En ole onnellinen. Osaan tehdä muita onnellisiksi, mutta en ole koskaan oikein osannut tehdä samaa itselleni. Elänyt muita varten kun oma sielu on ollut yhtä suurta kysymystä. Enkö vain luota itseeni ja omiin tuntoihini? Eikö anna itselleni tarpeeksi arvoa? Tuntuu että pelkään nykyään kaikkea. Haasteita, rakkautta, tunteita.. Itseäni. Etenkin omia ajatuksia. Olo tuntuu viikosta toiseen tyhjältä, suunnattomalta, juurettomalta. Elän ilman rakkautta, koska pelkään että tulen jätetyksi, petetyksi. Että olen toisen mielestä jotenkin viallinen lopulta. Haluan rakkautta, mutta pelkoni estävät sitä saamasta. Miksi näin? En todella tiedä. Voiko asia historiassani vaikuttaa todella niin paljon? Olenko niin herkkä? Mikään ei enää tunnu missään. Pelkään että kovetun. Että elämäni on tässä. Elämä on lahja. Miksi en osaa sitä hyödyntää? Tuntuu että en pääse itseäni karkuun mitenkään muuten kuin katoamalla lopullisesti. Ei kukaan kestä tälläistä loputtomiin. On vain niin monta ihmistä kenelle en voisi sitä tehdä. Pilaisin heidän elämänsä. Mieluummin kärsin itse. Luonteenikin on muuttunut. En enää pidä itsestäni.
Uskon että moni ei tätä käsittäisi. Näkee minut onnellusina, miellyttävänä ihmisenä, joka on mukana kaikessa. Ottaa ihmiset huomioon, empaattisena. Miten hyvä olenkaan esittämään sitä minää joka tahtoisin olla, joka olin.
Uskon että moni ei tätä käsittäisi. Näkee minut onnellusina, miellyttävänä ihmisenä, joka on mukana kaikessa. Ottaa ihmiset huomioon, empaattisena. Miten hyvä olenkaan esittämään sitä minää joka tahtoisin olla, joka olin.
Vastaukset 12
Vanhimmat
Tuossa on liian monta sanaaa peräkkäin!
Miksi luonteesi muuttui?
Mäkin koen muukalaisvihaa. Jos pyydän apua mut uhataan ampua, jos kaipaan läheisyyttä mut raiskataan kerran. Jos kysyn tietä neuvotaan väärin. Vitun läski. Vitun köyhä. Vitun pummi. Ja jos menee paremmin ollaan kateellisia
Pysähdy hiljaisuuteen itsesi kanssa, tunne niin että kuulet sen, ajattele niin että ymmärät mitä tunnet, päätä mitä haluat ja mitä et halua, ole luja päätöksessäsi. Älä esitä, älä huijaa itseäsi, ole sellaisenaan kuin olet ja tykkää siitä ja pidä siitä kiinni. Perinmäinen aitoonnellisuus ei ole mistään ulkoisesta kiinni. Ulkoiset seikat vovat toimia onnen kantamoisena, mutta itse se aito sisäinen rauha ja onni syntyvät ihmisen sydämessä ja sielussa, tunne se, ota siitä vaari ja lopuksi vielä pidä kiinni siittä, kohta se rullaa jo itsestään (sisäinen rauha ja rakkaus itseensä ja muita ihmisiä kohtaan). Pois häipyy viha ja katkeruus, inho ja kateus, tilalle saat sisäisen rauhan ja rakkauden, joka ei muita potki tai vihaa.
Ei helppoa eikä hetkessä tule valmista, mutta jos suostut näkemään tosellisuutta ja haluat valita sitä polkua, joka ajan saatossa tuo sinulle rauhaa ja rakkautta, olet onnellinen tässä hetkessä ja tässä elämässä. Polku on hidas edetä, mutta jokainen askel kannattaa, jokainen askel vie kohti rauhaa, jota ei ulkoisilla mittareilla voi mitata. Tiedän mistä puhun. Elämä on niin jotenkin yksinkertaista ja jopa helppoa, kun on sen polun taivaltanut ja pysähtynyt miettimään, kokemaan, mutta ennen kaikkea käynyt polun tuomat raskaat kokemukset itsensä kanssa läpi, sitä ei voita mikään, ei mikään ulkoinen habitus tai mikään extreme tai mikään muukaan. Polku on pitkä ja se jatkuu läpi elämän, mutta mitä pidemmälle poulla etenet, sitä helpommaksi käy vaeltajan tie.
Ei tarvitse kantaa vihaa tai katkeruutta, ei tarvitse kadehtia tai sortaa ketään. Voit tuntea aitoa iloa itsesi ja muiden kanssa. Huomaat, kuinka antoisaa on tukea ja antaa myös muiden loistaa. Haluat olla myös muille sellainen, että he puhkeaisivat kukkaan ja tuntisivat edes hetken onnen kantamoisen. Ei pieni juttu se.
Ihmiset esittää, vetää rooleja, jotka vievät loppu viimeeksi itsensä pohjamutiin, katkeruuteen ja ainaiseen vihan ja kateuden kierteeseen. Mitä siitä on kenellekään annettavaa? Ei mitään, mutta ennen kaikkea ihminen itse vajoaa maan syövereihin. Miksi emme siis kaikki valitse sitä elämän polkua, jonka alkutaival on raskas, mutta pikkuhiljaa se samainen polku kevenee kevenemistään, kunnes se vapauttaa elämään aitoa, syvällistä rauhaa ja rakkautta, josta voi myös muut ammentaa. Aamen.
Mutta tämän polun ainoa negatiivine asia on se :) (oma näkemykseni:), että välillä tunnet, että olet ufosta kotoisen tai ainakin elät ufojen maailmassa, etkä tunnista tai ymmärrä sitä vihan ja katkeruuden määrää, mitä ympärilläsi näet. Et vain oikeasti tajua, miten se on mahdollista ja mitä järkeä siinä on, että ihmiset toimivat itseään vastaan vihaamalla ja sillä ainaisella katkeruudella ja kateudella, ahneudesta puhumattakaan. Ja tämä ei ole mitään itsensä ylentämistä, mutta kun itse koet kovin eri lailla asioita, niin ei oikein voi oikeasti ymmärtää, että "mitä tässä nyt tapahtuu ja mitä järkeä missään on". Eihän siinä mitään järkeä olekkaan, mutta se vain nyt on todellisuutta.
Se rauha ja se tunne ja sisäinen voima, sitä ei voi sanoin kuvata. Sen tietää, jos sitä on kokenut. Ja se kokemus ikään kuin realisoituu tässä maailmassa kohtaamisten kautta. Näitä kohtaamisia ei kohtaa usein, päinvastoin, mutta ne antaa uskoa, että elän todellisuutta. Ne kohtaamiset ikään kuin perustelee, että olen oikealla tiellä, että elän ja tunnen oikeasti, olen oikealla polulla, koska ihminen on järkiolento, ihminen usein myös epäilee vaikka kuinka voimakkaasti elääkin ja tuntee sen sisäisen rauhan, ja silloin ei ole merkitystä uskonnoilla tai se ei ole kulttuurisidonnaista, ja silloin ei olemitään merkitystä meriiteillä tai millään asemilla, silloin kaikki se mitä tunnet on siinä, olet samalla sydämen aalolla, olit sitten keisari tai keisari ilman vaatteita. Se on tässä ja nyt, se oli siinä, mutta varmaa on, että jokainen joka on joskus kohdannut jotain näin arvokasta, muistaa sen vielä saattohoidossa, vaikka olisi muisti ja tajunta vietä, sinä tunnet sen, ei epäilystäkään siitä.
Olen myös huomannut, että jokaiseen kohtaamiseen on liittynyt kaiken tämän lisäksi usko korkempaan, uskonnosta riippumatta, se vain jotenkin yhdistyy. Siihen ei tarvita mitään saarnoja, ne vain on tässä ja nyt. Silloin sanoilla ei ole merkitystä, ja niitä ei tule eikä niitä kaipaa, on vain täyteläinen hiljaisuus, käden kosketus. Hetki voi kestää minuutin, mutta se voi kestää myös tunnin, ja silloin ei ole sanoja eikä siihen sanojaa kaipaakaan. Näin ylittyy kaikki maanpäällinen asema ja meriitti, koska mikään ei voi ylittää sitä hetkeä, jolloin tunnet sydämessä jotain näin suurta. Silloin ei puhuta maailan rauhasta tai rauhattomuudesta, silloin ei vaihdeta kuulumisia tai ei edes haluta tietää mistään, mitä maailma tarjoaa.
Miehet haluaa vaan menestystä ja pillua. Toisen tappamisenkin uhalla. Silloin kokee elävänsä.
Ne miehet, jotka hakevat vain menestystä, meriittiä, asemaa ja billundaalia ovat tuhoon tuomittuja onnettomuuteen. Näin on. Se on nähty kautta aikojen. Naisille sama virsi soikoon.
Tervemenoa maanpäälliseen helvettiin. Ja sitten vielä kysytään, miksi olen onneton? No just siksi.
Koeta opetella hyväksymään itsesi, riittämään itsellesi ja opetella tulemaan toimeen itsesi kanssa, niin saat itsesi tasapainoon. Kuulostele mitä itse haluat omalta elämältäsi, mistä pidät ja tykkäät ilman, että sotket siihen mukaan jotain ihmistä. Pienistä asioista se lähtee tuo oman elämän onnellisuus ja kiitollisuus. Ne ihmissuhteet ovat vain sitä ekstraa, mikä tulee mukana, kun on itse löytänyt elämässään oman tien, millä voi hyvin ja on sinut itsensä kanssa sekä opetellut rakastamaan itseään siinä määrin ettei anna kenenkään kohdella itseään väärin.
Sivusta kommentoin tähän. Itslle juuri tuo riittämättömyys on niin tuttua. Opetellut olen rakastamaan itseäni, vielä tosin työsarkaa riittää. Kaikenlaista, kun on elämässään saanut kokea, kuten niin moni meistä. Tämä teksti oli taas hyvä muistutus, kun olen ollut hiukan hukassa itseni kanssa. Nyt taas hapuillen takaisin sille omalle tielle.
On olemassa eräs mies, johon ihastuin jokin aika sitten. Hän on komea, charmikas, mukava ja iloinen. Hän tulee toimeen eri ihmisten kanssa, on hyvä työssään ja hyvin ulospäinsuuntautunut. Silti en ihastunut mihinkään noista edellä mainituista asioista hänessä. Tottakai ne tekevät hänestä viehättävän, mutta maailmassa on monen monta muutakin viehättävää ihmistä eikä hän minun silmissäni poikennut mitenkään noista muista.
Eräänä päivänä kun puhuin hänen kanssaan kahdestaan hän hetkeksi laski suojamuurinsa alas, mitä oli oppinut työssään kantamaan. Hänellä on uskomattoman kauniit siniset silmät, joista paistaa suru, väsymys, vastuu ja elämän kolhut. Ei hymyä. Siihen vialliseen ihmiseen minä ihastuin. Se ihminen on paljon mielenkiintoisempi ja rakastettavampi kuin se kiiltokuva, jota hän niin kovasti haluaa pitää yllä. Toivottavasti myös hän ymmärtää saman :)
Tekstisi kuulostaa tutulta. Itsekin koen olevani toiselta planeetalta suurimman osan ajasta mutta se vain tarkoittaa että olen erilainen niinkuin sinäkin. Kirjoita googleen Empath ja hämmästy. 16personalities.com on myös hyvä sivusto, tee se testi ajatuksella ja huolella niin saatat oppia jotain uutta itsestäsi. Ja kun tiedät mikä olet, opit myös suojelemaan itseäsi paremmin. You know, noilta muukalaisilta ;)