Te jaksatte käydä suihkussa? Kävin minäkin ennen joka päivä, mutta enää en vain jaksa. Tietysti aina välillä raahaudun sinne. Nytkin pitäis mennä, kaksi päivää edellisestä ja olen hikoillut mutta en jak-sa!!!!
Miten helvetissä
olispajokupesijä
4196
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
13 päivää enkka suihkussa käymättä. Alakertaa kyllä pesin useammin
Olitko reissussa ja et päässyt suihkuun vai mitenkä noin pitkä aika?
Tuo on niin selkeä masennuksen oire, että sinun on syytä hakea apua.
Joku voi tosin viisastella muuta, mutta jos ihminen ei enää
"jaksa" huolehtia henkilökohtaisesta hygieniastaan eikä esim.
syömisistään (ja juomisistaan), hän tarvitsee LÄÄKÄRIN apua.
Ja jos tämä väsymys johtuu fyysisestä sairaudesta, niin silloin
tarvitaan kyllä jotakuta auttamaan pesuissa. (Kokemusta on tästäkin, pesijänä.)
Vai oliko aloitus taas trolli(?) Taisipa olla.
Kerrankin olen tämän "M-nainen_ei-ap.-ei-Mia " kanssa samaa mieltä edes jostain, vaikka muuten olen hiukan suuttunut ollut kirjoittajaan, koska hän on repinyt täällä päätäni irti milloin mistäkin syystä kuin sarjamurhaaja.
Nyt silti tulee ihan asiaa. Itse olen aina lapsesta asti ollut ihan hirveä suihkussa luttaaja. Tykännyt aina siitä kuumasta vedestä, puhtauden tunteesta ja pesuaineiden tuoksusta, Käyn suihkussa usein 2 kertaa päivässä, mutta sairastuessani vakavaan masennukseen minulla oli vaihe kun asia josta ihan ylettömästi nautin ennen ei enää huvittanut.
Muistan että päivittäin suihkussa kävin mutta se että sinne asti pääsin oli vaati itseni pakottamista asiaan. En tykännyt kastua, en joutua pois lämpimän peiton suojista, en tuntea sitä kylmyyttä ja vilua mikä tulee kun suihkusta tulee pois... Hirveä työ pestä itsensä, kuivata, vaihtaa puhtat vaatteet, kuivata hiukset.. Minua väsytti ja uuvutti pelkkä työmäärän ajattelu. Koin stressiä siitä.
Noi silti oli pieniä haittoja. Suurin syy miksi suihkussa käynti vaati suurempia ponnisteluja oli se että peiton alla, lämpimässä, unessa.. koin pääseväni tuskaisaa oloani pakoon. Tunsin oloni paremmaksi. Olin ns. pesässä turvassa todellisuutta. Elämää. Pystyin teeskenteleen etten elä.
Kun astuin sängystäni pois ja kävelin suihkuun jouduin aina kohtaan todellisuuden. Elämän. Kaikki mitä karkasin uneen jotenkin vyöryi silloin päälleni. Velvollisuudet, paha oloni. Kellon ajat, ulkomaailma. Jouduin katsomaan kelloa ja kohtaamaan todellisuuden että taas olen nukunut päivän iltaan ja hukannut päivän elämästäni tuskassani ja ahdistuksessani kierien ja elämää paeten. Vihasin nousta sängystä suihkuun koska todellisuus iski silloin mun päälle.Ahdistus voimistui ja jouduin kohtaan masennuksen tuoman tuskallisen tunteen kokonaisuudessaan ilman että pakenen sitä uneen.
Silti kun sain tuntien yrittämisen ja perseelle itseni potkimisen jälkeen itseni suihkuun, ja sieltä ulos niin samalla piristyin. Alkoi itsestään muukin puuhailu. Heräsin ajatukseen nälästä.ehkä jaksoin tiskata tai laittaa pyykkiä koneeseen taikka maksaa laskun jota olin siirtänyt koska en saanut aikaiseksi sen maksua. toimintakykyni hetkeksi käynnistyi muutenkin sitten kun vaan pääsin ensin liikkeelle sieltä sängystä.