Kokemuksia itäsiperianlaikasta

moro. Hienoa että olet ajoissa miettimässä asioita.

Omistan kaksi itä-laikaa ja vanhempi niistä on jo 12-vuotias joten osaan jotain niistä kertoa. Kertomani ovat omia kokemuksiani ja mielipiteitäni enkä missään nimessä ala arvostelemaan tai muutenkaan "käskyttämään" yhtään mitään.

Kumpiko? Narttu vai uros? No, tämä on paitsi mielipiteeni myös sattumoisin fakta: Nartut ovat "pehmeämpiluontoisia" kuin urokset ja mielestäni narttukoira on sopivampi ensimmäiseksi itä-laikaksi. Tuo mainitsemani pehmeys ei sitten missään nimessä tarkoita että se olisi jotenkin heikompi tai huonompi yhtään missään. Tarkoitan sillä sitä että se on luonteeltaan helpompi opettaa ja pitää kuin uros. Toinen asia liittyy sitten koiran juoksuun. Uroksille on meno päällä "vähän" eri tavalla kuin nartulla. Olen kiittänyt luojaani senkin suhteen että otin nartut niin pääsee vähemmällä juoksun aikaan.

Olet aivan oikeassa siinä että laikat ei hauku turhia. Laikat kuitenkin ovat hyvin suojelevaisia laumaansa kohtaan joten aivan varmasti ne varoittavat kuullessaan outoja ääniä mutta mitään räksyttäjiä ne eivät ole - ei voi milloinkaan verrata suomen pystykorvan stereotypiaan. Meillä koirat ovat asuneet luhtitalossa koko ikänsä ilman pienintäkään ongelmaa. Naapurit välillä ihmetelleet kun ei kuulu haukkumista.

Laikat ovat perusluonteeltaan hyvähermoisia koiria eivätkä vähästä hätkähdä. Laikoista on myös monesti kuullut sanottavan etteivät ne koskaan aloita tappeluita, mutta ne lopettavat ne. Tämän olen huomannut myös omien koirieni kohdalla. Liekö jotain alkukantaista auktoriteettia? :) Tulevat muuten myös oikein hyvin toimeen muiden koirien kanssa ja pitävät lapsista.

Alkukantaisena rotuna ovat myös sieltä terveimmästä päästä. Ovat myös erittäin uskollisia ja jos pidät niitä hyvin, kiintyvät omistajaansa esimerkillisesti. Tähän varoituksen sana: Laika on erittäin uskollinen isännälleen joten älä koskaan kohtele sitä kaltoin tai menetät sen luottamuksen.

Metsästyskoirina ovat aivan mahtavia ja soveltuvat suurriistan lisäksi myös pienriistan metästykseen. Omani ovat metsästyksen lisäksi toimineet myös kaverikoiratoiminnassa ja molemmat ovat saaneet myös kennelliiton sankarikoira tunnustuksen ihmishengen pelastamisesta ja ovatpa myös ilmoittaneet tulipalosta pihallamme.

Joten ei, en keksi mitään huonoja puolia - tai no ehkä yhden kaupunkioloissa liikkuessa eli kova riistavietti. Lenkkeily voi olla vähän haastavaa välillä riistavietin viedessä voiton mutta en sitä oikeasti tietenkään pidä huonona puolena. Itse en koskaan edes harkitsisi toista rotua enkä urosta. Aivan mahtavia ovat.