Onko luvallista

Mä en ihan ymmärtänyt, onko kyse jostain fan fictionista?
Sinänsä tuo kuvailemasi vaatii niin paljon aikaa ja kekseliäisyyttä että samalla vaivalla voisit luoda oman jutun alusta loppuun. Pystyisit siihen varmasti, eikä tarttisi miettiä mikä on sallittua.

Eihän tuosta kuvailemastasi käräjille joudu (jokainen kirjoittaja ottaa vaikutteita muilta kirjoittajilta), mutta en myöskään aivan ymmärrä, miksi tekisit noin. Kuulostaa suunnilleen samalta kuin ostaisit autokaupasta Audin ja sitten osa kerrallaan muuttaisit sen Bemariksi, vaikka pääsisit helpommalla ja halvemmalla ostamalla suoraan Bemarin.

Tarkoitatko, että säilytät lauserakenteet, mutta vaihdat substantiivit toisiin ja verbit toisiin? Tosiaan kuulostaa samalta kuin ostaisit auton ja vaihtaisit osa osalta.

Kyllä tuollainen näppäröinti varmaan juurruttaa kerronnan rytmiä mieleen, mutta itselläni ainakin se hidastaisi mielikuvituksen lentoa kun olisi liian tiukka verkko ympärillä.

Lisäksi hyvässä romaanissa sanojen suhteutuminen toisiinsa on tärkeää, ei vain se missä järjestyksessä tapahtumat ja henkilöt esitetään.

Muiden tekstien lukeminen kyllä on kirjoittamisessa ihan pääjuttu. Kun oppii huomaamaan mistä pitää lukemassaan ja mikä tökkii vastaan, voi näitä ominaisuuksia jalostaa itsessään. Itse koitan paikantaa sen keskeisen tyylin jonka tahdon omaksua, ja sitten kirjan voikin jo nakata sivuun ja antaa näppiksen laulaa. Esim. inhoan tekstissä jatkuvaa vuoropuhelua (etenkin slangia) jota kestää sivukaupalla. Siispä itse kirjoitan hahmoilleni vain tärkeimmät kohdat dialogista kirjain kirjaimelta, ja muutoin vain referoin keskustelua kertojanäänellä. Jos nauttisin dialogista, varmaan pyrkisin kehittämään sitä itsessänikin ja tarkkailisin ihmisten sanontoja herkemmällä korvalla. Tyhjästä en osaisi niitä nyhjäistä, vaikka vuorosanaviivat odottelisivat kutsuvasti paperilla. Oma tyylini koostuukin pitkälti tarkkailevasta kuvailusta ja kaiken jujuksi jää annostelu oikeilla kohdilla - joka tietysti vaihtelee teeman mukaan, mitä vihjaistaan milloinkin.

Dekkarin kirjoittamisessa ehkä enemmänkin voi kuvitella menevänsä kaavan mukaan: kuinka paljon kuvailua ennen ensimmäistä varsinaista vihjettä. Mutta hyvä dekkarikin on sellainen joka tuntee kaavan ja jollain tavalla väistää sen.

"Imitation is suicide" -Ralp Emerson

Toisista kirjoista ei pitäisi 'varastaa' tarinaa tai tyyliä, niistä pitäisi saada inspiraatiota kehittämään omaa. Jos vain ottaa toiseta kirjasta lauseita, kuvailua ja juonta, tappaa itsensä. Omalla kohdallani yksi pitkälle edennyt kirjoitusprosessini tuhoutui, kun lainaamani kirjoitustyyli ei sopinut minulle. Koko teksti tuntui kauhean kankealta ja oudolta, koska se ei ollut minun tekstiäni. Kun aloitin rohkeasti vain kirjoittamaan tyylillä, joka todella sopisi minulle ja jonka olin itse luonut inspiraatioiden avulla, kirjoitin paljon paremmin, nopeammin ja vapaammin. Olin herännyt henkiin.

Mutta sinä päätät mitä teet. Sinä.

Juridinen puoli: ideat ja konseptit eivät ole copyrightin alaisia. Ainoastaan konkreettinen toteutus on, Eli voit tehdä laillisesti. Esimerkiksi: jos kirjoitat romaanin jossa joukko lyhytkasvuisia tyyppejä hortoilee fantasiamaailmassa tulivuorelle tuhoamaan taikasormusta, voit sen tehdä. Muta jos kirjoitat Frodosta, Bilbosta jne. Keski-Maassa, joudut raastupaan.

Haluatko sitten tehdä: kuten muutkin jo ovat kommentoineet, inspiraatiota ja vaikutteita pitää toki aina saada, mutta kirjoita omaa. Lienee niin, että sinulla alun alkaenkaan ei ole paljon sanottavaa. Eli mieti ensin mikä on se oma, uniikki äänesi ja näkysi. Jos sellaista ei edes ole, anteeksi nyt vain, kannattaisiko jättää kirjoittaminen.