Katolinen kirkko löytyi kun löytyikin kapakka-kioski-kujan päästä, satamasta. Oli pimeä ilta, isot kirkonovet olivat sepposen selällään. Aikaa oli parikymmentä minuuttia kirkonmenojen alkuun, kirkko oli jo miltei täysi. Otin paikan melko edestä. Nauhalta soi 1800-l englantilaisia virsiä, useita. Nauha loppui ja oikealle etuviistoon asettautui n 50-60 v nais-esilaulaja. Hän laulatti espanjaksi useita virsiä. Pappi saapui farkut ja lenkkarit jalassa, ruutupaita päällä ja meni sakastiin. Siellä hän vaihtoi ylleen valkoisen kaavun ja vihreän stolan. Kirkonmenot alkoivat, kirkko oli täynnä.
Jumalanpalvelusohjemia sai eri kielisenä eteisestä, toimitus pidettiin espanjaksi. Kaavaltaan se vastasi joltisestikin luterilaistame, sikäli kuin kielimuurin takaa tajusin. Yleisö ei, kuten en itsekään, tiennyt, koska pitää seisoa ja istua. Englanniksi kävi epistolan lukemassa joku mies, espanjalainen nainen kävi lukemassa kapaleen Vanhaa Testamenttia. Naislukkari toimi loppuun saakka, ilman säestystä. Alttari oli massiivinen, betonia, peitetty linalla. Sen takana oli korkeala seinässä puinen krusifiksi, vasemmalla seinällä seisoi 3-metrinen Neitsyt Maria -patsas silkkikaavuin puettuina. Hänellä oli hopeakoruja kaulassa.
Keskellä jumalanpalvelusta oli kättelyseremonia, kättelin itsekin neljää lähintä. Siinä piti sanoakin jotain, mutta kun en tiennyt mitä, tyydyin vain hymyilemään.
Saarnaspönttöä ei ollut, vaan pappi puhui lattialla seisten. Hänellä ei ollut paperia, josta olisi lukenut, vaan saarna oli spontaani. Katselin papin käsiä. Väliin en tiennyt, onko tämä vittomakielen ja ilmassa pyöritettävän virtuaalipizzataikinan leivonnan yhdistelmää, niin eleikkäästi hän huitoi.
Seurasi kolehdin keruu. Kolme juuttikankaista, kuin vanhaa pikkuperunasäkkiä joissa kovikerengas suussa, lähti kiertämään. Lopuksi ne laitettiin alttarille johtaville kivirapuille, jätettiin siihen.
Ehtoollinen alkoi. Siihen ei kuulunut mitään kilistelyä, kuten Paavin Rooman kirkossa, jossa kilistellään sanojen "Hoc est corpus..." aikana. En ymmärtänyt sanoja, latinaa ei käytetty, vain espanjaa.
Papilla oli alttarilla isohko, punamusta malja ja punamusta ehtoollisleipäastia ja kaksi hopeakippoa. Aluksi pappi joi maljasta näyttävästi. Sitten hän otti n 10cm halkaisijaltaan, ehtoollisleivän, taittoi sen kahtia. Puolikkaan hän taittoi kolmia ja nautti itse yhden kolmanneksen. Sitten hän vinkkasi kaksi naista yleisön joukosta altarille. Näille hän antoi loput kolmannekset. Kun he olivat ne nauttineet, nämä naiset ottivat hopeakipot ja alkoivat jakaa yleisölle ehtoollisleipää, pappi meni punaisen leipäkipponsa kanssa sivulaivaan jakamaan.
Tuntui, että nämä puuhanaiset tässä toimivatkin, pappi oli kätsysti delegoinut hommat heille. Ja niin paljon kuin katoliset naispappeutta vastustavat ! Mitä tämä sitten oli ? Suntiokin oli nainen !
Menin itsekin ehtoolliselle. Tiesin, että uskonpuhdistajat ovat varoittaneet Paavin messusta, se on epäjumalanpalvelus. Ajattelin kuitenkin niin, etä tämä ei ole paavin eikä kirkon ehtoollinen, vaan Herran ehtoollinen. Valitettavasti Herralla on oppimattomia palvelijoita. Jakajanainen laittoi leivän suuhuni, sanomatta mitään.
Kun leivät oli jaettu ja väki paikoillaan, pappi saapui altarille ja jatkoi. Hän otti nyt molemmista hopeakipoista ehtoollisleivän ja söi. Hän söi siis leipää kolmasti, ainakin. Sen jälkeen pappi tarttui taas maljaan ja joi näyttävästi ehtoollisviiniä. Kukaan muu kuin pappi ei saanut viiniä. Tuntui, kuin olisi ollut keskeneräinen ehtoollinen.
Kirkonmenot jatkuivat loppuun, sitten esilaulajanainen lopetti ja mankalta tulvi jälleen englanninkielisiä virsiä, kuten sua kohti Herrani.
Vakuutuin siitä, että sielunvihollinen vihaa ehtoollisen oikeaa viettoa ja pyrkii pimentämään tämän toimituksen, Suomessakin, saatuaan voittaa asiassa katolisilla alueilla. On aihettakin, että saarnaajamme ovat tarkkoina vahteina, ettei sitä pilattaisi.
Muutoin, yllätyin kirkon koruttomudesta. Lamputkin olivat kuin halvasta takomosta. Suntionaisen vaatetus oli arkinen. Kireä, valkoinen T-paita, tweed-kellohame ja pitkät, mustat nahkasaapikkaat. Kirkonmenot olivat espanjaksi "Pastoral", saksankielisessä ohjelmalehdykässä "Gottesdienst". Tämä on toisin kuin Suomessa, täällähän on pakkomielle nimetä kirkonmenot messuksi, siinä sitä ollaan niin katolista, niin katolista, katolisempaa kuin katoliset itse.
Paikka oli Puerto del Carmen, Lanzarote, joka on yksi Kanarian saarista. Espanjan Katolisen kirkon jumalanpalvelus.
Jumalanpalvelusohjemia sai eri kielisenä eteisestä, toimitus pidettiin espanjaksi. Kaavaltaan se vastasi joltisestikin luterilaistame, sikäli kuin kielimuurin takaa tajusin. Yleisö ei, kuten en itsekään, tiennyt, koska pitää seisoa ja istua. Englanniksi kävi epistolan lukemassa joku mies, espanjalainen nainen kävi lukemassa kapaleen Vanhaa Testamenttia. Naislukkari toimi loppuun saakka, ilman säestystä. Alttari oli massiivinen, betonia, peitetty linalla. Sen takana oli korkeala seinässä puinen krusifiksi, vasemmalla seinällä seisoi 3-metrinen Neitsyt Maria -patsas silkkikaavuin puettuina. Hänellä oli hopeakoruja kaulassa.
Keskellä jumalanpalvelusta oli kättelyseremonia, kättelin itsekin neljää lähintä. Siinä piti sanoakin jotain, mutta kun en tiennyt mitä, tyydyin vain hymyilemään.
Saarnaspönttöä ei ollut, vaan pappi puhui lattialla seisten. Hänellä ei ollut paperia, josta olisi lukenut, vaan saarna oli spontaani. Katselin papin käsiä. Väliin en tiennyt, onko tämä vittomakielen ja ilmassa pyöritettävän virtuaalipizzataikinan leivonnan yhdistelmää, niin eleikkäästi hän huitoi.
Seurasi kolehdin keruu. Kolme juuttikankaista, kuin vanhaa pikkuperunasäkkiä joissa kovikerengas suussa, lähti kiertämään. Lopuksi ne laitettiin alttarille johtaville kivirapuille, jätettiin siihen.
Ehtoollinen alkoi. Siihen ei kuulunut mitään kilistelyä, kuten Paavin Rooman kirkossa, jossa kilistellään sanojen "Hoc est corpus..." aikana. En ymmärtänyt sanoja, latinaa ei käytetty, vain espanjaa.
Papilla oli alttarilla isohko, punamusta malja ja punamusta ehtoollisleipäastia ja kaksi hopeakippoa. Aluksi pappi joi maljasta näyttävästi. Sitten hän otti n 10cm halkaisijaltaan, ehtoollisleivän, taittoi sen kahtia. Puolikkaan hän taittoi kolmia ja nautti itse yhden kolmanneksen. Sitten hän vinkkasi kaksi naista yleisön joukosta altarille. Näille hän antoi loput kolmannekset. Kun he olivat ne nauttineet, nämä naiset ottivat hopeakipot ja alkoivat jakaa yleisölle ehtoollisleipää, pappi meni punaisen leipäkipponsa kanssa sivulaivaan jakamaan.
Tuntui, että nämä puuhanaiset tässä toimivatkin, pappi oli kätsysti delegoinut hommat heille. Ja niin paljon kuin katoliset naispappeutta vastustavat ! Mitä tämä sitten oli ? Suntiokin oli nainen !
Menin itsekin ehtoolliselle. Tiesin, että uskonpuhdistajat ovat varoittaneet Paavin messusta, se on epäjumalanpalvelus. Ajattelin kuitenkin niin, etä tämä ei ole paavin eikä kirkon ehtoollinen, vaan Herran ehtoollinen. Valitettavasti Herralla on oppimattomia palvelijoita. Jakajanainen laittoi leivän suuhuni, sanomatta mitään.
Kun leivät oli jaettu ja väki paikoillaan, pappi saapui altarille ja jatkoi. Hän otti nyt molemmista hopeakipoista ehtoollisleivän ja söi. Hän söi siis leipää kolmasti, ainakin. Sen jälkeen pappi tarttui taas maljaan ja joi näyttävästi ehtoollisviiniä. Kukaan muu kuin pappi ei saanut viiniä. Tuntui, kuin olisi ollut keskeneräinen ehtoollinen.
Kirkonmenot jatkuivat loppuun, sitten esilaulajanainen lopetti ja mankalta tulvi jälleen englanninkielisiä virsiä, kuten sua kohti Herrani.
Vakuutuin siitä, että sielunvihollinen vihaa ehtoollisen oikeaa viettoa ja pyrkii pimentämään tämän toimituksen, Suomessakin, saatuaan voittaa asiassa katolisilla alueilla. On aihettakin, että saarnaajamme ovat tarkkoina vahteina, ettei sitä pilattaisi.
Muutoin, yllätyin kirkon koruttomudesta. Lamputkin olivat kuin halvasta takomosta. Suntionaisen vaatetus oli arkinen. Kireä, valkoinen T-paita, tweed-kellohame ja pitkät, mustat nahkasaapikkaat. Kirkonmenot olivat espanjaksi "Pastoral", saksankielisessä ohjelmalehdykässä "Gottesdienst". Tämä on toisin kuin Suomessa, täällähän on pakkomielle nimetä kirkonmenot messuksi, siinä sitä ollaan niin katolista, niin katolista, katolisempaa kuin katoliset itse.
Paikka oli Puerto del Carmen, Lanzarote, joka on yksi Kanarian saarista. Espanjan Katolisen kirkon jumalanpalvelus.
Vastaukset 2
Vanhimmat
Viehättää sinussa Eliza elämänrohkeus. Itse olen tehnyt ihan samoin, vaikka olenkin kovin es.lest.
Minäkin yleensä luuhaan kaikissa kirkoissa, jos olen matkalla. Käyn katolisissa, reformoiduissa, buddhalaisissa ym temppeleissä ja seuraan ihmisiä. Sitä paitsi kuumana päivänä ei ole miellyttävämpää paikkaa kuin vanha kivikirkko, siellä ainakin ruumis lepää, miksei sielukin.
Kättely katolisessa messussa on "rauhan merkki", jonka seurakuntalaiset antavat toisilleen. Silloin ei kysytä onko tuttu vai vieras, kaikkien odotetaan osallistuvan. Minulla on joskus käynyt mielessä, että se voisi olla hieman samanlainen seremonia kuin meillä anteeksipyytäminen (vaikka ei ihan sama) tai ainakin viittaa Jeesuksen vuorisaarnassa kehottamaan rauhan tekemiseen jollakin tavoin. Pitäisikin kysyä sitä eräältä tuntemaltani dominikaani-isältä.
Kerran olimme lasten kanssa ranskalaisessa kyläkirkossa ja saimme siunattuja pullia kotiin lähtiessä. Ne maistuivat erinomaisilta kirkkokahvin kanssa ulkona terassilla. Ne olivat ihan voipullan oloisia ja makuisiakin.