Olen eilen kehitellyt uusia teorioita äitiydestä.
Itseasiassa idea äitiydestä on mielestäni aivan liian kaavamainen.
äiti-ihmisten mahdollinen hirviömäisyys on aivan liian tabu, samoin kuin se, että
äiti voi olla hyvä ja rakastava vaikkei asettautuisikaan kaavamaiseen muottiin äitiydestä.
äiti voi olla ihan hyvä vaikkei hän osaisikaan keskustella hiekkalaatikolla tätien kanssa ja tuulipuku ei istuisi.
Itseasiassa idea äitiydestä on mielestäni aivan liian kaavamainen.
äiti-ihmisten mahdollinen hirviömäisyys on aivan liian tabu, samoin kuin se, että
äiti voi olla hyvä ja rakastava vaikkei asettautuisikaan kaavamaiseen muottiin äitiydestä.
äiti voi olla ihan hyvä vaikkei hän osaisikaan keskustella hiekkalaatikolla tätien kanssa ja tuulipuku ei istuisi.
Vastaukset 47
Vanhimmat
:D
No juu, kyllähän tuo kuulostaisi realistise(mma)lta.
Sitten voi näköjään joidenkin mielestä sama henkilö olla hyvä vaimo, ok äiti ja hirviömäinen äitipuoli. Multa kyllä lentäis semmoinen vaimo lähimmästä seinässä olevasta aukosta ulos.
Ei muuten liene psykopaattini kärsinyt kenkälaatikosta ulostulostani.
Kävin eilen talonsa pihalla ja nauru kuului selvästi ulos asti. :)
Ehkä se huutonauroi hesarin hegemonista väkivaltakeskustelua uusintavaa artikkelia.
http://www.hs.fi/kotimaa/art-2000005186955.html
Mua ei paljoa naurattanut. Kauankohan nämä "feministit" vielä kehtaa?
Huhhuh
Ihan kasittamatönta kaikki
Mutta siis kuten olen kirjottanut aiemmin, niin vaikka Suomessa on voimakkaita naisia ja narsistinaisiakin, niin naisten asema on yhä myös ongelma. Narsistiäidit ei sitä tosiasiaa poista.
Mun mielestä ongelma on kaltoinkohdellut lapset. Naisilla ja miehillä on jo äänitorvensa. Tuo artikkeli on kaikessa vinoudessaan, yksipuolisuudessaan ja suoranaisessa jaskanpauhannassaan (faktantarkistus hoi?) traumatisoiva.
Mun mielestä se artikkeli ei ole vino.
On vaikeassa asemassa olevia naisia Suomessa etenkin niinkuin tuossa artikkelissa sanotaan: vammaisia, maahanmuuttajia , rikosten uhreja...
...ja apu on lähinnä sitä että "olethan antanut itsesi vuoksi anteeksi!"
Ei ole ihme, ettei muutosta tule, eikä ainakaan tule jos kaikki vaan koko aika kaiken antaa anteeksi.
Siis jos sosiaali ja terveys lähinnä tarjoaa vain anteeksiantoneuvoja, niin mitä niin voi suojella ?
Sanompa vaan että minä olen nähny tässä elämässä pajon enemmän kuin kellekään voin kertoa.
Naiset ovat useimmiten syypäitä lapsiin kohdistuvaan väkivaltaan. Se on fakta ja myös minun subjektiivinen kertynyt huomio asiassa. Nämä lapset on täysin vailla suojaa, ja viranomaisissa ne vielä syntipukataan kaiken päälle. Liian monta lapatossumiestä vain kääntää katseen ja hyssyttelee puolisoidensa rikoksia samalla kun laiska virkanaislauma tukee tällaista perhettä voivottelemalla "hankalaa" ja "väsyttävää" lasta silittelemällä rikollisen päätä? Aikuiset sentään otetaan poliisissa vakavasti oli ne sitten mamuja tai vammaisia, ainakin asia on pakko tutkia. Lapsia ei puolusta KUKAAN.
Myös miehet joutuvat vähintää yhtä usein kotona pahoinpidellyksi kuin naiset. Epäilenpä vaan että huomattavasti useammin kuin tilastot edes kertovat. Tietysti kulttuurinen häpeä pitää ottaa vahvasti huomioon tässä asiassa. Minä en ymmärrä miksi nämä tosiasiat herättävät niin törkyisiä reaktioita ja ties mitä kaikkea kauheaa vielä ja edelleen ja kai iänkaikkisesti.
Väitän edelleen että esim. vammaisten ja joidenkin maahanmuuttajanaisten asema on huomattavasti
heikompi kuin keskivertomiehen Suomessa.
Toki vammaisten miesten asema on myös usein heikko, mutta ehkä kuitenkin miehiä joutuu harvemmin hyväksikäytön uhreiksi, enemmänkin ehkä yksinäisyys heitä vaivaa kuin se että
naisia parveilisi ympärillä epämääräisin motiivein.
Olen edelleen sitä mieltä, että kaikkein heikko-osaisimpina on enemmän naisia kuin miehiä, kun puhutaan todella kaikkein kaikkein heikoimmista.
Ei ole totta että vakavassa tilanteessa olevia aikuisiakaan poliisissakaan aina kuunneltaisiin vakavasti.
Esim. vammaiset maahanmuuttajanaiset tuskin koskaan pahoinpitelevät miehiään, eikä heille helposti tulisi mieleenkään moista. Ellei nyt vähän jollain ruohonkorrella huido.
Miestään pahoinpitelevät supertädit on heille suunnilleen ufoja.
Ja miksi sinäkin vedät keskusteluun nyt kaikki maailman naisryhmittymät kun olemme olleet selvittelemässä juuri tätä lasten pahoinpitelyasiaa? En olisi uskonut.
Ai minäkö ????
Siksi että minua koskettaa kaikki väärinkohdellut ihmiset. KAIKKI
En tiedä kuka aiheen aloitti.
Mä olen itse myös naisena ollut huonossa asemassa ja nähny mitä se voi olla, vaikken asiasta valittelekaan ainakaan supertätien keskuudessa.
Ja naiset on voinu joskus olla kaltoinkohdeltuja lapsia kuten miehetkin.
Välitän myös aikuisista.
Mutta kylla joo edelleen narsistivanhemmat on asia johon olen nyt viime vuodet perehtynyt ja aivan erityisongelma.
Mutta mulla on havaintopiirissä kyllä muitakin epäkohtapointteja.
Mielestäni monenlaisissa asioissa ilmenee vääryyksiä monenlaisille ihmisille ja mulle sopii aiheen laajentaminen niihinkin. Itseasiassa ennen vammaantumistani olin koko elämäni ajan pohtinut oikeudenmukaisuuskysymyksiä hyvin laajasti.
Aivovamma sitten vähän esti sen. Ja nyt mun aivot näköjään toimii jo taas paremmin ja olen enemmän oma itteni kun pystyn jo taas puhumaan kaikista välittämisestä kuten tein koko ikani ennen aivovammaa :)
Nii ja joo, kun vammaisuus mua aika läheltä itseäkin liippaa, Senkin ma olen kokenu, tiedan mimmosta on vammasen asemassa. Vaikka alyni on normaalia keskitasoa ollut aivovammaisenakin, että tyyppillisestä kehitysvammaisten asemasta ei ole mulla omakohtaista kokemusta.
Ja ainahan tilanne monimutkaistuu jos esim. samassa henkilössä on monta syrjintää aiheuttavaa ominausuutta. Vaikka nyt narsistin uhrius ja vammaisuus, ja jos nyt siihen lisäksi olisi vielä maahanmuuttaja ja viel jotain muuta poikkeuksellista, niin kyllä siinä voi alkaa olla aihetta ihmisoikeuksien perään huudella.
Kyllä minusta lasten puolustaminen kuuluu ensisijaisesti niin äidille miestä (isää) vastaan kuin isällekin naista (äitiä) vastaan mikäli tarvetta ilmenee.
Minusta on syytä priorisoida kaikkein heikoimmissa asemissa olevat, jotka nyt jäävät täysin vaille huomiota, eli aikuisten hampaissa tai/ja välinpitämättömyyden kohteena olevat lapset ja nuoret, enkä ymmärrä miksi juuri esim maahanmuuttajan lapsi olisi mamustatuksensa puolesta etuoikeutetumpi valtion suojelukseen kuin kotimainen tekele. Eikö siinä ole kylliksi yhdelle lapselle altavastaajuutta, että vastassa on akateemiset ylempää keskiluokkaa edustavat aikuiset ja koko kulttuurin läpäisevä väärintulkinta tilanteesta kaikkine painajaismaisine toimintakäytäntöineen?
Minä en lähde tästä lapsiuhriudesta mihinkään laajenemaan tai vesittelemään mihinkään suuntaan. En ennen kuin tämä asia on tunnistettu ja tunnustettu.
Ei se siitä mihinkään vesity, että muidenkin ongelmia tunnustaa, tietysti on kohtuutonta vahilla voimavaroilla kaikkia maailman asioita vaatia pohtimaan, kuten mä koin että oli kohtuutonta ett ä mun piti aivovammasena pohtia kaikkia maailman asioita, eikä kukaan välittäny mun aivovammasta. Tosi rankkaa vammaantuneille aivoille pää pyörryksissä miettiä vaikka mitä.
Mutta osotan nyt tassa vaan etta kylla ma osaan miettia hyvin laajasti maailman asioita kun en ole itse taysin henkihieverissa halvaannuksissa aivovammassa.
Mutta kiva kun sussa on tota mukavaa jääräpäisyyttä sille kaikki arvostukseni ja kannustukseni
No kiva kun joku arvostaa. Se on tullutkin todella todella kalliiksi kiitos mm mun naamalla istuvien maailmanhalaajien.
Siis tarkennan etta ma en kuulu niihin maahanmuuttajuudesta naiivisti ajatteleviin. Vaan niinku ihan realistisesti mieluuummin . Enka kuulu minkään sortin halaajiin.
Minulta ei halausta hevillä saa kukaan.
Tuli viela mieleen ettei laheskaan kaikki maailman ihmiset usko ettei asioita voi muulla tavalla ajaa parempaan suuntaan kun vain antamalla anteeksi omaksi parhaakseen. Riittaa kun lukee vahan nettia niin kylla löytyy monenlaista maailman parantajaa ja oikeudenmukaisuuskamppailijaa.
Mun mielestä sitä kaiken parantavaa anteeksiantoa vois verrata johonkin kulttiin.
Joo mutta muualla tiukasti asiaansa ajavat saattaa ihan välinpitämättömästi tai jopa halveksuen tarjota just meikäläisen ryhmälle sitä anteeksantoa tai mitä nyt sitten onkin kylmää olkapäätä. Mutta kun itse koettaa nousta asiansa puolesta, niin sekin nujerretaan ensimmäisenä juuri näiden mukamas oikeudenmukaisuuden ja tasa-arvon kannattajien, tai sellaisiksi itsensä tituleeraavien toimesta. Niin että ei multa heru mille tahansa asianajajalle sympatioita, varsinkaan mikäli arvostelen sen kykyni mukaan vääristävän tai estävän juuri minun asiani edistämistä, jonka olen siis arvostelukykyni mukaan rankannut maailman ykkösasiaksi.
Joo mutta mun mielestä se on väärin, jos toisten vaikeudet muka ikäänkuin kumoaa toisten vaikeudet. Ei niiden pitäs mun mielestä olla mitään keskenään kilpailevia asioita. Ne on kaikki yhtä aikaa olemassa. Eikä täysin eri ilmiöitä ole mielestäni järkevää vertailla keskenään tai käsitellä niinku ne olis samoja kuten usein tehdään. Kun täällä maailmassa on vaikka mitä ilmiöitä mitä ei osaa kuvitellakaan. Mutta paras ajaa omaa asiaansa, kun niin muutkin tekee, kovin altruistista ei välitä kukaan se on nähty, varmaan siksi, että altruisti yksinkeraisesti on helpoin sivuuttaa.
Ja kyllä nimenomaan vaikka minkä hyvän nimissä aiheutetaan monenlaista vahinkoa tosiasiallisesti monille ihmisille. Ei pelkkä asioiden hyvä tai kaunis nimi tee niistä hyviä vaikutuksiltaan. Ihmiset ovat myöskin erehtyväisiä ja etenkin erehdyksistä aiheutuu hyvin paljon vahinkoa, vaikka ihmiset eivät sitä toivoisi.
Mutta kaikki vaan antamalla anteeksi, mielestäni ihmiset ikäänkuin poliittisesti laiskistetaan yrittämäänkään mitään parannusta mihinkään. Mä arvelenkin koko anteeksiantokampanjan takana olevan pohjimmiltaan lähinnä jonkinlainen politiikka, enkä pysty oleen sitä näkemättä, niin siksikään se ei mua auta. Kaikki neuvot vaan perustuu siihen, että ihmisestä tehtäs vähän ajattelematon ja tiedostamaton: Lue kevyempää kirjallisuutta, katso töllöä ja anna anteeksi mitä tahansa eteesi tulee !
Mutta se on nähty ihmiset vihaa sellasta avarakatseisuutta, että pystyy eläytymään melkein mihin vaan . Mä esim. pystyn kuvittelemaan itseni minkä tahansa maalaiseksi ihmiseksi niin voimakkaasti, että koen sen tunteella niin kuin se melkein olisi totta. Tästä on minulle moni suuttunut, tästä itseasiassa "hyperphantasia" ominaisuudesta tai kyvystä jolla on haittapuolensa.
Tama aiheuttaa eräänlaista yliempatiaa, mikä on tosi hankala narsistien kanssa.
Ja valitettavasti "hyperphantasia" ihmisiä on niin vähän että mun on miltei mahdoton saada minkäänlaista järjellistä psykologista ymmärtämystä, mutta tämä oivallus on selkiyttänyt tilannettani.
Kylla ma ymmarran etta jotkut karkeemmat aggressiivisemmat tai kauheen tuliset ihmiset voi tarvita sita anteeksiantokampanjaa ja se on siina mielessa tarkea.
Mutta mulle ei tee hyvaa itseni kuvittelu karkeeksi aggressiiviseksi aarituliseksi ihmiseksi joka tarvii anteeksiantokampanjaa. Se on asian pointti.
Mun pitaa kuvitella itseni lempeeksi pehmeeksi olennoksi joka ei tarvi mitaan anteeksiantokampanjoita.
"Mielestänion väärin, jos toisten vaikeudet muka ikäänkuin kumoaa toisten vaikeudet. Ei niiden pitäs mun mielestä olla mitään keskenään kilpailevia asioita. Ne on kaikki yhtä aikaa olemassa. Eikä täysin eri ilmiöitä ole mielestäni järkevää vertailla keskenään tai käsitellä niinku ne olis samoja kuten usein tehdään."
Mä olen kyllä väärä henkilö tuolle saarnalle. Mun jututhan on heti portinvartijoissa tyrmätty mitä pöyristyttävimmin. Nykyään ehkä saatankin olla vähän halveksuva jo tunnustettujen ja tukea jo saavien vaikeuksien edustajia kohtaan heiltä saamani kohtelun takia (syy-seuraus), mutta ennen kaikkea siksi, että totisesti pidän heidän valtavaikeuksiaan tulppana todellisten vääryyksien esiintulolle. Minusta monet ilmiöt liittyvät toisiinsa niin, että on vain itsepetosta väittää etteikö toisten ajaminen olisi muka toisilta pois... Resurssien jaosta ja toimintakäytäntöjen parantamisesta kun on kyse, niin toisen aseman parantaminen tietysti lisää todistustaakkaa ja resursseja toisaalle. Kukapa luopuisi saavutetuista eduistaan huvikseen, tai edes oikeudenmukaisuuden takia?
Ja jos kerran naiset syyllistyvät Suomessa useammin puolisoidensa ja lasten pieksemiseen kuin miehet niin eikö ole väärin (valehtelua, bshittia) väittää muuta? Tai ylipäänsä irvokasta rinnastaa puolison ja lapsen piekseminen tai kiusaaminen ikään kuin ne olisivat lähtökohtaisesti saman arvoisia, tai samoja toimijoita? Tai väittää lapsen pahoinpitelyä kuritusväkivallaksi?
Tuosta anteeksiannosta olen kyllä samaa mieltä. Itse en kovin usein ole törmännyt suoraan kehoitukseen, paitsi mystisenä irtipäästämismuodostelmana, mutta tunnistan kyllä sen olemassaolon yleisenä asenteena. Ja hälläväliä -mentaliteetti lannistaa myös. Toisaalta sitten hillittömästi innostutaan vaikka minkä seksikkään vähemmistöryhmän erityisesti seksuaali- ja parisuhdeoikeuksista, rasismista ja puunhalailuista samalla kun meikäläistä pidetään vain hirviönä... Niin kyllä siinä tulee tuumailtua joskus että mahtaako sitä olla eksynyt väärälle planeetalle vieraan lajin keskuuteen.
Enhan mina sita sinulle saarnannutkaan
Siis kyllahan se on toisilta pois, mutta ei mielestani pitaisi olla
Olen nuorena hyvin monta kertaa luopunut saavutetuista eduista huvikseen mika oli kenties typeraa ja tiedan etta on olemassa muitakin niin erikoisella logiikalla joskus ajattelevia
Mut oli aivopesty egosta luopumisen ideologiaan jota innolla täydesta sydamesrani toteutin muunmuassa luopumalla kaikesta mista pidin.
Esim. egostaluopujanaiset tai tytöt tai silta rajalta voi olla aika heikoilla suuhteessa egonsa sailyttaviin miehiin.
Kun siis ma vuosia ajattelin joka hetki meditoiden etta kunhan se ego katoaa kokonaan, niin ma saan sitten yhteyden Jumalaan.
Mutta siina voi kayda niin etta tulee vaikka nalkakuolema ennen sita
Tai ei se ainakaan Suomessa oikeen toimi.
Omakohtaisesti ajattelen etta ainoa ratkaisu on lopettaa välittämästä minä muut pitää.
mä kans aloin kuvitella olevani hirviö muilta tulevan palautteen perusteella.
Sitten mua alettiin manipuoloida puhumalla mulle niinkuin ma oikeesti voisin olla hirviö.
Tietysti tuo on nimenomaan suhteellista. Tulikin mieleen kohtaamisia egomiesten kanssa. Johan olikin... hahaa.. sankarillista porukkaa! Mutta aivan minusta eri asteinen asia kuin murjoa lapsen ego aikuisten toimesta.
variantteja voi olla vaikka mita. Ei se lapsen ja aikuisen rajakaan ole aina niin selvä. Ihmisen aivot ei ole viela edes täysin kehittyneet täysi-ikisyyteen mennessa.
Esim. mun mielesta on luonnollista jos joku nuori yksin maailmalla on naiivi.
Ehka puiden halailu olis hauskin. ..
Siis ma jankutan tota asiaa vain siita syysta etta jos mun pitas tehda arvio onko sadan Suomessa asuvan alistetuimmassa asemassa olevan ihmisen joukossa enemman miehia vai naisia, niin muun arvio olis etta naisia .
Mutta ei naisten asioita ajavat todennäköisesti edes ole heidan asioitaan hoitamassa.
Mä väitän puolestani että ne on ehkä pääosin entisiä tyttöuhreja. Sekä miesten että naisten. Asioihin pitää puuttua silloin kun se on ajankohtaista.
Kylla nimenomaan, mutta tytöt on joskus naisia ja edelleen yhta arvokkaita ja mahdollisesti herkkia ja haavoittuvia. Vaikka supertädit on sitä mieltä supertätiys on ainoa hyväksyttävä ja oikeasti olemassaoleva naistyyppi.
Mulle tuottaa lahinna ongelmia se kun elaydyn ihmisten hulluihin mielikuvituksiin niin täysillä ymmartaakseni heidan kokemustapaansa ja paan sisaltöaan.
Mutta se sekottaa mua ittea todella.
Kyllä, juuri näin. Äitiys on herkkä asia ja monin osin tabu, jonka käsittelyn puute aiheuttaa hirvittävän määrän pahaa oloa. Äitiyden varjolla syyllistetään ja syyllistytään enemmän kuin kukaan uskaltaa ajatellakaan.
Itse äitinä tunnistan erittäin hyvin kuinka helposti sitä syyllistää itseään, ja kuinka kipeästi sattuu kun äitiyttäni kyseenalaistetaan. Iän ja kokemuksen myötä olen toki saanut asiaa järkevämpiin mittasuhteisiin. Ei ole edes olemassa "täydellistä äitiä", riittävän hyviä kyllä suurin osa.
Olen nähnyt ja kuullut aika järkyttäviä esimerkkejä syyllistämisestä, mm. imetyksessä epäonnistuneelle äidille sanottiin päin naamaa että äiti-lapsi -suhde ei tule koskaan muodostumaan normaaliksi. Työssäkäyviä äitejä syyllistetään edelleen, vaikka kotiäitiys on tosiasiassa hyvin uusi asia ihmishistoriassa.
Narsistiäidin tilanteessa äitiys suojelee narsistia ja antaa tälle ydinaseen kaltaisen aseen muuta maailmaa vastaan, lasten ja muiden läheisten kustannuksella. Äitiys oikeuttaa narsistin kohtelemaan muita törkeästi, vaatimaan palveluksia ja etuoikeuksia. Äitiys tarkoittaa narsistille ehdotonta valtaoikeutta lapsiinsa narsistin omaisuutena, esineen kaltaisina. Äitinä narsisti on oikeutettu kohtelemaan lapsiaan huonosti koska hän äitinä "tietää parhaiten".
Narsistin raskausaika jo paljasti, mikä on narsistille oikeasti tärkeää. Narsisti ei ollut pätkääkään huolissaan lapsen hyvinvoinnista, vain omastaan, joka oli syy jatkuvalle valittamiselle ja huomion keskipisteenä olemiselle. Kun "normaali" äiti ihan biologian ajamana valmistautuu lapsen tuloon, narsistille valmistautuminen oli ärsyttävää ja vaivalloista. Ei narsisti halua nähdä vaivaa jonkun toisen takia, edes syntymättömän lapsensa.
Lapsen synnyttyä narsistia selvästi ärsytti että lapselle tuotiin lahjoja, ei hänelle. Narsisti oli naama rutussa kun vauva vei ihmisten huomion vaikka häntä olisi pitänyt ylistää ja ihailla, hänhän sentään synnytti sen lapsen. Hänhän se oli sankari, suuri marttyyri joka kärsi synnytyksen tuskat ja oli nyt Pyhä Äiti.