Suomen nuoriso ei voi hyvin. Liikaa päätettävää, vastuuta ja tärkeitä valintoja liian nuorella iällä. Nuoruuden pitäiai olla huoletonta aikaa, mutta onko se? Pitää kovaa vauhtia kasvaa aikuiseksi ja jo 15-16-vuotiaana tietää mitä haluaa isona. Kouluissa on kovat paineet saada hyviä arvosanoja samalla kun arvosana asteikot kiristyvät. Lukiossa englanninkokeesta puolet oikein voi olla hylätty?!! Annetaan liika stressaavia asioita kun päänkin sisällä ja omassa kehossa tapahtuu paljon yhtäaikaa. Hirveät ulkonäköpaineet ja hyväksytyksi tulemisen tarve myös lisäävät stressiä.
Lapsuus on huoletonta aikaa, sitten alkaa koulu, missä pitää hieman kasvaa. Yläasteella kokeillaan rajoja ja yhtäkkiä pitäisi olla jo aikuinen ja valmis päättämään koko tulevaisuudestaan. Onko siinä järkeä raataa koulussa hyvien arvosanojen ja laudaturien perässä päästäkseen opiskelemaan lisää vielä suuremmissa paineissa. Sitten opiskella ammatti missä mahdollisesti on viihdyttävä loppuelämä ja raataa että saisi rahaa. Eläkkeellä on aikaa, mutta maailmalla ei. Kokoajan on kiire eteenpäin ja parantamaan. Luulee siirtyvänsä eteempäin ja ylöspäin, mutta huomaa juoksevansa oravanpyörässä.
Raha ja maine pyörittää maailmaa. Maailma on täynnä itsekkäitä ihmisiä. On pakko olla itsekäs että pärjäisi. Tietenkään kaikkia ei joi miellyttää, mutta oma etu ei aina mene kaikkien muiden edun edelle.
Mitä varten elämme? Itse uskon pääseväni kuoleman jälkeen taivaaseen, mutta elämästä kuuluisi nauttia. Kaikkien pitäisi muistaa ettemme elä itseämme vaan kaikkia varten. Kaikilla on varmasti ollut aikoja kun on toivonut kuolevansa, harva loppujenlopuksi tätä oikeasti haluaa, vaan enemmänkin toivoo elämänsä olevan jotain parempaa. Toivo on kaikkein vahvin tunne mitä on.
Lapsuus on huoletonta aikaa, sitten alkaa koulu, missä pitää hieman kasvaa. Yläasteella kokeillaan rajoja ja yhtäkkiä pitäisi olla jo aikuinen ja valmis päättämään koko tulevaisuudestaan. Onko siinä järkeä raataa koulussa hyvien arvosanojen ja laudaturien perässä päästäkseen opiskelemaan lisää vielä suuremmissa paineissa. Sitten opiskella ammatti missä mahdollisesti on viihdyttävä loppuelämä ja raataa että saisi rahaa. Eläkkeellä on aikaa, mutta maailmalla ei. Kokoajan on kiire eteenpäin ja parantamaan. Luulee siirtyvänsä eteempäin ja ylöspäin, mutta huomaa juoksevansa oravanpyörässä.
Raha ja maine pyörittää maailmaa. Maailma on täynnä itsekkäitä ihmisiä. On pakko olla itsekäs että pärjäisi. Tietenkään kaikkia ei joi miellyttää, mutta oma etu ei aina mene kaikkien muiden edun edelle.
Mitä varten elämme? Itse uskon pääseväni kuoleman jälkeen taivaaseen, mutta elämästä kuuluisi nauttia. Kaikkien pitäisi muistaa ettemme elä itseämme vaan kaikkia varten. Kaikilla on varmasti ollut aikoja kun on toivonut kuolevansa, harva loppujenlopuksi tätä oikeasti haluaa, vaan enemmänkin toivoo elämänsä olevan jotain parempaa. Toivo on kaikkein vahvin tunne mitä on.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mua kiinnostaisi tietää, että miten nykyaika eroaa valintoineen vaikkapa 60 luvusta, kun aina sanotaan, että nykyään on liikaa sitä ja tätä.
Nykyäänhän on paljon helpompaa valita, että pitääkö vaikka "välivuoden" ja käy vaikkapa 10-luokan, lukion, ammatilliseen ohjaavan koulun ja mitä kaikkia näitä nyt on. Yhteiskuntakaan ei jätä taloudellisesti ketään heitteille, kuten 60 luvulla oli mahdollista.
Lisäksi 60 luvulla mentiin melkeinpä suoraan koulusta töihin ja tuskin silloinkaan tiedettiin, mitä haluttiin tehdä, sinne vain mentiin. Miksi he eivät valittaneet? Onko niin, että kun annetaan vapauksia, aletaankin aina vaatimaan enemmän ja enemmän? Mikään ei riitä?
Ei kenenkään tarvitse kasvaa yhtäkkiä aikuiseksi ja aika harva oikeasti aikuinen pitääkään 18 vuotiasta vielä kovin kypsänä. Ympäristö antaa kyllä nuorille aikaa kasvaa juuri sen verran, mitä he vaativatkin. On erilaisia kanavia ja verkostoja jonne ohjataan nykyään jos ei menesty koulussa, ei ole valmis päättämään tai on mielensisäisiä ongelmia. Ennen ei ollut.
Mikä nykyajasta tekee siis niin vaikeaa? Itse en oikein käsitä.
Ihmiset tuntuvat aina haikailevan vuosikaudesta toiseen joko vanhojen parempien aikojen perään tai valittavat, että nykyään on vaikeaa. Itse ei olla valmiita tekemään mitään muutoksia.
"Ei kenenkään tarvitse kasvaa yhtäkkiä aikuiseksi ja aika harva oikeasti aikuinen pitääkään 18 vuotiasta vielä kovin kypsänä. Ympäristö antaa kyllä nuorille aikaa kasvaa juuri sen verran, mitä he vaativatkin. On erilaisia kanavia ja verkostoja jonne ohjataan nykyään jos ei menesty koulussa, ei ole valmis päättämään tai on mielensisäisiä ongelmia. "
Mihin perustat väitteesi? Lähde?
Jaa, että tuollaiseen perusasiaan tarvitsee ihan lähteen?
Oletko sitä mieltä, että Suomessa ei ole olemassa erilaisia verkostoja/kanavia?
Mihinkäs itse perustat väitteesi? Lähde?
":D"
Suomessa on olemassa erilaisia verkostoja, mutta enpä tiedä sanoa nimellä yhtäkään. Jos et pärjää lukiossa opinto-ohjaaja ehdottaa lukion keskeyttämistä ja neuvoo vaihtamaan koulua vaikka amikseen.. tällaista
Olisiko vaikka sosiaali- ja terveys puoli mitään?
Ja kuten jo aiemmin sanoin, välivuosia voi aina pitää, eikä yhteiskunta jätä heitteille. Missä muualla asiat on niin hyvin, että rahaa saa vaikka ei tee mitään ja päässä reistaa?
Kaiken lisäksi kouluissa on nykyään ihan kustomoitua henkilökohtaisen opetussuunnitelman tekoa jos on vaikkapa keskittymisongelmia tai esimerkiksi tarkkaavaisuushäiriö. Ennen ei. Joko pärjäsit tai et.
Miten nykyään on vaikeampaa kun mahdollisuuksia on annettu vaikka millaisia?
No en minä ainakaan ole saanut oikenlaista apua koko lapsuuteni ja nuoruuteni ajalta vaikka kotona pahoinpideltiin ja jätettiin heitteille. Onhan se tietty vähän kiusallista mm. marssia sossuun, jos hakkaaja istuu seinän takana... Itekseni olin eka kerran 14-v. Kaikki vaan päivitteli "hankalaa" nuorta. ei apua kaikille ole tarkoitettu. Joillekin tyäläisplösöjen ja alkkisten kakruille ehkä kirjoja ja sukkia myöten. Ja kannustukset päälle. Ei Suomi ole kaikille nuorille muuta kuin paha paha paha.
Eli jos sinä et ole saanut apua ongelmiisi (jota on vaikea uskoa, tarjottu varmasti ainakin on) niin se on sama kuin, että kukaan ei saa apua? Onpa erikoinen logiikka.
Ja tuo että tunnet jotenkin voivasi kategorisoida ihmisiä vaikka jokaisella on omat ongelmansa, kertoo kyllä paljon sekin.
Jokaisella on omat ongelmansa ja sinä et ole määrittelemään sitä, miltä mikäkin voi tuntua kellekin.
Minäkin olen saanut sellaista apua, mitä pystytään tarjoamaan suomalaisen terveydenhoidon puitteissa, enkä oletakaan sen pystyvän mihinkään ihmeisiin. Toki kapinavaiheita oli, jolloin luulin, etten saa apua ja olin sokea sille.
Katkeroituminen ei ainakaan hyödytä.
Sinähän tässä valtakunnallistit että muka kaikki saa apua. Eli höpö höpö. Lastensuojelu ei ainakaan toimi. Mitä sillä terveydenhuollollisellakaan sitten enää vanhana.
"Ei kenenkään tarvitse kasvaa yhtäkkiä aikuiseksi ja aika harva oikeasti aikuinen pitääkään 18 vuotiasta vielä kovin kypsänä. Ympäristö antaa kyllä nuorille aikaa kasvaa juuri sen verran, mitä he vaativatkin. On erilaisia kanavia ja verkostoja jonne ohjataan nykyään jos ei menesty koulussa, ei ole valmis päättämään tai on mielensisäisiä ongelmia. Ennen ei ollut. "
Sisäistätkö ollenkaan lukemaasi vai oletko liian nuori vielä ymmärtämään?
On niitä muitakin kanavia, nuo oli pelkkiä esimerkkejä. Eri elämäntilanteissa oleville löytyy kanavia kyllä kun jaksaa etsiä. Kyse on nyt ehkä siitä, että ei ole välttämättä tyytyväinen saamaansa apuun. Se on eri asia.
Lastensuojelu ei toimi? Mikä sun lähde on asiaan? Sun oma henkilökohtainen mielipide ei valitettavasti ole kokototuus, kuten varmasti tiesitkin.
Yritä edes vähän.
Ja jos lähtee tuolle linjalle ajattelemaan niin mitäs millään on väliä? Sama kun saman tien kuolisi kun mikään ei toimi.
Mikä sun on tässä vaikea siäistää että jonkun kohdalla mikään ei toimi? Eerika 8 v ei ole ainut kenen kohdalla ei mikään toiminut. Pilvilinnoissa istuskellessa ei kannata esittää systeemiasiantuntijaa.
Voithan sä tuohduksissasi kääntää asiat miten päin hyvänsä, mutta totuus tulee tässä.
Lue: Ensimmäinen lause aloittajalla kuuluu näin: "Suomen nuoriso ei voi hyvin".
Kyseessä on yleistys, joka ei pidä paikkaansa. On myös nuoria, jotka voivat.
Mitä sinä et tässä ymmärtänyt?
Kaiken lisäksi mainitsemasi Eerika 8 v ei ole vielä elänyt elämäänsä edes puoliväliin, joten miten voidaan yleistävästi sanoa: mikään ei toiminut. Hohhoijaa.
Esitin myös kysymyksen, johon en ole vieläkään saanut selkeää loogista vastausta: Miksi nykyään asiat olisi jotenkin erityisen huonosti?
En ole esittänyt mitään. Jos jotain olen elämässä oppinut, ei kannata ainakaan esittää. Sinä mielestäni esität. Olet väärässä kokoajan ja tiedät itsekin, mutta et vain halua nöyrtyä myöntämään, että joskus voit olla väärässäkin.
Siinä ei ole mitään pilvilinnoja sisällytetty.
Eerika 8 v kuoli systeemissä. Tommoisten "asiantuntijoiden" kermaperseen painon alle kuin sinä. Sori.
Hieno argumentti, Hermanni.
Faktat on monile liian vaikeita. Mut koska kukkanen on pinkki niin sä olet tietty oikeassa :)
Niin. Kannattaisi vilkaista välillä sinne peilinkin puoleen ja muistuttaa tuo asia itselleen.
Mut joo, lähinnä kirjoitin tuon kommentin sen vuoksi, että väitteleminen kanssasi ei johda mihinkään. Se on sama asia kuin pelaisi pulun kanssa shakki, jos ymmärrät mitä tarkoitan.
Kouluissa on nykyään suuremmat paineet, koska työelämää ei voi vain aloittaa, vaan ammattiin pitää opiskella ja vaatimukset kasvavat, mikö toki kasvattaa myös ammattitaitoa. Nykymaailma on suorittajien aikakausi, mutta niinkuin sanotaan, on lottovoitto syntyä suomeen. Tällä tarkoitetaan terveydenhuoltopalveluiden lisäksi ilmaista koulutussysteemiä. Tämä ei kuitenkaan kerro, eivätkö nuoret olisi väsyneitä. Kyllähän aikuinenkin kärsii stressistä aika-ajoin esim. töissä ja erilaisissa suorituksissa. Varsinki joissakin ammattikouluissa, lukioissa ja yliopistoissa on kokoaikaista suoriutumista. Heikot karsitaan pois. Harva kestää sitä stressin määrää. Jokapäivälle riittäisi tehtäviä jotka on pakko tehdä, että menestyisi. Esim. lukion lukulomalla yhteen aineeseen pitäisi lukea yhden päivän kurssivauhtia, eli yksi oppikirja päivässä, missä on jokaisella sivulla pelkkää tietoa. Kuka muistaa tällaiset asiat kokeeseen?
Ahdistuneisuudesta, masennuksesta, alskuloisuudesta kärsii yhä useampi nuori. Ei ole välttämättä aikaa muulle kuin koululle, ja jos tieto ei jää helposti päähän on tehtävä enemmän hommia sen eteen. Olen lukiossa, välillä 8:n kurssin jaksoja. Jokainen opettaja antaa läksyjä, jokainen opettaja vaatii esim kotiaineen yms palautuksen reilun viikon päähän. 8 kurssia ja noin 4-6 kotiainetta läksyt. Monesti jää joku tekemättä, koska haluaa myös sitä omaa aikaa, mutta tämäkin lisää stressiä, tekemättömien tehtävien takia.
Hyväksytyksi tuleminen tässä, haluaa valmistua samaan aikaan kuin muutkin, mutta onhan se raskasta. Siitä valitetaan, mutta asialle ei voida tehdä oikein mitään ja kaikilla on sama. Yhteiskunnalla ei ole varaa pidentää kaikkien oppilaiden opiskeluaikaa. Tietenkin on ihmisiä jotka myös pystyvät tähän. Tiukoissa jaksoissa arvosanani ovat 5-8 väliltä ja kevyemmissä esim. 4- tai 5:n kurssin jaksoissa 8-9. Sillä on suuri merkitys, koska aikaa jää enemmän opiskeluun kun ei ole liikaa yhtäaikaa. 75kurssia kolmessa vuodessa, mikä oikeasti tarkoittaa 2,5vuotta. 30 ensimmäisenä, 30 toisena ja 15 viimeisenä. Tämä tarkoittaa noin 6 jakson kurssivauhtia, tietenkin tulee niitä "ylimääräisiäkin" kursseja eli pakollisia, joita ei kuitenkaan kirjoita, eli sanotaan, että 79 kurssia. Lukkareita voi jonkunverran kikkailla mutta ei paljoa, välillä tulee 8 kurssin jaksoja, välillä 4.
Eikö elämässä voi valita muutakin kuin lukion? Eikö joskus olisi ihan hyvä myöntää itselleen, ettei pysy mukana ja pitää vaikka "omaa lomaa"?
Olet liian vaativa itsellesi, etkä höllää asioissa ja se ei silti sitä tarkoita, että nykyään olisi jotenkin erityisen vaikeaa.
Itse olen huomannut, että nykyään valitetaan enemmän, vaikka on meillä Suomessa monia hienojakin asioita. Niitä ei haluta nähdä.
Tämä on sama melkein kaikilla lukiolaisilla. Omaa lomaa pitämällä jää vielä enemmän jälkeen. Arvosana-asteikot ovat kiristyneet ja oppikirjoihin tullut lisää tietoa. Kyllähän tämä tekee vaativammaksi. Tottakai Suomessa on hienojakin asioita, niitähän kirjoittaja sanoikin, esim terveydenhuolto jne. Se ei tainnut olla asian pointti.
Mikä sitten on asian pointti?
Kuten jo aiemmin ehdin kysyä: mikä nykyään on vaikeampaa? Vaikea myöntää, että ei pärjää?
Ennen et saanut edes valinnan vapautta kansakoulun ja oppikoulun välillä.
Oliko ennen yksinkertaisempaa ? Kun vaihtoehtoja ei ollut paljon - ei ongelmiakaan kasautunut.
Huono asia voi olla hyvä asia - joskus ?
Ja jos tämän kerta tajuaa, miksi kasaa itselleen niitä ongelmia?
Elämää voi elää rennostikin.
Nykymaailmassa jos elää rennosti niin on sossupummi. :-) koulunkäynti vain yksinkertaisesti vaatii nykyään enemmän kuin ennen. Maailma kehittyy. Mutta sehän on hienoa jos joillakin ei ole stressiä ja ongelmia. Valitettavasti itse en ole saanut iloa tutustua tälläiseen ihmiseen. Kukaan ei otselleen tarkotuksella ongelmia kasaa. Elämä on elämää.
" Nykymaailmassa jos elää rennosti niin on sossupummi. :-) koulunkäynti vain yksinkertaisesti vaatii nykyään enemmän kuin ennen. Maailma kehittyy. Mutta sehän on hienoa jos joillakin ei ole stressiä ja ongelmia. Valitettavasti itse en ole saanut iloa tutustua tälläiseen ihmiseen. Kukaan ei otselleen tarkotuksella ongelmia kasaa. Elämä on elämää. "
Voihan sitä ihmisillä olla muitakin syitä kuin sossupummiutuminen. Aika negatiivinen näkemys noin kaiken kaikkiaan sinulla. Kannattaisiko pureutua juuri tuohon ehkä? Siitä se rennosti ottaminen voisi lähteä. Valintojahan se elämä vain on ja sinä ilmeisesti siis valitset olla masentunut? Mikä tämän koko keskustelun pointti nyt siis on edes kerta olet päättänyt velloa pohjamudissa? Vertaistukeako sille tarvitsisi, että voi masentua entisestään ja rauhassa?
Ei kukaan tahallaan, ainakaan tietoisesti ongelmia kasaakaan, mutta positiivisen ajattelun voima on suuri. Se voi olla myös haastavaa, mutta erittäin palkitsevaa.
Jos sinä et ole saanut jostain iloa niin eihän se nyt valitettavasti tarkoita juuri mitään. Mikä argumentti tuo edes oli olevinaan?
Lähipiirossäni eikä oikeastaan muuallakaan ole ihmistä jonka tietäisin olevam stressivapaa. Elämä voi olla mielekästä vaikka onkin stressiä, ei se sitä tarkoita. Harmittaa että keskustelupalsta on täynnä negatiivis-painoitteisia kommentteja.
Luulen, että osa kirjoittajista ei ole käynyt lukiota, tai jos on he ovat osanneet tasapainottaa vapqa-ajan ja työnteon välillä.
Olen itse huolissani nuorista ja heidän hyvinvoinnistaan. Jos lukio on liian rankkaa tiheä tahtisuutensa vuoksi, pitäisi kehitellä lukio, jossa kurssit voisi käydä pidemmällä aikavälillä. 4 vuotta ei tunnu kaikille riittävän, mutta sekin johtunee siitä, ettei kursseja voi jakaq tasaisesti koko ajalle. Onhan kirjoituksiinkin lukeminen rankkaa, mutta kukaan ei ole kuollut niihin. Tsemppiä nuoret, älkää stressatko turhista.