Kuinkahan menis jos aina narsisteja kohdatessani vasten tahtoani esittaisin narsistia, aivan teatraalisen itsetyytyvaisesti ? Musta tuntuu, etta se vois jotenkin toimia.
Voin kuvitella etta mun vanhemmilla olis siin jo hymyssa pidattelemista.
Ehka ma voisin kokeilla, alkaa sit luulko etta oon narsisti...hehehe
Lahen peilin eteen harjottelemaan :)
bye bye
Voin kuvitella etta mun vanhemmilla olis siin jo hymyssa pidattelemista.
Ehka ma voisin kokeilla, alkaa sit luulko etta oon narsisti...hehehe
Lahen peilin eteen harjottelemaan :)
bye bye
Vastaukset 35
Vanhimmat
Saatan nyt ehka oikeasti lopettaa taman nettikirjoittelun. Ainakin se on haaveena, mutta lopuksi viela "avusta". Minua neuvottiin myös useampaan kertaan muuttamaan lukutottumuksiani kevyempaan kirjallisuuteen. Minulla ei ole minkaanlaista aikomusta neuvoa noudattaa, nimittain olen aina ollut kiinnostunut etsimaan nimenomaan painavaa tekstia. Ja kiinnostukseni on ja pysyy.
Pidan mm. erilaisten professorien , tutkijoiden ja tiedemiesten kirjoista, seka filosofiasta ja vanhoista
Pyhista teksteista.
Enka ole naita valmis vaihtamaan esim. muotipsykologiaan edes siita huolimatta etta sain halvausoireita ja aivovamman ja vanhemmillani on narsistin luonteenpiirteita. Aamen.
Ai niin, ja minua on arvosteltu myös siita, etta miksi minua kiinnostaa se mista ilmiöt johtuvat.
No siksi, etta haluan selvittaa asiat itselleni oikeasti ja olla perilla missa mennaan.
No siinä tapauksessa ei kannata lukea Tampereen yliopiston tuotoksia. siis jos haluat tietää missä mennään. Mutta kuulostaa paremmalta järjestykseltä tuo: kevyempiä ystäviä ja painavampia opuksia.
No+95%+mitä+luen+on+englanninkielisia+ei+Suomessa+kirjoitettuja+kirjoja,+
Siis noi oppilaitokset ainakin Suomessa on jotain 30-60 -vuotta jäljessä todellisuudesta. Vanhat patut lutkuttajineen tulppaa kaiken olennaisen, kunnes kuolema heidät erottaa...
Kolmen apinan viisautta on pidetty hyvin puhtaana ja yksinkertaisena filosofiana elämälle. Mahatma Gandhi kuljetti mukanaan aina pientä pronssista patsasta jossa nämä kolme viisasta apinaa olivat, muistuttaakseen itseään siitä, että kun kääntää selkänsä mieltä tuhoavalle negatiivisuudelle ja kääntää katseensa pois kaikesta mikä ei ole ihmisyyttä kehittävää, niin silloin voi pitää mielensä puhtaana ja kehittyä henkisesti.
Länsimaissa tämä viisaus on monesti ymmärretty hieman väärin ja ymmärretty se välinpitämättömyytenä ja pahojen asioiden vähättelynä, mutta todelllisuudessa tämä viisaus vain kehottaa meitä suojautumaan negatiivisuudelta joka niin herkästi voi ottaa meistä vallan, ihan tiedostamattakin.
JUURI Näin !!!!
Koen että nimenomaan "avussa" mieltäni altistettiin kaikenlaiselle henkiselle pahalle (kuten epaeettisyyden hyvaksynnalle)ennenkuulumattomalla tavalla niin, että meinasin seota avusta.
Ainoa mikä tässä on ihan viime päivin ä auttanut on ajatus ystävällisesti selän kääntämisestä kaikelle. Kun näen vanhempani puhelen heille vain ikäänkuin poissaolevana niinkuin että vain juuri ja juuri huomaan heidät. Kenties paras metodi.
Siis ma avauduin kertomaan kaikenlaisia elamani aikana kohtaamiani epaeettisia asioita ja
kaikki oli aina vaan hallavalia tai yleista tai normaalia tai hyvaksyttavaa tai jotenkin mun syy tai mun valehtelua.
Siis todellakin meinasin seota siita semmosen asenteen kuuntelemisesta kun en ihan semmosta ole edes ennen yli 40 vuoteen kuullu.
Ma pysyn jarjissani vaan ajattelemalla etta epaeettinen on epaeettista ja silla selva.
valehtelu on valehtelua ja silla selva.
Mun paa ei kesta semmosta missa koko etiikka on ihan sekasoppaa ja jotenkin aivan erikoisesti psykologisoitua.
Ma olen oppinu etiikan enemman niinkuin filosofiasta, Lakitekstia myös pystyn ymmartamaan aika hyvin.
Siis en kannata sita etta anteeksiannolla mitätöidään eettiset kysymykset.
Mun mielesta se ei ole anteeksiannon oikea käyttötarkoitus.
Tämä on mun ajatuksen ydin.
Vihdoin sain ilmaistua yksinkertaisesti asian ytimen :)
Hyvin tiivistetty :) Tuohon on helppo yhtyä. Se on vaan silleen että söy..? Mä en usko että kauhean montaa kiinnostaa meikäläisten mielipiteet.
Olis se hyvä pikkaisen tietää ihmisten psykologisista taipumuksista moraalisessa järkeilyssä. Kyllä se avaa monia kummallisuuksia ja hirwityksiä... Ei sitä tietenkään tarvitse hyväksyä jos menee ihan pieleen.
Minapa selitan viela kun nyt onnistuu.
Jos on kokenut jotakin epaeettista sanotaan nyt vaikka kymmenen vuotta sitten ja aina tiedostanut asian epaeettiseksi kuten mahdollisesti muutkin asianosaiset, niin asian kanssa on kuitenkin voinut elää jarjissaan koska se merkityksellistyy mielessa jarkevasti.
Mutta jos menee johonkin niinkuin keskusteluapuun ja sattuu kertomaan jotain elamastaan, niin auttaja sitten päättääkin, ettei asia olekaan epäeettinen vaan esim. ihan ok. (mikä sitten toki loukkaa itse asian lisäksi) Sitten jos ei suostu ajattelemaan niin, on hirveä ja anteeksiantamaton jos vaikka jankkaa etta asia ON epäeettinen EI ok. Sitten saa kuulla että on henkilö jota ei voida auttaa tai jotain muuta sellaista, oma vika jos on vaikeaa tms. eli apu tuntuu tähtäävän vain siihen että henkilö menettäisi eettisen tajunsa, mikä on mielestäni todella pelottavaa eikä ainakaan minua helpota olo niin, vaan alan pelätä etta elämäni menee jotenkin aivan epäeettiseksi.
Eli tunnen vastenmielisyytta siihen anteeksiantamiseen, kun sita käytetään mielestäni eettisen ajattelun heikentämiseen, epäeettisyyksien peittelyyn, vähättelyyn ynnä muuhun sellaiseen ylipäätään etiikan ohittamiseen kokonaan. Oikean anteeksiannon kuuluu mielestäni tapahtua niin, että se lisää eettistä ajattelua ja eettisyyttä eikä koskaan tee asioita vähemmän eettisiksi miltään osin vaan että todella on eettistä antaa anteeksi. Minusta jotenkin hölmöä antaa anteeksi itseni takia, minä annan anteeksi, koska koen sen olevan eettistä, en mistään muusta syystä.
Kaikkia näitä olen miettinyt nuoresta tytöstä asti oleellisimpana mielenkiintonani elamassani ja psykopaattini sen tietaa minut nuoresta asti tuntien.
Minä en kaipaa semmosta "apua", jossa koko eettinen ajattelu romutetaan ja typistetaan johonkin yksioikoiseen anteeksiantamiseen omaksi edukseen. Koko ajattelukin kävisi sen myötä niin tylsäksi ja yksipuoliseksi, etten voisi katsoa sen olevan edes oma etuni. Menettäisin "filosofiutenikin" jonka jo melkeen menetin aivovauriossa.
Selitatkö tarkemmin ? En täysin ymmrtänyt lausetta
No siis esim. tutkimuksia miksi ihmiset päätyvät tiettyyn ratkaisuun dilemmassa tai koetilanteissa. Ja sitten sitäkin voi koetaa kartoittaa että miksi ns eettisinä empaatikoina itseään mainostavat joukolla pitävät tiettyjä eettisiä kysymyksiä nostavaa ihmistä jonain... hirviönä..? Tai miksi juuri jonkun elämänratkaisuja pidetään eettisesti kyseenalaisina vaikka henkilö ei melkein muuta teekään kuin eettistä pohdintaa mahdollisimman monen näköulman huomioon ottaen ja kärsien silti kaikkein eniten itse, ettei muille tulisi niin paha mieli. Ja silti tulee?!! Hulluksi tässä eettisenä tulee.
Jos heitä ei kiinnosta meidän miksi meitäkään tarvitsisi kiinnostaa heidän ? Onko se mitaan sen kummempaa kuin meidänkään ?
Tarkoitan että voihan sitä pohtia jotain psykologista tai sosiaalipsykologista ilmiötä tai mekanismia että mistä näin raju moraalisen arvostelukyvyn kuilu ja/tai yhteensovittamattomuus...
No joo tollastahan se on. Se on jotain niita sosiaalisia ilmiöitä varmaan joihin minakaan en ole perehtyny
No niinpä tosiaan. Harmittaa hiukan vaan noin yleiseti kun mielestän aika monet itse suht paljon miettimäni asiat ja niistä juontuvat arvostelmani teilataan ties minä.. hirviömäisyytenä...?, vaikka heillä ei ole senkään vertaa perusteluja arvostelmalleen... ja sitten nämä mielestäni reflektoimattomat ajatukset nauttivat suurtakin suosiota ja tuovat ties mitä hyväsydämisen ihmisen mainetta ja kunniaa. Mutta mitäpä siitä .Ollaan sitten hirviömäisen eettisiä.
ehkä on altruistisempaa olla hirviömäisen eettinen ilman hyötyjä itselleen tai tuoda esiin ne kysymykset, joita kukaan muu ei halua ?
No todellakin; altruistinen.. viekää tuhkatkin pesästä, hehee, ja niin paljon kuin vaan omatunto sallii. Pelottavan monella pohjaton musta aukko se. Mutta en tiedä oikein jaksaisko sitä uhrata viimeiset terveyden rippeensä enää. Mä kun alan sopeutua tähän kukkien kasvatteluun. On kiva ja terapeuttista nähdä kun vihree tunkee esiin :)
Mutta asiassa auttanee minua jo se ettei mene kertomaan havaitsemiaan epaeettisyyksia niin ettei kukaan saa tilaisuutta mitatöidä havaintoa.
Suurin ongelma mulla on ettei mun aivot siedä suurta määrää epaeettisia puheita.
Siina auttaa se ettei mene kuuntelemaan.
No mitä sille pitää sitten tehdä?
HEHEHEEE...mä kans kukkiin olen päätyny. Se on oikea valinta !!!!
Me ei tulla koskaan olemaan yksinäisiä, Kukkia on todella paljon !!! Valtavat joukot !!!!
Mun suurin salaisuus on etta kun ma olin halvaantunut ja kaikki hylkäsi mut mutta kukat ei koskaan !!! Mä en ole enää ihmisistä riippuvainen, kun mulla on kukkaset :)
En ajatellu paljastaa taalla mutta altruistisuuden vuoksi pitaa jakaa tama kukkien ihme muillekin. En olis ikin selvinny ilman kukkia.
En ihan tiedä. Kysytään kukilta ???
Joo. Eläköön floora ja fauna!
:)
Sieltä suunnalta ei vielä ole tullut raivareita ja norsunveenassuja. Niin ei tartte itsekään takaisin räkiä.
Joo ne on niin jaloja tyyppejä (kukat) ja äärimmäisen altruistisia enemmän kuin yksikään empaatikko.
Jakelevat kaikki aikaansaannoksensa ilmaisiksi ja kuihtuvat.
Kyllä kukkasiakin pitää vähän hoitaa. Toisin kuin mua ei ole tarttenut juuri muuta kuin kohdella huonosti ja silti edellytetään ja odotetaan vaikka mitä, ilmaiseksi tai raivoräkä palkkana naamataulussa, ja kai tässä jokunen toivoo pian pääsevän mun monttubileisiinkin. Ei muuten ole kellään tulemista.
Ja jos nyt tarkkoja ollaan niin mä olen pahasti miinuksen puolella mun eettisyyksistäni. Eipä tee enää mieli maksella kun toiset vetelee jostain lutkuttamalla tehdyistä nollatutkimuksista ihan rahaakin. Jotain rajaa.
Joo paitsi osa kukista kasvaa luonnossa ihmisten hoitamatta.'
Ehkä vähän niinku me ?
Taidetaan olla joo jotain kuivan kesän rehuja :) Tunnistan samaa.
:) :)