kun joukko sokeita tutkii norsua eri kohdista yksi sanoo koskettaessaan kärsää kyseessä olevan käärme, jalkaa koskettava sanoo kyseessä olevan pylväs, häntää koskettava sanoo kyseessä olevan pölyhuiska, vatsaa koskettava sanoo kyseessä olevan valtaisa tynnyri jne. Vertaus lienee tuttu useimmille. Ja näin me lähestymme "totuutta", kukin näkee siitä vain osan ja hyvin harva kokonaisuuden ja sitäkään oikein.
Voimme kuitenkin olettaa että tällaiset suuret henkiset oppaat
kuten Jeesus ja Buddha olivat suorassa yhteydessä perimmäiseen totuuteen. Näiden persoonien aikaansaamaa vaikutusta on vaikea kiistää, heihin uskovia ihmisiä on kuitenkin todella paljon. Painottaisin tässä kulttuurista kontekstia, molemmat opettivat omana aikanaan oman aikansa kuulijoille. Kuulijat olivat tuona aikana kovin erilaisia taustaltaan kuin me joten viestin perille saamiseksi keinot ovat olleet erilaisia kuin ne olisivat tänä päivänä. Sanoma voi olla ja onkin ajaton, lähimmäisenrakkaus. Joten sulattelua hyvät ihmiset, eikös ?
Olisi ainutlaatuisen hienoa että nämä oppaat olisivat edelleen keskuudessamme, ettei tarvitsisi omalla päällään tulkita jokaista nyanssia. Se ei kuitenkaan estä meitä ottamasta heitä sydämeemme ja seuraamasta heidän esimerkkiään.
Voimme kuitenkin olettaa että tällaiset suuret henkiset oppaat
kuten Jeesus ja Buddha olivat suorassa yhteydessä perimmäiseen totuuteen. Näiden persoonien aikaansaamaa vaikutusta on vaikea kiistää, heihin uskovia ihmisiä on kuitenkin todella paljon. Painottaisin tässä kulttuurista kontekstia, molemmat opettivat omana aikanaan oman aikansa kuulijoille. Kuulijat olivat tuona aikana kovin erilaisia taustaltaan kuin me joten viestin perille saamiseksi keinot ovat olleet erilaisia kuin ne olisivat tänä päivänä. Sanoma voi olla ja onkin ajaton, lähimmäisenrakkaus. Joten sulattelua hyvät ihmiset, eikös ?
Olisi ainutlaatuisen hienoa että nämä oppaat olisivat edelleen keskuudessamme, ettei tarvitsisi omalla päällään tulkita jokaista nyanssia. Se ei kuitenkaan estä meitä ottamasta heitä sydämeemme ja seuraamasta heidän esimerkkiään.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Eivät buddhalaiset filosofit, eivätkä kristityt teologit ole kanssasi samaa mieltä. Vain totuutta etsivät eksyvät tähän ajatukseen. Teologian (Raamatun) mukaan Jeesus on ainoa Tie ja Hän on Jumala. Buddhalaisuudessa ei tunnusteta jumalaa, vaan seurataan aukteriteettia. Valaistuminen ei ole uskoontulo! Uskoontulo on uskoa Jumalan armoon. Ei pidä yhdistää, jos et ottanut selvää mistään :)
http://www.netmission.fi/
Totuus on korkein uskonto. Totuutta etsivät ehkä eksyvät, mutta eniten hukassa lienevät ne, jotka kuvittelevat löytäneensä jotain yleispätevää. Joillekin riittää amerikkalainen menestyksen teologia (vrt. netmission) ja se voi olla heille hyvä juttu, mutta on ihmisiä, jotka katsovat asioita laajemmin eivätkä voi sitoutua yhteen oppiin. Ainakin he ovat suvaitsevampia muita kohtaan.
- buddhalaisuus tunnustaa lukemattomia jumalia muttei anna syytä palvoa niitä, sillä nekin ovat karmisia olentoja ts. tulevat aikanaan kuolemaan --> voivat auttaa vain väliaikaisesti.
- dharmakaya käsitteenä ei ole kovin kaukana jumalasta, tosin persoonattomasta sellaisesta
- useat länsimaissa opettavat buddhalaiset munkit, lamat ja Rinpochet puhuvat ja pitävät Jeesusta boddhisattvana, olentona joka on ilmentynyt auttamaan kärsiviä olentoja. myös joitakin pyhimyksiä, kuten Pyhää Fransiskusta pidetään tällaisena olentona.
Dalai Lama on usein painottanut länkkäreille että pitäisi pysyttäytyä äidinmaidossa tulleessa uskonnossa. Vaarana voi toki olla asioiden ottaminen sieltä täältä mutta etenkin henkinen shoppailu, uskontokunnan vaihtaminen pienimpienkin vaikeuksien kohdatessa. Ymmärrän tämän. Suomalaiseksi syntyneenä kristillinen tausta on vahva ja kun buddhalaiseksi nyt itseni koen niin pystyn tarkastelemaan omaa kristillisyyttäänkin paremmin. Näkemään siinä oleellisen.
en totta tosiaan väitä kirjoituksillani edustavani buddhalaisia filosofeja saati kristittyjen teologien teorioita ymmärtäväni, omasta kokemuksesta ja ymmärtämättömyydestä nämä spekulaatiot tulevat.
>>
Buddhalaisuudessa ei tunnusteta jumalaa, vaan seurataan aukteriteettia.
>>
En kyllä nyt aivan allekirjoittaisi tuota. Buddhalaisuus on mielestäni hyvin pitkälle pohdiskeleva filosofia ja tapa katsoa maailmaa.
Käsittääkseni buddhalaisuudessa ei oteta kantaa Jumaliin, mikä ei välttämättä tarkoita sitä etteikö buddhalainen voisi ottaa kantaa. Jos ymmärrät, mitä tarkoitan.
Itse näen buddhalaisuudessa ja Jeesuksessa aika paljon yhteistä. Jeesus antoi ihmisten syntejä anteeksi ja he pystyivät aloittamaan ns. puhtaalta pöydältä. Buddhalaiseen filosofiaan puolestaan kuuluu käsite kaiken maallisen olevaisuuden harhasta. Oivaltainen ettei "eilinen ole totta" ja että elää voi vain tässä hetkessä ajavat saman asian kuin "syntien anteeksi antamus" siinä mielessä ettei ihminen jää turhaan murehtimaan eilistä.
Olen itse kristitty, mutta mielestäni buddhalaisella filosofialla on paljon annettavaa.
>> Voimme kuitenkin olettaa että tällaiset suuret henkiset oppaat
kuten Jeesus ja Buddha olivat suorassa yhteydessä perimmäiseen totuuteen > henkiset oppaamme> ,,heihin uskovia ihmisiä on kuitenkin todella paljon. Painottaisin tässä kulttuurista kontekstia, molemmat opettivat omana aikanaan oman aikansa kuulijoille. Kuulijat olivat tuona aikana kovin erilaisia taustaltaan kuin me joten viestin perille saamiseksi keinot ovat olleet erilaisia kuin ne olisivat tänä päivänä. Sanoma voi olla ja onkin ajaton, lähimmäisenrakkaus. Joten sulattelua hyvät ihmiset, eikös ? se on maailmankaikkeudellinen rakkaus.
>> Olisi ainutlaatuisen hienoa että nämä oppaat olisivat edelleen keskuudessamme, ettei tarvitsisi omalla päällään tulkita jokaista nyanssia. Se ei kuitenkaan estä meitä ottamasta heitä sydämeemme ja seuraamasta heidän esimerkkiään.
On merkillistä, että jotkut tulevat tänne YHDISTELEMÄÄN USKONTOJA. Jotkut kirjoittavat uusia ja uusia juttuja, kuinka Jeesus ja Buddha oikeastaan opettivat samaa asiaa. Ei todellakaan asia ole niin.
Buddhalaisuus on ainutlaatuinen oppi. Sitä ei voi rinnastaa myöskään hindulaisuuteen. Hindut väittävät usein, että Buddha vain pettyi korruptoituneisiin pappeihin ja siksi perusti oman uskonnon. Kun buddhalaisuutta tarkastelee sisältäpäin, huomaa sen ainutlaatuisuuden.
Televisiossakin on menossa kampanja yhdistää uskonnot yhteen nippuun. Merkillistä, että kristityillä on nykyään tarve avioitua muiden kanssa.
tarkoitusperäni ei suinkaan ole ollut yhdistää uskontoja, vain vertailla niitä vierekkäin, jotta suvaitsevaisuutta molempien polkujen harjoittajien kesken olisi kenties enemmän ilmassa.
jokaisessa uskonnossa on omat ainutlaatuiset piirteensä ja itse buddhalaisuutta harjoittavana koen ne piirteet, jotka dharmasta löytyvät, minulle itselleni tärkeiksi ja sopiviksi. lähimmäisenrakkaus tai myötätunto, ovat kuitenkin kristinuskossa ja buddhalaisuudessa keskeisessä asemassa ja näin ollen perusta on jollain tasolla sama. tällainen yhtäläisyys pitäisi mielestäni kokea ennemmin rikkaudeksi kuin uhaksi.
jokainen käyköön omassa kirkossaan. niitä riittää. ei tarvitse polttaa sitä toisen kirkkoa; vaikka tulen loimussa oma kirkko voi yön pimeydessä näkyä paremmin, tuli voi tarttua.
pieni etäisyys on kuitenkin hyvä asia eri uskontojen välillä. jos hienosääteiset termit, filosofiat ja uskomukset menevät sekaisin, ne menettävät alkuperäisen tarkoituksensa.
ei liian lähellä, ei liian kaukana. kukin hahmottakoon omat rajansa, oman kokemuksensa perusteella.
lisäkritiikki on erittäin suotavaa ja kiitos tähänastisesta!
ja olen ihmetellyt jo kauan, minkä vuoksi niin kristityt, buddhalaiset kuin kaikki muutkin suhtautuvat niin nyrpistellen meikäläisiin "rusinat pullista" -keräilijöihin.
Omalla kohdallani se nyt vaan on niin ettei yksikään uskonto sinällään ole pystynyt tarjoamaan minulle sitä kaikkea mitä maailmankuvaani kuuluu, joten minun on ollut pakko ottaa vähän sieltä ja vähän täältä. Lopulta olenkin päätynyt toteamaan etten kannata mitään uskontoa erityisesti, ja usein suhtaudun minä itse hieman nyrpeästi 100 % sydämensä jollekin tietylle uskolle menettämiseen!
Ehkäpä juuri tämä asenteeni ettei mikään kelpaa sinällään on se mikä sitoutuneita minkä-hyvänsä-sortin uskovaisia jotenkin nappaa. Lisäksi luullaan että eklektismi on sitä että mitään vähänkin vaikeampaa ei haluta hyväksyä maailmankaikkeudelta, vaan kaiken pitää olla hipihilpeää ja huitsin kivaa. Minun kohdallani sekametelisoppaan tahi kaleidoskooppiin kuuluu reinkarnaatio, ja voin kertoa että en todellakaan usko että se mitään lystiä ja riemua on koko ajan.
Etsin uskonnoista loogisuutta ja järkeä, tunteilu on minulle hieman toissijaista, joskin luonto ja olemassaolo jo sinällään herättää ekstaattisia fiiliksiä.
Eklestismin parasta antia on jos kykenee jakamaan hartauden ja pyhyyden kokemuksia niin buddhalaisen, hindun, kristityn, muslimin, taolaisen etc. kera. Ettei mene vaan pelkästään arvosteluksi - kuten tietysti minulla kieltämättä kovin helposti tekee.
Eklektikolle kai joskus tulee vähän semmoinen fiilis kuin biseksuaaleille tulee: heihin suhtaudutaan huithapeleina jotka eivät osaa päättää, sekä narsisteina joiden on saatava kaikesta parhaat palat... Vaan jos ei vähempi riitä? Onhan sentään iäisyysasioista kyse.
om, tietyllä tavalla buddhalaisuuskin sisältää tällaisen "rusinat pullasta" lähestymistavan, sillä useasti painotetaan opetuksissa kuulijaa ottamaan käytäntöön vain ne asiat ja toimintamallit jotka kokee omakseen ja pystyy todella arkeen integroimaan.
jos jokin asia sotii kovasti omaa ajatusmaailmaa vastaan niin kovin vaikeaahan sitä on omaksua. aika joustavaa mielestäni.
tokihan mieli muuttuu ja dharman filosofia avautuu pikkuhiljaa joten sitä omaksuu pikkuhiljaa enemmän ja enemmän. tai vähemmän. muttei kertarysäyksellä tarvitse tunnustaa sokeaa uskoa! tietty onhan siinä taustalla se logiikka ja filosofia joka täytyy omaksua edetäkseen polulla jos nyt ei sitten ole kovin hallussa tuo käsitteetön viisaus ;D ja itse kun olen "syyllistynyt" tällaiseen opiskeluun niin koen olevani täysin jäävi arvostelemaan ketään eklektikkoa. (termikin oli ennen tuntematon joten kiitos tästä sivistyshetkestäkin).
tuo hartauden tunteminen eri uskontojen suhteen kuulostaa kyllä hyvältä. biseksuaalisuus vertaukseen on ihan pakko kommentoida ettei valaistumisessa ole enää sukupuolta, sillä sukupuolikin on vain käsite ;D
Mielenkiintoista juttua!
Itsellekin buddhalaisuus on ollut "se paras" tai "se lähin totuus", joskaan ei ihan napakymppi.
Miksi ei napakymppi - siksi että helposti buddhalaisuutta opettavat sanovat että "näin on". Kun juuri se tekee mielen epävarmaksi. Koska kukaanhan ei tiedä miten on - kukaan ei voi tietää totuutta ja se joka väittää tietävänsä, todistaa ettei tiedä. Se joka sanoo ettei tiedä, on viisas ja siis tietää ettei tiedä. Erehtyväiselle ihmiselle on parempi lähtökohta väittää ettei tiedä mitään kuin että tietäisi kaiken. Miten siis yksikään ihminen voisi väittää että "miten asiat ovat"?
Buddhalaisuus on parasta silloin kun sitä ei todisteta. Eli sen sisältämä loogisuus jää ihmisen itsensä arvioitavaksi ja siitä tulee arjen työkalu. Buddhalaisuutta ei saa tuputtaa ja kaikki teksti joka niin tekee... niin, onko se lopulta buddhalaisuutta? Buddha itse sanoi, että älkää ottako hänen tekstejään kirjaimellisesti.
Buddhalaisuuden sisältämä loogisuus on tehnyt minuun lähtemättömän vaikutuksen. Se on kuin filosofiaa, olematta kuitenkaan sitä. Buddhalaisuuden todistajat tekevät kuitenkin karhunpalveluksen tälle kauniille logiikalle. Syvin totuus on kaikkialla, kaikkina aikoina. Miksi sitä siis pitäisi kenellekään todistella, kenenkään toimesta? Tuputtaminen seis.
Buddhalaisuus puhtaimmillaan on pop.
Se minkä vuoksi en itse kutsu itseäni buddhalaiseksi on se, että välillä tuntuu pikkuasioista saivartelu olevan liian tärkeää buddhalaisina itseään pitäville. Jos uskonkin että reinkarnaatio on luonnonlaki, niin en kuitenkaan välttämättä aina jaksa alkaa vääntää siitä onko sitä sielu vai ei ja mikä tarkalleen reinkarnoituu, koska tuntuu että sanoin niin tai näin niin kumminkin se on väärinpäin buddhalaisen mielestä. Ja kuitenkin saattaisimme jopa suurinpiirtein olla samoilla linjoilla, mutta käyttämämme määritteet ja termit olisivat ehkä niin erilaisia, että yhteisymmärrystä ei synny.
Minusta joskus tuntuukin että katkerimmat riidat käydäänkin niiden ihmisten ja oppien välillä, jotka ovat kaikkein lähimpänä toisiaan!
Buddhalaisuus länsimaissa vaikuttaa kovin teoreettiselta, kun taas kristinusko on kuivahtanut kahvipullatteluksi ja Jeesus-fanitteluksi. Haen kaiketi jotain toiminnallista, mutta nirppanokkaisena ihmisenä en kuitenkaan ole kiinnostunut juoksemaan alasti metsissä hiestä haisten muurahaiset persiessä kiinni. Joten lopulta haen kaikesta kaiken ja en mitään mistään... Ekklektikkona varmaan hautaani päädyn. :P
jottei jäisi teoriaksi tai käsitteiden vääntelyksi niin harjoittaminen on äärimmäisen tärkeää. siitähän dharmassa on kyse; otetaan oppi omaksi ja tehdään asioille jotain; muutos.
onneksi on useita harjoitusryhmiä, joissa harjoitusta todella tehdään ja tämä ryhmätuki auttaa sitten yksin tehtävää harjoitusta.
pikkuasioista saivartelun pointti rakentavana työkaluna tulee ilmi etenkin madhyamikafilosofian kautta; opetellaan väittelemään niin toisten kuin etenkin itsensä kanssa kunnes tajutaan käsitteiden pyörittelyn absurdius ja turhuus ;D
antoisa keskustelu ollut, kiitos paljon tähänastisesta!
Tiedä sitten mikä sen aina määrää, milloin jostakin ketjusta tulee antoisa ja milloin ei. Kai se on vähän kiinni siitä millaisilla eväillä on kukin liikkeelle lähtenyt, ja millä jalalla aamulla vuoteestaan noussut. :D
http://pgorman.com/RedMagic.htm
Ohimennen toisten keskustelusta poimittua: "Ei ole taivasta tai helvettiä. Energia on minimi, entropia maksimi ja kaikki tapahtuu siinä välissä."
Ensimmäinen askel on hankkia kyky olla kykenemättä valehtelemaan itselleen. Se on todella vaikeaa.