Peruukkiko turhake?

On tuolla jossain leikkimökin rojulaatikossa inkkari-peruukki, tyttärelle aikoinaan hankittu ja takuulla tekokuitua.
Otan sen käyttöön jos loputkin hiukset päästäni lähtevät.
Pitää vaan varoa menemästä liian lähelle avotulta, ettei roihahda tukka tuleen.

Eihän se kaunis ole, takkuinen ja kulahtanut, sovitaan hyvin yhteen.

Mulla on punainen peruukki jonka laitan päähäni kun lähden meuhkaamaan Rautatietorille.
Ihan oikeesti, mulla ON punainen peruukki keräämässä pölyä jossain kaapin perimmäisessä nurkassa. Keinokuitua. Laitankin kuvan profiiliin.

Ei ole. Ajaisin kaljuksi jos tarve vaatisi.

Olen ostanut useitakin ja todella ihania ns. luonnollisia, sillä siskoni ja anoppini ei erottanut niitä, mutta esimieheni kyllä!D

Useita huvittavia tapauksia olikin. Anoppini kiitteli minun ihanista hiuksista, kun hänen toinen miniänsä oli todellakin sellainen "vähä hiuksinen" aivan syntyjään.

Siskoni kanssa olikin huvittavin episoodi , kun hän minulle suuttuessaan tarttui muka leikisti tukkaani ja se jäi hänen kätensä! Arvaa, olemmeko nauraneet siitä monenmoista kertaa?

Hassuinta oli esimieheni silloinen lausahdus, kun meille tuli joku erimielisyys, niin hänkin sanoi tarttuvansa minua tukasta?? Kerran hän myös sanoi, kun kiivettiin portaita ylös, että minun housut on revenneet takapuolesta? Aatella, että silloin ei sinuteltu esimiesten kanssa.

Saimme kuitenkin tämänkin "hyypiön" ajan`mittaan tekemään "sinunkaupat" sillä Aprilli päivänä saimme hänet perusteellisesti huijattua! Oltiin me nuoret naiset vain sellaisia veitikoita, että vanha kamreerikin alkoi meitä sinutella, tai kutsua ainakin etunimellä.

Kaikki tämä alkoi kuitenkin siitä, että olin kyllästynyt värjättyihin hiuksiini ja leikkasin itseni klaniksi! Siksi kaikki tämä olikin niin huvittavaa, etenkin siskoni osalta, koska hän todella vetäisi peruukkini pois ja senjälkeen haukkoikin henkeään kauan? DD

Tai ainakin joku joskus : D

Nekö on nyt jääneet hiukset tyynylle sit?

On minulla montakin peruukkia, yhteen aikaan ostelin niitä reissuillani. Yksi on aitoa hiusta, loput keinokuitua.
Eipä juuri tule pidettyä kun hiukset on pysyneet vahvoina. Lisäksi ovat hiostavia ihan kuin olisi karvahattu päässä, oli peruukki sitten millainen hyvänsä, aitoa hiusta tai ei. Joskus 80-luvulla taisin pitääkin peruukkia silloin tällöin. Nykyisin olen joskus sovittanut mutta en ole rohjennut mennä ihmisten ilmoille.

Minulla oli joskus nuorena naisena kolme peruukkia....kun piti olla vähäsen muuntautumis kykyinen...aivan vaalea...musta....ja ihana Vidal Sassoon luonnonvaalea peruukki.... kaikki ovat jonnekin haihtuneet....epäilen nuorisoa jotka niillä usein pelleili....pojan kaverit ja tyttöystävä...
Kyllä käyttäisin peruukkia jos olisi tarvetta....tiedän muutaman jolla on....ovat aina niin huollitellun näköisiä....

Missä olisi hyvä peruukkiliike, joka myös huoltaisi luonnonperuukin?

Minulla on ollut useita erilaisia tekokuituperuukkeja. Aktiivivuosien aikaan minulle iski vuoden tai pari kestänyt pälvikaljuongelma, ja totesin, että keinokuituperuukki nopeutti aamupuuhia ja edustuskuntoon tälläytymistä todella paljon. - Asiantuntjat suosittelivat keinokuituperuukkeja, joita oli helpompi hoitaa ja huoltaa itsekin. Kampaukset säilyivät myös pitempään parempina.

Kostealla ja tuulisella säällä kampaus säilyi kunnossa, eikä tarvinnut askarrella kihartimien, kampausnesteiden ja hiuslakkojen kanssa. Peruukki piti pestä ehkä kerran viikossa ja välillä jätin sen parvekkeelle tuulettumaan. Erityisesti työmatkoilla elämä helpottui, kun voi tarvittaessa vaihtaa kampauksen suihkun jälkeen parissa minuutissa. Peruukilla voi myös korvata hatun ja talvella vaikka karvahatunkin.

Pitääkin kaivaa peruukkit esiin ja katsoa, ottaisinko niitä ehkä taas aina välillä käyttöön. En ole moniin vuosiin niitä käyttänyt, enkä edes muista montako säästin ja millaisia ovat. - Johonkin hauskoihin juhliin ostin vähemmän kalliin, puolipitkän, kiharan, mustan peruukin pari vuotta sitten, enkä ole muita peruukkeja moniin vuosiin käyttänytkään.

Aikonaan oli peruukki kun oli muotia, olisko ollu vuosi 70-80 lukua
ostin nätin muovia kai se oli,
siinä oli haittapuoli,
töissä alkoi päätä särkemään,
joten sen käyttö piti lopettaa,
ilmeisesti se oli liian kireä, löysempi taas ei olisi pysyny päässä,
joten se jäi laatikon pojalle pyörimään,
lopulta vein roskiin,
peruukki olisi mukava asia
jos siitä ei olisi haittaa,
luulen , on haittoja, päänahan kuten hikoilua, ja puristamista,

Vaimoltani meni tukka pois syövän takia, niinä kahtena vuotena oli peruukki.

Olisiko n.10 vuotta aikaa, kun ex-avopuolison kanssa oltiin Tallinnassa. Kävelimme ohi liikkeen, jossa oli vino pino peruukkeja. Eri värisiä, eri pituisia, kiharia ja suoria. Silmäni osuivat punaisiin hiuksiin ja päätin mennä katsomaan, että onko se tosiaan mun hiusten värinen.
Oli se. Tälläsin hiukseni peruukin hiusten viereen ja saman väriset olivat. Kyse ei ollut kokoperuukista, vaan puoliperuukista. Hmmm.... vai olisko se ollut neljäösosaperuukki?

Näin sielun silmin itselläni se päässäni. Peruukin hiukset olivat piiiitkät, luonnollisen luonnonkiharamaiset. JEEEE sanoin, tämän tahdon, olen turhamainen nainen, joka nyt ostaa tämän. Hypistelin karvoja sormilla sielunsilmät harhaillessa aivan muilla mailla vierahilla:)

Kyllä, ostin sen. Sitten lähdettiin etsimään kampaajaa. Löytyi. Tallustin kampaajan eteen ja pyysin, että hän asettaisi tämän peruukin minun hiuksiini. Lopputulos oli aivan ihana. Kun lähdin kampaajan luota pois, oli minulla omat hiukset kauniisti laitetut ja takaraivon yläosaan oli kiinnitetty tämä peruukkin. Hiukseni valuivat valtoimenaan kiharaisina pitkin selkää aina vyötäröön asti. Hih ja heh, että olin makeen näkönen. Vähän väliä ihailin hiuksiani näyteikkunoitten kuvajaisesta:) Pretevää tipsutin mieheni käsikynkässä ja hoin hänelle, oonks mä nyt hieno, oonks mä makeen näkönen, eikö kannattanutkin ostaa, ooks nyh ylpee kun kävelet tän näkösen naisen kanssa kadulla :) Kaikkea tämmöstä juttelin.
Käytin sitä silloin tällöin täällä Suomessakin.

Olisko tästä pari vuotta aikaa, kun muistin nämä karvat ja etsin kaapin perältä esiin. Pyörittelin sitä kourissani ja muistelin mennyttä hassuttelua. Kun olin saanut tarpeeksi muistelemisista, niin sulloin sen roskikseen. Tässä iässä en enää alkaisi noin pitkiä ja näyttäviä hiuksia tälläilemään.

Omat hiukseni ovat pitkät, aika pitkät, eivät vyötäröön asti. Saavat omat karvat riittää.

Minäkin sovittelin peruukkeja kun tuli puheeksi. Laitoin myös peruukkikuvan profiiliin, missä esiinnyt "tuntemattomana"

Piti jo ottaa pois kun tuntui hiostavan. Talvella varmaan voisi laittaa ulkoillessa :)

Minulta löytyy irtoletti ja yksi irtotupsu, tehty minun omista hiuksistani. Olen sen itse tehnyt kerran kun lyhennytin hiuksiani reippaasti. Nyt on hiukset olkapäille saakka ja yltää ponnarille ja letin voi kietoa sen ponnarin ympärille tai koko pään ympärille. Sillä saa näyttävyyttä kampaukseen jos haluaa.
Ja irtohiukset voi laittaa oman kuvansa ja omaelämänkertansa kanssa huolelliseen aikakapseliin sitten kun ei en halua sitä enää käyttää. Letistä löytyy dna.ta sitten joskus jos joku haluaa kloonata. Voihan se olla että vaaleista voi tulla joskus vielä harvinaisuuksia ja sitä dna.ta etsitään. Hih hih

Kolme peruukkia olen säilyttänyt, ikään kuin voitonmerkkeinä. Minäkin olin ennen sitä mieltä etten peruukkia hanki jos stytostaatit vievät hiukset. Toisin kuitenkin meni, peruukit toimivat suojamuurinani tyhmän kyselijöitä vastaan. Parhaat peruukkini ostin jenkeistä, siellä ne olivat tyylikkäitä, helppohoitoisia ja paljon edullisempia kuin Suomessa.