Minusta tuntuu että minua ja Audiani valvotaan ympärivuorokautisesti. Jotkut nuoret tyypit valvovat minua ja yrittävät selittää että olen 14-vuotias vaikka oikeasti olen 30-vuotias. Tuntuu että nuoret miehet haastavat minulle riitaa kadulla ajaessani upealla Audillani. Nuoret naiset karttavat, mutta heillä on jotain taka-ajatuksia. Aikuiset miehet, kuten minä, eivät kiinnitä minuun huomiota. Mummot katsovat joka kerta vinoon ja pitkään.
En päässyt työelämään mukaan. Työkykyarviossa todettiin vain, etten ollut oikein hyvä missään ja että en ole työkykyinen. Audin ostin velkarahalla, onneksi velkaa saa kuitenkin aina. Minusta tuntuu, että olen jo osastolla, mutta voiko olla niin. Asun vuokra-asunnossa ja käyn ruokakaupassa sossun maksusitoumuskupongeilla. En enää käy baarissa. En käytä huumeita, mutta välillä tuntuu, että joku muu minussa käyttää huumeita ja paljon. Tekee mieli tupakoida järjettömiä määriä ja tupakoinkin, mutta minusta on alkanut tuntua, etten poltakaan tupakkaa, vaan jotain muuta. Audilla ajan joka päivä. Paitsi silloin, kun se on korjaamolla, mikä on kyllä usein. Välillä tuntuu että kaikki noin 40-60 vuotiaat naiset ovat osastohoitajia, sitä vanhemmat ihmiset ovat vanhoja poliiseja.
Poliisit eivät enää kiinnosta minua. Ennen hain poliiseja aktiivisesti tappeluhalukkuuteen, kun en halunnut käydä muiden ihmisten päälle, kuin poliisien. Viinaa en enää juo, viina tekee minusta aggressiivisen. En kerro avohoidossa tunteistani mitään, uskon että he pystyvät lukemaan täältä netistä mitä kirjoitan, sillä he pystyvät kai seuraamaan potilaidensa internet-elämää.
Olen ollut sosiaalisten tilanteiden ryhmässä ja siellä olen puhunut hyvällä kielitajullani kaikki ajatukseni ulos. Meillä on ollut puhetta päivärytmistä ja huomaankin omassa päivärytmissäni paljon parannettavaa, sillä ainut aktiviteetti on se kun käyn Audillani Prismassa noin kello 10 - 12 välillä.
On kiva kun paikallisesta kebab-yrityksestä tuodaan kotiin rullakebab ja saa sanoa Irakin pojalle terve ja kiitos.
En päässyt työelämään mukaan. Työkykyarviossa todettiin vain, etten ollut oikein hyvä missään ja että en ole työkykyinen. Audin ostin velkarahalla, onneksi velkaa saa kuitenkin aina. Minusta tuntuu, että olen jo osastolla, mutta voiko olla niin. Asun vuokra-asunnossa ja käyn ruokakaupassa sossun maksusitoumuskupongeilla. En enää käy baarissa. En käytä huumeita, mutta välillä tuntuu, että joku muu minussa käyttää huumeita ja paljon. Tekee mieli tupakoida järjettömiä määriä ja tupakoinkin, mutta minusta on alkanut tuntua, etten poltakaan tupakkaa, vaan jotain muuta. Audilla ajan joka päivä. Paitsi silloin, kun se on korjaamolla, mikä on kyllä usein. Välillä tuntuu että kaikki noin 40-60 vuotiaat naiset ovat osastohoitajia, sitä vanhemmat ihmiset ovat vanhoja poliiseja.
Poliisit eivät enää kiinnosta minua. Ennen hain poliiseja aktiivisesti tappeluhalukkuuteen, kun en halunnut käydä muiden ihmisten päälle, kuin poliisien. Viinaa en enää juo, viina tekee minusta aggressiivisen. En kerro avohoidossa tunteistani mitään, uskon että he pystyvät lukemaan täältä netistä mitä kirjoitan, sillä he pystyvät kai seuraamaan potilaidensa internet-elämää.
Olen ollut sosiaalisten tilanteiden ryhmässä ja siellä olen puhunut hyvällä kielitajullani kaikki ajatukseni ulos. Meillä on ollut puhetta päivärytmistä ja huomaankin omassa päivärytmissäni paljon parannettavaa, sillä ainut aktiviteetti on se kun käyn Audillani Prismassa noin kello 10 - 12 välillä.
On kiva kun paikallisesta kebab-yrityksestä tuodaan kotiin rullakebab ja saa sanoa Irakin pojalle terve ja kiitos.
Vastaukset
Vanhimmat
Ei vielä vastauksia
Aloittaja odottaa vastauksia. Kerro oma näkemyksesi ensimmäisenä.