Eikö olekin mielenkiintoista ? Kepupalstalla ?

Lisää erittäin mielenkiintoista tarinaa haista ;)

Systematiikka ja kehityshistoria[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hait kuuluvat rustokalojen luokan leveäsuisten alaluokkaan (Elasmobranchii) yhdessä rauskujen kanssa. Käsitykset leveäsuisten sisäisestä systematiikasta ovat olleet horjuvia. Perinteisesti rauskuja (Batoidea) ja haita (Selachimorpha) on pidetty rinnakkaisina ylälahkoina. Rakennetuntomerkkien perusteella on kuitenkin esitetty toisenlaista luokitusta, jossa pääjako on ulappaveden haiden (Galea) ja lähinnä pohjan läheisyydessä elävien lajien (Squalea) välillä. Jälkimmäinen ryhmä käsittäisi sekä perinteiset rauskuryhmät että joukon perinteisiä hailahkoja. Tässä luokituksessa perinteiset hait eivät olisi luonnollinen (monofyleettinen) taksoni vaan parafyleettinen ryhmä. Toisaalla jotkut molekyylisystemaattiset tutkimukset taas ovat puoltaneet haiden ja rauskujen asemaa luonnollisina sisarryhminä. Tällöin haiden sisällä olisi jako kahteen ylälahkoon Galeomorphi ja Squalomorphi (ks. Leveäsuiset).[4]

Varhaisimmat haifossiilit ovat myöhäissiluurilta, noin 420 miljoonaa vuotta vanhoja. Varhaisista haista jääneet fossiilit ovat lähinnä hampaita, koska haiden luuranko koostuu rustosta. Varhaisilla hailla oli suipot hampaat ja ne olivat yli metrin pituisia kalansyöjiä.

Stethacanthus kuului Symmoriida-ryhmän haihin, jotka elivät 370-70 miljoonaa vuotta sitten. Jotkut Stethacanthuksen fossiilit ovat kokonaisia ja niistä näkyy yksityiskohtia. Nykyiset hait eivät ole muuttuneet paljoa muinaisista esi-isistään.

Hybodus joka eli myöhäiseltä permikaudelta myöhäisliitukaudelle kuului hybodontteihin, erittäin vanhaan haikalojen ryhmään joka kehittyi myöhäisdevonikaudella noin 370 miljoonaa vuotta sitten.Ne menestyivät hyvin mesotsooisella maailmankaudella.

Neoselachii-ryhmä, johon kaikki nykyiset hait ja rauskut kuuluvat, ilmestyi kivihiilikaudella. Ne elivät aluksi hybodonttien ja muiden alkeellisten luukalojen kanssa. Jura- ja liitukaudella noin 150 miljoonaa vuotta sitten niistä muodostui ihmishait ja sillihait. Ne olivat nopeita ja vahvoja petoja ja pystyivät avaamaan kitansa suuremmaksi kuin muut hait, ja syömään suurempia saaliita. Kun suuret merimatelijat kuolivat sukupuuttoon, valtasivat sillihait niiden paikan. Niistä kehittyi megalodonin kaltaisia valkohaita suurempia petoja.

Notorynchus-suku kehittyi 56 miljoonaa vuotta sitten, ja siihen kuuluva täpläkidushai löytyy vielä nykyään.

[5][6][7]

Carcharodon megalodon eli megalodon oli varhainen jättimäinen lihansyöjähai. Se oli yli 16 metriä pitkä ja sen hampaat 18 cm pitkät. Sen ravinto koostui pääasiallisesti valaista.

Viholliset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Hailla ei ole muita luonnollisia vihollisia kuin toiset hait ja ihminen, sekä jotkin delfiinilajit kuten miekkavalaat. Saasteet vähentävät haikantoja. Joka vuosi yli 100 miljoonaa haita kuolee kalaverkkoihin ja laivan potkureihin jääneinä. Niitä myös kalastetaan ruuaksi; esimerkiksi Aasiassa valmistetaan haineväkeittoa, jota varten pyydystettävistä haista osasta käytetään koko hai, mutta joskus hai nostetaan laivaan, siltä katkaistaan evät ja se heitetään elävänä takaisin mereen.[8] Tällöin hai uppoaa merenpohjaan, jossa se kuolee kituen. Hain liha on ihmiselle myrkyllistä, sillä se pitää sisällään suuria määriä metyylielohopeaa.[9]

Haiden hyökkäykset[muokkaa | muokkaa wikitekstiä]
Vuosittain tapahtuu noin 50 hain hyökkäystä ihmisen kimppuun. Näistä suurin osa tapahtuu Australian koillisrannikolla ja Floridassa, joissa vesiurheilu, kuten sukellus ja surffaus, on suosittua. On tutkittu että hait käyttävät ilmeisesti nukkumiseen matalikkoja missä veden liike on jatkuvaa jottei näiden tarvitsisi uida pysyäkseen hengissä ja nämä paikat ovat ihmisenkin suosiossa.[10]

Australian Shark Attack File -tietokannan mukaan hait ovat Australiassa hyökänneet vuosien 1791–2017 välillä ihmisen kimppuun 1045 kertaa, joista 691 oli provosoimattomia. Hyökkäyksistä 236 johti kuolemaan ja 184:ssä tapauksessa uhri selvisi vahingoittumattomana. Vuosien 1917–2017 aikana eniten provosoimattomia hyökkäyksiä on sattunut Uuden Etelä-Walesin osavaltiossa (218 kertaa, 47 kuolemantapausta) ja toiseksi eniten Queenslandissa (159 kertaa, 52 kuolemantapausta).[11] Australiassa suunniteltiin 1960-luvulla koko haikannan hävittämistä. Asialla oli Australian haintutkimusseura. Ajatuksena oli sellaisen tarttuvan taudin löytäminen, joka tappaisi vain hait.[12]

Ihmisillä on ennakkoluuloja haita kohtaan, vaikka ne hyökkäävät harvoin ihmisen kimppuun. Ennakkoluulojen syynä ovat sekä hain hyökkäyksen kohteeksi joutuneiden kertomukset että hyökkäyksistä kertovat elokuvat. 11 ihmistä kuoli hain puremiin Australiassa vuosien 1980 ja 1990 välillä. Samalla aikavälillä 20 ihmistä kuoli Australiassa ampiaisenpistoihin ja 19 salamaniskuihin. Hait eivät tutkitusti pidä ihmisten lihasta.[13]

Keski-ikäiset muistanevat, että tilastotieteen professori Eino Haikala oli Suomen kansan yhtenäisyyden puolueen puheenjohtajana 1970-luvulla ja senkin, ettei hän saanut yhtään valitsijamiestä vuonna 1978 ollessaan SKYP:n presidenttiehdokkaana.

Wikipedia kertoo, että 1980-luvulla Eino Haikala siirtyi Suomen Kristilliseen liittoon, mutta ei sitä, että ennen SKYPiä Haikala oli keskustalainen ja vuoden 1970 puoluekokouksessa jopa asettui puheenjohtajavaalissa Johannes Virolaisen vastaehdokkaaksi saaden yllättävän suuren äänimäärän. Sen myöntää Suomen keskustan nettisivustokin:

" Virolaisen asema oli muuttunut. Hän toivoi 1970 pääsevänsä oppositioon ja väläytteli eroaan puoluejohdon paikalta keskustellessaan Kekkosen kanssa. Protestiehdokas Eino Haikala oli useimmille keskustalaisille tuntematon nelosketjun varamies, mutta puheenjohtajavaalissa hän hävisi siedettävällä tuloksella 597 - 1225 Virolaista vastaan."

http://www.keskusta.fi/Suomeksi/Piirit/Etela-Hame/Suomeksi/Kirjat/Kuukauden-Uusinta

Mistähän nuo Haikalan äänet mahtoivat tulla ja mistä syystä häntä silloin vielä varsin tuntemattomana vastaehdokkaana äänestettiin? Löytyisiköhän Maalaisliitto-Keskustan historiasta tietoa asiasta?