En pysty parisuhteeseen

En minäkään taida kyetä parisuhteeseen, vaikka osa minusta haluaisi sitä kipeästi. Että olisi joku joka hyväksyisi ja rakastaisi minua juuri tällaisena kuin olen.
Taustalla on kelpaamattomuuden ja huonommuuden tunne, tunne siitä etten ole minkään arvoinen enkä ansaitse parisuhdetta.

Hyvä että kirjootit asiani puolestani, aloittaja.

Itsellä on kanssa monenlaisia ongelmia ja häiriöitä. Nuorempana oli itellä sama juttu, että kukaan ei kiinnostanut mua. Pidin sitä silloin itsekin outona asiana. Kuitenkin sitten olen ollut nyt kahdessa parisuhteessa, jotka molemmat ovat kestäneet 4 vuotta. Uskon, että kyllä sinullakin on yhtäläiset mahdollisuudet parisuuhteeseen kuin muillakin ja varmasti tulee vastaan vielä ihmisiä jotka viehättävät sinua. Ainiin joo ja oli mullakin ylä-asteella toi että en halunnut että kukaan koskee muhun. Olin henkisesti niin solmussa että en halunnut päästää ketään lähelle. Pahin on kuitenkin mennyt iän myötä ohi ja kyllä sitä tuli tietoisesti myös harjoteltua. Ihmisiä on niin erilaisia, että uskon että joku varmasti kiinnostuu sinustakin.

No, nää pohdiskelut on hyvä alku.

Pohdiskele lisää. Siitä se alkaa että analysoi tilanteen.

Mutta kun se oikea sitten löytyy, niin "pohdiskelut" loppuu siihen. Se on menoa sitten!
Lykkyä tykö!

Se vaan on niin että... parisuhteen keskeinen osa-alue on kosketus ja seksuaalisuus. Ilman niitä kyse on kaveruudesta ja harvemmin kaverit jaksavat elää keskenään kovin kauaa.

Tuossahan ne yleisimmät asiat ap. tosiaan monen kohdalta listasi. Ja tuo kohta 2: nimenomaan se että meikäläiset sabotoivat kaikki potentiaaliset ihmissuhteet. Kyse on siitä mitä psykologiassa nimitetään torjunnaksi. Kannattta käydä terapeutin pakeilla puhumassa. Kyse ei ole muista ihmisistä: kysymys on loppujen lopuksi sinusta itsestäsi.

Näinhän se on. Sinkku on parisuhdemarkkinoilla sama asia kuin työtön työmarkkinoilla, ei sellaista kukaan halua, koska sinkkuus/työttömyys on varma merkki siitä, että jotain on pahasti pielessä kun ei vieläkään ole töissä/parisuhteessa.

Alinta mahdollista tasoa edustaa sinkku 40 juoppo työtön mies. Kukaan ei jää sellaisen poismenoa kaipaamaan, pelkkä roska, jäte, kuona yhteiskunnalle. Mitään muuta nainen ei voisi vihata enempää kuin tällaista ihmistä.

Aloittajan esittämistä asioista huomioni kiinnittyi erityisesti kohtaan 3.

En tiedä, enkä muista onko minulla ollut kosketusherkkyyttä lapsuudessani taikka nuoruudessani, mutta ainakin nyt huomaan sellaista esiintyvän.

Jostain syystä ihmisen käden kosketus tuntuu minusta joko kutitukselta taikka sitten kipuna. Molemmissa tapauksissa se on epämukavaa. Voin kyllä itse koskea muihin ihmisiin hellästikin, mutta jos joku yrittää esimerkiksi antaa minulle aistillista niskahierontaa, tuntuu se minusta lähinnä siltä, kuin hän yrittäisi pusertaa lihat irti luistani, vaikkei mitään varsinaista voimaa tilanteessa käytetäkään. Puolestaan kokemani hellä silittely saa minut kutiamaan ja kiemurtelemaan kuin olisin kovissakin tuskissa. Muutoin kehojen kosketus toisiinsa ei saa aikaiseksi kipua taikka kutitusta, mikä on minusta perin outoa.

Olen kuitenkin tilanteeseen jokseenkin tyytyväinen, sillä en ole oikein ikinä halunnutkaan olla koskettelujen kohteena. Erikoista on mielestäni, että kehoni reagoi sillä tavalla kuin tekee.

Hyvä kaikki poikamies pojat/tytöt. Ikisinkkuna vuodesta 2004 ja pysyn.Ei mitään mielenkiintoa mihinkään ihmissuhteeseen.

Minimalismi on hienoa, ryhtykää tekin.Jättäkää kapitalismi ja sosialismi.

T:mimimalisti2

Minua ei kukaan kyllä ottaiskaan. Mukava olla omassa onnessaan!

Et varmasti, 7 kk risusavotassa vanhan pitkät kalsarit seuranain...

Viinan puutetta, nyhverö saa voimaa alkoholista. Ilman Kossua ei suomalaisia olisi olemassakaan.

Mä taas en pysty mustasukkaisuuden takia. Kaikki miehet katsoo muita naisia enkä siedä sellaista yhtään.

Minulla sama. Jaksan yhen yön juttuja tai pidempiä seksisuhteita,kunnes kyllästyn. Estän ihmisten numerot jne. No on helpompaa elää omassa kodissa näin. Ahdistun liiasta läheisyydestä.