Moi, olen ollut syksystä asti masentunut, ehti helpottaa jo vähän noin kahdeksi kuukaudeksi kunnes pari viikkoa sitten taas paheni todella paljon. Olen miettinyt että tarvitsisin ehkä juttelua esimerkiksi psykologille, mutta miten kertoa vanhemmille kyseisestä vaivasta? Olen 14 vuotias. Arvostan auttavia kommentteja.
Miten kertoa vanhemmille masennuksesta?
Pläähhh
285
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Muuan hyvä pappi jos eläisi vielä niin senpä luokse arvaan johtaisi näinä yyteiden, yksinhuoltajuuksien ja muun kurjailun aikana jono pitkä varsin: no jos hänen puheistaan tolkkua ja peräti aivan apuakin hieman saisi: https://youtu.be/5199unUBzek?t=4 Minkä ikäänen noista mutinoista sitten hedelmällisimmin kostuu, jää kokeilemisen arvoiseksi seikkaloiseksi. Soaha häntä kuunnella, ei sitä riemua voi lääkeuskovaisinkaan mahtitohtori keltään nyysiä.
Masennuksen laatu ja syyt toki vaihtelee kaikilla ja joka ijässä, eikä välttämäti voi kuunaan ymmärtää, miltä masennus toisista tuntuu. Et saa siis selville minkälaiset asiat toinen voi kokea masennukseksi ja tuntuisiko sama olotila sinusta joltain toiselta tunteelta tai tunelmalta, mikäli sinä siis osimopuilleen saman mielenvaivan saisit riesaksesi kuin ystäväsi.
Minä ainahi pirän masennuksena sellaista lähes tunteilukyvytöntä oloa eteenpäinpyrkimiskyvyttömyyttä, ja toki mulla voi siihen sekoittua muitakin mielen vaivoja. En koe mitenkään tärkeäksi saada selville mikä mua lääkärten mielestä vaivaa ku miksikään pillerinnielijäksi ei kuitenkaan ois mitään syytä alkaa. Eihän mielisairauden niien puutteesta johdu