Arvoisa herra Apu,
tutustuin lähettämäänne käsikirjoitukseen ”Kuinka menestyä elämässä – neuvoja elon jokaiselle osa-alueelle”. Kieltämättä oppaassanne on mielenkiintoisia näkökulmia, mutta se sisältää jonkin verran asiavirheitä ja myös sellaisia ajatuksia, joihin ”perinteikäs kustantamomme ei tahdo sekaantua pitkällä tikullakaan”, noin esimiestäni lainaten.
Jo johdanto kiinnitti huomioni, joskaan ei järin positiivisessa mielessä. Sanotte olevanne parisuhde-ekspertti ja pätevöitynyt ihmissuhdeasiantuntija jo viiden avioliiton kokemuksella. Tässä piilee mielestäni jokin ristiriita. Lisäksi mainitsette, että teillä on ”vuosikymmenten käytännön kokemusta seksologiasta” ja olette ”opettanut sukupuoliasioita maamme nuorille kädestä pitäen”. Kaikella kunnioituksella, tämä kuulostaa hieman arveluttavalta. En kuitenkaan antanut ennakkoluulojeni lannistaa itseäni vaan jatkoin sinnikkäästi tekstinne lukemista ja arvioimista.
Teoksenne ensimmäisessä luvussa ”Neuvoja sinkkumiehille” käsittelette yksinäisten miesten arkea. Ihmettelen näkemystänne, jonka mukaan nuorukaisilla on pelkästään sukupuolinen hurjastelu mielessä, sillä tunnutte keskittyvän vain ”sooloseksivinkkeihin”. Näistäkin osa kuulostaa epärealistisilta ja suorastaan julkaisukelvottomilta. Ihmettelen suuresti, mistä te tiedätte, kuinka ontoksi koverrettua mikrolämmitettyä kurkkua voi käyttää ”naiseuden maljan korvikkeena”, kuten asian kauniisti ilmaisette.
Luvussa neljä, ”Lasten kasvatuksesta”, varsinkin kohdat, joissa annatte neuvoja lastenvahdeille ja toimintaan vieraiden lasten kanssa, eivät kustantamomme mielestä täytä kaikkia asiallisuuden kriteereitä. Etenkin seuraaviin katkelmiin tulisi tehdä huomattavia muutoksia:
>>Mikäli tuttusi käyttävät sinua hyväkseen tekemällä sinusta babysitterin vastoin tahtoasi, on suorastaan velvollisuutesi käännyttää lapsi uuteen uskontoon. Sopivan nuorille lapsukaisille kannattaa myös kehittää iltasaduksi sci-fi-tarina: kerro piltille kylmän asiallisesti, että hänen vanhempansa ovat oikeasti ulkoavaruudesta tulleita hirviöitä ja aikovat syödä tämän, kunhan tämä on tarpeeksi pulska. (Toki sinun pitää tässä yhteydessä varoittaa penskaa paljastamasta vanhemmilleen, että tämä tietää ”totuuden”.) Näillä keinoilla olen varma, ettei sinua toista kertaa kysytä kaitsijaksi.
…
Jos naapurisi ei vahdi polvenkorkuisia tenaviaan kyllin intensiivisesti, vaan antaa näiden mekastaa liian lähellä itseäsi rauhaasi häiriten, on sopivaa kasvattaa heitä, kun heidän vanhempansa eivät siihen kerran pysty. Lapsille kannattaa esim. kertoa, että nykyiseen pistorasiamalliin voi työntää metallipiikin vain painamalla molempia reikiä jollakin yhtä aikaa. Myös vanha viisaus keltaisen lumen syömisen järkeä kasvattavasta vaikutuksesta kannattaa paljastaa pikku räkänokille.>>
Seitsemännessä luvussa annatte neuvoja suhteen aloittamiseen eli ”iskuvinkkejä”. Voin olla hieman vanhanaikainen, mutta minä en naisena vakuuttuisi, jos miespuolinen lähestyisi minua baarissa repliikillä ”Näytät ihan filmitähdeltä. Kuvataanko täällä uusintaversiota ’Frankensteinin morsiamesta’?”
Myös esittämänne näkemykset tavoista, joilla ns. yhden illan jutuista pääsee tarvittaessa eroon, vaikuttivat hieman liian brutaaleilta jo ihan ihmisten mielenterveyttä ajatellen. Myös kielenkäyttöönne kiinnittäisin huomiota. Emme hyväksy tietokirjoissamme alatyylin ilmauksia, kuten tässä kohdassa:
>>Jos yhdenillan kumppanisi ei miellyttänyt sinua, hänestä kannattaa hankkiutua eroon viimeistään seuraavana aamuna nokkelan huumorin avulla. Esimerkiksi näin:
Nainen: Sinä se varmaan harrastat avantouintia.
Mies: Mistä sellaista päättelet?
Nainen: Kullisi koosta.>>
Kyseisessä kohdassa teette myös lääketieteellisen virheen. Tutkimusten mukaan ”miehinen elin” - ilmaus, jota käsikirjoituksessanne yhteensä 617 kertaa käytätte - palautuu kylmän kylvyn jälkeen ennalleen.
”Nykyajan etiketti” – luvussa toitte esille mm. ohjeita, kuinka käyttäytyä kultivoituneesti päivällisillä. Kovasti ovat ajat muuttuneet, sillä minun nuoruudessani ei ollut hyvien tapojen mukaista ”keventää päivällisten tunnelmaa ruokahalua kohottavalla vitsillä: esimerkiksi jos tarjolla on spagettia, kannattaa kertoa, kuinka afrikkalaiset poistavat elimistöstään 50-senttisiä vaaleita loismatoja kieputtamalla niitä kepin ympärille”.
Mitä taas juhlaillallisiin tulee, olen kanssanne samaa mieltä siitä, että small talk on välttämätöntä, mutta siitä huolimatta en pitäisi kohteliaisuutena, jos minulle jälkiruokaa tarjottaessa sanottaisiin: ”Olkaa hyvä, tämä auttaa Teitä säilyttämään rubensilaiset muotonne.”
Etenkin nämä olivat niitä kohtia, jotka häiritsivät minua käsikirjoituksessanne eniten. Toki näidenkin lisäksi esim. luku ”Yleisiä niksejä” sisälsi joitakin sellaisia kohtia, jotka jäivät vaivaamaan; esimerkiksi niksinne ”Lisätuloja breakdancesta” loukkaa mielestäni epileptikoita. Ja luvussa ”Yllätä ystäväsi hämmästyttävällä nippelitiedolla” esittämänne faktat ovat totuusarvoltaan hiukan epäilyttäviä. Tietääkseni 80-luvun saksalainen aikuisviihdetähti Teresa Orlowski ei ole edesmenneen Äiti Teresan salattu tytär.
Kieltämättä tämä käsikirjoitus on huomattavasti ansiokkaampi kuin edellinen kyhäelmänne ”Moderni sivistyssanakirja”. Sitä lukiessani minua suorastaani puistatti vulgaari lähestymistapanne asiaan. ”Isokaluinen impotentti” ei todellakaan ole sovelias määritelmä sanalle ”ironinen”. Vaikka olettekin kehittynyt kirjoittajana, emme valitettavasti silti voi julkaista tätäkään tuotostanne. Ottakaa neuvoistani opiksenne ja muuttakaa tyyliänne asiallisemmaksi, niin voimme vastaisuudessa harkita asiaa.
PS. Mikäli jatkossa kirjoitatte saatekirjeeseenne nimeni, pyydän Teitä olemaan hieman tarkkaavaisempi välilyönnin paikan suhteen.
Ystävällisin terveisin
Anu Surakka
kustannustoimittaja
tutustuin lähettämäänne käsikirjoitukseen ”Kuinka menestyä elämässä – neuvoja elon jokaiselle osa-alueelle”. Kieltämättä oppaassanne on mielenkiintoisia näkökulmia, mutta se sisältää jonkin verran asiavirheitä ja myös sellaisia ajatuksia, joihin ”perinteikäs kustantamomme ei tahdo sekaantua pitkällä tikullakaan”, noin esimiestäni lainaten.
Jo johdanto kiinnitti huomioni, joskaan ei järin positiivisessa mielessä. Sanotte olevanne parisuhde-ekspertti ja pätevöitynyt ihmissuhdeasiantuntija jo viiden avioliiton kokemuksella. Tässä piilee mielestäni jokin ristiriita. Lisäksi mainitsette, että teillä on ”vuosikymmenten käytännön kokemusta seksologiasta” ja olette ”opettanut sukupuoliasioita maamme nuorille kädestä pitäen”. Kaikella kunnioituksella, tämä kuulostaa hieman arveluttavalta. En kuitenkaan antanut ennakkoluulojeni lannistaa itseäni vaan jatkoin sinnikkäästi tekstinne lukemista ja arvioimista.
Teoksenne ensimmäisessä luvussa ”Neuvoja sinkkumiehille” käsittelette yksinäisten miesten arkea. Ihmettelen näkemystänne, jonka mukaan nuorukaisilla on pelkästään sukupuolinen hurjastelu mielessä, sillä tunnutte keskittyvän vain ”sooloseksivinkkeihin”. Näistäkin osa kuulostaa epärealistisilta ja suorastaan julkaisukelvottomilta. Ihmettelen suuresti, mistä te tiedätte, kuinka ontoksi koverrettua mikrolämmitettyä kurkkua voi käyttää ”naiseuden maljan korvikkeena”, kuten asian kauniisti ilmaisette.
Luvussa neljä, ”Lasten kasvatuksesta”, varsinkin kohdat, joissa annatte neuvoja lastenvahdeille ja toimintaan vieraiden lasten kanssa, eivät kustantamomme mielestä täytä kaikkia asiallisuuden kriteereitä. Etenkin seuraaviin katkelmiin tulisi tehdä huomattavia muutoksia:
>>Mikäli tuttusi käyttävät sinua hyväkseen tekemällä sinusta babysitterin vastoin tahtoasi, on suorastaan velvollisuutesi käännyttää lapsi uuteen uskontoon. Sopivan nuorille lapsukaisille kannattaa myös kehittää iltasaduksi sci-fi-tarina: kerro piltille kylmän asiallisesti, että hänen vanhempansa ovat oikeasti ulkoavaruudesta tulleita hirviöitä ja aikovat syödä tämän, kunhan tämä on tarpeeksi pulska. (Toki sinun pitää tässä yhteydessä varoittaa penskaa paljastamasta vanhemmilleen, että tämä tietää ”totuuden”.) Näillä keinoilla olen varma, ettei sinua toista kertaa kysytä kaitsijaksi.
…
Jos naapurisi ei vahdi polvenkorkuisia tenaviaan kyllin intensiivisesti, vaan antaa näiden mekastaa liian lähellä itseäsi rauhaasi häiriten, on sopivaa kasvattaa heitä, kun heidän vanhempansa eivät siihen kerran pysty. Lapsille kannattaa esim. kertoa, että nykyiseen pistorasiamalliin voi työntää metallipiikin vain painamalla molempia reikiä jollakin yhtä aikaa. Myös vanha viisaus keltaisen lumen syömisen järkeä kasvattavasta vaikutuksesta kannattaa paljastaa pikku räkänokille.>>
Seitsemännessä luvussa annatte neuvoja suhteen aloittamiseen eli ”iskuvinkkejä”. Voin olla hieman vanhanaikainen, mutta minä en naisena vakuuttuisi, jos miespuolinen lähestyisi minua baarissa repliikillä ”Näytät ihan filmitähdeltä. Kuvataanko täällä uusintaversiota ’Frankensteinin morsiamesta’?”
Myös esittämänne näkemykset tavoista, joilla ns. yhden illan jutuista pääsee tarvittaessa eroon, vaikuttivat hieman liian brutaaleilta jo ihan ihmisten mielenterveyttä ajatellen. Myös kielenkäyttöönne kiinnittäisin huomiota. Emme hyväksy tietokirjoissamme alatyylin ilmauksia, kuten tässä kohdassa:
>>Jos yhdenillan kumppanisi ei miellyttänyt sinua, hänestä kannattaa hankkiutua eroon viimeistään seuraavana aamuna nokkelan huumorin avulla. Esimerkiksi näin:
Nainen: Sinä se varmaan harrastat avantouintia.
Mies: Mistä sellaista päättelet?
Nainen: Kullisi koosta.>>
Kyseisessä kohdassa teette myös lääketieteellisen virheen. Tutkimusten mukaan ”miehinen elin” - ilmaus, jota käsikirjoituksessanne yhteensä 617 kertaa käytätte - palautuu kylmän kylvyn jälkeen ennalleen.
”Nykyajan etiketti” – luvussa toitte esille mm. ohjeita, kuinka käyttäytyä kultivoituneesti päivällisillä. Kovasti ovat ajat muuttuneet, sillä minun nuoruudessani ei ollut hyvien tapojen mukaista ”keventää päivällisten tunnelmaa ruokahalua kohottavalla vitsillä: esimerkiksi jos tarjolla on spagettia, kannattaa kertoa, kuinka afrikkalaiset poistavat elimistöstään 50-senttisiä vaaleita loismatoja kieputtamalla niitä kepin ympärille”.
Mitä taas juhlaillallisiin tulee, olen kanssanne samaa mieltä siitä, että small talk on välttämätöntä, mutta siitä huolimatta en pitäisi kohteliaisuutena, jos minulle jälkiruokaa tarjottaessa sanottaisiin: ”Olkaa hyvä, tämä auttaa Teitä säilyttämään rubensilaiset muotonne.”
Etenkin nämä olivat niitä kohtia, jotka häiritsivät minua käsikirjoituksessanne eniten. Toki näidenkin lisäksi esim. luku ”Yleisiä niksejä” sisälsi joitakin sellaisia kohtia, jotka jäivät vaivaamaan; esimerkiksi niksinne ”Lisätuloja breakdancesta” loukkaa mielestäni epileptikoita. Ja luvussa ”Yllätä ystäväsi hämmästyttävällä nippelitiedolla” esittämänne faktat ovat totuusarvoltaan hiukan epäilyttäviä. Tietääkseni 80-luvun saksalainen aikuisviihdetähti Teresa Orlowski ei ole edesmenneen Äiti Teresan salattu tytär.
Kieltämättä tämä käsikirjoitus on huomattavasti ansiokkaampi kuin edellinen kyhäelmänne ”Moderni sivistyssanakirja”. Sitä lukiessani minua suorastaani puistatti vulgaari lähestymistapanne asiaan. ”Isokaluinen impotentti” ei todellakaan ole sovelias määritelmä sanalle ”ironinen”. Vaikka olettekin kehittynyt kirjoittajana, emme valitettavasti silti voi julkaista tätäkään tuotostanne. Ottakaa neuvoistani opiksenne ja muuttakaa tyyliänne asiallisemmaksi, niin voimme vastaisuudessa harkita asiaa.
PS. Mikäli jatkossa kirjoitatte saatekirjeeseenne nimeni, pyydän Teitä olemaan hieman tarkkaavaisempi välilyönnin paikan suhteen.
Ystävällisin terveisin
Anu Surakka
kustannustoimittaja
Vastaukset 3
Vanhimmat
JUMA SÄ OOT ETEVÄ
Sai taas nauraa vedet silmissä. :D
Toivottavasti kaikki, mitä sun näppäimistöltä lähtee on tallessa kovalevyllä. Kyllä ne vielä saadaan julkaistua, viimeistään sit kun musta tulee kustantaja...