokaiselle huoraksi. Kävi tämän tästä pettämässä ja sitten tuli takaisin, tarvitsi konfliktin siihen eroamiseen ja petti... tätä ympyrää kestin jopa neljä vuotta ja se söi kyllä minun itsetunnon kokonaan. Jälkeenpäin näin painajaisia
En itsekään ymmärrä miksi hän sai minut aina ylipuhuttua, siksi kai en voi puhua kuin toisen ihmisen kautta hänelle. Sillälailla olen saanut olla rauhassa että hän ei tapaa tytärtään, kuin sukulaisten kautta ja taitaapa kuolla huumausaineisiin pian.