Löysin tämän sivuston vasta ja mielenkiinnolla seuraillut kommentteja puoleen ja toiseen.Olen kotoisin pienestä kunnasta Oulun nykyiseltä "sivukylältä" .Olin lapsi,ehkä 8-10 ikäinen kun kävin naapurin tyttären kanssa koululla järjestettävissä suviseuroissa jotka järjestettiin muistaakseni aika alku kesästä. Naapurin tyttö oli lesdaatiolais perheestä ja minä "syntisestä" sellaisesta.,en tietenkään ymmärtänyt että tyttö oli pakotettu seuroihin kuten perheen muutkin lapset ja minä tietysti kaverina lähdin mukaan istumaan ja mielenkiinnolla seuraamaan ja kuulemaan saarnamiehen pelottavaakin tulikiven katkuista väliin kovaakin saarnaa. Lopussa pyydettiin syntejä anteeksi kättä nostaen merkiksi.Muistan ajattelleeni sen ikäisen lokiigalla että miksi pitää tehdä syntiä joita pitää sitten pitäää pyydellä anteeksi? Jos on rehellinen ja hoitaa suoraan asiat ilman mitään "kompeita" niin senhän pitäisi riittää,näin neuvottiin minulle kotona ja olen vieläkin samaa mieltä.Sima ja munkit maistuivat väliajalla.,
Muistoja kyläsuviseuroista 70 luvulta
Irjuska
5180
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 5
Vanhimmat
Hei!
Tällä palstalla ei nykyisin ole paljon asiallista keskustelua. Toisin oli 10 vuotta sitten.
Tästä voit katsella Jumalan lasten elämää Vaasan suvseuroissa:
http://areena.yle.fi/1-2600953
Hesarissa oli viime vuonna tällainen juttu:
http://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000002908568.html
Niitähän on suuri joukko nuoria ja muitakin ihmisiä, jotka tekevät matkaa taivaan kotiin. Se on vapaaehtoista. Ketään ei siis voi pakottaa. Osa luopuu uskostaan, mutta Jumala kutsuu heidän tilalleen yhteyteensä toisia ihmisiä.
Rauhanyhdistykselle seuroihin ovat kaikki tervetulleita:
http://rauhanyhdistys.fi/fi/rauhanyhdistykset/
Ei kannata muistella huonoja aikoja. Joskus jouduin seuroihin menee ja eipä tarvinnu toisten mennä. Tuli pää kipeeksk ja mielenterveys heikkenk
on kuitenkin suuri joukko ihmisiä, jotka ovat löytäneet syntiensa sovituksen ja sielun ja mielen rauhan Jumalan valtakunnassa.
Minä koin ensimmäisen yhdyntäni 1970-luvulla suviseuroissa teltassa. Häpeän vieläkin sitä kun tukka pörrössä ja naama punasena sieltä vääntäydyin ihmisten ilmoille. Housut oli veressä ja matka pitkä riu'ulle. Oli helppo tilaisuus kun ei poikien seuraan juuri muulloin päässyt. Oli kaksi poikaa, kaverusta, jotka veivät neitsyyteni 14-vuotiaana teltassa kansan keskellä. Syyllisyys oli raskas taakka kantaa, vaikka kävinkin armon pyytämässä. Poikia en olisi koskaan halunnut nähdä, mutta samoissa seuroissa kuljettiin. Kertoivat varmaan kavereilleenkin kokemuksestaan. Onneksi en tullut sillä kertaa raskaaksi, mutta mieheni ei vieläkään tiedä, etten ollut puhdas.
Niistä pedofiileistähän nyt paljon puhutaan. Olivatkohan ne nuoria poikia vai miehiä jotka sen tekivät sinulle? Aika epämiellyttävä muisto varmaankin.