Miksi jotkut ihmiset ovat niin ahneita?

Onko kyseessä joku lapsuuden trauma? Vai synnynäinen ominaisuus? Kyllähän töitä pitää tehdä, että elämään pystyy, mutta rajansa kaikella. Ehkä ihmisen pitää omakohtaisesti rikastua ja kokea mikä elämässä on oikeasti tärkeintä, jotta kykenee pääsemään tästä puistattavasta ominaisuudesta eroon. Oppia olemaan onnellinen siitä mitä jo omistaa. Oppia löytämään iloa ja riemua pienistä arkipäiväisistä asioista, jotka ovat kaikkien saatavilla.

Kyseessä saattaa olla myös kateuden luoma paradoksi. On vain pakko saada hienompia esineitä mitä muilla on, hinnalla millä hyvänsä. Nykypäivänä moni varmaan myisi mummonsakin, jos hinta olisi kohdillaan. Tai ehkä syy esineiden/asioiden tavoitteluun on vain se, että ajatellaan muiden kadehtivan itseään, omistaessaan jotain todellisuudessa ei merkittävää.
3267
Äänestä

Muut lukivat myös

Vastaukset 3

Vanhimmat

Joo päästyäni eroon kateudesta maailma täytti elämäni mitä hienoimmilla esineillä. Niin hienoilla että tulin katkeraksi sillä en osannut enää haaveilla mistään. Sytytin itseni tuleen jotta tuhkasta voisi versota uusi minä, sellainen joka on vioistaan huolimatta ansainnut tulla rakastetuksi palovammoineen. Jotain edistystä oli havaittavissa mutta sitten iski takatalvi ja teki selvää siemenpotuista.

Äänestä

Tavallisella työnteolla ei ainakaan rikastu, huippupalkkaisessa vaurastuu hetkellisesti kunnes huomaa olevansa jo eläkkeellä. Se ole mitään ahneutta jos työtä tekee ja siihen vielä ylitöitä. Nämä joidenkin ihmisten optiot ja johtajiston palkat ovat kyllä törkeyden huippu kun samaan aikaan työntekijät saa kenkää. Johtajille kultainen kädenpuristus, tavalliselle multainen.

Äänestä
  • Riippuu tilanteesta, jos kaikki muut kieltäytyävät ylitöistä (yhteisen edun vuoksi) ja yksi tekee, se on kyllä ahneutta ja tyhmyyttä samassa paketissa. Johtajista olen kyllä samaa mieltä kanssanne.

    Äänestä

Kommentoi aloitusta


OutoaSangenMielestäni kirjoitti:

Onko kyseessä joku lapsuuden trauma? Vai synnynäinen ominaisuus? Kyllähän töitä pitää tehdä, että elämään pystyy, mutta rajansa kaikella. Ehkä ihmisen pitää omakohtaisesti rikastua ja kokea mikä elämässä on oikeasti tärkeintä, jotta kykenee pääsemään tästä puistattavasta ominaisuudesta eroon. Oppia olemaan onnellinen siitä mitä jo omistaa. Oppia löytämään iloa ja riemua pienistä arkipäiväisistä asioista, jotka ovat kaikkien saatavilla.

Kyseessä saattaa olla myös kateuden luoma paradoksi. On vain pakko saada hienompia esineitä mitä muilla on, hinnalla millä hyvänsä. Nykypäivänä moni varmaan myisi mummonsakin, jos hinta olisi kohdillaan. Tai ehkä syy esineiden/asioiden tavoitteluun on vain se, että ajatellaan muiden kadehtivan itseään, omistaessaan jotain todellisuudessa ei merkittävää.

Anonyymi
5000

Ilmoita asiaton sisältö

  • Sisältää materiaalia, joka on loukkaavaa, herjaavaa, rasistista, uhkailevaa tai ahdistelevaa.

  • Materiaali sisältää nimiä, yhteystietoja tai muita henkilökohtaisia tietoja. Julkisuuden henkilöistä, julkisissa viroissa toimivista ihmisistä sekä yritysten vastuuhenkilöistä saa keskustella työhön liittyen. Myös yksityiselämään liittyvistä asioista voi keskustella siltä osin, kuin niistä on julkisesti kerrottu.

  • Sisältää lapsille haitallista tai heiltä kiellettyä materiaalia. Seksuaalinen sisältö on sallittua aiheeseen tarkoitetuilla palstoilla, joiden ikäraja on 18 vuotta.

  • Lainvastaista sisältöä voi olla mm. yksityiselämää loukkaavan tiedon levitys, kiihottaminen kansanryhmää vastaan, laiton uhkaaminen, alaikäisiin liittyvä seksuaalinen sisältö/grooming, petokset, identiteettivarkaudet, kunnianloukkaukset ja tekijänoikeusrikkomukset.

  • Sisältö ei liity palstan tai keskusteluketjun aiheeseen.

  • Viesti ei ole suomea tai ruotsia (pl. International Forums), se sisältää mainontaa, se sisältää tekijänoikeuksin suojattua materiaalia, se on massapostitus tai jokin muu syy.

Jaa keskustelu