Tässä sitä jälleen ollaan. Näin niin kuin fyysisen sairauden vuoksi "sairaalan"vuodeosastolta kotiin, mutta eipäs oikein hyvältä tuntunut tälläkään kertaa. Olotila kun alkoi huonontumaan niin otin yhteyttä terveyskeskukseen jota olen tuossa muutoinkin arvostellut. Siitä labrakokeisiin ja neljän tunnin päästä soi puhelin terveyskeskuksesta. Sanoivat puhelimessa että tunnin sisällä pitäisi tulla päivystykseen ja että edessä on mitä varmemmin sairaalakeikka ja että päivystävä lääkäri arvio tilanteen. Lääkäri aloitti esittelemällä itsensä ja että sinä (eli minä) olen mielenterveystaustainen. Se mielenterveystaustaisuus oli sitä, että lääkärin mukaan olin irtisanoutunut työpaikasta jota ei pakkohoiotolähetteen aikana ollut enää olemassakaan (irtisanottu taloudellisista ja tuotannllisista syistä) ja etten ollut hakenut asumistukea. Todellisuudessa olin ansiosidonnaisella päivärahalla jonka määrä oli niin suuri ettei muita sosiaalietuuksia myönnetty ja että koska minulla oli ollut riita entisen kanssa kahta vuotta aijemmin. Tämä entinen oli kyllä riidellyt rajusti pahemmin erään toisen kanssa, asia kävi tk:ssa ja poliisissa. Puolituttu poliisi tähän, että minä taikka vanhempani ovat korvausvelvollisia exän kaikista elämän murheista. Olisin mukamas äidillenikin tehnyt jotain (hevon kukkuu!). Lääkkeet ja hoidot tällä kertaa saatiin nopeasti alkuun ja mielestäni hyvinkin kohdalleen. Viestittelin kotiin että osastolla ollaan tippaletku kädessä. Kerran sieltä kotoa sitten singahdettiin utelemaan terveydentilaa ja tuotiin pyydettyjä asioita kaupasta ja sanottiin, että viestittele nyt tilanteestasi. Sitteen kun aloitettiin puhumaan kotiutumisesta niin ääni muuttui kellossa. Etten minä nyt oikeasti mitään hoitoa fyysiseen sairauteen tarvitse mutta silti minun tulisi olla osastolla pois silmistä ja käsistä ja etten mitään tarvitse eikä haluta tulla katsomaan. Kertaalleen kyllä kotiporukat "sattumosin" vain kävelivät tupakkapaikan ohitse katsomasa, että olenko minä siellä ja että missä autoni on. Ei siltikään ollut pienintäkään tarkoitusta tulla sisälle vierailuaikana moikkaamaan. Kaikilla, sossulla ja kotiporukoilla sama asenne. Sairaalassa kun olet niin et tarvitse mitään, et välttämättä edes täysiä sosiaalietuuksi kun sairaalasta saat kaiken tarvitsemasi. Mitä minä sairaalasta saan? Lääkkeet jotka korvataan vaikka kotona olessa, puhtaat vaatteet silloin kun hoitohenkilökunnalle sopii että käy suihkussa. Toki sängyn, lämmön ja sähköt, mutta ne kaikki on kotona. Käytännössä siis kahden viikon aikana olen säästänyt kotona 100ml pyykinpesuainetta, vesikin tulee aivan samasta vesitornista josta tk:kin vetensä saa. Toki olen sairaalassa olessa joutunut maksamaan vuokran ja veden asuntoon jossa en edes sairaalassaoloaikana majaile. En nähtävästi tarvitse sairaalan jälkeenkään mitään (rahaa) vaatteisiin, ruokaan jne.. minunhan pitäisi olla laitoksessa jossa en tarvitse mitään. Muistan ajan jolloin tk oli kunnanviraston tiloissa ja sittemmin rakennettiin terveyskeskus. Yksikään lääkäri taikka hoitaja ei koskaan sanonut taikka tehnyt mitään ilkeää, pahaa minulle. Sittemmin olin kahdesti kaupuungilla määräaikaisessa työssä. Ensimmäisellä kerralla työtoveri kantoi työpaikalle ja isä tilasi minun nimellä esitteitä omakotitalopaketeista. Toisella kerralla olin kaupungin keskusviraston porukoiden kanssa Ahvenanmaalla konferensimatkalla jossa yövyimme. Vasta kotoa poismuutettua saadessani työtä asepalveluksen jälkeen ainoa asia johonka oltiin tyytyväisiä oli se, että asuin kaupungin rähjäisemmässä talossa samaan aikaan kun kotiporukat lentelee New Yorkissa ensimmäisessä luokassa. Ei omakotitaloa, nyt uhkaa häätö ja asunnottomuus kun olen arvostellut tk:ta. Psykiatrisia pakkokeinoja poliisisaattueessa. Pienikin tekosyy niin saan potkut työstä. Ainut mihin kelpaan on jokin työnimikkeellä kulkeva päivähoito jossakin virastossa tehtävään johon en ole pätevä Työ johonka olen pätevä ja saan palkkaluokan mukaista palkkaa, niin aina tilannetta korotetaan alaspäin ja saan potkut. Osastolla melkoisen ivallinen asenne teennäisen käytöksen takana. Haetaan nyt toi (heh-heh) tyyppi tuolta. Saat joko nikotiinilaastarin tai käyt tupakalla. Valitsin nikotiinilaastarin ja sain yhden jonka jälkeen hoitajalla oli käsitys että aikomuksenani on käydä tupakalla enkä saanut lisää. Sitten takki haisi tupakalle ja se piti jättää naulakkoon josta sekin oli siiretty eri paikkaan. Hoitajat kävelee ohi ja oli sitä mieltä etten tarvitse illalla lääkettä koska varmemmknkin olen mielenterveystapaus (vuodeosaastolla). Ruokailu vuodeosastolla tapahtuu sängyllä. Hoitaja komentaa päiväsaliin syömän koska heillä on aikolmus pedata peti silloin kun minulla on ruokailu. Hoitaja haluaa tietää ruokalutottumuksistani silloin kun syön. Enkö miknä voi lopettaa syömistä kun kerta hänellä on juuri silloin asiaa minulle.
Vuodeosastolta kotiin osa1
Mielenterveytapaus
1197
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Vein viimeisen huoneessa olevan desinfioivan käsipyyhkeen enkä edes heittänyt tyhjää pakettia pois. Murhaava mulkaisu ja pläjäytyksellä uusi täysnäinen paketti tilalle. Kuuraavat mieluusti toisen ripuleita vessan lattialta ja istuimilta mutta kun pyydän lisää hoitotarvikkeita taikka vessapaperia. Minä tuon sanoo hoitaja, eikä vuoron vaihtumiseen mennessä hoitotarvikkeita taikka vessapaperia. Minulla aika ultraääneen. Piti kuulemma olla syömättä ja juomatta. Varmistivat vain että osaan ilmottautua luukulle joka oli suljettuna oikeana aikana aamupalan jälkeen. Piti käydä hakemassa hoitotarvikkeita kotiin päivänä jolloin hoitotarvikkeita ei jaeta. Sairaalan ulko ovet kiinni klo:19.00 koska osastolle saattaa tulla ulkopuolisia. Kysyin asiaa ja sanoivat, että laita tuoli oven väliin ettei mene lukkoon ja ettei heillä ole minkäänlaista aikomusta rajoittaa röökaamista. Toisen osaston hoitaja vie tuolin oven lävestä murhaavin mulkaisuin ja laittaa tilalle kumisen ovistopparin. Käytän kumista ovistopparia, mutta klo: 20.30 mennessä kaksi huutoa toisen osaston hoitajilta avonaisesta ovesta. Kahden viikon aikana iltapäivän jälkeen ei yhtään ylimääräistä ihmistä tk:n pihalla taikka pyrkimässä sisään. Täysin ulkopuoliset ja vieraat ihmiset osoittavat mieltänsä minun tupakoinnista. Välillä huomaa ketkä ovat käyneet edes 6-vuotisen kansakoulun ja kuka on viettänyt siellä 10-vuotta. Sairaalassa on tiukka auktoriteetti jota toimittaa reserviupseeri joka ei ole pedannut edes omaa sänkyään alokasajan jälkeen ainakaan kunnolla ja naishoitajat jotka joutuu! tekemään ja korkeastikoulutetut osastonhoitajat jotka ovat sitä mieltä, ettei lähes sokea saa käyttää keppiä, se ei laisinkaan mukavaa ja että potilaat liikkuvat ja ovat törmätä paikassa jossa liikkuu potilaita ja vierailijoita. Onko kenellekkään heille sanottu asepalvelusajan ensimmäisenä aamuna, että valittakaa vaikka eduskunnan oikeusasiamiehelle, mutta te olette tuollaisia ruippakikkeleitä ja että teette putka taikka vankeusrangaistuksen uhalla juuri sen mitä minä käsken muutaman kolikon päivärahaa vastaan. Oletteko te ryynänneet yhden odotusajan verran täysissä pakkauksissa ja aseilla ja radioilla metsässä ja kukkuloilla kokoajan pelko siitä, että tekee jotakin väärää rangaistuksen uhalla. Yksikään minua arvosteleva lähimmäinen ei ole ihan täysimääräisesti paljon minutta lyhyempää palvelusaikaa suorittanut. Pääsivät enenaikaisesti taikka kotihoidon kautta jkotiin ja yksi pahimmista arvostelijoista sai täysvapautuksen. Ovat sentään käyneet 6-vuotisen kansakoulun ja 3-vuotisen ammattikoulun ilman tähtitiede opintoja taikka yliopistoa jossa se kradu on tekemätt vaille valmis. Olihan se jo tehty mutta koira söi disketin ja toinen disketti löytyi akvaariosta ;D. Yhdellä pankijohtajan koulutus jolla oli päästä kauppiaksi, muta mjuutama tuhat tappelua, alkoholiongelma ja nykyinen taso jonka pätevyydellä saattaa päästä jopa kassalle töihin. Pienen hetken sairaalassa joku vanha paikkakuntalainen joka muistelee menneitä ja suostuu puhumaan kanssani antoi olkean ihmisen olotilan. Kyllä se olotila siinä hälveni ja viimeinen niitti oli se, että hoitajien mielestä se on ihan ok, että olen selittämättömättömästä syystä osastostolla odottamassa kotiutusta ja röökaamassa paikassa ja ajankohtana joka ei toiselle osastolle sovi. Nyt asiat on niin kuin osastolle sopii. Ovi on lukossa, ei haise rööki enkä törmäile korkeasti koulutettuihin vaikka nyt sanoivat etteivät suosittele kotiinlähtöä kun veriarvotoli ensimmäisen viikon jälkeen paremmat eikä ultrassakaan mitään sen kummempaa näkynyt. Katselin osastolla netfliksin 13-syytä sarjaa. Eiköhän ne 13-syytä nyt ollut siinä. En tarkoita, että tekisin pahaa itselleni tai mjuille.