Äitini ja ruoka

Mielenkiintoinen asia. Varsinkin vähän iäkkäämpien vanhempien kohdalla ei kovin harvinaista, luulen. Ennen oli aina tapana olla vieraanvarainen, läheisillekin. Se oli paitsi huomaavaisuutta, mutta tapa osoittaa rakkautta, kun ei oltu totuttu puhumaan tunteista.
Oli kunniaa-asia, että jos vähääkään kauempaa tullaan, lämmintä ruokaa tarjottiin, lähes pitopöytä piti olla.
Jatkan tästä myöhemmin, jos sopii, aiheeseen voi liittyä alkava geriatrinen sairauskin.
Omassa perheessä on näin. Ajatusmaailma kaventui. Mistään ei juuri puhuta enää, mutta ruokaa olisi pataljoonallle ! Ei kynnyksen yli pääse, kun jo istutetaan pöytään. Tarkoitus on hyvä.

Huomasin nyt, että sinun äidilläsi ruoka on ollut "päänumero" aina. Minun äidillänikin, mutta myöhemmällä iällä se alkoi korostua, kun geriatrinen tauti alkoi tehdä tuloaan, aivotoiminta hitaasti hiipua. Siihenhän ei aluksi osaa kiinnittä huomiotakaan. Se alkoi tavallista aikaisemmin.
Jälljelle jäi vain etupäässä rutiinijutut, ruoka ja siivoaminen. Keskustelua ei juuri enää ole vapaista aiheista, vaikka ei hän "suuri keskustelija" ole ollut koskaan, se on hänen luonteestaan johtuvaa.
Kaikkien ei ole helppo sanoin ilmaista itseään. Hän on kokenut perheen arkisista tarpeista huolehtimisen tärkeimmäksi asiakseen ja ollut erinomainen siinä ja osoittanut sillä rakkauttaan.
Hänelle yhdessä syöminen ja ruoan tarjoaminen tuo mielihyvää ja on sosiaalinen tapahtumakin ja varaudumme siihen, olemme sopivasti nälkäisiä kylään mennessämme.
Ikääntyessään hän ei ole osannut enää toimintaansa muuttaa. Aivot ei vaan muokkaudu uusiin tilanteisiin enää. Vanhat tavat istuvat päässä.
Meidän tulee ymmärtää ja hyväksyä, että ihmiset ovat erilaisia, mutta tasa-arvoisesti arvokkaita silti. Kellä on mitäkin ominaisuuksia.
Me olemme sellaisia läheisiä kuin pystymme ominaisuuksinemme olemaan.
Jokainen yrittää parhaansa sen puitteissa.
Täydellistä ihmistä ei olekaan, mutta jokainen on jossakin hyvä !

oottepa onnellisia. mulla ei ole enää äitiä. ihan millanen vaan kelpais.

Koita itse keskustella hänen kanssaan jostain tai kysele mitä hänelle kuuluu, ehdota että tekisitte jotain yhdessä. Voi olla että luulet vain ettei häntä kiinosta puhua mistään sun kanssa mutta ei varmaan tarkoita mitään pahaa, siihen ehkä on joku muu selitys eikä hän ole vain tullut ajatelleeksi asiaa ja varmaan häntä kiinostaa kuulla sinusta..ehkä hänen mielessään on paljon jotain omia ajatuksia ja hänelle ei sen takia tule mieleen kysyä mitään.. ehkä hän ei tiedä mistä puhua? Syy voi olla joku tollanen. Kyllä hän vaan hyvää tarkoittaa kun ruokaa teille laittaa ja tarjoaa vaikka se voi tuntua ärsyttävältä..

Itse toivoisin että oma äiti puhuisi vähemmän ja tekisi edes joskus ruokaa..

Minä taas tykkäisin että olisi äiti joka huolehtii. Aina ollut hälläväliä meininki ja en tiedä millä lapsena pysyttiin hengissä kun ei äitiä paljon ruuanlaitto ja siivoaminen kiinnostanut. On varmasti sekin rasittavaa jos ruokaa tyrkytetään mutta sekin on parempi vaihtoehto kuin nälissään mennä kouluun ja pyörtyillä ja oksennella kun on huono olo ja illalla miettiä miten saisi unta kun maha pyytää ruokaa. Nyt aikuisena huolehdin itse mutta yksi pahimmista laiminlyönneistä on pitää lapsia nälässä. Ei tietenkään ollut joka päivä näin mutta muistan kyllä nuo helvetilliset tunnit koulussa ilman aamupalaa ja miten kavereiden luona tuntui ihmeelliseltä että oli aina siistiä ja ruokaa.