Onko mielipiteitä tai kokemuksia asiasta,joka välillä askarruttaa eli
'Voiko sama asia tai teko olla toiselle synti,toiselle ei'?
'Voiko sama asia tai teko olla toiselle synti,toiselle ei'?
Mitä mieltä
Kysyvä-ei-eksy
6415
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Itse tehtyjä tai muiden ihmisten keksimiä syntejä on loputon määrä. Ken niihin usdkoo elää elämänsä orjan asemassa.
Ken syntisenä uskoo Kristukseen joka on kaikki synnit sovittanut raskaalla uhrillaan, hän on vapaa, iloinen onnellinen ja kiitollinen armahtajalleen.
Ei ole syntiä olemassa, eikä syntipukki voi kenenkään rikoksia lunastaa.
Maan laki määrää, vaikkakin ontuen välillä, muu on uskonharhaisten mielikuvituksen tuotetta.
Viimeisenä esimerkinä islamistien sharia-tuomioistuin, jota meidän pellepoliitikot vielä tukivat. Nolottaa elää maassa, jossa mielikuvitusjumalat otetaan faktoina.
Mikä ihmeen syntipukki?
Raamatussa kerrotaan siitä, kuinka juutalaiskristityt eivät voineet esim. syödä sianlihaa, veriruokia, yms., mutta pakanuudesta kääntyneet kristityt saattoivat syödä.
Tähän tilanteeseen Paavali opetti, että jos jonkun kristityn omatunto, (aivan Vanhan testamentin opetuksen mukaan), tuomitsee jonkun asian synniksi, niin se on hänelle synti. (Koska hän epäröi).
Hän opettaa, että se jonka usko on vahva, niin syököön näitä, mutta heikkouskoinen syököön vaikka vihanneksia. Kuitenkin niin, että se joka voi syödä näitä, älköön loukatko sitä, joka ei voi niitä syödä rakkauden tähden. Timoteukselle hän kirjoittaa, että syökää kaikkea, mitä teurashuoneelta myydään.
Esikoislestadiolaisuudessa on pidetty sopimattomana miehen kihlasormusta, koska Raamattu opettaa, että ylkä kihlaa morsiamen. Tästä on pidetty kiinni. Kuitenkin maailman tapa on, että aviomies ottaa kihlasormuksensa pois sormestaan halutessaan olla uskoton aviopuolisolleen. Näin esikoislestadiolaiset miehet tulevat noudattaneeksi tätä synnillistä tapaa, kun pitävät kihlasormuksiaan pöytälaatikoissaan.
Lapin Vanhimpien päätös toimia sakramenttiasioissa Suomen kirkon kirkkojärjestyksen vastaisesti on tottelemattomuutta esivaltaa kohtaan niille, jotka ovat kirkon jäseniä. Tottelemattomuus on luvallista silloin, jos esivalta käskee tekemään syntiä. Tämä on monille omantunnon kysymys. Paavalin opetuksen mukaan tähän suostuminen on siis syntiä niille, joiden omatunto sen tuomitsee.
Luther opettaa, että pitää olla esimiehille kuuliainen vaikka ne pahojakin olisivat. Lapin Vanhimmat eivät ole osoittaneet Raamatulla perustetta vaatimuksilleen, vaan ovat jopa vesittäneet sen ilmoittamalla, että myös kirkon sakramentit ovat päteviä.
"Kristus-tai-ei" voisitko kertoa,miksi vapaa,iloinen, onnellinen,kiitollinen Armahtajalleen voi "heittää sen ensimmäisen kiven" ja niitä kiviä jatkuvasti,eikö onnellinen ihminen halua muillekin samaa onnea,välillä mietityttää!?
Välillä mietityttää, onko kyseisellä kirjoittajalla lääkitys kunnossa. Sen verran vihaisesti valheitaan kirjoittaa. Vaikka hänen valheitaan korjaa, sonnan jauhaminen vain jatkuu. Jeesukselta kysyttiin, missä taivaan valtakunta on. Vastaukseksi hän antoi: "siellä missä on raato, sinne kotkat kokoontuvat".