Moiks.
Olen siis vm-87 ja kaksostyttöjen onnellinen äiti. Tytöt synty 21.10.2004, A-vauva 2010g 43cm ja B-vauva 1670g 43cm.
Ajattelin vaan, että onko täällä mahdollisesti ketään näin nuorta tai ees samaa ikäluokkaa olevaa kaksosten äitiä. Ajattelin tälle palstalle kirjottaa, koska kuitenkin olen nuoriäiti :)
Olen siis vm-87 ja kaksostyttöjen onnellinen äiti. Tytöt synty 21.10.2004, A-vauva 2010g 43cm ja B-vauva 1670g 43cm.
Ajattelin vaan, että onko täällä mahdollisesti ketään näin nuorta tai ees samaa ikäluokkaa olevaa kaksosten äitiä. Ajattelin tälle palstalle kirjottaa, koska kuitenkin olen nuoriäiti :)
Vastaukset 19
Vanhimmat
mahtaa olla tekemistä kahden pienen taapertelijan kanssa! :) miten olette pärjännyt? minulla on 6kk ihana poika. mutta kaksi vaavia tekee työn ja ilon kaksin kertaiseksi. kirojoittele lisää...
Hyvin ollaan pärjätty, ollaan saatu tosi kiltit lapset. Vissiin täs kolmen kuukauden sisäl he ovat yhteensä mua valvottanu jonkun 3-4pvä. Ei ollu koliikkia eikä mitään, onneks!
Olin tyttöjen kanssa ekan kuukauden sairaaloissa (pienen syntymäpainon takia), ja sit seuraavan kuukauden olin heiän kans yksin kotosalla. Nyt 7pvä mies tuli armeijasta, eli sain apulaisen kotiin :)
Kyllähänä meillä touhua riittää, nyt tytöt on oppinu hymyilemään ja nauramaan. Heiän kans on vähän kiva jutella. Odotan vaan et ku he kasvaa ni siinä vasta on touhu, ku molempien perässä juostaan.
Ainiin, ja tänään ekan kerran tytöt maisto perunaa. Molemmat otti oikeen pari lusikallista.
Mitäs teiän perheelle? Kerroppa säki vähän itestäs :)
meillekin syntyi kiltti ja iso poika. oli neljäkiloinen syntyessään. mut odotus ja synnytys meni todella hyvin ja poika itse kruunaa kaiken pelkällä olemuksellaan. muutama yö valvottiin mutta nyt herätään vain 1-2krt yössä syömään. miten teillä muuten yöt syödään vai joko nukutaan läpi yön?
kiva että teilläkin peruna maistuu ja toivottavasti maistuu kaikki muukin ruoka. :) me aloitettiin soseet maissilla kun peruna ei oikein alussa maistunut ja sitähän ei voi pelkistään pakastaa. lisäsin sitten myöhemmin maissin sekaan perunaa ja se maistuu. nyt syödäänkin jo viljoja ja lihaa. mitään allergioita ei ole ilmaantunut ja toivottavasti ei ilmaannukkaan. :)
millä raskausviikolla tyttösi syntyi, kun niin pikkuisiakin oli? meillä meni lasketun ajan yli viikon ja odotus alkoi käydä pitkäks...
Tytöt synty rv 34 3, ku mun kohtu ei suostunu enempää venymään. Heillä oli niin piukat paikat, et halusivat sit jo syntyä.
No molemmat nukkuu yöllä 6-8h, riippuen siitä kuinka paljon syövät iltavelliä. Eli ku he joskus 10 aikaa illal menevät nukkumaan ni joko 4ltä tai sit 6lta heräävät syömään, ja sen jälkeen jatkavat unia tonne 9-10.
Mä nyt oon kahen vaiheilla, että pitäiskö antaa pelkkää perunaa vaiko porkkanaperunaa??
jos peruna ei aiheuta mitään allergioita niin kokeile porkkanan kanssa. mutta eikös se yleinen käytäntö ole että viikko per uusi ruokalaji. mutta saat sen perunan pakastettua jos lisäät sitä porkkanaa.
tosi hyvin nukkuvat pikkuisesi kun vain kerran yössä tahtovat syödä. meillä nukutaan kans noin että 9ltä nukkumaan ja eka syöttö siinä neljältä ja toinen 8lta ja herätys klo 9. sitten onkin vain kaks tuntia hereillä ja taas nukkumaan päiväunia.
Ootan itsekin kaksosia. Olen vm-85 ja naimisissa. Epäilin joulun alla outoa olotilaani ja varasin ajan neuvolaan. Siellä sitten sain tietää odottavani kaksosia. en tiennyt itkeä vai nauraa, oli se kyllä niin iso uutinen.
No nyt olen rv 14 ja painiskelen huonon olon kanssa jokaikinen päivä. Pelkään túlevaa, sitä synnytystä ja jos lapset eivät olekaan terveitä tai saan keskenmenon ym.
Kerro mulle kuinka pärjäsitte, kun kaksoset tuli. taloudellisesti? ym.
Onneksi ehdin hyvin valmistua merkonomiksi keväällä, jolloin synnytykseen olis aikaa vielä kolmisen kuukautta...
Mies on kylläkin töissä, mutta silti huolestuttaa kamalasti...siis m´ä olen miettinyt, et mulle riittää se, et tullaan silleen toimeen et vuokra muut laskut, ruoat vauvojen tarpeelliset jutut saadaan maksetuksi. en haaveile sellasesta, et sitä rahaa olis heittää vaikka taivaan tuuleen. Kunhan jokapäiväisestä elämästä selviäis...
Kirjoitellaan!!!
Hyvin ollaan pärjätty, minä siis saan ne äitiysrahan ja lapsilisän mies on töissä. Armeija-aikana sain armeijalta tukea kerran kuussa, vuokran maksuun ja laskuihin. Kertaakaan ei oo ollu päivää etteikö ois ollu varaa lapsia elättää. Ja kuitenkin oon vaan tällänen TEINIÄITI! (prkl, v******a!!!)
Meitäkin neuvolassa kauheesti peloteltiin, että miten vaikeeta tulee olee kahen kanssa. Ja kaikki opaskirjat mitkä jakoivat sieltä olivat täynnä teksitä miten kaksosten vanhemmat eivät jaksa. Hyvin ainakin täällä jaksetaan, ja olin sentään tyttöjen kanssa keskenään 2kk! Yliliiottelevat! Tai onhan niitäki lapsia jotka itkevät paljon jne.. Mutta meille osu kohalle ne kaks ihaninta tyttöä jotka ei raaski öisin vanhempiaan valvottaa :)
Maissilla alotin antamaan, koska tytöt on saanu sitä maissivelliä ja hyvin on se maistunu. Nyt syövät jo 4lusikallista per nuppi.
Raskausajasta sen verran että ite jouduin makaamaan sairaalassa loppuraskauden aikana yhteensä 2kk, koska oli niin kovat supistukset ja kohdunkaula oli hävinnyt jo kokonaan. Muuten meni se odotusaikakin ihan hyvin. Rv20 asti oli pahoinvointia, pari viikkoa sain olla rauhassa ja sitten alko närästys ;)
Kysele lisää, on kiva kertoa kokemuksia :)!
Onko ammattitutkinto jo hankittu? Jääköhän ihmisen paras aika, ihana, vapaa ja hulvaton nuoruus kohdallasi nyt kokonaan elämättä? No, elämän katkeroittamana yksinhuoltajana voit sitäkin sitten joskus surkutella. Huonot, todella huonot ovat lähtökohtasi noin suuren vastuun kantamiseen. Teiniäideillä ei ole kypsyyttä ja vastuuta tarpeeksi selvitä kunnialla vanhemmuuden vaativasta haasteesta. Sääliksi käy, elämä olisi ollut edessäsi ja (vahingossa?) heittäydyt teiniäidiksi. Voi, voi... Olisit ehtinyt kyllä myöhemminkin, kun vastuuntuntosi ja ymmärrys elämästä ja venhemmuudesta olisi ollut paremmin kehittynyt. Sääli lapsiesi elämän lähtökohtia. Oikea äiti tietää mitä on vastuullinen vanhemmuus. Joskus teiniäitikin sen ymmärtää - valitettavasti vain aivan liian myöhään!
Itse olin esikoisen saatuani 13vuotta sitten 18 vuotias ja sen jälkeen olen vielä 3 lasta tähän maailmaan saattanut.Lapseni ovat kaikki tasapainoisia tavallisia lapsia ja tunteneet varmaan olonsa turvalliseksi.Pärjäävät koulussa kuten muutkin ikäisensä ja olen heistä kaikista todella onnellinen,kuten myös siitä että olen heidät nuorena saanut.
Enemmän säälittää nämä tämänpäivän "vanhat" äidit joiden lapset ovat vielä kotona kun eka eläkepäivä koittaa.
Niin teiniäideissä kuin vanhemmissakin äideissä on sekä pärjääviä että holtittomia äitejä joten eipäs syyllistetä/lokeroida iän perusteella ketään.
P.s Teiniäitiydestäni huolimatta olen naimisissa edelleen lasteni isän kanssa ja hyvin menee:)
Kyllä itsekin valitsisin toisin, jos vielä voisin. Lisäksi luonnollinen seuraus lapsensaannista teini-ikäisenä on se, että kaikki parhaatkin ystävät hiljalleen kaikkoavat, siis aivan KAIKKI! Huomaat pian, että olet kovin yksin pikku ympyröissäsi. Yleensä kun ns. isäkin on täysi raakile, lähtee hänkin useimmissa tapauksissa viimeistää n. vuoden jälkeen menetetyn vapautensa perään ja jäät lapsinesi täysin yksin, niin yksin, vain isovanhemmat ehkä apuna. No, lapset kasvavat, mutta niin kasvaa myös katkeruus "pois hukattua" elämää (nuoruutta!) kohtaan. Totuushan on, että ihmisen on kannettava vastuu teoistaan, myös vastuuttomista teoista, ja oppimassahan me täällä olemme, mutta ihmislapsi kun on hieman liian haastava "opinkappale". Ja totta on, että teiniäidistäkin kasvaa joskus äiti, mutta ikävä kyllä aivan liian myöhään... Miksi totuutta pitäisi kaunistella: Yleensä teiniäideiksi päätyvät juuri ne, joiden valmiudet ko. vastuuseen ovat kaikista huonoimmat. Tämä on totuus, ja sen haluan julki tuoda.
"Niin teiniäideissä kuin vanhemmissakin äideissä on sekä pärjääviä että holtittomia äitejä joten eipäs syyllistetä/lokeroida iän perusteella ketään."
Joo-o, varmasti näin, mutta kyllähän sen jokaisen järkikin sanoo, millaiset ovat lähtökohtaisesti 17-vuotiaan eväät vastuulliseen vanhemmuuteen!!
Sinä olet harvinainen ja täydellinen poikkeus teiniäitien joukosta, ja olet vielä saman miehenkin kanssa!!!! Tosi hieno juttu! Onnea jatkossakin.
kannustuksesta.Olen varmaan sitten joku luonnon oikku varmaan siinäkin mielessä että ajattelin että koska sain ensimmäisen lapsen nuorena niin 25-vuotiaana kaikki lapseni olisi tehty ja sen jälkeen en enää lapsia halua.Näin kävi ja minusta tuntuu että jos minun nyt pitäisi alkaa odottamaan lasta niin olisin jäänyt lapset tekemättä kokonaan.
Tuntuu että minusta on tullut niin mukavuudenhaluinen että en jaksaisi enää valvoa öisin,korvatulehduskierteitä jne joten kai se oli minun kohdallani tarkoitettu näin.
Tämän kaiken lisäksi minulla on ollut onnea kun olen voinut hoitaa lapset kotona kouluikään asti,olen tehnyt perhepäivähoitajan työtä joten olen ollut kotona kun vanhimmat tulleet koulusta ja pienemmät saaneet nauttia kotona olosta ja hoitolapsista saaneet leikkikavereita.
Tätä olen aina haaveillut ja sen saavuttanut joten en voi muuta sanoa kuin että tämän tyytyväisempi en paljon voisi olla.
Kirjoituksistanne päätellen te olette oikeita ihmisiä vastaamaan minua pitkään vaivanneisiin kysymyksiin?
Miten eletään nuoruutta? Opiskelemalla ja samalla paiskimalla töitä, että saa opinnot suoritettua? Hillumalla kavereiden kanssa baareissa ja viettämällä kohtalaisen holtitonta elämää vailla vapautta ja vastuuta? Ja kauanko tätä pitäisi jatkaa, että on kypsä äidiksi?
Itse olen vasta 20 vuotias kakara, minulla on vasta kaksi ammattia, mutta kun tuo holtiton elämä ja muu vastaava ei enää houkuta. Enemmän houkuttelisi tehdä ne lapset nyt, kun vielä jaksaa ja jäädä lapsien varttumisen ajaksi kotiin "odottelemaan", että suuret ikäluokat jäävät eläkkeelle, jolloin töihin suorastaan revitään kotisohvalta. Miksi siis olisi järkevämpää yrittää nyt päästä johonkin kämäiseen virkaan stressaantumaan ja katkaista uraputkensa sitten hieman yli kolmekymppisenä lapsia hankkiakseen, plus sitten vielä kun viisikymppisenä saa tapella sen angstailevan teinin kanssa, joka pitää sinua lähinnä fossiilina mielipiteinesi ja "kokemuksinesi"?
Heitänkö yliampuvia juttuja? En yhtään vähempää, kuin tekään. Tämä kirjoitus on vain totuus, jonka haluan tuoda julki.
Ja Maryh, ONNEA SINULLE! :) Sinulla on riemunasi ja riesanasi kaksi ihanaa ihmistainta. Ja kukaan ei olisi heille parempi äiti kuin Sinä.
Siskoni sai lapsensa juuri ja juuri 18v. Oli onnellinen ja kun miä sain omani (34v) hänestä oli mukavaa olla murkun äiti. Hän ei kadehtinut minua pätkääkään. Ei jäänyt nuoruus elämättä, ei ollut katkera, hänelle nuoriäiti osa sopi hyvin. Itse olin järkyttynyt, herrajestas 17v ja raskaana, mulle se ei sopinut. Itse olen nauttinut vanhanäidin osastani, ehkä pari vuotta aiemmin olisin voinut lapseni tehdä. Yritän parhaani ja toistaiseksi meillä menee hyvin iästäni huolimatta.
Äitionäitionäiti, mukaellen vanhaa runoa, oli lapsi tehty minkä ikäisenä tahansa, kuka oppii, kuka ei, olemme vain ihmisiä.
Kun joku noin epäkypsästi ilmoittaa mielipiteensä ihmiselle, joka ei sitä ole kysynyt, asiasta, josta ei olla puhuttu, todistaa sillä vain oman puuttuvan kykynsä erottaa käsiteltävä aihe omasta pätemisen halustaan.
Noin yksisuuntaisella ajatusmaailmalla ei kyllä lastenpsykiatriksi edetä. Tyhmäkin tietää millaisen mielikuvitusparatiisin lapsi omaa, ja sinne auttamaan ei yllä ellei edes yritä ymmärtää.
Hassua saarnata vastuuttomuudesta ihmiselle, joka nimenomaan vastuunsa pyrkii kantamaan, syyllistymällä itse etiikkansa rikkomiseen puhuttelemalla kuin lasta, mutta panettelemalla kuin aikuista.
Viimeistään vilkaisu viestisi kellonaikaan lopulta lopettaa jo ns. KOLLEGOITTESIkin ylle kasaantuneen ammattitaidonpuutteen epäilyn; He kun oikeasti ovat töissä ko. aikaan. Lisäksi aito ammattinimike on "lasten ja nuorten psykiatri", joten ei sinulla todellakaan voi kovin hyvin kotonasi mennä, jos vanhempasi ovat pakottaneet erikoistumaan jo ennen yläastetta...(Lapsihan nimittäin kerroit olevasi)
Mielipiteesi kuitenkin on vahva ja vaikka perustelut puuttuivatkin, varmasti mielenkiintoista luettavaa niille, jotka tällaisesta aiheesta keskustelua kehittävät. Opettelehan kuitenkin ensin pysymään housuissasi, tai valitse uusi nimike itsellesi kielioppia selaillen.
Uskomatonta todellakin. Taidat itse olla elämässäs epäonnistunu, ja pahasti. Kenties katkeroitunutlapsetonvanhapiika, tai teininä äidiksi tullut jonka lapset on huostaanotettu koska et kyennyt heistä huolehtimaan. Koita kuitenkin muistaa, että myös teinit voi olla vastuuntuntoisia, hyviä äitejä. Ei kaikki kaipaa sitä "hulvatonta nuoruutta", mitä ikinä se sitten tarkoittaakin. Olisi kyllä mukava tietää hieman enemmän taustoista jotka on johtanu tällaseen syytökseen.
On muuten TODELLA kiva lukea tollasta tekstiä. Mä ajattelen asiaa sillai että kun on vanhempi ihminen (ei siis teiniäiti), nii sillon pitäis tukea mahdollisimman paljon näitä teiniäitejä ja mikset myös isiä. Ittellä ei ole vielä lapsia, mutta harkinnassa on lähitulevaisuudessa (ei muodin takia, vaan sairaudesta johtuvan lapsettomuuden pelon takia). Vaikka olisitkin lapsipsykiatri, niin ei se oikeuta sua tuollalailla toista ihmistä loukkaamaan.
Oon pimun reilu 4kk 19.v äippä ja halusin
moikata sen takii ku sun tytöt on syntyny
samana päivänä ku mun pikkunen :)
No hyvänä päivänä syntyny on typy :)