Hakusessa olisi kaunis runo lapsuuden ystävälle. Siinä saisi mieluusti olla kesää kukkia perhosia ja lämpö. Iloa naurua ja ystävyyttä. Tietääkö joku vinkata?
Runo lapsuudenystävälle
siilenä
2210670
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 22
Vanhimmat
Lapsuudessa tuttu olit
kierrettiin me kaikki kolit
perhonen siel nenääs niisti
lämpöhalvaus perhon riisti
äiteet vahti meitä rukkia
kuin oltais oltu kehäkukkia
meillä oli paljon iloo
nyt vaan paljon yli kiloo
sisällämme yli naurun
koemme oman dinosaurun
muistin sinut juuri tänään
viime treffit päättyi kränään
lapsuus on vain yksi elo
minäkin tässä kuin sippi kelo
No kiitos vaivannäöstä mutta ihan en ehkä nyt tuollaista hakenut. Vähän hempeempää ja haikeempaa :). Huoletonta.
Haikeena mä sua muistan
silloinkin kun päätä puistan
oikee heti permanentti
hiukset suorana joka sentti
Muistatko sen open harmaan
se jäi Ladan alle varmaan
venäjällä kännipäissään
vaikka oli omis häissään
entä pojan, luokan presidentti
nykyään on impotentti
eipä ollut meidän armaana
vaikka luki saima harmajaa
Muistatko, rakas ystävä
niitä lapsuuden kultaisia päiviä,
jolloin paperinukeilla leikittiin,
niille hienoja vaatteita piirreltiin?
Muistatko, rakas ystävä
niitä suven suloisia päiviä,
jolloin aurinko heloitti taivaalla niin,
kun uimarantaan yhdessä kipitettiin?
Muistatko, rakas ystävä,
niitä kylmiä pakkasiltoja,
jolloin tähtiä taivalta katseltiin,
kun potkukelkalla huristeltiin.
Vuosikymmenet tuosta jo vierineet on,
aika tehnyt on pitkää matkaa.
Polun varrelta mieleen jotain jää,
nuo muistot sydäntä niin lämmittää.
Birgit Ahokas
Ihana. Kiitos. Tuossa on tavoitettu se tunnelma mitä hain.
Kukka rakkauden !
Silloin
kevät kauneimmillaan
kohtasin kauneimman neidon päällä maan
valko hiukset tuulessa hulmusi niin
tuoksu huumasi huumasi siin
minä rakastuin sinuun
korvaasi kuiskin
kuumin huulin polttavin
kuljimme kahden
rantatietä pitkin
sydän lemmestä sykki
minä onnesta itkin
huuleni kosketti huulia sun
tuuleen kuiskasin
olet rakaani mun
syksyn tullen
tiesin sinun lähtevän pois
kuin kielletty rakkautemme ois,
viestin tuuleen kirjoitan kaivaten
sua vieläki rakastan
Runosi on ehkä paremminkin rakastetulle kuin ystävälle.
Kahestaan tansseissa juostìin.
Kahestaan petyttìin, itkettiin.
Kahestaan tunteet jaettiin.
Rakastuttìin....
Vitsi meillä oli kivaa.
Paskaa---kaikki?
Niinkö sinusta? Kuitenkin katsot aiheelliseksi osallistua ketjuun.
Ei kyllä tule mieleen muuta kuin lapsuusajan silloisia värssyjä.
"Muista silloin minua, kun kirppu puree sinua" ;)
Ja jatkuu: jos se puree kovasti, tulee sinusta rovasti.
Runoehdotus
Nyt olemme tässä,
hieman ikääntymässä.
Mut hei kelaa,
meillä muisti hienosti pelaa.
On meillä lapsuuden salat,
teimmehän hengessä ystävyysvalat.
Aurinko kultasi metsät, maat,
niitä ajatellessa silmät kyyneliin saat.
Kallioilla kiipeilimme,
näkymät jylhät, tulevaisuuteenko tiirailimme.
Tutuiksi tulivat metsän polut,
intoa huusivat kaikki solut.
Onnelliseksi halaan nyt sinut,
saat halata sinäkin minut.
Aika hyvä mut jokin ei natsaa tuossa ajatellen sitä et tämä ystäväni on nukkunut pois keskuudestamme.
En aloituksesta ymmärtänyt, että hän on nukkunut pois. Olen pahoillani.
Pahoittelut ja osanottoni. En ymmärtänyt minäkään :(
Voimia!
No perkuta rallaa jos se on haudas pitää olla hautajaisvärssy ei mikään sillai runo .
Hautuu runoja värssyjä voi kopsata hautausmaalta kummuilta. Pitää vaan vaihtaa nimet, ettei tunge loppuun muistaen marju täti.
No alustus oli tarkoituksella sellainen elämää ja muistoja korostava, siksi en ekaksi heti laittanut hänen poisnukkumisestaan mitään.
Hautajaisvärssy tulee erikseen, tämä runo sillain erikseen, jos ymmärrätte mitä tarkoitan. Nimenomaan haluaisin tuoda esiin sitä lapsuuden huoletonta ystävyysaikaa, iloa ja riemua, vaikka lopputulos nyt poisnukkuminen sitten olikin. Siis korostaa elämää, mikä jää muistoihin, ei kuolemaa.
Voisitko kertoa omin sanoin joitain hauskoja muistoja nuoruusvuosiltanne muistotilaisuudessa? Muutkin saattaisivat innostua muistelemaan ja tilaisuuteen syntyisi henkilökohtaista lämpöä.
Runon voisi esittää sitten puheen / tarinan jälkeen.
Minä en mene itse paikan päälle hautajaisiin. Sen takia muistovärssyn/runon merkitys juri korostuukin.
https://www.youtube.com/watch?v=HqDSH1OW7nk
laulu
Muistelma lapsuuden ystäville !
Muistat kai
kylän lapsia oltiin
puks-sotaa usein leikittiin
seinä palloa heitettiin
ilo riemu raukui
uimarantaa juosten lapset kirkui
sota oli päättyny
työtä tehtiin nyt
lapsille harava annettiin
niitylle askeleet suunattiin
kesä kuuma
aurinko paistoi
hiki päästä pyyhittiin
välliin oli ruoka tauko
leivät maistuin
särvintä juotiin
joskus piimää pellolletuotiin
lapset kasvoi
kouluun mentiin
sivistystä päähän päntättiin
mailma kutsui nuoret pois
maalta kauniin suomenmaan
sinne jäi lapuutemme muistot
jäin teitä kaipaamaan
joskus muistan teitä vielä
vaikka voimat tahtoo sairaus viedä
nyt kuljemme kohti tuonen rantaa
moni meistä on poissa
mutt´ muistot kantaa
on hiljentynyt kiihkeä elämä
Hieno ja varmaan sinulle henkilökohtainenkin.