Oli lääkärin vastaanotto tila. Kuka luki, kuka katseli välinpitämättömänä suurta tv-taulua, kun sisään astui vanha mies, sanoen kuuluvalla äänellä: hyvää päivää!
Oli kuin odottavat olisivat saaneet piristysruiskeen, toivotukseen vastattiin, ja keskustelu versoi hiljalleen.
Istuin myöhemmin kahviossa. kun samainen mies kysyi tarjotintaan kantaen lupaa istua seuraani. Yhtä kohtelias ja mukava keskustelija hän oli ensivaikutelman mukaan, ja vietinkin rattoisan hetken, ennen pankkivirkailijan tapaamista.
Kahvilaseurani kertoi m.m.bysantista, Venäjän oloista ennen toista maailmansotaa, Terijoen kesäkulttuurista ja häntä kuunteli mielellään. Sain vaikutelman historian opettajasta häntä katsellessani ja kuunnellessani.
Sitten sain pankista puhelun, joka keskeytti seurustelun, tapaaminen siellä siirtyi huomiseen, henkilökunnan ulosmarssin vuoksi.
Seuralaiseni oli sillä aikaa kohteliaana pinonut astiansa ja minunkin tarjottimeni, nostaen kättään vain tervehdykseksi.
Tuo kohtaaminen,... kohteliaan ja ihmisistä välittävän kanssaihmisen kanssa, jätti mieleeni hienoisen kaipuun antoisista keskustelutuokioista.
Ehkä pitäisi vielä osallistua eläkeläistapaamisiin, missä muitakin ikäihmisä liikkuu, oletteko ehkä
kohdanneet siellä mukavia kanssakulkijoita?
Oli kuin odottavat olisivat saaneet piristysruiskeen, toivotukseen vastattiin, ja keskustelu versoi hiljalleen.
Istuin myöhemmin kahviossa. kun samainen mies kysyi tarjotintaan kantaen lupaa istua seuraani. Yhtä kohtelias ja mukava keskustelija hän oli ensivaikutelman mukaan, ja vietinkin rattoisan hetken, ennen pankkivirkailijan tapaamista.
Kahvilaseurani kertoi m.m.bysantista, Venäjän oloista ennen toista maailmansotaa, Terijoen kesäkulttuurista ja häntä kuunteli mielellään. Sain vaikutelman historian opettajasta häntä katsellessani ja kuunnellessani.
Sitten sain pankista puhelun, joka keskeytti seurustelun, tapaaminen siellä siirtyi huomiseen, henkilökunnan ulosmarssin vuoksi.
Seuralaiseni oli sillä aikaa kohteliaana pinonut astiansa ja minunkin tarjottimeni, nostaen kättään vain tervehdykseksi.
Tuo kohtaaminen,... kohteliaan ja ihmisistä välittävän kanssaihmisen kanssa, jätti mieleeni hienoisen kaipuun antoisista keskustelutuokioista.
Ehkä pitäisi vielä osallistua eläkeläistapaamisiin, missä muitakin ikäihmisä liikkuu, oletteko ehkä
kohdanneet siellä mukavia kanssakulkijoita?
Vastaukset 6
Vanhimmat
Kyllä sympaattisia kanssakulkijoita on ikäisissämme,
kun loukkaanuin, sain ympärilleni paljon ikäisiäni symppis ihmisiä,
soittivat ambulanssin ja pyyhkivät verta,
olivat läsnä kunnes sain ammattiapua,
heille tuhannet kiitokset lentäköön virtuaalimaailmassa suojelusenkeltten kera,
jospa voin heitä kiittää vielä joskus myös fyysisesti
avunannosta, huolenpidosta, sympatiasta,,
Odotushuoneet ovat yleensä ankeita. Tuolit on aseteltu riviin vierekkäin, ei tule luonnollista katsekontaktia - eikä moni sitä varmaan haluakaan, kukin on vaipunut omiin ajatuksiinsa. Kuka selaa repaleista lehteä, minä räplään yleensä kännykkää. Mielessä pyörii huolta ja kysymyksiä, mutta kyllä tervehdys on ihan paikallaan siinä missä vaikkapa bussin vieruskaverille. Oman lääkäriasemani odotus- ja aulatiloissa on vitriineissä vanhanaikaisia lääkäri-instrumentteja ja kehystettyjä painokuvia, kirkas kova valo, joka saa viherkasvitkin näyttämään luonnottomilta, ja tieysti telkkari katonrajassa. ..kukahan senkin aseman valitsee tai välittää mitä siellä pyörii.
Ihan selvästi vedit tuota herrasmiestä puoleesi, koska hän tuli pöytääsi istumaan - tuskin pöydät ihan tupaten täynnä olivat. Ehkäpä hän on intuitiivinen henkilö, osasi valita otollisen kuulijan ja oikeat puheenaiheet. Kuinka viehättävä palveleva ele tuo astioittesi korjaaminen, varsinkin miehelle siitä täydet pisteet ! Olisit vaan rohkeasti huikannut, että sinulta peruuntui juuri tapaaminen. Ehkäpä asutte samalla suunnalla ja näette vielä. :)
Itse en eläkeläisyhdistyksiin kuulu, mutta ovathan ne suosittuja yhteisen puuhastelun paikkoja, liikuntaa, matkoja, kulttuuririentoja on käsittääkseni tarjolla. Kulttuurimatkoja tehdään muittenkin järjestäminä, eräs ystäväni löysi uuden sydänystävän lehden järjestämältä Savonlinnan oopperamatkalta. Eräs entinen eronnut kollegani liittyi Ursaan, ja löytyihän sieltä kaveri tähtien romanttiseen tuijotteluun. Itse olen päässyt uusien tuttavuuksien kanssa juttusille ja jopa ystävystynyt eläkepäivinä harrastusten kautta. Koiran ulkoilutus tarjosi paljon tilaisuuksia kohdata eri ikäisiä ja erityyppisiä lemmikin isäntiä ja emäntiä. Toki koirien luonteiden yhteensopivuus saneli siinä aikalailla, saattoi kohtaamisissa tulla haukutuksikin. Kursseilla tapaa varmimmin samanhenkisiä, olen pitänyt erääseen vuosien takaiseen käsinukkekurssilaiseen yhteyttä , käyty yhdessä näyttelyissä ja museoissa . Järjestetyillä linturetkillä ja luontopoluilla tapaa hienoja persoonia, levähdyspaikkojen nuotiotulilla on helppo tavoittaa yhteinen tunnetila.
Pikkuhiljaa lämpenee, nyt kaivattaisiin virkistävää kevätsadetta. Keväistä valoa ja iloa !
Kävi minullekin hyvä tuuri eilen, siis sattui paikalle ystävällinen "herrasmies" ja tarjosi käsi`kynkkänsä ja auttoi minut autooni, kun toinen polveni petti.
Olen joskus tuntenut siinä pienen vihlaisun ja aina se on mennyt ohi, mutta nyt ei mennyt. Kauppareissu meni hyvin, mutta lastatesani tavaroita auton takakonttiin, niin kai jotenkin polvi vääntyi nostaessani 12 litr. maitolaatikkoa ja se olikin sitten siinä. Aivan mieletön kipu. Ostoskärryn turvin sain vietyä kärryn paikoilleen, mutta sitten ilman tukea mistään olin todella pulassa.
Loppu hyvin, kaikki hyvin, ..melkein, koska ajaessa ei onneksi se kipu tuntunut ja tyttären luota löysin onneksi vahvoja kipulääkkeitä. Huomasin siellä myös, että kipu ei ollut niin kova, kun pidin polveni jäykkänä, mutta niinhän en voi jatkaa, että polvi jäykkänä kulkisin, tai jopa sitoisin sen jäykäksi.
Lääkäriin menokaan ei paljon houkuta, kun mietin, kuinka kertoisin, että pystyn kyllä kävelemään, jos polvi on jäykkänä, eikä kipua tunnu, jos koukistelen sitä istualtaan.
Tulee mieleeni jo kansakouluajoilta, kun eräs poika kysyi, miksi hänen niskansa rutisee, kun hän kääntelee päätään, johon vastaus oli, että onkos pakko käännellä päätään! DD
Nuo pienet kulumat polvissa saattaa kipeytyä omia aikojaan. Itselläni vasemman polven pieni kuluma, ei anna portaissa astua sillä jalalla ensimmäisenä, mutta asettuu ihan itsestään taas.
Koskaan ei kuitenkaan ole pettänyt täysin,..menisin kyllä lääkärin vastaanotolle näyttämään omaasi.
Hyvä tuuri oli kun sattui ystävällinen herrasmies apuun sinullakin, hyvä mieli siitä jää.
TYöaikana sain kerran purkutalosta roskan silmääni, ja se vuosi niin etten nähnyt paljon eteeni. Silloin ystävällinen mies kadulta ohjasi minua lähitaksiin, ja pääsin silmäklinikalle huuhdottavaksi.
Avuton sitä on kun vahinko sattuu, mutta pahinta se voi olla korvessa, ilman naapureita. Kannattaa tosin pitää kännykkä ladattuna taskussaan aina, lapsetkin sitä tähdentää aina.
Olisi ehkä ansainnut uuden aloituksen polvivaivoista, sillä kai niitä jo useammalla on tähän ikään tullut, mutta nyt minua alkoi huolestuttamaan todella.
Olihan minulla hyvä neuvo tyttärelleni, silloin 45v , kun hänellä tuli polvi kipeäksi, että kävele, kävele, kävele, johon hän sanoi, että lääkäri on kieltänyt kävelyn, koska se rasittaa eniten? Häneltä sitten leikattiin polvi, mutta en tiedä tarkemmin mitä siihen tehtiin, siis en muista!D Edelleen sekin kipeytyy. ?`?
Sen kyllä muistan, kun työpaikkani nainen kertoi, kuinka hän sai polvensa kuntoon kävelemällä, joten se on jäänyt mieleeni, mutta olimmehan molemmat silloin nuoria, eikä todellakaan ylipainoisia, kuten esim. siskoni, minua pari´vuotta vanhempi ja nyt jo vuosia könkkää rollaattorin kanssa sisälläkin.
En haluaisi uskoa noihin mainoksiin kaikenlaisista pillereistä ja uutteista, joilla muka heti paranee nivelvaivat? Lääkäriinkään en toisaalta viitsi mennä, kun pärjään hyvin ilman särkylääkkeitä ja kipuja, koska ei tarvitse liikkua mihinkään.
Miksi et mene lääkäriin? Olet vain liikkumatta?
Minä en kauan kuuntelisi polven rutinaa ja kärsisi särkyjä. Pelkillä särkylääkkeillä vaiva ei parane, jos siinä on jotain korjattavaa.