Minä ymmärrän että menetin sinut, kokonaan.
Eikä tämä tarkoita muuta kuin että mitään ei ollut sen jälkeen kun oli paljonkin, minulle ainakin.
Miten seitinohut voi olla ystävyyden/tutustumisen alkuvaihe, miten hauras voi olla ensiaskeleiden tasapainoilu, miten helposti kaikki kaatuu.
Emmekä missään tapauksessa olisi voineet alkaa mihinkään, eihän rakkaus kestä kilometrejä.. eihän? Paitsi että olen erimieltä, vahvasti.
Ei tietenkään kannata katsoa ja katua, katuu vaan mieluummin ilman katsomista.
Hei, mukavaa iltaa kaikille :)
Eikä tämä tarkoita muuta kuin että mitään ei ollut sen jälkeen kun oli paljonkin, minulle ainakin.
Miten seitinohut voi olla ystävyyden/tutustumisen alkuvaihe, miten hauras voi olla ensiaskeleiden tasapainoilu, miten helposti kaikki kaatuu.
Emmekä missään tapauksessa olisi voineet alkaa mihinkään, eihän rakkaus kestä kilometrejä.. eihän? Paitsi että olen erimieltä, vahvasti.
Ei tietenkään kannata katsoa ja katua, katuu vaan mieluummin ilman katsomista.
Hei, mukavaa iltaa kaikille :)
Vastaukset 14
Vanhimmat
No en edes tiedä kuka olet, mutta ootko edes kunnolla yrittänyt oikeassa elämässä? Oletko kertonut tunteesi? Onko hän edes tietoinen, että jotain olisit oikeasti halunnut?
Minä katsoin ja jäin haluamaan enemmän, hän katsoi tarpeeksi ja totesi itsekseen ei ole minun tyyppiäni, liian kokematon.
Okei, särjen sen sydämen.. murran sen haaveet niin oppii karun elämän, nitistän sen toivon niin muuttuu ääni kellossa vähemmän haluavaksi, vuodatan veren hänen sydämestään niin ei enää kykene rakastumaan, tehdäkseni hänestä juuri samanlaisen kuin itse on.
Enkä tiedä onko suunnitelma onnistunut, ainakaan kukaan ei kelpaa, ihmiset ovat ällöttäviä. Paitsi ystävät ja läheiset.
Käy ne katkeruuden ja lapsellisen kostonhimosi aiheuttamat tunteet läpi, äläkä jää vellomaan mihinkään katkeruuteen, sillä nuo ovat ikäviä ajatuksia ja niillä pilaat vain oman itsesi ja oman mielialasi. Ei voi ymmärtää ihmistä, joka haluaa vain kostaa eikä toivo toiselle mitää hyvää, kaikista eniten hän tekee hallaa itselleen ajatuksillaan.
Ei ole kostonhimoa :)
Hyvää hänelle toivon, näin vaan tunnen sisälläni itsestäni.
Olet jollain tapaa henkisesti sairas jo ihan ilman ketään toisen ihmisen aiheuttamaa kipuakin. Ei sinusta ylipään ole edes suhteeseen kenenkään kanssa, kun haet syyllisen vastoinkäymisiiisi siitä toisesta ihmisisestä. Itsestäsi et kykene peilaamaan mitään vikaa, et käsitä että parisuhde, orastavakin on kahden kauppa jossa molemmat osapuolet vaikuttaa.
Itse en haluaisi kaltaisesi kypsymättömän marttyyrin kanssa suhteeseen, ja varmasti se sut jättänyt ihminen näki, että sellainenhan sä olet, marttyyri.
Voi kiitos tästä analyysistä ja arvioinnista.
Olet varmaan oikeassa, eihän ihminen joka on ollut pitkässä parisuhteessa, joka ottaa muut ensin huomioon ja itse sen mitä jäljelle jää ole kypsä parisuhteeseen, eihän?
Haista sinä kuule pitkä paska, niin tiedätkö mikä sinä olet, nobody.. Ei analyysia.
Olen huomannut että muita huomioimalla ja itse tyytymällä siihen mitä saa ei tuo onnea koska kukaan ei ajattele muuta kuin itseään.. Ei kukaan ajattele minun parastani mutta minun on ajateltava muita, anteeksi korjaus... ja vitut! Nyt loppu!
Älä välitä yo. kommentista. Ajattelen parastasi, kaikkea hyvää sulle
Kyllä niitäkin ihmisiä tässä maailmassa riittää, jotka huomioi toisia eikä omien suhteiden pohjalta kannata mitään johtopäätöksiä vetää, että kaikki olisivat samankaltaisia kusiaisia. Nekin omat negatiiviset tuntemukset kannattaa käsitellä itsensä kanssa järkeväksi kokonaisuudeksi ettei itsestä sitten kehity sitä paskamaista, katkeraa ja itsekästä ihmistä, johon joku toinen sitten pettyy samalla tavalla kuin itse olet pettynyt johonkuhun. Koeta säilyttää uskosi hyvään ihmisessä kaikesta huolimatta. Pettymyksiä tässä elämässä tulee ja niidenkin kanssa on vain elettävä sekä itselleen on myös laitettava rajoja ettei tule väärinkohdelluksi ja ihmissuhteitakin katkaistava lopullisesti ettei tulisi särjetyksi ihmisenä.
Minä ymmärrä mitään tai ainakaan sitä oleellisinta mikä olisi kaikkein paras tieto.
Voiko paljolla epämääräisyyttä sekoittaa kuin päätä, siinähän niitä "kolareita" syntyy.
Kävi erään miehen kanssa melko samalla tavalla. Syitä varmaan löytyy.
Kummat kun varattuja niin kävi ahdistamaan ja alle kilometrin päässä kun toisistamme ollaan.
Niin, jos haluaa nykyisen parisuhteensa säilyttää, niin on järkevääkin tehdä noin. "Ei tietenkään kannata katsoa ja katua, katuu vaan mieluummin ilman katsomista."
Toisen voi todellakin särkeä pirstaleiksi. Poistaa kyvyn rakkauteen, uskoon itsestä tai mistään tunteista. Pystyykö kantamaan sen tunteen, että on tuhonnut toisen lopullisesti,loppuajoiksi. Mikä valta ja pahuus.
"Kuka" tänne nyt enää kirjoittaisi?? En ainakaan, siksi voi tulla väärin ymmärretyksi, jos lukee muiden kommentteja...(en ole eilen,enkä tänään. Vain odottanut.)
JosTodella haluat? Haluatko?