Mitä teette vappuna?
mites muut?
amalda
17346
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 17
Vanhimmat
Oleskelen kotona ja teen arkiaskareita. Ei se vappu ole päivää kummempi. Netillä tulee oltua, sanaristikoita ja lukemista. Jos on hyvä sää, ulkoilla täytyy ja voi poiketa tädillä ja jonkun yksinäisen luona.
Oon yksin. Katon telkkaria ja juon kahvia. Niin kuin joka päivä muutenkin.
Murjotan kun toimeentulotuki tulee vasta maanantain jälkeen, olisin mennyt helsinkiin iskeen muijia ja haastaan riitaa. Nyt ei saa yhtään kaljaa eikä myöskään hassista. No maanantaina ostan kokonaisen muovipussillisen marijuonaa ja polttelen pilveä parvekkeellani.
Tykkään kovasti edellisen postaaja suunnitelmista. Valitettavasti en tunne ketään joka myisi minulle pilveä. Itse katselen nettipornoa ja tumputan.
Totuttelen verenpainelääkkeeseen ja vois käyä kattoo sillalla onk jäätelöt lähteny läksimään päin Haukipurasta
jos en kärsisi tahdosta iipumatta paniikkikohtauksista ja ahdistuksen tunteestaniin menisin moikkaa ystäviäni mutta lääkkeistä huolimatta tuskane olo ja pelkotilat on estäny tätä jo 4 vuotta:( vituttaa kun olen ennen sairastumista ollut sosiaalinen ja tekevä mutta kohtaukset on pilannut parisuhteeni ja elämäni. koitan väkisin jaksaa ja lääkityksesta on ollut apua pahimpaan mutta yksin menee tää vappu niinku lähes kaikki ns sosiaaliset tapahtumat. nyt pami naamaa ja töllö päälle:)
Sinulle pakko jaksaa. Mene moikkaamaan ystävääsi. Kerro vain reilusti että panikoit ja se nyt osa arkea. Kyllä hän ymmärtää.
Minusta olisi mukavaa jos tuntisin jonkun panikoivan ja herkän ihmisen :) Aivan liikaa tässä maailmassa törmää siihen aivan hirveän kovaan ja kylmään ulkokuoreen ja vieläpä järjettömän vihamielisiin ihmisiin joskus. Toki järjettömän ihaniakin on, mutta silti. Itsekin olen aina niin jäykkä ja neuroottinen. Ne ei kuitenkaan näy sillälailla päällepäin, koska lähinnä niillä ihmisillä on mitään merkitystä, jotka tuntee. Tulevaisuus on aina epävarmaa. Siinä piilee sen rasite, sekä mahdollisuus... Outoa miten kaikki mukavat asiat unohtuu, kun tulee yksi sateinen päivä? Minulla ainakin. Hyvää vappua yksinäisille! Ties kuinka iso verkko teitäkin on!
Aattelin pestä partsin ikkunat. Ja nukkua kevätväsymystä pois. Ja töllöä katella. Ekana rollareitten konsertin tänään.
Vappu on amatöörien juhla.
Suunnilleen samaa teen vappuna kuin muinakin päivinä. Ei erikoisempaa. Olen siis hullu.
Jos on hieno ilma, voin mennä pitkälle metsäretkelle. Jos taas huono sää, voin oleilla koko päivän kotosalla huilaillen. Yksin siis.
Yksin. Varmaan käyn kaupungilla pyörähtämässä. Muuten himassa.
Käydään koiran kanssa ulkoilemassa ja siitten otan loppuillan olutta näytön ääressä. Ystäviä ei ole ollut 30 vuoden ikävuoden jälkeen. Ihmiset ovar perheellistyneet, ym. Eräälle hyvälle ystävälleni muodostui aikanaan sellainen kuuden poppoo, joka vietää kaikki juhlat yhdessä. Olen yrittänyt aikoinani päästä siihen ystäväpiiriin, mutta onnistumatta.
Kun muutin edelliseen asuntooni, kutsuin heidät kaikki vierailulle. Viinilasipakkaus annettin lahjana nopeasti eteisessä ja alle 40 minuutin kuluttua he olivat kaikki lähteneet. Bussuaikatauluja alettin kysellä jo melkein vierailun alussa. Ruokia jäi syömättä, kun vieraille niin kiire tuli. Eräs unohti tupakkansa, toinen sytyttimen. Erään miehen hanskikkaat meinasivat myös jäädä asuntoani koristamaan, mutta ne huomasin eteisen pöydällä.
Kun viimeinen vieras laittoi päällystakkiaan päälle, kuulin jo alaoven kolme kerrosta alempana kolahtavan kiinni. Erittäin nopeaa toimintaa.
Tätä ensiksi mainittua ystävääni tapaan enää tuskin lainkaan. Hän tosin muistaa aina säännölliseti lähettää sähköposteja ja kuvia näistä tapaamisistaan sen oman ystävänporukan kanssa. En useinkaan jaksa reagoida mitenkään.
Ehkä en vain osaa olla ihmisten kanssa. En kuitenkaan koe olevani introvertti - olen ulospäin suuntautunut ja pidän ihmisten seurasta. Mutta useimmilla lienevät jo ne tutut kaveriporukat. Ja paljon tapaillaan myös pariskuntina tai sitten saman alan ihmisinä. Yli 50-vuotiaana lienee myös vaikeampaa enää syvällisesti ystävystyä.
Mutta olen 2000-luvulla paremmin tottunut tilanteeseeni. Onneksi on työ, koira, matkat, kirjat ja elokuvat sekä tietenkin netti.
Heh tutun oloista tarinaa ihan kuin omasta elämästänikin. Tosin itse sairastuin vielä fibroonkin eikä ole muuta kuin tv ja radio. Mutta huonomminkin voisi vielä olla.
Ihanaa, että jaksatte kaikesta huolimatta olla noin positiivisia. Itse jäin myös yksinäiseksi kohta 10v. sitten, kun entiset tuttavani perheellistyivät ja tapaamiset loppuivat lopulta kokonaan. Facebookista välillä katselen, kun he tapaavat toisiaan ja viettävät perhe-elämäänsä. Usein ei viitsi, koska siitä tulee vain itselle entistä surkeampi ja epäonnistuneempi olo.
Lapsuuden ja nuoruuden kavereihin ei ole ollut yhteyksiä pariinkymmeneen vuoteen. Ikävöin kyllä heitä aina välillä, mutta asiaa pohdittuani olen tullut siihen lopputulokseen, ettemme loppujen lopuksi olleetkaan kuin bilekavereita. Muuten emme kai koskaan olleet erityisen läheisiä tai edes ystäviä toisillemme.
Itse kärsin yksinäisyydestä kovasti, ja tulen suorastaan hulluksi jatkuvasta yksinolosta. Nyt vapuksi ostin kaupasta simaa ja munkkeja, jotka voisi vielä tänään syödä yksin keittiön pöydän ääressä. Ehkä tähän vielä joskus tottuu, mutta toistaiseksi koen yksinäisyyden raskaaksi taakaksi. Ja ei, en tarvitse mitään hyvää tarkoittavia neuvoja ihmisten pariin menemisestä,uusista harrastuksista tai tutustumisesta uusiin ihmisiin. Siitä ei nyt vain enää tule mitään, ikävä kyllä ja monenlaista on jo kokeiltukin.
Vappuna otetaan simaa. Tulettehan tekin?
http://keskustelu.suomi24.fi/t/14827358/kotkan-mielenterveys--ja-paihdepalvelu
Sauna, pastasalaatti ja TV. No, toki pari lasillista viiniä, jolla tarkoitan todellakin kahta lasillista. Huomenna, eli siis Vappupäivänä olen ajatellut käväistä huoltiksella päiväkahvilla ja kurkistaa myös pubin ovelta, näkyykö tuttuja krapulaisia (tiedän, että näkyy). Tässäpä tärkeimmät. Siedettävää Vappua itsekullekin, säädystä tai säädyttömyydestä riippumatta.