Olen ahdistunut ja erakoitunut, auttakaa

Tämä yhteiskunta ahdistaa.Koulupakko, armeija pakko. Vanhemmat toivoivat että käy lukion,opiskelee,hankkii kunnon ammatin ja työn.

Minua ei kiinnosta muu kuin täydellinen vapaus kesämökillä.Kalastaa, jostain hankkia rahaa elämiseen.Ei olisi pakko lähteä mihinkään, tähän tuskaiseen,pahaan maailmaan.

Ihmisten pahuudesta kärsimään. Yhteiskunnan pakkoja, veroja maksamaan.

Vallitseva ympäristö ahdistaa pakkoineen, verotuksen takia kaikki kallista,

Olisin halunnut vain elää vapaasti.

Kävin lukion, murrosikä...armeijan fyysinen ja henkinen kidutus. Ei rahaa, kitua kasarmilla. Sen jälkeen täysin ilman rahaa.Kesätöitä.Sitten opiskelu alalle josta en pitänyt.Jotain taitoja sai.

Raha kiinnosti, turhia reissuja sen perässä. Elää ja maksaa velkoja niistä "investoinneista". Kunnes pääsin velattomaksi. Sitten sain sen verran "hynää" elämiseen.

Silti jokin ajatus maailmasta ja sen näkemisestä oli.Siellä ei ollut mitään. Elättelin jotain,mitä ei ole.

Ällöttävä yhteiskunta muutoksineen ja markkinapelleineen. Mitä sielläkin on, ei mitään.

Omassa veneessä vapaana ja mökin vintillä täkin alla.

Sitä minä haluaisin, ainiaan.

Ei ihme että tässä yhteiskunnassa ihmiset voivat pahoin.

Yhteiskunta on täynnä suorituspakkoja, sosiaalisia pakkoja, pakko, pakko, pakko onnistua, pakko kouluttautua kolmanteen ammattiin, pakko yrittää näyttää sosiaalisesti kelvolliselta kaikissa tilanteissa, vaikka ei olisi niin ulospäinsuuntaunuut ihminen. Kyllä se aika paljon ahdistaa, jos ei satu lisäksi olemaan kellokortti-ihminen. Mutta pakkohan se on olla. Yhteiskunta perustuu siihen, että jokainen vastaa itsestään. Ettei olisi taakka yhteiskunnalle. Pelkää työpaikan menetystä, nykyäänhän ei koskaan tiedä kauanko työsuhde kestää -
sitten on t a a k k a yhteiskunnallle, jos ei saa uutta työpaikkaa.

Kaikkea hälyä ja soopaa tulee joka tuutista enemmän kuin pää kestää. Pidänkin osittaista telkkarilakkoa (uutisia ja hyviä dokkareita lukuunottamatta). Lueskelen vain. Olen hiljaisuudessa.
Vastapainoksi kodin ulkopuoliselle hulinalle (pääkaupunkiseudulla sitä on runsaasti.)
Töissä keskityn töihin olematta epäkohtelias kellekään.

Älä lääkkeitä ala syömään. Kierre vaan pahenee. Koita ottaa lungisti ! Rennommin !
Monesti se toisten yliaktiivisuus on vain ja ainoastaan kohteliaisuutta, joka laimenee kun et ole kiinnostunut enemmästä kanssakäymisestä.

Kuten tiedetään, hullu maailmahan se on. Maailman häly tosiaan ja sen valhe.Pankkien orjat ja verottajan orjat.Mainonnonnan ja markkinoinnin maailma. TV, tosiaan. Täälläkin mainos seuraa koko ajan tossa vasemmalla.

Irti yhteiskunnasta,minimalismi jos vaan onnistuu. Kuka jaksaa aina vaaan tehdä voittoa ja parempaa tulosta. Kaikki on nykyään tulosvastuussa.Kaikki.Jos ei tuloksentekijä niin kustannuskriisissä säästöjä etsivä tekijä.

Opiskelen teologiaa ja se oli vastaus moneen kysymykseeni. Paha on olemassa. Synti ajaa meidät sitten pakko yhteiskuntaan.

Eiköpähän me vain selvitä sittenkin!
Ollaan vaan niinkuin ollaan. Ite oon keksinyt, että kun tulee liikaa yllykettä, niin meen vähäksi aikaa pötkölleen ja uneksin jostain paikasta missä on hyvä olla.

Ja sitten taas baanalle.
Kun ei tartte olla niinkuin muut hössöttäjät. Voi kulkea omia reittejään.

Pärjäillään!

Hei aloittaja ja kaikki muut!

Olette yliherkkiä.
On muuten ihan oma yhdistys yliherkille, mistä saa tietoa ja tukea.
https://erityisherkat.wixsite.com/erityisherkat

Voi liittyä jäseneksi.

Huom. En ole siis itse yhdistyksestä, ja en siis jäsenvärväys mielessä.
Lähetin vain tietoa tuossa edellä että on jopa yhdistys olemassa.

Anteeksi mitä ?!
Jotkut toivoo hartaasti saavansa töitä ja tapaavansa ihmisiä ja sulle se kaikki on yhtä tuskaa !
Onko maailmassa enää suhteellisuudentajua ?
Heti kun keksittin sana "erityisherkkä", ilmaantui tuhansittain "erityisherkkiä"…
Sairastuneet lisääntyy sitä mukaa kuin sairauksia keksitään ?
Ravistelkaa itsenne hereille "kuplistanne" !
Alkaakaa elää elämää ! Kuten joku täällä hauskanviisaasti sanoi, että ei kukaan ole luvannut, että elämä on riemukulkue !
Elämään kuuluu vaikeitakin vaiheita, ihan jokainen valitettavasti joutuu niitä kokemaan ja rämpimään ylös.
Mutta elämä jatkuu !
Rohkeasti eteenpäin vaan !

Yhteiskunnan rakenteiden muuttuminen ajaa ihmisiä eristyksiin. Kaikki palvelut pyritään tuottamaan ilman ihmisiä, sähköisten laitteiden välityksellä. Asiointi virastoihin, pankkeihin, sosiaali- ja terveydenhuollon tuottajiin hoidetaan sateliitin välityksellä, Lääkäri "hoitaa" potilaitaan kuvaruudun välityksellä. Vanhus- ja vammaistyössä ahertaa pian puhuvat ja liikkuvat robotit, näissä vempaimissa japanissa on tuotekehitys jo lähes huipussaan. Äänteleviä pehmoleluja on jo vanhuksille saatavilla. Luullaan keksijöiden nerouden palvelevan ihmisten hyvinvointia, kun se saakin aikaan päinvastaista eli pahoinvointia, yksinäisyyttä, itsekkyyttä, luottamuspulaa, masennusta, erakoitumista. Jokainen voi itse säädellä itselleen sopivan määrän ja muodon kanssakäymistä toisten kanssa, riippuen elämänkuvioista, työstä, läheisistä ym. Täysin erakoituminen sairastuttaa, siksi välillä ihmisten ilmoille. Kevät tulvii valoa ja toivoa kaikille!

Lääkkeet ovat paha tie apuun, eleensä siirtävät ongelmaa tulevaisuuteen ja pahentuneena...

Paranemiseen tarvitsee tietää mikä ahdistuksen aiheuttaa ja sitten laatia suunnitelma siitä eroon pääsemiseksi.
Sinun tapauksessa ilmeisesti jo olet tietoinen ongelmistasi, niin miksi et kokeilisi kohta kohdalta tehdä muutoksia terveellisempää sosiaaliseen suuntaan?
Ei kaikkea voi yhdellä kertaa korjaja vaan tulee jakaa ongelmat pieniin osiin jolloin niiden korjaaminen ei tule raskaaksi taakaksi....

Hei sinä werdfg .

Kuulut ihan selvään siihen toiseen ryhmään. Kas kun et tiedä miltä tuntuu ja et ole tutkinut asiaa, niin parasta että olet hiljaa.

Alkää välittäkö . Lukekaa lisää erityisherkkien yhdistyksestä.
Sitten kun ei tarvita sieltä tulevia vinkkejä enää, niin hyvä.

Erityisherkät eivät tule antamaan neuvoja sinun ryhmällesi. Porskuttele sinä siellä omissa piireissäsi.

Hei!

Täällä toinen erityisherkkä inrtovertti ja kamppailen täsmälleen samojen ongelmien kanssa. Arki ja töissäkäynti on aika taistelua ku tuntuu että mitä enemmän haluat eroon ihmisistä ne tuntuvat vaan liimautuvan kiinni. Itse myös käytin mielialalääkkeitä ahdistukseen. Nyt kun olen pääsemässä jutun juureen että mistä tää kaikki johtuu, olen luopumassa nyt lääkkeistä.

Itse olen rakentanut elämäni niin että siinä olisi mahdollisimman vähän negatiivisia ärsykkeitä, siltä osin kuin se on mahdollista. Töissä on pakko sietää erilaisia ihmisiä, vaikka jonain päivinä se tuntuu ylivoimaselta. Keksi jotain , mikä voisi tasapainottaa tilannetta. Itse nautin suuresti hyvistä tuoksuista, ruuista , eläimistä, kirjoista , musiikista, dokkareista jne.. Asun itse yksin kissan kanssa koska en kykene elämään avoliitossa. Se on yhtä helvettiä, niin turhaan sitä kiusaa itteensä. Laita puhelin äänettömälle ja soitat sitten kuin se sinulle sopii. Laita vastaajaan viesti: " En pysty juuri nyt puhumaan, joten jos asiasi on tärkeä, jätä viesti. Muussa tapauksessa en tule soittamaan takaisin, unohda sinäkin minut." Siihen ei kukaan ole vielä kuollut. Kyllä ainakin mun ystävät ovat tämän ymmärtäneet. Jos eivät niin on se heidän ongelmansa ja voivat hekin tutustua erityisherkkä-aiheeseen.

Ole itsekäs ja istahda vaikka miettimään, mihin voit elämässäsi vaikuttaa ja tee tarvittavat muutokset. Olisi hyvä jos pystyisit purkamaan tuntojasi samanlaisten ihmisten kanssa helpottaaksesti henkistä kuormistustasi.

Tsemppiä kamalasti, toiv. tuosta oli jotain apua.

Hei!
Asiasi kosketti minua syvästi, joten päätin kirjoittaa sinulle, vaikkakin oma ongelmani onkin hieman päinvastainen, ahdistus kuitenkin.
Olen myös mieheni kanssa kahden asuva lapseton naisihminen. Muutoin koen elämäni mielekkääksi, mutta kotiympäristö ahdistaa.
Koen aina helpotusta, kun pääsen kotoa pois. Muualla ei siis ahdista.
Kävin 3 vuotta yksityisesti terapiassakin, mutta ei auttanut. Tosin sen ansiosta pääsin takaisin työelämään, osa-aikatyöhön. Työstäni pidän todella paljon ja toivon saavani olla siellä eläkeikään saakka; vajaat 10 vuotta aikaa.
Omasta kokemuksesta voin sanoa, että ahdistus on ihan kamalaa. Se on kuin kuolema minulle, kun sellaisia tilanteita tulee, mistä ahdistun. Tänään ahdistuin viimeksi.
Minulla on lääkitys olemassa, mutta se ei poista ahdistuksen tuloa kokonaan.
Asumme maaseudulla haja-asutusalueella. Muutimme tänne 9 vuotta sitten. Aikaisemmissa asunnoissa ei ollut tällaista ahdistusta. Yksi ongelma on sekin, kun mieheni ei varmastikaan halua muuttaa pois tästä paikasta.
Voisin kertoa asiasta enemmänkin, mutta tässä näin lyhyesti asian ydin.
Jos olet kiinnostunut, haluaisin tutustua sinuun paremminkin, joten annan tähän sähköpostiosoitteeni, johon voit halutessasi kirjoittaa.
Kiitos ja kaikkea hyvää sinulle!
sp: [email protected]

Mulla on ihan samoja ongelmia ja kertomuksesi on kuin minusta.

Tuo ahdistus tulee kai siitä että et muka itse pysty täyttämään tämän maan edellytyksiä.Ole se mikä olet.

Itse olen minimalisti, luovuin kaikesta turhasta ja keskityin pieniin asioihin.Talouden opiskelleena osaan sen myöskin hoitaa, joten minimalisti elää mm.minimi budjetilla, tottakai velattomana ja jne.

Taide ja muutkin henkiset asiat ovat tärkeitä.Opiskelin teologiaa 1,5 v.ja se antoi sisältöä elämään.