Pakko kirjoittaa jonnekin tästä, koska tämä tuntuu niin sairaalta ja pelkään että jos tämä jatkuu, se todellakin pilaa elämäni. Olen nuorehko nainen ja olen kärsinyt pitkään sosiaalisten tilanteiden pelosta ja vahvoista PTSD-oireista, saan niihin apua. Vähän aikaa sitten minulla oli kriisiä oman kehonkuvani kanssa. Koen rintojeni menneen "pilalle" laihtumisen ja lihomisen seurauksena. Varmaan tästä epävarmuudesta johtuen aloin katsoa toisten naisten rintoja joskus, ikäänkuin vertaillen omiani ja heidän rintojaan. Jossain kohtaa yksi ihminen huomasi että katsoin ja koin valtavaa häpeää. Sen jälkeen yritin välttämällä välttää hänen rintojensa katsomista, mutta siitä tuli luonnoton olo kun yrittää pitää katseen jossain tietyssä kohtaa koko ajan. Vähitellen tilanne on jotenkin oudosti pahentunut, naisten seurassa minä vain väkisin katson heidän rintojaan vaikken haluaisi. Olen siis hetero. Olen käynyt läpi ajatukset omasta seksuaalisesta suuntautumisesta, mutta koen romanttisia tunteita vain miehiä kohtaan. En siis todellakaan katso rintoja seksuaalisessa mielessä. Koen valtavasti häpeää tästä, mutta tuntuu että mieli on ikäänkuin jumittunut ja pelkään katsovani naisten rintoja niin paljon, että muutun ihan luonnottomaksi. Olo on kamala. Voiko pakko-oireinen häiriö edes alkaa tällä tavalla? Toivon tämän menevän vain ohi.
Rintojen katsomisen pelko
helpless_
8303
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 8
Vanhimmat
Minua miehen olemuksessa kyllä häiritsee että katse hakeutuu uudestaan ja uudestaan naisen rintoihin, vaikka tarkotus ei olisi. Ehkä se on semiymmärrettävää? Ei siltä tunnu. Hävettää olla tämmönen pervo-pete.
Itseänikin nolotti kun silmäni hakeutuivat tahtomattani tuntemattomien miesten jalkoväleihin, vaikka olen heteromies! Noloa kun kyllä tuommoiset silmäilyt tiettyihin paikkoihin aina huomataan ainakin jonkun toimesta ja aistitaan herkästi. Jotain ihme magiaa siinä... Siis vilkuiluissa, ei jalkovälissä! Ehkä se menee ohi... No ei tuosta vahinkoa kellekään koidu vaikka katsookin!
Minulla on sama ongelma. Voisin puhua tästä sun kanssa.
Helpless! Ota minuun yhteyttä. Olisin kiinnostunut vertaustuesta. Sama ongelma minulla.
No, höh.
Yritin olla kirjoittamatta, mutta täältä lähtee.
Olen suht normaalikokoinen, ehkä vähän isoluinen ja lihaksikas nainen. Harrastanut voimaliikuntaa ikäni. Keskimääräistä hieman pidempi. Siniset silmät. Vaalea tukka. Ihan luomu.
Arvaa, onko minulla isot tissit? Ei ole. Huomio taherättävät? Kyllä, ehkä. Otti aikaa tajuta tuo.
Kerran töissä kävi niin, että ovesta käytävään kääntyessäni törmäsin minua jotain 30 senttiä lyhyempään naishoppittiin. Minä kyykistyin, jotta sain pidettyä kiinni kantamuksistani. Vastaantulija hyppäsi ilmaan. Törmäys oli väistämätön. Kaksi naista tissit tissiä vasten. Oli se pehmeä.
En minä leboksi pamahtanut, aloin vaan vähän miettiä miehiä ja tissejä.
Voiko niin tyhmää miestä olla, että ei tajua, että nainen tajuaa, että, mies tuijottaa tissejä? Ja vain tissejä.
Ap, ymmärrän että asia tuntuu omassa mielessäsi valtavasta. Meillä jokaisella on ihan tarpeeksi oman päämme kanssa, en usko että moni ajattelee sen enempää sinun katsomiasi. Kyllä se on ihan normaalia että ihmiset katsovat, mitä itse kukin katsoo. Ehkä sinua auttaisi mennä lyhytterapiaan juttelemaan? Ei tuo ole niin vakavaa vaikka katselisitkin. Anna itsesi katsoa, näytä itsellesi. Aikansa kutakin, se menee ohi.
Naura itsellesi, ei näytä itsellesi