Olen äitipuoli

mutta toivon kovsti etä olisi miehen lasten äiti jotenkirjoittelen äitien palstalle, se tuo toivoa ja tuntuu hienolta kirjoittaa äidin ominaisuudessa.
Huoleni on miehen lasten käytös lähes kaikkia ihmsiiä kohtaan, se alkoi silloin kun muutin taloon, myös minua solvataan ja kiukutellaan suotta, vaikka olen ottanut lasten kasvatuksen asiakseni ja päätänheidäna sioista.
Huoli on kova ja aattelin hankkia apua heidän käytökseen, soitin koulupsykologille mutta hän kski oikean äidin ottaa yhteyttä jos on tarvis. No kerroin lasten äidille ja hän veti kauheet hikarit... jestas sentään....syytti minua lasten asioidenpenkomisesta ja raivosi. Taitaa olla ieltä lähtöisin tuo mielenvikaus, mitä äiti edellä sitä lapset perässä. Apua tarvii koko sakki.

Kysyn myöhemmin uudelleen ja pyydän apua mieheltä jos hän saisi kaikki hakemaan apua. Itse olen erittäin tervejärkinen ihmisnen joten vika on täysin heissä, kakeruus varmasti kun mies muutti pois. Lapsille teen testejä joista näkee ajatuksia, ja voisin vamaan vielä kysellä apua jostain, kun tilanne rauhoittuu, apua on saatava tämä on kauheaa, kun haluisi auttaa mutta ongelma äiti on hirviö. Jos näen että jotkut ovat ongelmallisia on heitä autettava. Kaikki ollaan samaa mieltä eikö vain? Kyllä, ongelma on ehissä ei minussa, vaikka miten päin kääntäisi niin ongelma lähtee sieltä.