Ihanaa elää yksin, itsellisenä. En olisi uskonut sanovani näin puoli vuotta sitten, jolloin ukko lähti nuoremman perään. Olin paniikissa, kun en koskaan ennen ollut yksin asunut. Mutta nyt en luopuisi vapaudestani mistään hinnasta, tämä on aivan ihanaa. Kaikkea oppii kun vanhaksi elää. Ja kiitän luojaani että sain tämänkin kokea!
Elämä on ihanaa!
Serkkuli
23921
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 23
Vanhimmat
minullakin on näin hyvä :)
Huomaat kyllä kun elämäsi alkaa olla pelkkää tyhjää, sori vaan, vähän aikaa kivaa kun pilettää, kuin sen jälkeen??
olen ollut jo kohta 9v ja hemmetti kun on kivaa
vieläkin. ;D
Sinkkunainen ei ole ylijäämä vaan tarkoin harkitseva!Miehet taas eivät kauaakan pärjää yksin,he kun ovat tottuneet äitinsä passaamiseen?
todella ihanaa. Minäkin 61 ja en oo ollu naimisissa ja nyt olen muutama vuosi sitten ottanut elämän ihanimmillaan vastaan ja oikein todella huomannut tämän yksinelon autuuden. Yhtään kurjaa puolta ei ole muuta kun joskus jos tuttavustuu ja tämä änkää asumaan samaan siitä tulee kauheitmpia kokemuksia elämässä. Yksin on ihanaa
Kaipaan vieläkin ehkä kumppania, vierelleni elämään, jonkun joka lopun elämäni jakaisi ???
Näin sinkkuna on vapaa ja kiireinen,aina jotain meneillään eikä passattavaa äijää niuhottamassa kotona!
Niin se tuntui minustakin alussa taivaalliselta, kun ei ollut mies enää määräilemässä elämääni. En SITÄ miestä kyllä IKINÄ takaisin huolisi, mutta....nyt siitä on KOLME vuotta viimeisestä miehestä, joka asui kanssani, eikä ole yhtään kivaa enää!! On vihdoinkin alkanut mennä tajuntaan, että elän ja asun yksin, ekaa kertaa n. 60 vuoden aikana. OHHOHHOIJAA.
Taisi tulla nyt vasta se tyhjän pesän syndrooma minulle.
Älä kauheasti iloitse, ettei romahdus tule sitten tosi kovana tajuntaan. Toivottavasti olet eriluonteinen kuin minä!
Ja hanki uusia eri ikäisiä ystäviä!
Muutamilla taitaa olla ainoat "ystävät" ne jatkuvasti vaihtuvat miehet?
Toivomme kaikille iloisia eronhetkiä, SIIS
EROTKAA KAIKKI. Elämän herkut odottavat.
tyhmä kommentti sinulta.
Kukin tyylillään. Itselleni vapaus oli kovin tärkeää nuorena,mutta menetti merkityksensä kun sitä oli "liikaa". Ei ollut väliä, milloin tuli töistä kotiin ja mitä teki ja missä järjestyksessä. Kyllä monet 30-kymppiset naiset pitävät itsensä tahallisen kiireisinä,kai yksin olemisen pelosta. Onneksi siten pääsin naimisiin !!!
"pääsit" noin sanottiin ennen, no joo en puutu siihen enempää. Kolmekymppiset ehkä mutta mä olen 4kymppinen ja nautin niin hemmetisti ja mulla ei edes ole mitään kiireitä ei tekaistuja eikä todellisia. Kunhan elelen tässä ja nautin elämästäni.
tänne on pakko tulla vatkaaman? Otsikossa ei tartte ees kysyä mitään ja jo on kannan ottoja heti.Kaikilla nykyisin niin kauhia hinku päästä otsikoihin ! Ja ainakin sanomaan mielipide vaikka asiasta ei mitän tietäisikiään. Kukaan ei myöskän näköjän lsue mitä kysytään tai mite ollaan vasailtu, Menny vähän levottomsksi koko touhu täällä !
Ei kai nyt eletä keskiajalla?
Mitä yksinäisyydessä on pelkäämistä? Ja mikset hankkinut itsellesi hyviä ystäviä ja harrastuksia?
Jokaisellahan juuri on oma mielipiteensä,toiset "pääsivät" mielestään naimisiin ja me toiset JOUDUIMME!
kun en 'päässyt' naimisiin silloin kun olisin halunnut, mutta avomieheni ei.
Ero siitä olisi kuitenkin tullut.
Tätä nykyistä vapauttani ja riippumattomuuttani en vaihtaisi mihinkään.
On aikaa ystäville, harrastuksille, eikä kukaan komentele, kuulustele ja vaadi mitään kun ei ole sillä tavalla sitoutunut, niinkuin avio, tai avoliitossa kuuluu olla.
Tätä elämän tilannettani en vaihtaisi minkään miehen kanssa asumiseen, tai sitten minun täytyy seota päästäni pahan kerran....tai rakastua sokeasti, mitä en kyllä usko, sillä tällä iällä osaa harkita paremmin ja perinpohjaisemmin asioita. Vaikka toisaalta...jos sellainen 'onnettomuus' tapahtuisi, niin saattaisihan se olla menoa.
muitakkii jotka joutu :)))
mielipiteesi jonka toit kysymättä esiin :)
tarvitse kysyä ja vastata, vaan keskustelu voi olla myös sitä, että jokainen kertoo niitä ajatuksiaan ja assosiaatioitaan joita yhteinen teema on mieleen nostanut.
Sitä jos kysytään ja vastataan, kutsutaan lähinnä haastatteluksi?
Minusta on käsittämätöntä se, että täälläkin on esillä, vähän väliä, tuo ajatus siitä, että johonkin avattuun keskustelunaiheeseen on olemassa ns. oikeita ja vääriä vastauksia.
... siinä asia, jota en voi lakata ihmettelemästä.
olen kanssasi, keskustelu on kuin kukkakimppu, jossa yksi tai kaksi kukkaa ei vielä ole kokonaisuus, vaan lisäämällä kimppu kaunistuu.
Kaikki kukat ovat kauniita ja vihreääkin tarvitaan lisäksi. Mitä siihen ei kaivata on ne piikkiset oksat...
kaikki kommentit ja jokaisessa puhutiin
aloittajan tekstiin viittaavasta vapaudesta.
Niin ja tämähän on tarkoitettukin mielipiteiden vaihtoon ja herättämään keskustelua.