Kun olette saaneet psykiatrin lausunnon niin kommentoidaanko siinä ulkoista olemustanne? Itsellä tyyliin, 'ikäisensä näköinen, oloinen, selkeästi ylipainoinen nainen'. Kuuluuko tällainen normaaliin psykiatriseen arviointiin? Onko painolla väliä psykiatrisessa lausunnossa??
Lausunnoista
jäänytvähänkaivelemaan
142216
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 14
Vanhimmat
Joo kyllä olen lukenut että kommentoivat. Luulen että heille opetetaan että kuuluu kommentoida mikäli ulkonäössä on vikaa. Ei tietenkään kannata mainita mitään positiivista, koska se on psykiatrian intressejä vastaan. Psykiatria haluaa laittaa rumat, sairaat, lihavat, tyhmät, köyhät, laiskat ja sosiaalisesti kömpelöt hoitoon.
Onpa asenteellinen vastaus !
Ei se arviointi ole tehty mollaustarkoituksessa eikä ulkonäköä arvostella, vaan todetaan jokunen yleisluontoinen tosiseikka. Jos on ylipainoinen, on ylipainoinen, so what ?
tai muuta vastaavaa. Lääkärin kaavaan kuuluu kirjoittaa lyhyt kuvaus potilaan statuksesta.
Mitä itse kirjoittaisit ? Luultavasti on joku runko olemassa, mitä kuvaillaan hyvin lyhyesti.
Voi lukea esim. pitkä hoikka mies tai ylipainoinen mies.
Punaposkinen, päärynävartaloinen, pihtisäärinen, keski-ikäinen, kokonaisia lauseita puhuva nainen.
Potilaan "luonnehdinta" on joka paperissa, yleislääkärinkin. Kohdassa"status".
Voi lukea esimerkiksi: Hoikka, huoliteltu olemus.
Sen jälkeen voi tulla luonnehdinta muusta käyttäytymisestä.
Esimerkiksi: Ahdistunut, puhuu vuolaasti/spontaanisti.
Sitten todetaan nykytila (lääketieteellinen)
ja seuraavaksi hoitosuunnitelma.
On se normaalia. Minulla oli arviointijakson aikana joku psykologi, joka oli päättänyt osoittaa, että minulla on todella vakavat psykoosioireet, ja hän yritti kirjoittaa tai tulkita kaikki asiat niin, että ne tukivat sitä psykoosimuottia. Esimerkiksi sen jälkeen, kun he olivat tuhonneet terveyteni neurolepteillä, he tavallaan oikeuttivat lääkityksen sillä tavalla, että "hänen käytöksensä on erittäin hajanaista" ja kun yritin kertoa lääkkeiden vakavista haittavaikutuksista ehkä kolmen kuukauden jälkeen, hän kirjoitti että "potilaalla oli paranoidista ajattelua liittyen mm. nykylääkitykseen". Loppulausuntoon, jossa vaiheessa olin jo lopettanut neuroleptit ja muut lääkkeet, se oli vääntynyt siihen muotoon, että "potilaalla oli paranoidista ajattelua tänne tullessaan." Ha!
Kun sen arviointijakson psykiatrin ja psykologin jälkeen siirryin hieman tolkullisemmalle psykiarille ja hoitajille, niin he olivat kirjoittaneet esimerkiksi, että potilas on siististi pukeutunut ja vaikuttaa ikäiseltään. He olivat myös kirjoittaneet, että potilas on lihonut - lihoin 25 kg lyhyessä ajassa neuroleptien vuoksi.
Duodecim-lehdessä on artikkeli "Psykoosin arviointi". En taaskaan laita linkkiä, koska viestini voisi taas kadota sen vuoksi.
"Riittävän laaja ja monipuolinen käsitys potilaan psyykkisestä voinnista saadaan vain huolellisella haastattelulla. Aluksi kannattaa kiinnittää huomiota potilaan ulkonäköön ja olemukseen. Hoitamaton ulkonäkö kuvastaa muun muassa potilaan suhtautumista itseensä ja usein heikentynyttä kykyä huolehtia itsestään. Esimerkiksi epäluuloinen ja varautunut suhtautuminen tutkivaan lääkäriin, hätäisyys ja levoton vilkuilu ympärille antavat syyn epäillä psykoosia."
Spoivan epäluuloinen ja varautunut suhtautuminen psykiatriin on usein terveen, kokeneen ja itsenäisen ajattelun sekä älykkyyden merkki.
Mulla melkein järjestään kaikissa terveydenhoidon papereissa lukee keskivartololihavuus ;)
Sinänsä aika pientä jos tuo vaankaivelee sinua. Itsellä kaivelee yleensä se että koko lausunto on melko kyseenalainen ja tulkinnallinen eikä mielestäni perustu pelkkiin faktoihin vaan kysellään sitä sun tätä etenkin lapsuudesta ja sopivia pätkiä vastauksistani sitten väännellään papereihin paremmin sopiviksi siihen mitä halutaan todistaa. Minusta aika syvältä olevaa touhua koko homma. Kukaan ei esim kysy mikä minua oikeesti painaa vaan koitetaan väkisin keksiä traumaattisoa lapsuuden kokemuksia. Tosin voisinhan minä jotain pientä sieltäkin ehkä löytää jos vähän miettisin mutta kukaan ei ole niitä pyytänyt. Ei niissäkään tosin isompaa yraman aihetta enkä lapsuuttani pahalla muistele mutta vääntävät kaikesta kyllä trauman jotta saavat taas syyn tyrkytellä pillereitään. Jos minua joku painaa niin juuri viranomaistoiminta mutta siitäkään ei tarinoitani kirjata muuta kun kokee viranomaiset uhkana pelkää eikä luota heihin tyyliin. No pitäskö näihin kieroilijoihin muka vielä luottaa? Pitävätkö ihan pöljänä etten tajuaisi homman nimen olevan pässin vieminen teuraalle!
Vastustan esimerkiksi terveyskeskuslääkärien oikeutta tehdä esim. psyykeä/käyttäytymistä koskevia "pikaluonnehdintoja" uudesta potilaasta, jonka lääkäri ensimmäisen kerran tapaa,
lyhyen vastaanottoajan puitteissa kun ei juuri ehdi kahta sanaa enempää vaihtaa ja olen saattanut mennä lääkärille vaikka lonkkakivun vuoksi.
Ei joskus tunnista itseään, kun myöhemmin kanta.fiistä lukee. lääkärin tekstiä.
Minun tapauksessani psykiatrisen poliklinikan asiantuntijoiden (psykologi ja psykiatri) jutut alkoivat mennä sitä vääremmiksi, mitä pidempään alun kartoitustutkimus eteni. Esimerkikiksi psykologi käytti maailmalla kyseenalaista projektiivista Rorschachin testiä (kuuluisa musteläisketesti) todistelemaan sitä, että minulla on psykoosi. Myöhempi psykiatri sanoi, että psykologi oli päätynyt psykoosi-diagnoosiin juuri sen testin vuoksi, ja hänen mukaansa "onhan ne testit aika luotettavia". Bullshit. Kirjasta "Mistakes Were Made (But Not by Me)" voi lukea ammattilaisten, kuten psykologien tekemistä omaa käsitystään tukevista "ajatusharhoista". Psykiatrian ja psykologian ala on erityisen hyvä kasvualusta tällaisille harhoille. Psykologin ja psykiatrit viittaavat usein muiden ajatusharhoihin, ikään kuin he olisivat aiheen asiantuntijoina tavallisten ihmisten yläpuolella tässä asiassa. Kuten kirjassa mainitaan, niin alan ammattilaiset voivat nimenomaan olla täysin liian itsevarmoja esimerkiksi omasta neutraalin ajattelun kyvystään.
Oma kokemukseni psykiatriselta poliklinikalta oli se, että alun psykiatri ja psykologi Rorscachin testeineen teki minusta niin väärät johtopäätökset kuin voi olla. Sen paikan tavalliset hoitajat olivat itse asiassa ihan asiallisia ja ihmettelivät noiden psykiatrin ja psykologin juttuja ja toimenpiteitä. Eihän niillä hoitajilla ollut mitään erityistä hyödyllistä sanottavaa tai tietoa, mutta heistä ei myöskään ollut erityistä haittaa, eikä heidän kirjoituksensa olleet sellaista tuubaa kuin psykiatrin ja psykologin kirjoitukset.
Mitä mahtaa tarkoittaa terveyskeskuksen yleislääkärin näkemys; erikoinen nainen? En oikein itse osaa päätellä onko se positiivinen kielikuva vai tarkoittaneeko jotain tosi oudolta vaikuttavaa hiipparia. Juurikin luin kannasta olevani sellainen.
Niin siis näytin sille yli kymmenen vuotta vanhoja diagnoosejani F60.3 ja F34.4 joissa ulkonäköäni kommentoitiin vain sanalla hoikka ja sukupuoli mainittiin silloinkin. Kerroin sille haluavani jatkaa silloin keskenjäänyttä psykoterapiaani. Sain uusia pillereitä pamien tilalle kokeiltavaksi ja jonkun hoitsun puhelinnumeron. En silloin aikoinani alkanut mitään muita ryynejä rouskimaan, kun en uskonut diagnoosieni paikkansapitävyyteen, mutta nyttemmin ,kun olen viimeaikoina menettänyt itsehillintäni todella usein ,alkanut epäillä, että josko sittenkin niissä olisi jotain perää .Enkä ihmettele että tappoja tapahtuu kun jollain vaan naksahtaa.
Minun lausuntoihin psykke oli kirjoitellut sanan "obeesi" aika usein.Myös "ruokoton olemus" löytyi sieltä.Ei edes ollut silloin,nyt on kun en jaksa huolehtia itsestäni enkä kyllä enää välitä vähääkään miltä näytän kiitos hoidon.
Jotkut noista esimerkeistä, kuten "ruokoton olemus" ovat halventavaa ja loukkaavaa kielenkäyttöä. Potilaan pitäisi valittaa niistä ylilääkärille, väline on lomake nimeltä potilastietojen oikaisupyyntö. Voi vedota potilaslakiin, jossa sanotaan että potilasta pitää kohdella kunniottavasti. Hakekeaa googlesta finlex ja potilaslaki.
Ulkomuodon luonnehdinta on kuitenkin hyvin RAJATUSTI tarpeen lääketieteessä joskus siinä mielessä, että kyky huolehtia perussiisteydestään kertoo mielenterveydestä ja ehkä myös fyysisestä jaksamisesta. Minusta kirjoitettiin kerran että "siististi pukeutunut". Vastakohta olisi voinut olla ... no en tiedä miten sen olisi voinut sanoa asiallisesti, jos en olisi jaksanut huolehtia itsestäni. Jos olisin tullut aivan hirveän likaisissa vaatteissa, kuukauden pesemättä tms. Joku asiallinen ja potilasta loukkaamaton sanamuotohan siinä pitää olla. Taatusti se ei ole "ruokoton olemus"!
Hoikkuus/obeesius olisi luullakseni mainintana tarpeen vain jos se on äärimmäistä, niin että voi kertoa jotain somaattisesta sairaudesta tai psyyken vaikutuksesta syömiseen eli anoreksiasta tms.
Lääketieteessä sanat hoikka ja obeesi ovat tieteenalan termejä, eivät sellainen arkielämän luonnehdinta kuin se meille kuulostaa.
Mitä siitä tulee, jos lääkäri ei kirjaa potilaan ulkoista olemusta?
Kyllä olemus ja käyttäytyminen kertoo paljon potilaan tilasta.
Tosin lääkärit ovat useimmiten vailla ns hyvää käytöstä.
Jumalia kun kuvittelevat olevansa.
Musta on kirjoitettu mm. "ikäisensä oloinen", "siististi pukeutunut, huoliteltu", "levoton, hyperkineettinen", "räplää käsillään kokoajan hupparin narua" (<- mulla kaiken psyk. peen lisäksi adhd). Hauskaa luettavaa, heti meen kanta.fista katsomaan käynnin tekstit. Eipä siellä mitään mua loukkaavaa ole kirjoitettu. Toki jotain muuta ei ihan oikeilla sanoilla.