Ahdistaako tai masentaako sinuakin se että aikaa on kulunut ja kuluu aina vain enemmän eikä mikään koskaan välillämme etene?
Mua ahdistaa välillä paljonkin se :( on mennyt niin kauan jo
Mua ahdistaa välillä paljonkin se :( on mennyt niin kauan jo
Aika vaan kuluu...
Naiseltamiehelle
18832
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 18
Vanhimmat
Jos ei koskaan voida olla kahdestaan, niin tilanne ei etene minnekkään.
Välillä tulee fiilis että vuoden päästä kirjoitellaan täällä edelleen. Yritin päästä irti jo viime kesänä, mutta tulos on tämä. Masentaa aika paljon. Toinen vaan lupailee, eikä mitään tapahdu. .
Sitten tarvitsee ottaa yhteyttä jotain toista kaistaa pitkin. Kyllä mulle voi kertoo oloista, huolista ja murheista, enkä tietääkseni ole luvannut mitään?
Muakin ahdistaa, viimekesänä luulin olevani sulle tärkeä, mut sulla oli muita jonoksi asti tavata.
Mikä estää etenemistä ? Tunnetko hänet ja voitko olla yhteydessä. Kuinka usein näette ?
näkemättömyyttä on ollut jo niin kauan että välillä ei tiedä kannattaako tälläistä jatkaa vai ei. ja koska ei ole saanut nähdä toista niin tuntuu aika oudoltakin välillä kaivata jotain mistä on vain muisto. tarkoitan siinä mielessä että voi tapahtua laiminlyöntiä itseään kohtaan koska ei ikään kuin voi tarttua tilaisuuksiin koska on tämä nykyinen tilanne päälle vaikkakin etenemättömänä. melkein kuin velvollisuudesta kuuluisi vaan jatkaa ja ikävöidä jotain koska on mennyt niin paljon aikaa ettei ole enää järkeä lopettaa. samalla kuitenkin hirvittää ajan kulu jota ei voi olla enää ajattelematta.
sama tunne, velvollisuuteni on pysyä uskollisena kaipuussani, en voi jättää tätä taakseni
Ahdistaa tämä ilmassa leijuva tilanne. Liian vähän yhteydessä livenä. Viestiä voisi laittaa puolin ja toisin. Toivoisin näkeväni hänet ja olla läsnä.
Milloin olette viimeksi viestitelleet?
12 vuotta sitten.
Uskomatonta mutta totta. Hyvä kun vielä ed
es tunnetaan toisemme. On siitä niin kauan aikaa.
Kaikki J-miehet, olen luovuttanut meistä, kuten on ollut jo hyvän aikaa nähtävissä.
J-mies 1: Menit toisen kanssa naimisiin, ja emme ole olleet missään YHTEYKSISSÄ 9vuoteen.
J-mies 2: Olet sitoutunut avio-/tai avoliittoosi, ja sähköpostiyhteytemme KATKAISIN monta kuukautta sitten. Et varmaankaan edes käy tällä palstalla, vaan elät onnellisena.
J-mies 3: Yhteiselämämme on ollut KAVERUUTTA, vailla mitään INTIIMIÄ jo 5-6 vuotta.
Pk-mies olen luovuttanut myös sinusta, koska jo kerran erosimme
yhteensopimattomuuden vuoksi. Sinun sanojasi VUOSIEN TAKAA lainaten:
"Kohta oltais samassa suossa taas."
Olen luovuttanut KAIKISTA varattuina ja/tai sopimattomina!
Tämä viesti EI sitten JATKU MILLÄÄN alle linkitetyllä viestillä.
Kaikki jatkot tähän viestiin linkein "jatkan vielä" ja "edelliseen" jne.
ovat huijausta.
Tämä viesti ei jatku ENÄÄ millään sen yhteyteen linkitetyllä viestillä.
Olisiko parempi elää loppuelämä yksin jos selviää ettei aikaa enää ole paljoa jäljellä. Satuttaako se vähemmän sitä joka jää yksin elämään hänen kuolemansa jälkeen. Kun on jo kerran kokenut sen.
Kukaan ei tiedä kuinka monta päivää meillä on vielä jäljellä. Aina voi käydä niin, että toinen meneekin aikaisemmin, kun sattuma puuttuu peliin. Sen takia minusta tuollaisen asian pohtiminen on turhaa. Me ollaan täällä niin kauan kuin ollaan.
Trollit ne vaan jaksaa viestitellä toisilleen.
Pettynyt vain. Miten tämä enää mihinkään voisi edetä. Toivottavasti et katoa elämästäni kokonaan?
Mihinkään. Välillä asiat vaan ketuttaa ja mietityttää.
Hän ei katoa, jos kerrot hänelle sen livenä. Muuten saattaa mennä, jos ajattelee, että et pidä häntä tärkeänä.