Olen usein pohtinut, mistä kiusaaminen johtuu. Miksi joku kiusaa toista? Koulut ja työpaikat ovat otollisia paikkoja kiusaajalle. Puhutaan koulukiusaamisesta ja työpaikkakiusaamisesta. Mutta paikka voi löytyä myös taloyhtiöstä, harrastusten parista, mistä vain.
Kevään ylioppilaskirjoituksissa, äidinkielen esseekokeessa, oli mahdollisuus pohtia kiusaamisen syitä ja seurauksia psykologi Vesa Nevalaisen blogitekstin pohjalta. ”Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin", Nevalainen kirjoittaa kiusaamista käsittelevässä tekstissään.
Ajattelisin, että kiusaajan täytyy aina olla jollain tapaa onneton ihminen. Kiusaaminen on ehkä hänen viimeinen yrityksensä täyttää omaa sisäistä tyhjyyttään, paikata jotain omaa traumaansa, ikään kuin hakea apua toisen kustannuksella, loukkaamalla tätä. Ehkä hän toimii käsittelemättömien ongelmiensa pohjalta ja projisoi niitä toisiin ihmisiin. Onnettomimmaksi asian tekee se, että kiusaaja tekee yleensä kaiken tämän tiedostamattaan.
Omanarvontuntoinen ihminen kohtelee muita ja vaatii itseään kohdeltavan tasavertaisesti ja kunnioittavasti. Jos ihmisellä on tarpeeksi hyvä itsetunto ja hän on tasapainossa itsensä kanssa, hän haluaa etsiä toisesta hyvää. Silloin ei ole mitään tarvetta loukata toista. Ja jos kritiikkiin on aihetta, hän pyrkii antamaan sen rakentavassa ja kannustavassa hengessä.
Ehkä kiusaamisen taustalla on aina alemmuuden ja kateuden tunteita? Usein kiusaamiseen liittyy myös narsismi. Narsistinen ihminen haluaa olla kaiken keskipiste ja hänen pahin pelkonsa on, että joku toinen on häntä parempi.
Nevalainen kirjoittaa, että kiusaamisesta ei selviä ilman vammoja. Surullista on lukea, millaisia nämä vammat voivat olla: "Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.” Näin voi käydä, jos ei uskalla kertoa asiasta muille, jolloin joutuu kantamaan yksin raskasta taakkaansa. Kannattaa etsiä luotettavia ihmisiä, joille voi puhua ja jotka voivat olla tukena.
Ylioppilaskirjoituksiin osallistuneet lukiolaiset eivät olleet aina Nevalaisen kanssa samaa mieltä. Eräs opiskelija kirjoitti olleensa kiusattu, mutta selvinneensä elämässään silti erittäin hyvin.
Mitä vaikutusta some-kulttuurilla voi olla kiusaamiseen? Ehkä netissä on helppo unohtaa, että lukijoina ja kokijoina on aitoja ihmisiä? Ikäviä kommentteja on liian helppo sanoa, kun vaikuttaa siltä, että edessä on pelkkä ruutu.
Joskus kiusaaminen puetaan huumorin asuun. ”Se oli huumoria”, voi olla toisinaan myös vaarallinen lause. Hyvän huumorin tunnistaa, mutta jos se loukkaa toista, se ei ole asiallista eikä arvokasta. Loukkaavan toiminnan perusteluksi ei myöskään käy lause: ”Minä nyt kerta kaikkiaan vain olen tällainen.”
Kiusattu voi kertoa kokemuksistaan läheisille, koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille, mutta myös on tärkeää auttaa myös kiusaajaa. ”Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta", Nevalainen toteaa.
Raamatussa on paljon esimerkkejä kiusaamisesta. Lain- ja kirjanoppineet sekä fariseukset kiusasivat Jeesusta, koettivat saada hänet monimerkityksellisillä kysymyksillään ansaan. Eräässä seurapuheessa puhuja totesi kerran, että he olivat yksinkertaisesti kateellisia Jeesukselle, kun tämä teki ihmetekoja, joihin he eivät pystyneet.
Jeesus osasi kuitenkin aina vastata kiusaajilleen viisaasti ja oikein. Näin tapahtui esimerkiksi kohdassa, jossa lainoppinut tuli kysymään Jeesukselta, onko oikein maksaa veroa keisarille: "Jeesus tiesi heidän teeskentelevän ja sanoi: "Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää minulle denaarin raha." He ottivat esiin rahan, ja hän kysyi: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Tämä vastaus jätti heidät ymmälle."
Kiusaaminen on aina väärin ja aiheuttaa kiusatulle kärsimystä. Kiusaamiskokemusten käsittely ja sen kautta tullut ymmärrys voivat kuitenkin tuoda ihmisen persoonallisuuteen jotakin uutta. Kiusaamista kokeneilla saattaa olla poikkeuksellisen vahva kyky asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää toisten kärsimystä ja ottaa toisen tunteet ja tarpeet huomioon. Se voi kehittää myös ongelmanratkaisukykyä, joka auttaa selviämään vaikeista tilanteista myöhemmin.
Kevään ylioppilaskirjoituksissa, äidinkielen esseekokeessa, oli mahdollisuus pohtia kiusaamisen syitä ja seurauksia psykologi Vesa Nevalaisen blogitekstin pohjalta. ”Kiusaaja iskee siihen, missä sattuu kipeimmin", Nevalainen kirjoittaa kiusaamista käsittelevässä tekstissään.
Ajattelisin, että kiusaajan täytyy aina olla jollain tapaa onneton ihminen. Kiusaaminen on ehkä hänen viimeinen yrityksensä täyttää omaa sisäistä tyhjyyttään, paikata jotain omaa traumaansa, ikään kuin hakea apua toisen kustannuksella, loukkaamalla tätä. Ehkä hän toimii käsittelemättömien ongelmiensa pohjalta ja projisoi niitä toisiin ihmisiin. Onnettomimmaksi asian tekee se, että kiusaaja tekee yleensä kaiken tämän tiedostamattaan.
Omanarvontuntoinen ihminen kohtelee muita ja vaatii itseään kohdeltavan tasavertaisesti ja kunnioittavasti. Jos ihmisellä on tarpeeksi hyvä itsetunto ja hän on tasapainossa itsensä kanssa, hän haluaa etsiä toisesta hyvää. Silloin ei ole mitään tarvetta loukata toista. Ja jos kritiikkiin on aihetta, hän pyrkii antamaan sen rakentavassa ja kannustavassa hengessä.
Ehkä kiusaamisen taustalla on aina alemmuuden ja kateuden tunteita? Usein kiusaamiseen liittyy myös narsismi. Narsistinen ihminen haluaa olla kaiken keskipiste ja hänen pahin pelkonsa on, että joku toinen on häntä parempi.
Nevalainen kirjoittaa, että kiusaamisesta ei selviä ilman vammoja. Surullista on lukea, millaisia nämä vammat voivat olla: "Hän masentuu todennäköisemmin kuin ilman kiusatuksi joutumista. Hän pitää kauneimmat ja herkimmät puolensa piilossa.” Näin voi käydä, jos ei uskalla kertoa asiasta muille, jolloin joutuu kantamaan yksin raskasta taakkaansa. Kannattaa etsiä luotettavia ihmisiä, joille voi puhua ja jotka voivat olla tukena.
Ylioppilaskirjoituksiin osallistuneet lukiolaiset eivät olleet aina Nevalaisen kanssa samaa mieltä. Eräs opiskelija kirjoitti olleensa kiusattu, mutta selvinneensä elämässään silti erittäin hyvin.
Mitä vaikutusta some-kulttuurilla voi olla kiusaamiseen? Ehkä netissä on helppo unohtaa, että lukijoina ja kokijoina on aitoja ihmisiä? Ikäviä kommentteja on liian helppo sanoa, kun vaikuttaa siltä, että edessä on pelkkä ruutu.
Joskus kiusaaminen puetaan huumorin asuun. ”Se oli huumoria”, voi olla toisinaan myös vaarallinen lause. Hyvän huumorin tunnistaa, mutta jos se loukkaa toista, se ei ole asiallista eikä arvokasta. Loukkaavan toiminnan perusteluksi ei myöskään käy lause: ”Minä nyt kerta kaikkiaan vain olen tällainen.”
Kiusattu voi kertoa kokemuksistaan läheisille, koulussa terveydenhoitajalle tai kuraattorille, mutta myös on tärkeää auttaa myös kiusaajaa. ”Kiusaajan auttaminen on vaikeampaa, mutta ei tietenkään mahdotonta", Nevalainen toteaa.
Raamatussa on paljon esimerkkejä kiusaamisesta. Lain- ja kirjanoppineet sekä fariseukset kiusasivat Jeesusta, koettivat saada hänet monimerkityksellisillä kysymyksillään ansaan. Eräässä seurapuheessa puhuja totesi kerran, että he olivat yksinkertaisesti kateellisia Jeesukselle, kun tämä teki ihmetekoja, joihin he eivät pystyneet.
Jeesus osasi kuitenkin aina vastata kiusaajilleen viisaasti ja oikein. Näin tapahtui esimerkiksi kohdassa, jossa lainoppinut tuli kysymään Jeesukselta, onko oikein maksaa veroa keisarille: "Jeesus tiesi heidän teeskentelevän ja sanoi: "Miksi te yritätte saada minut ansaan? Näyttäkää minulle denaarin raha." He ottivat esiin rahan, ja hän kysyi: "Kenen kuva ja nimi siinä on?" "Keisarin", he vastasivat. Silloin Jeesus sanoi heille: "Antakaa keisarille mikä keisarille kuuluu ja Jumalalle mikä Jumalalle kuuluu." Tämä vastaus jätti heidät ymmälle."
Kiusaaminen on aina väärin ja aiheuttaa kiusatulle kärsimystä. Kiusaamiskokemusten käsittely ja sen kautta tullut ymmärrys voivat kuitenkin tuoda ihmisen persoonallisuuteen jotakin uutta. Kiusaamista kokeneilla saattaa olla poikkeuksellisen vahva kyky asettua toisen ihmisen asemaan, ymmärtää toisten kärsimystä ja ottaa toisen tunteet ja tarpeet huomioon. Se voi kehittää myös ongelmanratkaisukykyä, joka auttaa selviämään vaikeista tilanteista myöhemmin.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Kiusaajat ovat käyttäytymishäiriöisiä surkimuksia. Toisten ihmisten ja heidän ainutlaatuisen elämänsä kunnioittaminen opitaan kotona. On olemassa todella ilkeitä ja ilkeämielisiä ihmisiä, mutta on myös aivan ihania ihmisiä, jotka eivät missään tilanteessa halua vahingoittaa toista. Vanhemmilla on valtava vastuu.
laista Kalevia?
"Kiusaajat ovat käyttäytymishäiriöisiä surkimuksia. "
Ihmettelen erittäin asiatonta kommenttiasi! Kysymysksessä on vakava asia ja todella hyvä aloitus.
En tunne ko. henkilöä ollenkaan enkä missään nimessä tarkoita häntä!
Pakko kirjoittaa, vaikka on jo myöhä.
Uskon, että kiusaaminen johtuu kateudesta, tarpeesta jollain pyrkiä satuttamaan toista, jolla ehkä on jotain, mitä itsellä ei ole, kokee siis toisen ylivertaiseksi itsensä rinnalla.
Tällainen asia voi olla ulkonäkö, hyvä kroppa, koulutusten määrä, mielekäs ammatti, josta nauttii, reippaus, lahjakkaat lapset, kaunis koti, hieno auto,trendikkäät harrastukset, tyytyväisyys elämään, taito tuntea elämäniloa vaikeuksienkin keskellä.
Ei kiusaamista esiinny vain päiväkodissa ja koulussa, taitaa olla yleisempää aikusten keskuudessa erilaisissa yhteisöissä mm.työpaikoilla.
Ehdottoman tärkeätä on että kiusattu löytää herkän ja kuuntelevan lähimmäisen, joka ottaa todesta, ja tukee vierellä. Aarre on yksikin tällainen ihminen. Oletko se juuri sinä?Saattaa tapahtua ihmeellinen voimaantuminen, mikä voima säteilee ympäristöönkin. Varsinainen elämänmuutos.
Pidetäänhän huolta ettemme vahingossa tai vitsillä kiusata toista. Me kuitenkin jokainen tiedämme sisimmässämme, mitä on rakastaa ja mitä on satuttaa.Ennakkoluulot on asia erikseeen, älä kohtele toista ennakkoluulojen tai juorujen perusteella, vaan opettele tuntemaan hänet.Ehkä löydätkin helmen.
Asiahan on juuri päinvastoin.
Hyvin menestyvät ihmiset kiusaavat niitä, joilla menee huonosti.
Arkitodellisuus on päinvastainen, kuin sinun satulinnakuvittelusi.
Mieheni joutui / joutuu kiusaamisen kohteeksi melkeinpä joka päivä sen takia ettei lähtenyt maksamaan johtajille, mestareille, lapiomiehille. Mieheni on yksityisyrittäjä ja loskaa sataa niskaan harva se päivä. Venäjältä tullu Suomeen tää "mafia". Nykyään ei kunnioiteta rehellisiä hyviä työntekijöitä. Mies kun ei tosiaan maksa niin ympäri uusimaata valehdellaan ja morkataan "kavaltajaksi". Siis haloo kax vai kolme vuotta jo kärsitty tästä.
"muumimamma11"
Hyvin menestyvillä ja kauniilla, elämäänsä todella tyytyväisillä ihmisillä ei ole mitään syytä kiusaamiseen. Minun mielestä jokainen saa olla minkä kokoinen ja näköinen tahansa kunhan vain on tyytyväinen elämäänsä. Luulin elämässäni pitkään, että vähemmän kauniita kiusataan. Tällä hetkellä monta työpaikkaa kokeneena ja nähneenä voin kertoa, että työpaikkakiusaajia ovat juuri rumat ja lihavat - elämäänsä tyytymättömät suurisuiset juoruilijat. Saarnoissa aina puhutaan kuinka uskovainen on työpaikallakin valona ja saarnaa elämällään. Kokemuksesta voin kertoa, että en ole eläissäni kuullut naisen suusta niin kaksimielisiä juttuja ja jatkuvaa seksin ympärillä pyörivää hersyvää "huumoria", joka kuin erään "saman katon alla" työskennelleen vl-naisen suusta.
Mielestäni kiusaaminen on niin monimuotoista, että se voi kohdistua sekä kateuden kohteeseen että huonommin menestyneeseen.
Kiusaamista on joka paikassa, emmekä rauhanyhdistykselläkään ole siltä välttyneet.
muumimamma 11:lle,
Jo mielipiteessäsi tuot esille, arvostatko toista ihmistä, hänen mielipidettään.
Jokainen meistä kaipaa rakkautta, hyväksyntää, ja rinnakkaiseloa toisen ihmisen kanssa, tulla todeksi juuri sellaisena kuin on.
Joskus on hyvä itsekunkin katsoa peiliin, ja totuus tekee kipeää joskus.
Elämä on liian lyhyt siihen, että sen tuhlaa kaunaan ja ilkeyteen, ja sen kostamiseen, miten ehkä itseä on huonosti kohdeltu.
Harvalla meistä, onneksi, elämä on niin täydellistä, ja meneksykästä, että on aihetta ylpeilyyn, ja sitä kautta ehkä sen luulemiseen, että on oikeus toisen ihmisen aliarvioimiseen, tai hänen alistamiseen tai jopa vaikean elämäntilanteen ilkkumiseen.
Kiusaajan kyvyttömyys käsitellä omassa elämässä olevia asioita.
Joo, näin minäkin ajattelen.
Vanhoillislestadiolaiset ovat omavanhurskaita hengellisiä kiusaajia.
Ehkä osa Rauhanyhdistysten yhteydessä tapahtuvasta kiusaamisesta saattaa johtua tästä uusimman Päivämiehenkin (26.4.2017) levittämästä harhaopista: "Sydämen usko näkyy ulospäin".
Kuitenkin Raamattu opettaa täysin toisella tavalla:
Jes. 11:3
Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen,
Tekstikonteksti:
Jes. 11:
1 Ja vitsa on putkahtava Isain kannosta, ja vesa on hedelmöitsevä hänen juurestansa,
2 Jonka päällä Herran henki lepää, viisauden ja ymmärryksen henki, neuvon ja väkevyyden henki, taidon ja Herran pelvon henki.
3 Ja hänen haistamisensa on Herran pelvossa oleva: ei hän tuomitse silmäinsä näön jälkeen, eikä nuhtele korvainsa kuulon jälkeen,
4 Vaan hän tuomitsee köyhiä vanhurskaudessa, ja nuhtelee maan raadollisia oikeudella, ja lyö maata suunsa sauvalla, ja huultensa hengellä tappaa hän jumalattoman.
Tuoksun perusteella siunauskin annetaan:
1. Moos. 27:27
Ja hän astui liki, ja suuta antoi hänen. Niin hän tunsi hänen vaatteensa hajun, ja siunasi häntä, ja sanoi: katso, minun poikani haju, on niinkuin kedon haju, jonka Herra siunannut on.
Päivämiehen takasivun otsikkona siis tuo väite, mutta sama harhaoppi esiintyy myös eräissä kyseisen Päivämiehen artikkeleissa eri tavoilla ilmaistuna. Tuollainen opetus ei ole yhtä pitävää myöskään kristillisyytemme opillisen tradition päälinjan kanssa, ja ennen kaikkea se on Raamatun vastaista opetusta.
En ole vielä viimeisen Päikkärin tekstejä ehtinyt lukea, mutta ajatuksesi, että helposti luullaan "näkevämme" ja tietävämme paremmin toinen ihminen kuin mitä todellisuudessa ymmärrämme, voi olla yksi syy kiusaamiseen. Sellainen syy voi olla sekä ry:n sisällä että muidenkin ihmisten keskuudessa.
Jos tuntisimme ihmisen paremmin, ehkä ei enää tekisi niin mieli kiusatakaan...
Raamattu antaa selkeän ohjeen toisen ihmisen,lähimmäisen kohtaamisesta tähän tapaan;Rakasta lähimmäistä niin kuin itseäsi. Ja kaikki minkä tahdot ihmisten teille tekevän, tehkää te samoin heille. Nämä on niitä uskon perusaakkosia. "Ja rakakudesta teidät tunnetaan."
ihmiset eri syistä kokevat oikeudekseen kiusata lähimmäisiään.